LUKU 2
Usopp-Merirosvojen esiinmarssi

Noin 12-vuotias, pitkänenäinen ja mustahiuksinen poika, jolla oli päällään musta hihaton paita, ruskeat shortsit, vihertävät kengät ja joka oli kietaissut päähänsä vihertävän huivin, jota koristi piraattitunnus, juoksi sillä hetkellä pitkin hiljaisen oloisen kylän teitä huutaen samalla kovaäänisesti; "PIRAATIT TULEVAT! JUOSKAA KAIKKI! MERIROSVOT OVAT TÄÄLLÄ!" Tämän jälkeen poika pysähtyi vetämään henkeä samalla, kun taloista alkoi kuulua meteliä ja kylän asukkaat yksi toisensa perään astuivat ulos kodeistaan tuimat ilmeet naamallaan, joidenkin pitäessä samalla käsissään harjaa tai muun muassa paistinpannua.

"Nyt me nappaamme sinut Usopp! Olemme saaneet tarpeeksemme tuosta metakasta!" Yksi kyläläisistä huusi muiden yhtyessä tähän mukaan.

"Yrittäkääpä sitten napata minut!" Usopiksi kutsuttu poika huusi takaisin, virnisti leveästi ja jatkoi juoksemista kyläläisten lähtiessä tämän perään.

"Pahus soikoon.. Minne se poika taas katosi!" Yksi kyläläisistä ihmetteli.

"Kunhan saan sen valehtelevan pikku ilkimyksen käsiini.." Toinen totesi samalla kun asukkaat alkoivat palaamaan takaisin koteihinsa ja arkisiin askareihinsa.

Samalla Usopp kurkisti esiin läheisen puun latvasta ja istahti sen oksalle. "Heh heh.. Päivän hyvä työ taas tehty. Sain jälleen hieman eloa tähän hiljaisen kylän elämään." Hetken Usopp vain kuunteli, kuinka linnut liversivät hänen seuranaan, kunnes joku äkkiä kutsui häntä.

"Hei! Kapteeni! Täällä alhaalla!" Usopp vilkaisi puun juurelle ja huomasi, kuinka kolme poikaa vilkuttivat hänelle. Pitkänenäinen poika nosti kättään kolmikolle iloisesti ja liukui puun runkoa pitkin näiden eteen.

"Tervehdys, Usopp-Merirosvot!" Usopp lausui mahtipontisesti, kun nuo kolme poikaa astuivat riviin hänen eteensä ja nostivat kukin esiin puisen miekan. "Usopp-Merirosvot..!" Lausui ensimmäinen poika, joka oli pukeutunut punertavaan huiviin, jonka edessä oli samanlainen piraattitunnus kuin Usopin huivissa, mustaan huppariin, oransseihin shortseihin sekä mustiin kenkiin. Hänen hiustyylinsä muistutti porkkanaa, koska pieni hiustupsu pilkisti esiin hänen huivinsa yläosasta.

"Ovat valmiina..!" Lausui taasen toinen poika, jolla oli yllään vaaleanvihreä t-paita, johon oli painettu myös samanlainen piraattitunnus, vyötäisillään hänellä oli vaaleansininen huivi ja jaloissa tummansiniset shortsit sekä mustat lenkkarit. Hänen hiustyylinsä toi mieleen omenan.

"Päivän uusiin haasteisiin!" Totesi vielä kolmas, silmälasipäinen ja pyöreäkasvoinen poika, jolla oli yllään keltainen t-paita, siniset toppaliivit, kellertevä huivi vyönä, ruskeat shortsit ja tummat kengät. Tämän pojan hiustyyli taasen muistutti hieman sipulia.

"Ninjin, Piiman ja Tamanegi." Usopp puhutteli poikia järjestyksessä. "Oletan, että teidänkin päivänne on lähtenyt hyvin käyntiin ja kylässä on kaikki kunnossa?"

"Kyllä vain, kapteeni!" Punertavahuivinen poika, Ninjin, vastasi.

"Rauhallista niin kauan, kunnes te saavuitte paikalle, kapteeni!" vihertäväpaitainen poika, Piiman, jatkoi naurahtaen.

"Juuri sitä, mitä teiltä voikin odottaa, kapteeni!" Silmälasipäinen poika, Tamanegi lopetti. Usopp virnisti leveästi ja nosti sen jälkeen kätensä ylös.

"Tänään, Usopp-Merirosvot, on jälleen aika katsoa, minkälaisia haasteita meille on luvassa, mutta sitä ennen.. mennään käymään Meshissä, koskaan kunnon piraatti ei voi seikkailla tyhjällä vatsalla!" Tämän sanottuaan nelikko huudahti yhteen ääneen ennen kuin he lähtivät kohti kylässä sijaitsevaa ravintolaa. Juuri tuolla samalla hetkellä pieni vene karahti saarella sijaitsevan rinteen läheisyyteen ja siitä hyppäsi pois punahiuksinen, nuori naisen alku.

"Hmmhhmm..!" Felizia venytteli jäseniään tuntiessaan taas maata jalkojensa alla. Vaikka hän oli ollut merellä vain muutamia päiviä, tytöstä oli aina yhtä ihanaa päästä liikkumaan kovalla maalla. Felizia nappasi laukkunsa ja heitti sen olalleen ja tiiraili sen jälkeen hieman ympärilleen. Tytöstä saari vaikutti mukavan rauhalliselta ja hän miettikin, josko pystyisi jonkin aikaa viettämään siellä matalaa profiilia. Merivoimat kun eivät hänen tietääkseen olleet kartalla siitä, että hän oli selvinnyt ainoana elossa Tulimylly-saarelta, eikä tyttö halunnut aiheuttaa vielä ylimääräistä kohua, ennen kuin aika olisi oikea. Samassa Felizian maha kurisi kovaäänisesti, joten punahiuksinen tyttö päättikin ensitöikseen katsoa, olisiko saarella minkäänlaista ruokapaikkaa. Niine hyvineen tuo nuori piraatti lähti rohkeasti eteenpäin.

Samaan aikaan Usopp, Ninjin, Piiman ja Tamanegi olivat mutustaneet itsensä kylläisiksi paikallisessa ravintolassa ja päättäneet lähteä tukikohtaansa suunnittelemaan sen päivän agendaansa. Poikajoukko oli juuri suunnistamassa läheiseen metsään päin rennosti rupatellen, kun Tamanegi vilkaisi kylän suuntaan ja pysähtyi äkisti. Poika korjasi lasiensa asentoa ja huomasi vieraalta näyttävän, kukkakuvioiseen paitaan pukeutuneen tytön kävelevän talojen ohitse.

"Mitä nyt Tamanegi?" Piiman kysyi, saaden myös lopun joukon pysähtymään. Tamanegi osoitti kylään päin ja silloin myös muut pojat huomasivat tuon vieraan henkilön.

"Kuka tuo oikein on?" Ninjin kysyi.

"Ei mitään käsitystä.." Piiman vastasi.

"Nätti hän kyllä on.." Tamanegi vastasi punastellen, muiden tipauttaessa hikipisaran otsaltaan. Usopp katsoi hetken mietteissään tuota salaperäistä kulkijaa, joka sillä hetkellä oli pysähtynyt kysymään neuvoa eräältä kyläläiseltä ennen kuin julisti; "Usopp-Merirosvot.. Haistan tässä seuraavan tehtävämme! Suunnitelma Selvitätte-onko-tuo-tyttö-ystävä-vai-vihollinen-sillä-välin-kun-turvaan-selustanne alkaa nyt." Ja sen sanottuaan Usopp löi kätensä yhteen, muiden poikien tuijottaessa kapteeniaan.

"Sinä tulet myös kapteeni!" Kolme poikaa huusi yhteen ääneen ja niine hyvineen nelikko lähti mahdollisimman huomaamattomasti tuon salaperäisen tytön perään. Tosin Usopp enemmänkin raahattiin mukana, tämän valittaessa samalla En-voi-lähestyä-ventovieraita-sairaudestaan.

Tällä välin Felizia oli löytänyt etsimänsä ravintolan ja astui sisään. Kello kilahti vienosti ovenpielessä ja ravintolan pitäjä, vanhempi mieshenkilö tiirasi, kuka tällä kertaa tuli sisään.

Hän yllättyi hieman, kun tiskin eteen asteli punahiuksinen ja pisamakasvoinen nuori tyttö, jonka silmiinpistävin piirre oli hänen käsissään ja jaloissan näkyvät, vihreän väriset kuviot, jotka näyttivät puoliksi tatuoinneilta sekä osittain jonkinlaiselta kasvustolta. Mies ei kuitenkaan kysynyt asiasta sen enempää vaan hymyili Felizialle ystävällisesti, kun tämä istuutui tiskin eteen.

"Ja mitäs nuorelle neidille saisi olla?" Mies kysyi.

"Iso tuoppi vettä ja.. Onko teillä tarjolla jonkinlaista lihaa kasvisten kera?" Felizia vastasi ja hymyili leveästi. Mies nyökkäsi ja siirtyi keittiön puolelle valmistamaan ateriaa sillä välin, kun Felizia tiiraili ympärilleen. Tyttö ei kuitenkaan huomannut, että neljä silmäparia tuijotti häntä vaivihkaa yhden ikkunan takaa.

"Ei hän ainakaan näytä mitenkään vaaralliselta.." Piiman kuiskasi hiljaa.

"Ehkä se on vain esitystä.." Ninjin totesi lyhyesti.

"Näittekö hänen kätensä ja jalkansa.." Tamanegi totesi.

"Todella outoa.." Usopp tokaisi. "Mikä voisi aiheut- Päät alas!" Pojat sukelsivat siinä samassa piiloon, koska Felizia oli juuri kääntänyt päänsä sen ikkunan suuntaan, mistä he olivat tiirailleet ravintolan sisään.

"Onko jokin hullusti?" Vanhus totesi lyhyesti samalla, kun hän asetti höyryävän lihakimpaleen kasvisten kera Felizian eteen ja kaatoi sen jälkeen isoon tuoppiin kylmää vettä.

"Ei.. Tai luulin vain nähneeni jonkun.. Mutta se oli varmaan vain kuvitelmaa.." Punahiuksinen tyttö vastasi lyhyesti, käänsi päänsä annoksensa eteen ja kiitti miestä hymyssä suin. Vanhus nyökkäsi lyhyesti ja asettui sen jälkeen läheiselle tuolille ja nappasi käteensä sanomalehden, joka oli jäänyt häneltä kesken. Hetkeen ei kuulunutkaan muuta kuin Felizian tasaista ruuan mussutusta ja lehtien sivujen kahinaa.

"Aikamoinen uutinen tämä Tuulimylly-saaren tapaus.." Vanhus totesi lyhyesti lehteä lukiessaan, saaden Felizian lopettamaan ateriansa kesken.

"Anteeksi..?" Tyttö kysyi ja mies laski lehteä hieman alemmaksi.

"Etkö ole kuullut? Tässä muutama päivä sitten eräs saari koki hirmuisen kohtalon, kun se tuhoutui lähes jäljettömiin. Aikaisemmissa lehdissä on kerrottu, että tunnetut Punakallo-Piraatit olisivat jollakin lailla aiheuttaneet tämän tapahtuman, halusivat kai lähteä tyylillä.. Mutta Merivoimat kuulemma tutkivat asiaa vielä tarkemmin. Kamalaa joka tapauksessa.." Mies huokaisi.

"Niin.. Se on.. Kamalaa.. Saisinko vilkaista sitä uutista?" Felizia kysyi ja mies ojensi lehden hänelle. Tyttö selasi lehden kyseiseen kohtaan ja silloin hän näki sen; Sivulla komeili kuva hänen äitinsä ja isänsä etsintäkuulutuksista, joiden päälle oli juttua varten vedetty punainen rasti. Mitä pidemmälle Felizia uutista luki, sitä suurempi viha hänen sisällään rupesi kytemään.. Koko saaren tuho oli laitettu hänen entisen perheensä syyksi… "Merivoimat taistelivat urhoollisesti.. Monia sotilaita menetettiin.. Mikä oli piraattien lopullinen juoni..?" Felizia ei enää kestänyt vaan paiskasi lehden pöytään, saaden ravintolanpitäjän hätkähtämään.

"Kiitos ruuasta.. Se oli herkullista." Tyttö totesi lyhyesti, kaivoi rahakukkarostaan pari seteliä ja löi ne pöytään, nappasi laukkunsa ja syöksyi ulos ravintolasta, jättäen vanhuksen katsomaan ihmeissään hänen peräänsä. Siinä samassa myös tuttu nelikko tuli esiin piilostaan ja lähti juoksemaan vaivihkaa Felizian vanavedessä.

Felizia ei tiennyt, kuinka kauan hän oli juossut, mutta lopulta hän pysähtyi erään metsän reunalle. Hiki valui tytön otsalta, kun tämä tasasi hengitystään ja puristi käsiään nyrkkiin. Hänen teki mieli huutaa ja itkeä samaan aikaan. "Hänen edesmennyt perheensä oli laitettu syypääksi Tuulimylly-saaren tuhoon vaikka Merivoimat itse olivat sen tehneet.. Ja vain siksi, että he saisivat Punakallo-Piraatit tapettua.. Miksi mennä niin pitkälle..? Eivät hänen vanhempansa olleet mitenkään erityisiä merirosvoja.." Näiden ajatusten vilistessä hänen päässään, Felizia kohotti toista nyrkkiään samalla kun siitä alkoi puskea läpi teräviä köynnöksiä. Kuului pieni paukahdus ja perään toinen, kolmas ja vielä neljäs, kun tuo tyttö löi nyrkkinsä läheisen puun runkoon, aiheuttaen siihen selviä, piikikkäitä nyrkinjälkiä.

Vedettyään syvään henkeä ja pyyhkäistyään silmiään, Felizia käänsi katseensa ja huomasi edessään erikoisen näkymän. Läheiselle aukeamalle oli pinottu kasa tukkeja, joihin oli selvästi piirretty valkoisella maalilla maalitaulu ja tukkikasan lähellä liehui merirosvolippu. Felizia asteli lähemmäs ja tiiraili lippua ja varsinkin sen symbolia kiinnostuneena. "Onko tällä saarella merirosvoja..?" Tyttö ihmetteli ja siinä samassa hän vaistosi jotain. Felizia sulki nopeasti silmänsä ja keskittyi syvään, terästäen aistinsa ja pirunmarja-voimansa, alkaen näin kuunnella lehtien kahinaa ja oksien heiluntaa tuulessa. "Neljä hahmoa.. Puiden takana.. Eivät vaikuta vaarallisilta.." Felizia mumisi hiljaa.

Sillä hetkellä Usopp, Ninjin, Piiman ja Tamanegi piilottelivat parhaansa mukaan puiden suojassa, ollen tietenkin auttamattoman tietämättömiä siitä, että he olivat jo paljastuneet. Nelikko mietti kuumeisesti, mitä tehdä seuraavaksi, kun he olivat nähneet tytön käsistä purkautuneet kasvit ja pisteenä iin päälle tämä oli vielä löytänyt heidän tukikohtansa.

"Tälle täytyy olla joku järkevä selitys.." Ninjin hoki jo viidettä kertaa.

"Niin tietenkin!" Usopp huudahti poikien katsoessa häntä. "Tämä on selvästi vain toden tuntuinen uni! Pian me heräämme ja huomaamme, että onkin vasta aamu ja-"

"HEI! KETÄ IKINÄ OLETTEKAAN! TULKAA ESIIN!" Kuului yhtäkkiä kirkas tytön ääni, joka sai pojat hätkähtämään ja huutamaan pelosta.

"Miten se tiesi?!" Piiman huusi.

"Noita! Hän on noita!" Tamanegi panikoi.

"Nyt rauhallisesti!" Usopp huusi jalat täristen ja jatkoi. "Tässä vaiheessa suoritamme strategisen vetäytymisen ja mietimme uuden suunnitelman! Usopp-Merirosvot, on aika- Mitä nyt?" Pitkänenäinen poika kysyi ja ihmetteli, kun kolme muuta poikaa tuijottivat häntä suut ammollaan ja kauhistuneet ilmeet kasvoillaan.

"Ta-ta-ta-takana.." Ninjin sai sanottua ja osoitti Usopin olan yli. Kylmä hiki nousi pojan otsalle, kun tämä kääntyi hitaasti ympäri ja näki edessään nuoren tytön, jonka kädet olivat muuttuneet pitkiksi, vihreiksi köynnöksiksi, jotka käärmeiden lailla luikersivat heitä kohti.

"BÖÖ!" Felizia huudahti virnistäen ilkikurisesti ja seuraavassa hetkessä ilman täyttikin enää neljän pojan kauhistuneet huudot, ennen kuin lehtevät köynnökset kiertyivät heidän ympärilleen..

Huh huh..! Usopp ja hänen ystävänsä näyttävät joutuneen pahaan pulaan! Kuinka poikien käy? Onko Felizia tekemässä heistä selvää jälkeä? Vastauksia mm. näihin kysymyksiin saatte myöhemmin Paholaisen Kukan kolmannessa luvussa ;)!

Siihen asti, nauttikaa!

-WillofJ-

(Päivitetty: 19.1.2021)