LUKU 6
Hypnotisoija ja hovimestari
Zoro, Nami, Ninjin, Piiman ja Tamanegi katsoivat ihmeissään tuota outoa miestä, joka oli pukeutunut siniseen lierihattuun ja siniseen pikkutakkiin, valkoiseen paitaan, oliivinvihreisiin housuihin sekä hanskoihin, pitkiin valkoisiin sukkiin sekä mustiin kenkiin.
Miehellä oli lisäksi leuassaan erikoinen mustaviolettiraitainen partatupsu sekä silmillään sydämenmuotoiset aurinkolasit. Mies pysähtyi heidän eteensä ja katsoi heitä hivenen närkästyneenä.
"Hei! Kuka oikein sanoi, että olen outo tyyppi? En minä näytä yhtään oudolta!" Mies totesi lyhyesti.
"Näytät kyllä. Katsoi sitä mistä näkökulmasta vain, näytät todella oudolta.." Nami vastasi topakasti, saaden miehen ottamaan pari askelta paikallaan, ennen kuin tämä vastasi; "Ole hiljaa.. Olen vain hypnotisoija läpikulkumatkalla…"
"Vau! Hypnotisoija!" Tamanegi huudahti.
"Voitko näyttää meille kykysi?!" Piiman jatkoi.
"Joo! Näytä meille mitä osaat!" Ninjin lopetti.
"Mitä?!" Mies vastasi katsoen noita kolmea poikaa ja jatkoi; "Idiootit! Miksi minä näyttäisin teille minun hypnotisointikykyni? Tämä on vasta ensimmäinen tapaamisemme, joten ei kiitos!" Mutta heti sen sanottuaan mies kaivoi takkinsa povitaskusta metallisen renkaan, johon oli sidottu ohut naru ja nosti sen poikien silmien tasalle.
"Noniin! Nyt, tuijottakaapa tätä rengasta!" Outo mies sanoi.
"Sinä näytät heille taitosi kuitenkin?!" Zoro totesi hikipisara otsallaan. Mies ei kuitenkaan välittänyt miekkamiehen sanoista, vaan puhui edessään olevalle poikakolmikolle; "Kun sanon Yksi, Kaksi, Jango, te kaikki nukahdatte syvään uneen!" Ja sen jälkeen mies alkoi heiluttamaan rengasta poikien edessä.
"Yyyksi.. Kaaaksi… Jango!" Ja siinä samassa sekä pojat että mies itse kellahtivat selälleen ja alkoivat kuorsata kovaan ääneen.
"Mitä helvettiä sinä oikein teet?!" Zoro huusi, Namin katsoessa tilannetta hikikarpalo ohimollaan.
Tällä välin Usopp ja Luffy olivat saapuneet etsintäretkellään erään kielekkeen äärelle. Tuuli tuiversi hiljalleen ja aallot löivät rantakiviin samalla kun olkihattuinen poika lysähti makaamaan pienen puun varjoon. "Ääääähhh…! Väsyttää.." Luffy narisi samalla, kun pitkänenäinen poika istahti tämän viereen ja pyyhki hikeä otsaltaan. "Huh huh.. Felizia ei todellakaan halunnut tällä kertaa tulla löydetyksi.." Usopp totesi lyhyesti ja tuijotteli horisonttiin. Hetkeen kumpikaan poika ei puhunut mitään, kunnes pitkänenäinen poika päätti rikkoa hiljaisuuden.
"Jos totta puhutaan.. Joskus olen kateellinen Felizialle.. Kumpa minäkin voisin olla yhtä vahva ja päättäväinen kuin hän.. Mutta silti turvaudun edelleen vain valheisiin ja uskottelen yhä olevani kapteeni, jota hän vieläkin kunnioittaa ja ihailee vaikka tosiasiassa tiedän, että hän jo mennyt eteenpäin. Vaikka en sitä haluaisi myöntääkään.. Hän kyllä ansaitsisi paikan Usopp-Merirosvojen kapteenina.."
"Ja silti hän ei ole koskaan sitä halunnut." Luffy totesi yllättävän vakavana ja nousi istumaan kunnes jatkoi; "Vaikka en Feliziasta mitään tiedäkään, hän pitää sinua suuressa arvossa. Se hetki tulee vielä, kun hän sen näyttää." Olkihattuinen poika virnisti leveästi, saaden Usoppin hymähtämään hikipisara otsallaan.
"Kuinkas muuten.." Luffy jatkoi. "Aijotko luopua yrityksistä tavata sitä kartanon tyttöä?" Usopp tuhahti kunnes vastasi; "Enpä tiedä.. Jos se hovimestari pyytää rukoillen anteeksi, niin sitten voin harkita asiaa." Samassa olkihattuinen poika vilkaisi alas kielekkeen reunalta ja huomasi kaksi hahmoa sen alapuolella.
"Siis tuo hovimestari?" Luffy kysyi ja osoitti toista hahmoa.
"Niin! Juurikin tuo hovimes- MITÄ HÄN TEKEE TÄÄLLÄ?!" Usopp ihmetteli silmät suurina.
Kielekkeen alla olevalla rannalla tosiaan seisoi itse hovimestari Klahadore, joka puhui sillä hetkellä tiukkaan sävyyn oudon näköiselle miehelle, jota kumpikaan pojista ei ollut aikaisemmin nähnyt.
"Jango.. Minähän kielsin sinua vetämästä liiaksi huomiota puoleesi! Miksi sinä oikein nukuit keskellä tietä?" Klahadore tiukkasi.
"Miten minä muka kiinnittäisin huomiota? Ei ainakaan siksi, että olisin muka oudon näköinen tai jotain!" Jangoksi kutsuttu mies vastasi. Hän itseasiassa oli se samainen heppu, jonka Zoro, Nami ja pojat olivat aikaisemmin kohdanneet. Tätä Usopp ja Luffy eivät kuitenkaan tienneet.
"Joka tapauksessa.." Klahadore jatkoi ja nosti jälleen lasejaan kämmenellään. "Oletteko valmistautuneet huolella tulevaa varten?" Jango nyökkäsi ja vastasi; "Totta kai! Me voimme aloittaa Operaation "Salamurhaa Kartanon nuori neiti" milloin vain!"
"Siis mitä?! Salamurhata?!" Usopp ja Luffy mutisivat hiljaa yhteen ääneen, kunnes keskittyivät jälleen kuuntelemaan alapuolellaan olevaa kaksikkoa. Kukaan ei ollut kuitenkaan huomannut, että paikalle oli osunut vielä viideskin henkilö. Läheisen metsän reunalla, jonka edessä lojui muutamia korkeita kiviä sekä suojaisaa pusikkoa, oli piilossa tuttu punahiuksinen nainen. Jäähdyteltyään hermojaan Felizia oli ajatellut oikaista kyseisen rannan kautta takaisin kylään, mutta nähtyään hovimestarin sekä hänen oudon seuralaisensa, hän oli piiloutunut kivien ja kasvien suojaan ja oli kuullut nyt itsekin saman keskustelun kuin Usopp ja Luffy. "Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu..? Mitä tuo rillipää oikein aikoo!?" Punapää mietti itsekseen, mutta keskittyi jälleen itsekin kun rannalla oleva kaksikko jatkoi keskusteluaan.
"Salamurha.. Se on kyllä niin ruma sana.." Klahadore tuhahti.
"Eikun vahinko! Me kutsumme sitä vahingoksi! Vai mitä.. Kapteeni Kuro?" Jango vastasi nopeasti, Klahadoren jälleen kerran korjatessa lasiensa asentoa ennen kuin tämä sanoi; "Kapteeni Kuro.. Minä jätin sen nimen taakseni jo 3 vuotta sitten, joten älä kutsu minua enää sillä nimellä! Sinä olet nyt kapteeni." Hovimestari lopetti.
"Kuro.. Kuro..? Missä minä olen kuullut sen nimen..?" Felizia mietti. "Muistan hämärästi, että jossain yhteydessä taisin Usoppin kanssa lukea, että Kapteeni Kuro, joka tunnettiin tarkoista suunnitelmistaan, napattiin Merivoimien toimesta noin 3 vuotta sitten ja teloitettiin pian sen jälkeen.. Mutta oliko sekin vain.." Mutta enempää sinisilmäinen nainen ei ehtinyt miettiä kun Jango jälleen avasi suunsa.
"Muistan sen päivän kuin eilisen.." Lierihattuinen mies totesi, saaden jälleen hovimestarin huomion. "Ilmoitit, että aiot hylätä piraattina olemisen ja tehdä minusta kapteenin!" Jango sanoi ja jatkoi; "Kaikki edelleenkin luulevat, että Kapteeni Kuro teloitettiin Merivoimien toimesta, mutta tosiasiassa piilouduit tähän pieneen kylään ja käskit meitä palaamaan takaisin kolmen vuoden päästä.. Ja tässä me nyt olemme!" Hypnotisoija sanoi ja istahti läheiselle kivelle, ennen kuin vielä totesi lyhyesti; "Toivottavasti näiden "ehtojesi" täytyttyä saan hyvän osuuden saaliista?"
"Klahadore tai oikeammin Kuro katsoi Jangoa hetken ennen kuin vastasi; "Kyllä vain! Jos hoidat roolisi onnistuneesti, saat osuutesi."
"Hyvä! Jätä tyttö minun huolekseni!" Jango totesi virnistäen ilkeästi.
"Kuitenkin.. Muista.." Kuro jatkoi. "Että sinun täytyy saada sen näyttämään onnettomuudelta!"
"Juu, juu! Olemme käyneet tämän läpi satoja kertoja: Kun sinä annat merkin, me hyökkäämme kylään, tapamme pikkuneidin ja sinä perit hänen omaisuutensa vaivatta. Ei se ole sen vaikeampaa." Jango vastasi ja korjasi hattunsa asentoa.
"Voi taivas.. Antoiko äitisi sinulle syntyessäsi ollenkaan aivoja?!" Kuro totesi ärtyneenä ja jatkoi. "Kuinka voisin periä tytön omaisuuden, kun en ole millään lailla sukua hänen perheelleen?"
"Me voimme pakottaa-" Jango oli sanomassa, mutta Kuro keskeytti hänet. "Ennen kuin tapat hänet, sinä hypnotisoit hänet ja tällä lailla laitat hänet kirjoittamaan MINUN nimeni testamenttiinsa: "Jätän kaiken omaisuuteni hovimestarilleni Klahadorelle"! Kuro täräytti, saaden Usoppin järkyttymään ja Felizian tuijottamaan tuota kaksikkoa raivoissaan.
"Tällä tavalla.." Kuro jatkoi virnistäen. "..Minä pystyn avoimesti saamaan hänen omaisuutensa. Käytin kolme vuotta elämästäni, että saisin kaikki tuossa tuppukylässä luottamaan minuun ja kun testamentti tulee julki, kukaan ei tietenkään epäile minua."
"Ja olet esittänyt kolme vuotta hovimestaria ainoastaan tämän takia..?" Jango sanoi vuorostaan. "Jos olisin ollut sinä, olisin vain ryöstänyt heidät tässä ja nyt!" Hypnotisoija totesi vielä loppuun.
"Jos olisin tehnyt sen, olisin yhä lainsuojaton ja Merivoimat jahtaisivat minua yhä." Kuro vastasi ja lisäsi; "Tällä suunnitelmalla saan paljon rahaa ja lisäksi Merivoimat eivät ole kimpussani. Tätä Jango, kutsutaan rauhanomaiseksi tavaksi hoitaa asioita!" Tämä sai aurinkolasipäisen miehen naurahtamaan makeasti.
"Hahahaha! Rauhanomaiseksi tavaksi hoitaa asioita?! Tarkoitatko, että koko hänen perheensä murhaaminen on rauhanomainen tapa?" Jango totesi.
"Hei, mitä oikein tarkoitat? Kayan molemmat vanhemmat kuolivat luonnollisesti. Se asia oli täysin suunnitelmani ulkopuolella!" Kuro vastasi.
"Miten vaan. Turha tästä on enää väitellä. Lähetät meille merkin, kuten sovimme ja me hoidamme loput! Laivamme on ollut ankkuroituna jo viikon ja miehet.. No, he käyvät jo kärsimättömiksi.." Jango vastasi.
"Tämä on kamalaa.. Tämä on todella kamalaa…!" Usopp kuiskasi hiki otsallaan ja katsoi Luffya. "Mitä me oikein teemme..?"
"Hmmh? Mitä oikein tapahtuu? Tämä ei näytä hyvältä." Olkihattuinen poika vastasi.
"No ei tieten- Etkö sinä kuunnellut yhtään?!" Usopp kysyi vakavana ja jatkoi; "No ei tietenkään näytä hyvältä! He ovat aivan tosissaan!" Pitkänenäinen poika lopetti lauseensa ja käänsi katseensa jälleen alhaalla olevaan kaksikkoon.
"Eli kolme vuotta.. Tuo hovimes- Ei kun Kapteeni Kuro on siis elossa ja suunnitellut tätä iskua kolme vuotta.. Ja Felizia vielä löi- FELIZIA! Kuro tappaa hänetkin aivan varmasti! Ja varmaan myös minutkin.." Usopp alkoi tuntea, kuinka paniikki lähti valtaamaan hänen kehoaan.
"Kaya.. Kyläläiset.. Kaikki tullaan tappamaan..! Ei hyvä.. Tämä ei ole yhtään hyvä..!" Ajatukset laukkasivat pitkin Usoppin mieltä, kunnes Luffy ponkaisi äkkiarvaamatta pystyyn, saaden pitkänenäisen pojan havahtumaan. "Hei! Mitä sinä teet!? He näkevät sinut!?" Usopp kuiskasi peloissaan.
Samalla myös Felizia nosti katsettaan ja silloin hänkin huomasi olkihattuisen pojan seisomassa kielekkeen raunalla. "Mitä.. Onko tuo Luf-?" Mutta siinä samassa Luffyn huuto halkoi ilmaa: "HEI! TE KAKSI! USKALLATTEKIN VAHINGOITTAA KARTANON NUORTA NEITIÄ!"
Usopp ei voinut muuta kuin katsoa kauhusta kankeana ja kyyneleet silmissään, kuinka Kuro ja Jango käänsivät huomionsa ylhäällä olevaan poikaan, samalla kun Felizia suu ammollaan tapitti edessään tapahtuvaa näytöstä piilopaikastaan ja yritti tajuta, mitä juuri oikein tapahtui. Seuraavassa hetkessä punahiuksinen nainen näki myös Usoppin, joka oli itsekin noussut pystyyn ja yritti nyt vetää olkihattuista poikaa poispäin.
"Usopp.. Sinäkin olet täällä..? Sinäkin siis kuulit kaiken.." Felizia sanoi itsekseen. Punahiuksinen nainen tiesi, että hänen pitäisi auttaa tuota kaksikkoa, mutta samalla hän tiesi myös, että hänen väliintulonsa vain pahentaisi tilannetta. Niinpä Felizia päätti jatkaa tilanteen seuraamista, mutta samalla naisen käsien ja jalkojen ympärille alkoi versota piikikkäitä köynnöksiä, koska pahimman sattuessa hän olisi valmis taistelemaan loppuun saakka. Samaisella hetkellä myös Kuro oli kiinnittänyt huomionsa pitkänenäiseen poikaan ja puhui tälle.
"Kappas.. Sehän on itse Usopp…." Hovimestari sanoi viileästi ja tuijotti poikaa tummat varjot silmiensä päällä, saaden Usoppin jäykäksi kauhusta. "Onko mahdollista.. Että kuulit jotain...?" Kuro kysyi vielä lopuksi.
"Mitä? Eeeeiii.. Ei kukaan kuullut yhtään mitään.. Me vasta saavuimme paikalle.. Ihan juurikin vasta äsken..!" Usopp mongersi.
"Me kuulimme kaiken!" Olkihattuinen poika ilmoitti heti perään, saaden Usoppin huutamaan tälle silmät päästä pullistuneina, samalla kun Felizia vain tuijotti Luffya epäuskoisena. "Onko tuo kaveri oikeasti tosissaan!?" Punapää totesi mielessään.
"Vai kuulitte kaiken.." Totesi vuorostaan Jango. Mies nousi seisomaan ja kaivoi povitaskustaan jälleen naruun kiinnitetyn metallisen renkaan, jotä hän alkoi heiluttamaan. "Joten.. Katsokaapa sitten tätä rengasta.." Aurinkolasipäinen mies sanoi.
"Katsoa mitä?" Luffy kysyi ihmeissään ja tarkensi katsettaan kohti Jangon heiluttamaan rengasta, samalla kun Usopp luuli kyseessä olevan jonkinlainen ase.
"Kun sanon Yksi, Kaksi, Jango, sinä vaivut syvään uneen.." Jango sanoi ja alkoi laskea. "Yksi... Kaksi…" Tässä kohtaa Usopp syöksyi pois näköpiiristä, huutaen samalla Luffya piiloutumaan myöskin. "Jango!" Kuului hypnotisoijan huuto ja siinä samassa olkihattuinen poika alkoi nuokkua ja heti perään Usopp sekä Felizia näkivät kauhuissaan, kuinka tämä horjahti alas kalliolta ja iskeytyi hirvittävällä voimalla alas rantakivikkoon.
"Pahus.. En olisi halunnut tappaa häntä.. Ja vielä niska edellä.. Mitään ei ole enää tehtävissä.." Jango totesi synkkänä, Kuron vain katsellessa tyynenä vierestä.
"Senkin.. Senkin paskiainen! Sinä tapoit hänet!" Usopp huusi huultansa purren.
"Entäs tuo..? Tapanko minä hänetkin?" Jango kysyi ja juuri silloin Felizia oli syöksymässä esiin piilostaan, mutta kuullessaan Kuron vastauksen, punapää sai itsensä pidettyä aloillaan, mutta vain vaivoin.
"Ei tarvitse. Ei ole väliä vaikka hän kertoisi mitä tahansa, kukaan ei tule uskomaan häntä." Kuro totesi tyynesti, saaden Usoppin katsomaan häntä järkyttyneenä. Samalla Kuro kääntyi vielä Jangon puoleen ja sanoi tälle; "Jango, huomenna aamulla, ota miehistö mukaasi ja hyökkää kylään! Ja tuhoa vielä muutama talo, että se todellakin näyttää merirosvojen hyökkäykseltä.. Ja lopuksi.. Tapa Kaya-neiti…"
"Huo- Huomenna..!" Usopp änkytti.
"Huomenna..!" Felizia mutisi ja puristi kätensä nyrkkiin.
"Kuulitko Usopp! Teitpä mitä tahansa, et mitenkään pysty estämään suunnitelmaani!" Kuro huusi ja virnisti omahyväisesti.
"Pahus.. Minä vihaan sinua!" Usopp huusi, ponkaisi ylös ja lähti kirkuen juoksemaan kohti kylää.
"Oletko ihan varma, että tästä ei seuraa ongelmia?" Jango kysyi huolissaan.
"Kuten sanoin, mikään ei tule pilaamaan suunnitelmaani!" Kuro totesi ykskantaan, jonka jälkeen kaksikko lähti kävelemään poispäin, jättäen Luffyn lojumaan rantakivikkoon sekä huomaamatta lainkaan, kuinka punahiuksinen nainen nousi hitaasti, vihasta täristen esiin piilopaikastaan.
Tällä välin Usopp oli juossut voimiensa takaa takaisin kylään ja ohittanut samalla Zoron, Namin, Piimanin, Ninjinin ja Tamanegin, jotka katsoivat ihmeissään, kuinka tuo pitkänenäinen poika oli juossut kuin paniikissa sanomatta heille sanaakaan. Joukkio huomasi samalla myös, että Luffy ei ollut hänen kanssaan.
"Onko hän edelleenkin vihainen sille hovimestarille siitä, mitä kartanolla tapahtui?" Nami kysyi, saaden Zoron kohauttamaan olkiaan.
"Ei! Hänen ilmeensä oli selvästi erilainen!" Ninjin totesi.
"Jotakin erityistä on täytynyt tapahtua heidän etsiessään Vara-Kapteenia!" Piiman huudahti.
"Kapteeni on paniikissa! Mitä täällä tapahtuu?!" Tamanegi lopetti.
Joukkio mietti asiaa pienen hetken, kunnes poikakolmikko keksi lähteä tutkimaan sitä osaa rannasta, mistä he päättelivät Usoppin juosseen. He viittoivat Zoron ja Namin mukaansa ja niin viisikko lähti tutkimaan, löytäisivätkö he mitään.
Juuri samalla hetkellä Usopp oli saapunut kylään ja alkoi parhaansa mukaan varoittamaan kyläläisiä merirosvojen saapumisesta. Tällä välin Kuro oli saapunut entiselle laivalleen ja villitsi nyt miehistöään lupauksella suurista rikkauksista, kun taas kartanossa Kaya tiedusteli toiselta, hivenen erikoisen ulkonäön omaavalta hovimestariltaan Merryltä, missä Klahadore sillä hetkellä oli.
Kaiken tämän lisäksi, tarkistettuaan omalla tahollaan, että reitti oli selvä, Felizia oli myös alkanut lähestyä rantakivikossa töröttävää Luffyn oletettua ruumista. Punahiuksinen nainen oli kaikesta tapahtuneesta huolimatta päättänyt viedä pojan takaisin tämän ystävilleen mutta pian häntä odottaisi aikamoinen yllätys, mikä juurikin liittyisi tuohon olkihattuiseen poikaan…
Huh huh.. Panokset ovat tosiaan nousseet aikamoisiksi! Hovimestari Klahadore on paljastunut merirosvoksi! Luffy on nähtävästi jo nyt pois pelistä! Onko tässä mitään enää tehtävissä?!
Aika näyttää, mitä tuleman pitää.. Nähdään ensi kerralla!
-WillfoJ-