LUKU 3
Uuden ajan alku

"Hmmmhh.. Mitä tapahtui..?" Usopp mumisi samalla, kun hän alkoi availemaan silmiään. Kesti hetken, ennen kuin maailma hänen ympärillään alkoi selvetä ja samalla hän alkoi erottaa edessään jonkinlaisen hahmon. Usopp ravisteli päätänsä ja lopulta hahmo selveni siksi samaiseksi tytöksi, joka oli hetkeä aiemmin hyökännyt heidän kimppuunsa. Kumpikin tuijotti toisiaan muutaman sekunnin kunnes..

"KYYYAAAAAAHHHHH!" Usopp kirkui suoraa huutoa ja yritti lähteä pakoon, mutta tajusi siinä samassa, ettei päässyt mihinkään, koska hänet oli sidottu tiukkaan pakettiin köysillä, jotka muistuttivat erehdyttävästi kasveja. Pitkänenäinen poika mäjähti naamalleen ruohikkoon ja jäi siihen makaamaan, mumisten samalla jotain epäselvää. Samassa Usopp tunsi kuinka hänet nostettiin ylös ja asetettiin yllättävän hellästi nojaamaan tukkikasan eteen, johon maalitaulu oli piirretty. Silloin Usopp myös huomasi, että kolme hänen ystäväänsä oli asetettu samalla lailla ja jokainen heistä näytti olevan tajuton.

"Mi-Mi-Mitä olet tehnyt heille..!" Usopp kysyi ääni väristen ja katseli, kun tyttö istahti uudestaan hänen eteensä.

"En yhtään mitään." Tyttö vastasi muina miehinä ja jatkoi; "He vain pyörtyivät uudestaan siinä samassa, kun he heräsivät ja näkivät minut. En vain tajua, minkä takia.."

"Ehkä siksi.. ETTÄ HYÖKKÄSIT MEIDÄN KIMPPUUMME, SIDOIT MEIDÄT NOILLA IHME VOIMILLASI JA NYT VARMAAN AIOT SUOLISTAA MEIDÄT TAI TEHDÄ JOTAIN VIELÄ-!" Usopp huusi kurkku suorana, mutta hiljeni siinä samassa kun köynnökset kiertyivät hänen suunsa ympärille.

"Ensinnäkin.." Felizia vastasi pidellen toista, vihertävä-kuvioista kättään ylhäällä. "Kävin kimppuunne, koska ette tulleet esiin, vaikka ystävällisesti pyysin ("Ystävällisesti..!" Usopp mumisi hiljaa), toiseksi, etkö ole koskaan kuullut pirunmarjoista ja kolmanneksi.. Suolistaminen ei ole ihan minun juttuni, mielummin ihan vain riepottelen uhriani ensi alkuun kunnes paiskaan hänet maahan kasvieni avulla.." Pisamakasvoinen tyttö lopetti naama peruslukemilla, saaden Usoppin silmät laajenemaan kauhusta. Felizia ei voinut kuitenkaan enää pidätellä nauruaan vaan alkoi hekottamaan vedet silmissä nähtyään pojan ilmeen.

"Hah hah haaa..! Kiitos, olinkin tämän tarpeessa." Felizia pyyhki silmäkulmaansa ja käden heilautuksella poisti köynnökset Usoppin suun edestä. "Jos lupaat olla huutamatta niin päästän teidät vapaaksi. Ja pyydän samalla anteeksi, olisinhan minä voinut hoitaa asian vähän hienovaraisemmin, mutta näinä aikoina ei voi olla liian varovainen." Tämän sanottuaan Felizia heläytti ystävällisen hymyn, joka sai Usoppin hieman punastumaan.

"Anteeksipyyntö hyväksytty.. Ja minun ei tarvitse usuttaa 80 miljoonaa muuta miehistöni jäsentä kimppuusi." Usopp sai sanottua saaden Felizia naurahtamaan ja katsoi tämän jälkeen, kuinka tyttö asetti kätensä kasviköysien ympärille ja siinä samassa ne imeytyivät takaisin omistajansa kehoon. Felizia teki saman myös kolmelle muulle pojalle, jotka tämän jälkeen lösähtivät maahan ja jäivät siihen makaamaan. Tämän tehtyään tyttö asteli laukulleen, jonka oli jättänyt vähän matkan päähän ja poimi sieltä vesipullon, josta otti pitkän siemauksen. Usopp seurasi tytön toimia tarkasti ja huomasi, että tämän kehossa olevat vihreät kohdat alkoivat juomisen jälkeen näkyä paljon selvemmin.

"Ovatko niinsanotun pirunmarjasi voimat jotenkin riippuvaisia vedestä?" Usopp kysyi uteliaana, saaden Felizian katsomaan häntä kysyvästi. "Huomasin vain, että kätesi ja jalkojesi kuviot tulivat paremmin esiin, kun olit juonut." Usopp lopetti lauseensa ja toivoi heti, ettei ollut liian tungetteleva.

"Se on Kasvi-Kasvi-marjan haittapuoli.." Felizia vastasi lopulta. "Minun pitää joko juoda tai ylipäätänsä saada vettä muutaman tunnin välein tai alan niin sanotusti"kuivua" enkä silloin pysty käyttämään voimiani enää kunnolla.. Enkä tietenkään pysty enää ikinä uimaan." Punapää lopetti lauseensa.

"Se mahtaa olla ikävää.." Usopp vastasi ja katsoi Feliziaa myötätuntoisesti, mutta yllättyi kun tämä vain hymyili. "Pikkuvikoja, joiden kanssa oppii elämään." Felizia vastasi, laittoi vesipullon pois ja venytteli hieman, kunnes kääntyi Usoppin puoleen ja jatkoi; "Käytöstapani näyttivät kuitenkin ihan unohtuvan." Tämän sanottuaan tuo pisamakasvoinen punapää käveli pitkänenäisen pojan eteen ja katsoi tätä sinisillä silmillään.

"Hauska tutustua! Nimeni on Felizia, Felizia D. Rose." Tyttö sanoi ja ojensi kätensä.

"Usopp.. Mutta voit kutsua minua Kapteeni Usoppiksi, urheaksi merten soturiksi!" Poika sanoi, nousi pystyyn ja tarttui rintaansa röyhistäen tytön käteen.

"Älä koettele onneasi liikaa.. Usopp." Felizia vastasi hivenen pilkallisesti, saaden hikipisaran valumaan pojan otsalta.

"Öööhmm.. Missä me ollaan..?" Ninjin sai sanottua ja nousi vaivalloisesti istumaan, Piimanin ja Tamanegin seuratessa esimerkkiä.

"Muistan vain, että se punahiuksinen tyttö kävi meidän kimppuumme ja sitten maailma vain pimeni yhtäkkiä.." Piiman vastasi, Tamanegin suoristaessa lasejaan. Ennen kuin silmälasipäinen poika ehti lisätä asiaan mitään, kolmikko kuuli, kun joku kutsui heitä. Pojat kääntyivät katsomaan ja huomasivat, kuinka Usopp vilkutti heille. Kolmikko nousi kiireesti pystyyn ja kiirehti kapteeninsa luokse.

"Aaaaa! Kapteeni! Olette elossa!" Tamanegi huudahti.

"Luojan kiitos! Pelkäsimme, että olitte mennyttä miestä!" Piiman lisäsi.

"Se on meidän kapteeni, se! Hän urheasti hääti pelottavan noidan pois!" Ninjin huudahti kyyneleet silmissä.

"Nooh.. Itseasiassa.." Usopp vastasi niskaan raapien ja kääntyi samalla tehden tilaa takanaan seisovalle hahmolle. Pojat katsoivat kiinnostuneina kapteeninsa selän taakse ja siinä samassa heidän naamansa valahtivat kalpeiksi kuin lakanat, koska heidän edessään seisoi tuttu, punahiuksinen tyttö, joka kuitenkin tällä kertaa vilkutti heille hymy huulillaan.

"AAAAAAAHHH!" Pojat huusivat kurkku suorana ja juoksivat turvaan maalattujen tukkien taakse.

"Noita on tullut takaisin vaatimaan henkemme!" Piiman hytisi.

"Kapteeni, ettekö te voittanutkaan?!" Tamanegi huudahti.

"Ei tuo ole kapteeni vaan noidan joku uusi juoni!" Ninjin sai sanottua.

"Hei! Ketä te oikein kutsutte noidaksi!" Felizia huudahti tuimana, jolloin hänen kehostaan putkahti samalla esiin pieniä kasvien alkuja. Tämä sai pojat syöksymään tukkien taakse entistä tiiviimmin. Usopp päätti tässä kohtaa kuitenkin rauhoittaa tilanteen ja astui poikien ja tytön väliin.

"Okei.. Voisivatko kaikki nyt rauhoittua niin selitän tilanteen." Tämä sai pojat kurkistamaan tukkien takaa ja myös Felizia asetteli kasvoilleen hieman ystävällisemmän ilmeen.

"Ensinnäkin.." Usopp jatkoi. "Kenelläkään ei ole tässä mitään juonta vaan kaikki oli pelkkää väärinkäsitystä, toiseksi Felizia on syönyt pirunmarjan, josta nuo hänen voimansa kumpuavat ja kolmanneksi.. Niin hänen nimensä on Felizia, eikä hän todellakaan tarkoita mitään pahaa! Eikö vain..?" Usopp lopetti lauseensa ja katsoi tyttöä kysyvästi.

"En tietenkään! Paitsi tietenkin jos olette kilttejä myös minulle.." Felizia virnisti ja katsoi kolmea poikaa, jotka edelleen rutistivat toisiaan yhdessä nipussa. Lopulta Piiman uskaltautui puhumaan ensimmäisenä; "Kapteeni.. Voisimmeko puhua hetken neljään pekkaan?" Usopp katsahti Feliziaan, joka nyökkäsi lyhyesti ja sen jälkeen nelikko siirtyi hieman kauemmaksi juttelemaan. Pienen välimatkan päähän päästyään pojat kääntyivät kapteeninsa puoleen.

"Kapteeni! Oletko aivan sekaisin!" Tamanegi huudahti.

"Emmehän me tiedä hänestä mitään!" Ninjin yhtyi puheeseen.

"Hän voi olla vaikka jonkin piraattijoukon vakooja, joka vain esittää ystävällistä!" Piiman lopetti.

Usopp mietti hetken ystäviensä sanoja, kunnes vastasi. "Olette aivan oikeassa Usopp-Merirosvot.. Minusta vain vaikutti siltä, että häneen voi luottaa, mutta jos haluatte, voimme kuulustella häntä vielä yhdessä. Olkaamme kuitenkin varovaisia, koska vastassamme on kuitenkin.. Noh, kohta tiedämme tarkemmin, että mitä.. Sopiiko?" Pitkänenäinen poika katsoi sen jälkeen kolmikkoa ja jokainen heistä nosti puisen miekkansa ylös. "Olemme mukana loppuun asti!" Ninjin, Piiman ja Tamanegi huusivat yhteen ääneen. Tämän jälkeen nelikko asteli takaisin tytön luo, joka oli seurannut heidän toimiaan tarkkaavaisesti ja pyysivät tätä istumaan sillä välin kun pojat itse kiipesivät tukkien päälle.

"No niin.." Usopp aloitti, risti kätensä ja katsoi Feliziaa. "Urhea miehistöni on pyytänyt, että meidän täytyy esittää sinulle muutama lisäkysymys, jotta voimme arvioida, voimmeko todella luottaa sinuun. Muussa tapauksessa minun todellakin täytyy usuttaa ne 80 miljoonaa muuta jäsentä kimppuusi." Usopp lopetti määrätietoisesti, saaden hikipisaran valahtamaan tytön ja poikien ohimolle. Felizia ei kuitenkaan sanonut mitään vaan nyökkäsi vastaukseksi. Tämän jälkeen Usopp antoi puheenvuoron muille pojille.

"Okei, ensimmäinen kysymys: Mikä on koko nimesi ja mistä olet kotoisin?" Piiman aloitti. "Ai niin, ja minun nimeni on Piiman. Hauska tutustua!" Omenan muotoisille hiuksilla varustettu poika lopetti.

"Hauska tutustua Piiman. Nimeni on Felizia D. Rose ja olen syntynyt.. Kait jossain päin East Bluea.. Varma en tietenkään ole, koska olimme koko ajan liikkeellä.. Mutta niin äitini minulle kertoi." Tyttö vastasi, johon Piiman nyökkäsi hyväksyvästi.

"Oletko siis merirosvo?!" Ninjin kysäisi vuorostaan ja lisäsi loppuun; "Ja minä olen Ninjin, mukava tavata minunkin puolestani Felizia. Poika, jonka hiustyyli toi mieleen porkkanan, lopetti lauseensa.

"Minä.." Felizia epäröi hetken mutta päätti lopulta olla osittain rehellinen. "Olen kyllä. Olen täysiverinen piraatti." Tyttö ei kuitenkaan halunnut aiheuttaa lisää paniikkia ja päätti olla kertomatta, että hänen päästään oli luvattu 35.000 Berryn palkkio. Ninjin kuitenkin tunsi saaneensa tyydyttävän vastauksen ja antoi vuoron Tamanegille, jolla oli myös jo kysymys valmiina.

"Oletko siis ihan yksin liikenteessä etkä ole minkään piraattijoukon vakooja? Ja tosiaan, minun nimeni on Tamanegi." Silmälasipäinen poika lopetti lauseensa.

Tässä kohtaa Felizia tunsi, kuinka kuva hänen edesmenneestä perheestään nousi kirkkaana hänen mieleensä. Pienet kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä, mutta tyttö pyyhki ne nopeasti pois ennen kuin vastasi; "Anteeksi.. Sain varmaan jotain silmääni.. Olen tosiaan ihan yksin matkassa. Tämä saari vain vaikutti niin rauhalliselta, joten ajattelin, että voisin mahdollisesti asettua tänne joksikin aikaa, ennen kuin jatkan eteenpäin."

"Minne päin sitten ajattelit suunnistaa seuraavaksi?" Usopp kysyi vuorostaan.

"Minulla on unelma, jota haluan vaalia.." Felizia aloitti. "Toivon pystyväni jonakin päivänä kirjoittamaan nimeni Grand Linen historiaan.. Se on jotain, missä minulle rakkaat ihmiset eivät onnistuneet, joten haluan toteuttaa sen niin itseni mutta ennen kaikkea näiden ihmisten muiston kunniaksi.. Mutta.." Felizia katsoi tässä kohtaa kuviollisia käsiään ja puristi ne nyrkkiin, kunnes lopetti lauseensa; "Koen kuitenkin, että minun täytyy vielä kehittyä, ennen kuin voin lähteä sitä edes yrittämään.."

Samassa hän kuuli niiskutusta ja huomasi, että kaikki neljä poikaa katsoivat häntä kyyneleet silmissä. "Tuo oli niin kauniisti sanottu!" Piiman nyyhkytti.

"Ihminen, joka ajattelee noin, ei voi olla paha!" Ninjin niiskautti.

"Miten ikinä saatoin kuvitella, että Felizia olisi noita!" Tamanegi vollotti.

"Noin aito piraatti on ansainnut Usopp-Merirosvojen täyden kunnioituksen sekä avun!" Usopp huusi vedet silmissä ja nosti kätensä pystyyn, kolmen muun pojan liittyessä mukaan huutoon.

"Ööööh.. Kiitos..?" Felizia vastasi ymmällään, mutta yhtä kaikki, pieni hymy huulillaan.

Oli kulunut melkein 4 viikkoa siitä, kun Felizia oli saapunut Syrup Villageen. Tänä aikana punapää oli oppinut kaikenlaista itse kylästä ja sen ihmisistä, mutta ennen kaikkea hän oli saanut uudet ystävät Usopp-Merirosvoista. Felizia osallistui myös tasaisesti nelikon erilaisiin kommelluksiin ja niin sanottuihin "seikkailuihin", joihin kuului niin omenoiden varastelua kuin paikallisten sisiliskojen jahtaamista. Välillä nelikko vietti aikaa heidän tukikohdassaan ja siellä punahiuksinen tyttö oli ensimmäisten päivien aikana nähnyt, kuinka uskomattoman tarkka sihti Usoppilla oli. Poika oli jo moneen kertaan näyttänyt, kuinka hän sai ammuttua pieni kiviä ritsallaan tarkasti keskelle maalitaulua. Tästä innostuneena Felizia oli pyytänyt Usoppia opettamaan myös häntä tähtäämisen kanssa, johon poika oli suurella ylpeydellä vastannut myöntävästi. Kaiken tämän lisäksi Felizia oli päässyt myös todistamaan aitiopaikalta Usoppin joka aamuista kylän "herättämistä", jossa poika juoksi pitkin kylän polkuja, huutaen aina samaa litanniaa liittyen merirosvojen saapumiseen. Ja kaiken totta kai kruunasi se, että Usopp pakeni lopuksi vihaista kyläläisporukkaa, joskus yksin ja joskus Felizian kanssa.

Oli jälleen yksi myöhäinen iltapäivä ja viisikko oli taas kerran palannut tukikohtaansa sen päivän touhuistaan. Ninjin, Piiman ja Tamanegi ottivat rennosti ja katselivat, kuinka Usopp oli jälleen alkanut opettaa Feliziaa tähtäämisen kanssa. Nelikko oli saanut todistaa läheltä, kuinka tytön taidot olivat näiden kuluvien viikkojen aikana kehittyneet roimasti.

"Lehtishuriken!" Felizia huusi ja heilautti kättänsä, jolloin siitä singahti muutama lehtimäinen heittotähti, jotka iskeytyivät syvälle edessä makaaviin tukkeihin. Muutama heittotähdistä lensi jo todella lähelle maalitaulun keskipistettä, mutta hieman jäi vielä uupumaan. Pojat taputtivat jälleen kerran tytön suoritukselle ja varsinkin Usopp näytti oikein tyytyväiseltä.

"Jestas Felizia.. Täytyy todeta, että olet kehittynyt huimasti, vaikka emme ole harjoitelleet kuin muutamia viikkoja! Toisaalta, onhan sinulla opettajana mahtava Kapteeni Usopp!" Pitkänenäinen poika totesi leveästi virnistäen, saaden tytöltä takaisin leveän hymyn.

"Vaikka yleensä puhutkin enemmän tai vähemmän puuta heinää, niin tässä tilanteessa en voisi olla enempää samaa mieltä." Felizia totesi ja pyyhkäisi hieman hikeä otsaltaan. Tämän jälkeen pisamakasvoinen tyttö jälleen kerran asetti kätensä valmiiksi, keskittyi ja huudahti; "Lehtishuriken!" luoden taas lehtimäisiä heittotähtiä, jotka iskeytyivät syvälle tukkeihin, taas pikkuisen lähemmäksi napakymppiä. Kuluvien tuntien aikana tyttö harjoitti voimiaan myös muilta osin mutta välillä osat vaihtuivat ja Felizia vuorostaan opetti pojille muutamia itsepuolustuksen perusasioita, koska aina saattoi tulla tilanne, missä niitä voisi tarvita.

Ilta-aurinko oli laskeutunut jo kauas horisontin taakse, kun viisikko päätti sen päivän ohjelmansa ja nyt nuo neljä poikaa ja yksi tyttö vain istuskelivat ja katselivat aavalle merelle. Merituuli puhalsi hellästi ja lokit lensivät vasten iltataivasta ja varsinkin Feliziasta tämä tuntui rauhoittavalta. Näiden kuluneiden viikkojen aikana punapäästä oli tuntunut, että hän oli alkanut löytää jälleen tavan mennä eteenpäin, mistä hänen äitinsä oli kirjeessä maininnut. Vaikka hänen vanhempansa aina välillä häneen uniin tulivatkin, kaikki ne eivät kuitenkaan olleet enää painajaisia. Felizia nosti katseensa taivaalle ja kuiskasi hiljaa, kyynel silmäkulmassaan; "Äiti.. Isä.. Olen alkanut suuntaamaan eteenpäin, hetki kerrallaan, kuten toivoitte.. Rakastan teitä."

"Hmmh.. Sanoitko jotain Felizia?" Usopp kysyi, saaden myös muut pojat katsomaan tyttöön päin.

"En mitään ihmeellistä.. Kuiskasin vain ajatukseni ylhäälle." Felizia totesi ja nousi ylös. Pojat katselivat kun pisamakasvoinen tyttö kiipesi tukkikasan päälle seisomaan, nosti kätensä etusormen kera pystyyn ja osoitti sen jälkeen kohti aavaa merta.

"Olen päättänyt.." Felizia aloitti ja jatkoi; "Kun 5 vuotta on kulunut ja täytän 18 vuotta, aion lähteä toteuttamaan unelmaani Grand Linen suhteen! Aion sinä aikana kehittyä ja kasvaa vahvaksi piraatiksi, että olen valmis millaisiin haasteisiin tahansa! Mutta siinä.." Felizia katsoi hänen uusia ystäviään ja sanoi leveästi hymyillen; "Tarvitsen teidän apuanne.. Usopp-Merirosvot." Pojat katsahtivat lyhyesti toisiinsa ja nousivat sen jälkeen itsekin ylös, nostaen kätensä ilmaan.

"Usopp-Merirosvot..!" Ninjin aloitti.

"Eivät koskaan..! Tamanegi jatkoi.

"Jätä ystäväänsä pulaan!" Piiman lopetti.

"Ja älä unohda.." Usopp lisäsi. "Että sinulla on parhaan miehistön lisäksi tukenasi merten urhein kapteeni!" Pitkänenäinen poika sanoi ja iski silmää.

"No sitä asiaa en nyt voisikaan unohtaa, varsinkin kun olen saanut kuulla sen jo useamman kerran näiden viikkojen aikana." Felizia totesi silmiään pyöräytellen, saaden muun porukan nauramaan ja Usoppin muodostamaan hikipisaran ohimolleen.

Vietettyään vielä hetken ihailemassa edessä avautuvaa maisemaa, porukka päätti lähteä pistäytymään vielä Meshissä iltapalalla. Kun viisikko oli kävellyt hetken matkaa kohti kylää, Felizia pysähtyi, saaden muun nelikon tekemään saman. "Mitä nyt Felizia?" Piiman kysyi. Tyttö tuijotti hetken jalkojaan, kunnes nosti katseensa ja katsoessaan noita neljää poikaa ja muistellessaan kaikkea sitä, mitä oli jo näiden kuluvan 4 viikon aikana heidän kanssaan kokenut, Felizia päätti että oli tullut aika kertoa koko totuus.

"Oletteko sattuneet kuulemaan missään vaiheessa Tuulimylly-saaren tuhosta..?" Felizia kysyi hivenen hermostuneesti. Nelikko katsoi toisiaan ja nyökkäsivät sitten yhtä aikaa. Punapää hengitti syvään ja jatkoi. "En ole kertonut teille kaikkea.. Minä nimittäin olin siellä.. Tuulimylly-saarella.. Ja sen lisäksi.. Olen edesmenneen Punakallo-Piraattien viimeinen jäsen.."

Usopp, Ninjin, Piiman ja Tamanegi katsahtivat ensin toisiinsa, sitten Feliziaan ja vielä kerran toisiinsa. Kesti pari sekunttia kunnes neljä poikaa huusi yhteen ääneen; "EEEEEEEHHHHH!?", säikäyttäen lintuparven lentoon läheisestä puusta.

Ja näin on luku 3 saatu päätökseen! Felizia se jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen, mutta mitä muutakaan tuolta punahiuksiselta tytöltä voisi odottaa.. :D.

Toivotan kaikille samalla myös mukavaa ja toivottavasti kaikin puolin parempaa Uutta Vuotta 2021!

Seuraavaan lukuun!

-WillofJ-