LUKU 4
Merirosvojen hyökkäys?
Vaikka 5. vuotta tuntuu pitkältä ajalta, merirosvojen suurella aikakaudella se menee yllättävän nopeasti. Kuitenkin Syrup Villageen tämä ajanjakso oli vaikuttanut hyvin vähän. Kyseinen kylä oli saanut elää rauhassa, koska yhtäkään piraattiryhmää sellainen hiljainen paikka ei kiinnostanut. Tällä kertaa sinne päin oli kuitenkin purjehtimassa kahden pienen purtilon ryhmittymä, joista toisen kyydissä oli kaksi nuorta miestä ja toisessa taas nuori nainen. Kolmikko oli päättänyt käydä katsomassa, josko he saisivat kyseistä kylästä käyttöönsä isomman ja paremman laivan.
Tamanegi oli tällä välin kävelemässä saaren pohjoisessa osassa ja pysähtyi katselemaan ulapalle päin kunnes hän näki jotain kauempana. Silmälasipäinen poika siristi silmiään ja pikkuhiljaa hänen näköpiiriinsä alkoi lipumaan kaksi pientä alusta, joista toisen purjeessa näkyi jonkinlainen.. "Pääkallotunnus!?" Tamanegi huudahti. Poika katsoi vielä vähän tarkemmin ja tunnisti merkin Buggy Piraattien merkiksi.
"Tämä on paha, paha, paha! Tosi paha! Minun täytyy varoittaa muita!" Ja sillä sekunnilla Tamanegi lähti juoksemaan kohti kylää niin lujaa kuin pystyi.
Samaan aikaan itse kylässä oli jälleen käynnissä perinteinen näytös. Usopp oli taas kerran juossut kylän läpi huutaen samaa valetta liittyen piraattien ilmestymiseen, mikä jälleen kerran oli ärsyttänyt kyläläiset siinä määrin, että he jahtasivat poikaa niin harjojen kuin luutienkin kanssa. Mutta tälläkin kertaa Usopp sai taas asukkaat eksytettyä ja hykerteli tyytyväisenä tutun puun latvassa, katsellen kun häntä jahdanneet kyläläiset lähtivät mutisten takaisin koteihinsa.
"Päivän hyvä työ pulkassa ja jälleen kerran olen saanut vähän eloa ja jännitystä tähän tylsään kylään." Usopp virnisti ja istahti puun oksalle. 5:n vuoden aikana Usoppista oli kasvanut pitkä ja nuori 17-vuotias miehenalku. Usopp oli pukeutunut ruskeaan henkselihaalariin, ruskeisiin kenkiin ja hän oli antanut hiustensa myös hieman kasvaa. Vasemmassa kädessä pojalla oli sinivalkoraidallinen kangasranneke sekä päässään ruskea, kuviollinen huivi, jonka päällä lepäsi vielä ampujan lasit. Mukanaan hänellä oli myös ruskehtava olkalaukku.
Hetken istuskeltuaan ja nautittuaan hiljaisuudesta, Usopp kuuli, kuinka joku taasen kutsui häntä. Pitkänenäinen poika katsahti alas ja huomasi tervehtijät, jotka paljastuivat Ninjiniksi ja Piimaniksi. Pojat nostivat puumiekkansa ilmaan ja yhteen ääneen huikkasivat samalla kapteenilleen perinteisen tervehdyksen tämän kavutessa alaspäin; "Hyvää huomenta Kapteeni Usopp! Usopp-Merirosvot ovat valmiina toimimaan!"
"Hyvää huomenta arvoisa miehistö!" Usopp tervehti ja huomasi sitten, että yksi pojista puuttui. "Missäs Tamanegi oikein on?"
"Hän varmaankin nukkuu vielä.. Vai mitä luulet?" Ninjin vastasi ja kääntyi Piimanin puoleen, joka nyökkäsi vastaukseksi. Usopp pudisti päätänsä ja ihmetteli, miten se silmälasipäinen poika pystyi nukkumaan niin paljon. "Entäs, tiedättekö missä vara-" mutta Usoppin kysymys keskeytyi, kun kolmikko kuuli hätääntynyttä huutoa ja silloin he näkivät kuinka Tamanegi juoksi heitä kohti kauhistunut ilme kasvoillaan.
"Tämä on kauheaa! Piraatit..! Piraatit ovat tulossa! Tamanegi huusi ja pysähtyi henkeään haukkoen ystäviensä eteen. Muut pojat katsoivat lyhyesti toisiaan ja totesivat saman tien yhdestä suusta; "Valehtelet!" Tamanegi tasasi hengityksensä ja jatkoi; "Puhun totta! Alukset olivat tulossa kohti pohjoista solaa ja toisessa niistä oli piraattitunnus.. Ja vieläpä Buggy-Merirosvojen!" Tamanegi lopetti lauseensa samalla kun kolmen muun pojan kasvoille nousi kauhistunut ilme.
"Me ollaan kuoleman omia!" Piiman huusi.
"Tähänkö se nyt loppuu!?" Ninjin totesi.
"Jestas kun aika juoksee.. Minun pitääkin lähteä tästä syömään tai tämä tauti-jos-en-saa-ruokaa tappaa minut, joten.." Usopp totesi ja kääntyi ympäri, mutta ei ehtinyt kaus kun kolmikko pystäytti hänet. "Älä yritä juosta pakoon!" Pojat huusivat yhteen ääneen ja jatkoivat; "Kapteeni, etkös sinä aina sanonut haluavasi oikeaksi piraatiksi kuten isosisko Felizia!?" Ninjin huusi.
"Miten sinusta voi ikinä tulla sellainen, jos pelkää muita piraatteja!?" Totesi vuorostaan Piiman.
"Sitä paitsi, heitä on siellä vain kolme kappaletta..!" Lopetti Tamanegi.
Siinä samassa Usoppin ilme kirkastui. "Siis.. Sanoitko kolme?" Eivätkö alukset olekkaan mitään jättimäisiä?" Pitkänenäinen poika kysyi Tamanegilta.
"Eivät.. Siellä on vain kaksi pientä purtiloa." Silmälasipäinen poika vastasi ja nosti kaksi sormea pystyyn.
"No siinä tapauksessa..!" Usopp totesi ja röyhisti rintaansa. "Usopp-Merirosvot! Taistelkaamme urheasti kylän sekä rauhan puolesta jotta myöhemmin voimme kertoa vara-kapteenille uskomattomasta voitostamme! Seuratkaa minua!" Ja niin Usopp säntäsi matkaan, muun kolmikon jäädessä hetkeksi paikalleen, mutta lopulta kuului ytimekäs "KYLLÄ KAPTEENI!" Ja niin myös Ninjin, Piiman ja Tamanegi lähtivät Usoppin perään. Silloin läheisen puun takaa astui esiin punahiuksinen, 18-vuotias nuori nainen, joka katsoi loittonevan nelikon perään. "Voi veljet.. Toivottavasti sinulla on edes kunnon suunnitelma valmiina.." Nainen huokaisi syvään ja pinkaisi poikajoukon perään.
Usopp ja pojat olivat sillä välin saapuneet pohjoisen rinteen luokse ja huomasivat piiloistaan, että rantaan oli tosiaan saapunut kaksi pientä venettä, joista ensimmäisestä nousi rantaan oranssihiuksinen, sinivalkoiseen t-paitaan, lyhyeen ruskettavaan hameeseen sekä ruskeisiin saapikkaisiin pukeutunut nainen, kun taas toisesta ilmestyi vihreähiuksinen nuori mies, jolla oli yllään valkoinen, lyhythihainen pusero, lantiolla vihreä haramaki, tummat ja hieman vihertävät housut sekä mustat kengät. Kyseinen mies kantoi mukanaan myös kolmea katanaa. Vihreähiuksisen miehen perässä viimeisenä maihin hyppäsi vielä mustahiuksinen, keltaiseen olkihattuun, punaiseen liiviin, sinisiin shortseihin sekä sandaaleihin sonnustautunut nuori mies. Kolmikko näytti katselevan ympärilleen ja keskustelevan keskenään jotain, joten tässä kohtaa Usopp käytti tilaisuuden hyväkseen, kävi vielä lyhyesti läpi suunnitelmansa Ninjinin, Piimanin ja Tamanegin kanssa, jonka jälkeen ohjasi pojat asemiin. Usopp itse hengitti pari kertaa syvään ja aloitti esityksensä.
"SEIS SIIHEN PAIKKAAN PIRAATIT!" Usopp huusi rinteen huipulta, saaden alempana olevan kolmikon katsomaan häneen päin. "Ikävä kertoa tämä, mutta teidän kannattaa kääntyä kiltisti takaisin! Olen urhea Kapteeni Usopp ja tämä saari on minun merirosvo-ryhmäni suojeluksessa! Jollette halua, että 80 miljoonapäinen miehistöni (Tässä kohtaa punaliivinen poika todella luuli, että Usopilla oli mukanaan 80 miljoonaa alaista) käy kimppuunne, suosittelen, oman henkenne kannalta, että menette takaisin sinne mistä tulittekin!" Ja siinä samassa puiden ja pusikkojen takaa nousi esiin kymmeniä, Usopp-merirosvojen tunnuksilla varustettuja lippuja, joita kolme poikaa ohjailivat tahoillaan.
Hetken Usopp luuli, että juoni menisi täydestä, kunnes oranssihiuksinen nainen totesi kuivakasti; "Eli 80 miljoonalla tarkoitat niitä kolmea kaveria tuon erään puskan takana.." Silloin kyseistä puskasta tosiaan hyppäsi esiin Ninjin, Piiman ja Tamanegi, jotka huusivat kauhuissaan ja lähtivät juoksemaan pää kolmantena jalkana pakoon syvemmälle metsään, aiheuttaen lippujen kaatumisen ja jättäen Usoppin yksin.
"Okei.. Suunnitelman muutos.." Usopp mumisi ja kääntyi katsomaan kolmikkoa uudestaan. "Hyvä on.. Ehkä liioittelin hiukan, mutta jos ymmärrätte oman parhaanne-" Mutta silloin pitkänenäinen poika kuuli takaansa askelia, kääntyi katsomaan taakseen ja huomasi, kuinka punahiuksinen nainen juoksi häntä kohti tuima ilme kasvoillaan.
"AI HIEMAN LIIOTTELIT!" Nainen huusi vihaisena ja varsinkin alhaalla olevan kolmikon yllätykseksi pamautti Usoppia suoraan päähän, saaden tämän mäjähtämään kiviseen rinteeseen kovalla voimalla, aiheuttaen samalla kaksikon ympärille pienimuotoisen pölypilven. Nainen tasasi tämän jälkeen hengitystään ja jatkoi vihaisena, osoittaen ilmeisesti samalla alhaalla seisovaa kolmikkoa; "TAJUATKO ÄÄLIÖ, ETTÄ NUO OVAT OIKEITA PIRAATTEJA! EI HEIHIN TEHOA TUOLLAISET LAPSELLISET VALEET!"
Perään kuului Usoppin vaimea ääni; "Felizia.. Miksi yrität tappaa minut..?" Johon nainen vastasi, nyt hieman rauhallisemmin; "Usko pois, jos haluaisin tappaa sinut, olisin tehnyt sen jo. Sinä pysyt nyt kiltisti siinä ja leikit vaikka kuollutta niin minä hoidan tämän.. Hei, te kolme siellä!"
Siinä samassa kolmikko, joka oli seurannut tilannetta kiinnostuneena, punaliivisen pojan nauraessa makeasti omalla tahollaan, kiinnittävät katseensa tuohon nuoreen naiseen, joka pölypilven hälvettyä oli tullut kunnolla näkyviin. Nainen oli itse Felizia D. Rose, josta oli 5 vuoden aikana kasvanut todella kaunis, 18-vuotias ilmestys ja hänen solakasta ja treenatusta vartalostaan näki, että nainen oli pitänyt itsestään myös huolta. Felizian tummanpunaiset hiukset ulottuivat nyt noin niskan korkeudelle ja niitä koristi tummansininen orkidea. Yllään hänellä oli musta, olkaimeton toppi, jonka ympärille oli kiedottu hieman ohuita köynnöksiä sekä koristeeksi sininen, pieni kukka ja jalassa hänellä oli vaaleansiniset farkkushortsit, joiden vyössä roikkui pari vesipulloa. Vasemman yläreiden ympärille oli kiedottu pieni köynnös, jota koristi ruusu ja jaloissaan naisella oli hieman lehtevän näköiset, ruskeat saapikkaat. Käsissään ja jaloissaan Felizialla edelleenkin näkyi kasvimaiset kuviot ja väritykset, joita ensisilmäyksellä saattoi luulla tatuoinneiksi.
Felizia pysähtyi jokusen metrin päähän tuosta tuntemattomasta kolmikosta ja tuijotti heitä tiukasti sinisillä silmillään, ihan kuin arvioiden heitä. Oranssihiuksinen nainen ei punapään mielestä vaikuttanut minkäänlaiselta uhalta, mutta noita kahta miestä ei kuitenkaan pitänyt aliarvioida. Felizia oli jo kuitenkin aikaisemmin pistänyt merkille, ettei kukaan heistä ollut vielä hyökännyt, joten ehkä tilanteesta selvittäisiin sittenkin rauhanomaisesti.
"Joten, millä asialla-" Felizia aloitti mutta olkihattuinen poika ehti väliin ja sanoi leveä hymy huulillaan; "Hei, liity mun miehistööni!" Tämä sai oranssihiuksisen naisen huokaisemaan ja vihreähiuksisen miehen kopauttamaan olkihattuista poikaa päähän ja toteamaan samalla; "Ääliö! Ei jokaista vastaantulijaa tarvi olla värväämässä!" Punaliivinen poika hieroi päätänsä ja marmatti takaisin; "Miksei muka? Hän on selvästi tosi vahva! Hei, kuten sanoin, liity mun-" Mutta tässä kohtaa oranssihiuksinen nainen astui väliin ja tunki olkihatun syvälle pojan päähän.
"Anteeksi tuosta.." Nainen sanoi hikipisara ohimollaan Felizialle, joka näytti kuin puulla päähän lyödyltä. Oranssihiuksinen nainen näki tilaisuutensa ja jatkoi ystävällisesti; "Olit tosiaan kysymässä, mikä sai meidät tulemaan tänne?" Kysymys havahdutti Felizian, joka vastasi; "Aivan niin.. Mikä tosiaan toi teidät tänne?"
"Olemme etsimässä isompaa laivaa ja ajattelimme, josko täällä voitaisiin auttaa asian suhteen." Oranssihiuksinen nainen vastasi ja jatkoi; "Emmekä tosiaan ole pahoissa aikeissa, vaan jatkamme matkaa heti kun saamme asiamme hoidettua tai edes täydennettyä varastojamme." Nainen lopetti lauseensa. Felizia punnitsi naisen sanoja, mutta koska kolmikko vaikutti vilpittömältä, punapää ei kokenut, miksei heitä voisi ottaa kylään mukaan.
"Hyvä on.. Mutta yksikin väärä liike niin minä lupaan.." Felizia vastasi ja viittilöi sen jälkeen kolmikkoa seuraamaan häntä. Ylöspäin kävellessään punapää nappasi kiinni Usoppin nilkasta ja alkoi raahata tätä perässään, muun porukan vilkaistessa poikaa.
"Onko hän varmasti kunnossa..?" Oranssihiuksinen nainen kysyi varovasti.
"Hän selviää.. Vai mitä Usopp?" Felizia vastasi samalla kun pitkänenäinen poika nosti peukalonsa ylös ja nyökkäsi heikosti.
"Mitä? Olette siis etsimässä isompaa laivaa ja uusia jäseniä miehistöönne?" Usopp kysyi olkihattuiselta pojalta, joka sillä hetkellä söi isoja lohkoja lihakimpaleestaan, nyökäten samalla vastaukseksi. Felizia oli tuonut joukon kylän kantapaikkaan, Meshiin, missä he nyt söivät, joivat ja juttelivat kylään saapuneen kolmikon suunnitelmista. Tulokkaat olivat myös samalla esitelleet itsensä: Oranssihiuksinen nainen oli nimeltään Nami, katanoita mukanaan kantava nuori mies oli Zoro ja olkihattuinen poika kertoi nimekseen Luffy. Felizia istui itse Namin vieressä ja joi sitruunavettä, syöden samalla kanasalaattia ja kuunteli muun porukan jutustelua. "Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on suunnitelmissa jokin iso seikkailu!" Usopp jatkoi ja kertoi sen jälkeen, että valitettavasti tämän kylän kautta ei ollut mitään mahdollisuutta hankkia isompaa laivaa.
"Entäs tuo iso kartano mäen huipulla? Luulisi, että heillä ei ainakaan pitäisi olla puutetta rahasta." Nami totesi ja osoitti ulos ikkunasta. Kaukana mäen päällä tosiaan seisoi jylhän näköinen kartano, joka olemassaolollaan toi tietynlaista arvokkuutta muuten niin rauhalliseen kylään.
"Se- Se paikka on kielletty ulkopuolisilta! Voin sanoa jo heti, että siitä tulee aivan turha reissu! En suosittele!" Usopp totesi ykskantaan.
"Antaapa olla sitten.." Nami huokaisi. "Unohdetaan laivan hankinta tältä osin ja jatketaan etsintää jostain muualta." Oranssihiuksinen nainen lopetti lauseensa.
"Tämä selvä, mutta eihän meillä vielä ole mihinkään kiire! Minä haluan lisää lihaa! Itseasiassa ostetaan lisää lihaa varastoon!" Luffy totesi leveä hymy naamallaan ja alkoi sen jälkeen huhuilemaan ravintolan pitäjää luokseen.
"Ai niin.. Yksi juttu vielä." Usopp sanoi. "Mainitsitte, että etsitte lisää jäseniä joukkoonne."
"Juu, näin on asia." Luffy sanoi ja jatkoi; "Mutta me ollaan jo löydetty ainakin yksi!" Ja silloin hän osoitti Feliziaa, joka toljotti haarukka kädessään ja suu auki tuota olkihattuista poikaa.
"Mutta enhän minä missään vaiheessa sanonut liittyväni-" Usopp kuitenkin keskeytti punapään lauseen ja sanoi; "Valitan, mutta hänellä on jo kapteeni!" pitkänenäinen poika vastasi ylpeänä.
"Niinkö?! Missä?!" Luffy kysyi ja alkoi käännellä päätänsä, kuin odottaen että jostain pöydän takaa ponnahtaisi esiin joku kapteenin näköinen henkilö.
"MINÄ olen hänen kapteeninsa!" Usopp huusi ja jatkoi; "Ja Felizialle vuorostaan on annettu toiseksi isoin vastuu: Hän on kuuluisan Usopp-Merirosvojoukon vara-kapteeni! Se on rooli, mitä hän kantaa suurella ylpeydellä! Vai mitä.. Vara-kapteeni!" Usopp lopetti lauseensa ja katsoi punahiuksista naista tuikkivin silmin. Felizia tunsi, kuinka kaikki kääntyivät tuijottamaan häntä, joten nainen vain hymyili vaivaantuneesti, nyökkäsi hikipisara otsallaan ja alkoi kahmia salaattiaan loppuun.
"Mälsää!" Luffy totesi mutta piristyi siinä samassa, kun ravintolan pitäjä asetti hänen eteensä lisää lihaa, jota poika alkoi syödä kuin hän ei olisi ikinä ruokaa nähnytkään. "Hei.. Jos se yhtään lohduttaa, niin me kaksi voimme toki liittyä joukkoonne, jos annatte minun olla kapteeni myös silloin?" Usopp sanoi vielä lopuksi.
"Antaa olla!" Nami, Zoro, Luffy ja myös Felizia sanoivat yhdestä suusta.
"Mikä asenne tuo on?! Ja sinäkin myös Felizia?!" Usopp huusi suu ammollaan, saaden punapään virnistämään ilkikurisesti ja näyttämään tälle kieltä.
Samassa pitkänenäinen poika katsoi kelloa ravintolan seinällä ja totesi; "Oho! Onko kello jo noin paljon?! Minun onkin nyt aika lähteä hoitamaan erästä asiaa! Felizia, tuletko sinäkin?" Usopp kysyi lopuksi.
"Antaa olla tällä kertaa. Minä jään tänne pitämään seuraa vieraillemme." Felizia totesi ja otti viimeisen hörpyn juomastaan. Niine hyvineen Usopp poistui paikalta, jättäen muun nelikon jatkamaan seurustelua.
Samaan aikaan kylän kartanossa, sen toisessa kerroksessa makasi vuoteenomana kalpea, vaaleahiuksinen nuori nainen, joka katseli ulos ikkunasta, kuin odottaen jotakuta.
"Umm.. Klahadore.." Tyttö sanoi ja kääntyi puhumaan pitkänhuiskealle, silmälasipäiselle miehelle, joka vastasi lyhyesti; "Mitä on mielessänne, Kaya-neiti?"
"Haluaisin nähdä Usoppin…" Kayaksi kutsuttu tyttö vastasi hiljaa.
Näin alkavan viikonlopun kunniaksi halusin antaa teille Paholaisen Kukan neljännen luvun :D.
Toivottavasti olette nauttineet tarinasta tähän saakka! Jos teille tulee mieleen mitään kysymyksiä tai muuta vastaavaa, laittakaa ihmeessä palautetta tulemaan!
Ja vaikka ei tulisikaan, minä ja Felizia arvostamme teitä kaikkia, jotka ovat tähän saakka mukanamme kulkeneet :)!
Voikaa hyvin ja ensi kertaan!
-WillofJ-