LUKU 16
Hyvästien aika

Mustan Kissan Piraatit tuijottivat silmät selällään, kuinka heidän entinen kapteeninsa lensi kasvot ja keho verestä roiskuen ympäri. Lopuksi kuului vain tömähdys, kun Kuron puolikuollut ruumis osui kivikkoiseen maahan, jota seurasi miehen silmälasien kilahdus, kun tämän runnotut sangat seurasivat perässä. Hetken oli vain hiljaista, kun Luffy ja Felizia vain katsoivat tuota maassa makaavaa miestä, jonka tarkkaan mietitty, kolme vuotta kestänyt suunnitelma oli saanut karvaan lopun.

"Uskomatonta.. He.. He todellakin tekivät sen..!" Yksi merirosvoista sanoi hikipisara otsallaan.

"Edes laivallinen sotilaita ei pystynyt… Ja nytkin vastassa oli vain kaksi kakaraa… Ja silti.. Paholaisen Kukka ja joku tuntematon kaveri.. PÄIHITTIVÄT KAPTEENI KURON!" Toinen huudahti.

"HEI! Hänellä on nimikin!" Felizia ärähti, saaden piraatit hätkähtämään, ennen kuin punapää aloitti; "Hänen nimensä on.."

"MONKEY D. LUFFY!" Poika huudahti.

"Mitä..?! Oletko sinäkin D..?" Felizia katsoi poikaa ihmeissään, mutta siinä samassa Luffyn ääni katkaisi naisen ajatukset; "Mähän en häviä yhdellekään mainettaan ja nimeään pakoilevalle jepelle! Oikea piraatti luopuu nimestään vasta silloin, kun tämä kuolee!"

Luffy..? Ikinä kuullutkaan.." Yksi Mustan Kissan Piraateista totesi hiljaa.

"Painakaa mun nimi mieleenne.. Koska musta.. TULEE MERIROSVOKUNINGAS!" Luffy julisti voitokas hymy naamallaan. Tämä sai kaikkien pakalla olijoiden, jopa Felizia suun loksahtamaan auki, kun yksi piraateista totesi vielä lyhyesti; "Onko tuo kaveri hullu..?" Enempää kukaan ei kuitenkaan kerinnyt asiaa miettimään, kun punaliivinen poika nappasi Kuroa tämän puseron selkämyksestä ja viskasi miehen ruumiin kohti alhaalla olevaa piraattijoukkoa.

"Viekää tämä mennessänne!" Luffy huusi.

"ÄLKÄÄKÄ PALATKO TÄNNE ENÄÄ IKINÄ!" Kuului loppuun vielä Felizia vihainen karjahdus, jonka päälle nainen pamautti toisella jalallaan voimakkaasti kivikkoiseen maahan. Tämän myötä Mustan Kissan Piraatit lähtivät kauhuissaan pakenemaan kohti laivaansa, tajuissaan olevien miesten napatessa mukaansa vielä jotenkuten elossa olevia kuin jo kuolleitakin tovereitaan. Samassa kuitenkin sekä punaliivisen pojan, että pisamakasvoisen naisen kehot tuntuivat antavan periksi, jolloin kaksikko alkoi kaatua maata kohti. Siinä samassa Nami kuitenkin ilmestyi näiden eteen, kaapaten molemmat hartioillensa.

"Taistelitte upeasti.." Nami kuiskasi, jonka jälkeen oranssihiuksinen nainen asetti väsyneen kaksikon makaamaan maahan. Tämän jälkeen naispuolinen varas kävi nappaamassa pienen matkan päähän jättämänsä aarresäkin sekä taistelun tuoksinnassa Luffyn päästä lentäneen olkihatun, jotka mukanaan tämä asettui istumaan punaliivisen pojan viereen, sinisilmäisen naisen maatessa joukon reunimmaisena. Hetken kolmikko oli vain hiljaa, samalla kun kauempana rannassa Mustan Kissan Piraatit kapusivat vauhdilla laivaansa, joka lopulta lähti hitaasti liikkeelle. Silloin Nami myös vilkaisi maassa makavaa kaksikkoa.

"Nähtävästi tekään ette sentään ihan kaikkea jaksa.. Varsinkin kun teitä on heitelty, paloiteltu ja ties mitä kaikkea.." Nami totesi. Kun Felizia ja Luffy eivät sanoneet mitään, oranssihiuksinen varas kysyi vielä punaliiviseltä pojalta; "Muuten, miksi sinä silloin aikaisemmin hermostuit niin kovasti?"

"Mä en pidä niistä.. Ne on väärässä..!" Luffy tokaisi.

"Idiootteja, jotka eivät tajua mistään mitään..!" Felizia lisäsi.

Nami katsoi hiljaa noita kahta piraattia, kunnes ojensi punaliiviselle pojalle tämän hatun, sanoen samalla; "Mitä tarkoitatte..? Hehän ovat merirosvoja, joten mitä heidän muka pitäisi tajuta..?"

"Mä tahdon lihaa." Luffy sanoi

"Nyt kun mainitsit.. Ruoka olisi kyllä paikallaan." Felizia totesi ja hieroi vatsaansa.

"..Jestas teidän kanssanne.." Nami tuhahti hikipisara ohimollaan.

Tällä välin Zoro oli sitonut huivinsa takaisin käsivarteensa ja laitettuaan myös miekkansa takaisin koteloonsa, vihreähiuksinen mies oli lähtenyt kävelemään takaisin solan suuntaan, jättäen Usoppin keskustelemaan poikien ja Kayan kanssa. Viisikon seurana makasi myös naamastaan savuava, tajuton hypnotisoija, johon kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt sen suurempaa huomiota.

"Voitteko pitää kaiken tänään tapahtuneen salaisuutena?" Usopp kysyi, kun tämä oli istuutunut läheisen kannon päälle. Kysymys sai pojat katsomaan kapteeniaan järkyttyneenä, ennen kuin nämä huudahtivat vuoron perään;

"Mitä?! Salaisuutena?! Miksi me niin tekisimme?!" Ninjin aloitti.

"Niin juuri! Me taistelimme kylän puolesta!" Piiman jatkoi.

"Kaikki muuttaisivat mielipiteensä teistä kapteeni! Tehän olisitte kylän sankari!" Tamanegi lopetti.

"Niin juuri.. Pitäähän meidän korjata aikaisempi väärinkäsitys.." Kaya lisäsi.

Usopp katsoi jokaista ystäväänsä vuoronperään, kunnes tämä jatkoi; "Mikä väärinkäsitys? Mähän olen valepukki jo vanhastaan, joten meidän ei ole mitään tarvetta nostattaa turhaa paniikkia. Sitä paitsi, ei tämmöinen hiljainen tuppukylä ketään muuta merirosvojoukkoa kiinnosta, jolloin kyläläiset voivat jatkaa elämistään yhtä rauhallisesti kuin ennenkin." Pitkänenäinen poika piti pienen tauon, ennen kuin lopetti; "Joten, jos joku kysyy, sanomme että mitään ei tapahtunut.. Kaikki oli vain yhtä suurta valhetta, ei enempää eikä vähempää."

"Usopp.." Kaya sanoi hiljaa.

"En tietenkään voi pakottaa teitä, mutta.." Usopp lisäsi ja katsoi kolmea poikaa, jotka olivat tuijottaneet kapteeniaan suu auki. Samassa pojat kuitenkin vastasivat huudahtaen;

"Ei, minä suostun! Jos se kerran on kylän parhaaksi!" Ninjin vastasi.

"Minäkin suostun! Pidän suuni visusti supussa!" Piiman huusi.

"Samoin minä! En kerro kenellekkään!" Tamanegi lopetti.

Lopuksi Usopp katsoi vielä vaaleahiuksista tyttöä, ennen kuin puhutteli myös tätä; "Kaya? Mitä luulet, pystytkö sinäkin pitämään tämän salaisuutena?"

"Voit luottaa minuun." Nuori nainen vastasi vieno hymy huulillaan.

"Se on sitten sovittu!" Usopp sanoi hymyillen ja nousi ylös, puhutellen seuraavaksi jälleen Ninjinia, Piimania ja Tamanegia; "Usopp-Merirosvot! Voitteko saattaa Kayan kotiin? Minä lähden katsomaan, että Vara-Kapteenimme on kunnossa. Palaamme sitten myöhemmin yhdessä keskustelemaan kanssanne lisää."

"Voitte luottaa meihin!" Pojat huusivat yhteen ääneen, ennen kuin auttoivat Kayan pystyyn. Kalpeakasvoinen tyttö vilkaisi vielä kerran pitkänenäisen pojan suuntaan, joka nyökkäsi lyhyesti. Tämän jälkeen nelikko lähti takaisin kohti kylää, Usoppin suunnistaessa pohjoisen solan suuntaan.

Aurinko oli noussut jo korkealle ja linnut visersivät iloisesti tuttuun tapaansa, kun kyläläisten taloissa alkoi kuulua liikettä. Ainut ero oli kuitenkin se, että tällä kertaa kukaan ei herännyt siihen, että tuttu, pitkänenäinen poika olisi jälleen juossut pitkin kylän polkuja ja huutanut jotain merirosvoihin liittyvää. Tämä saikin monet kylän asukkaat ihmettelemään, mihin poika oikein oli kadonnut, koska monille Usoppin joka aamuinen huutaminen toimi oivana herätyskellona sekä merkkinä sille, että oli aika aloittaa sen päivän askareet. Useimpien kyläläisten lähtiessä pikkuhiljaa töidensä pariin, jotkut kuitenkin yhä odottivat oviensa takana valmiina, josko Usopp ilmestyisi paikalle, että he jälleen perinteiseen tapaan voisivat alkaa jahdata tätä.

Tahoillaan myös Piiman sai kuulla kunniansa siitä, miten tämän oli onnistunut sotkemaan vaatteensa jo päivän alkumetreillä. Ninjin äiti puolestaan ihmetteli, minne heidän paistinpannunsa oli kadonnut, kun taas Tamanegi sai jälleen moitteet lasiensa rikkomisesta. Näin jälleen yksi päivä oli saanut alkunsa Syrup Villagessa, sillä erotuksella, että kukaan ei kuitenkaan tiennyt raivoisasta taistelusta, joka oli käyty saaren pohjoisessa solassa.

"Kiitos.. Kiitos teille kaikille!" Usopp huudahti iloisesti. Pitkänenäinen poika oli saapunut takaisin pohjoiseen solaan, missä sillä hetkellä olivat myös Felizia, Luffy, Zoro ja Nami. Miekkamies nojaili rennosti solan seinämään, oranssihiuksisen varkaan halaillessa samalla tiukasti aarresäkkiään, kun taas punahiuksinen nainen sekä olkihattuinen poika vielä makoilivat raukeasti kivikkoisella maalla.

"Ilman teitä.. Emme olisi ikinä onnistuneet suojelemaan kylää!" Usopp lisäsi ja katseli lyhyesti ympärilleen, silmäillen edessään näkyvää hävitystä, minkä taistelu oli jättänyt jälkeensä.

"Mitä oikein selität? Jos te kaksi ette olisi tehneet mitään, en silloin kyllä minäkään!" Zoro sanoi.

"Sama täällä!" Luffy totesi.

"Minä sain aarteeni, joten muulla ei ole väliä!" Nami virnisti tyytyväisenä.

Felizia oli hetken hiljaa, kunnes tämä nousi hitaasti ylös ja naksautti selkäänsä. Punahiuksinen nainen katsoi sen jälkeen rannan suuntaan ja totesi salaperäisesti; "Minun ei myöskään tarvitse miettiä enempää.. Tämä taistelu todisti juuri sen mitä halusinkin.." Luffy, Zoro ja Nami vilkaisivat kummissaan punapään suuntaan, kunnes käänsivät katseensa vuorostaan Usoppiin päin tämän sanoessa lyhyesti; "Siitä puheen ollen… Minäkin olen tehnyt päätökseni…"

"Eli.. Taitaa sitten olla aika.." Felizia hymähti pieni surun häivähdys äänessään, ennen kuin tämä asteli solan yläpäähän, pysähtyen pitkänenäisen pojan viereen, joka vilkaisi tuota pisamakasvoista naista, nyökkäsi tälle, jonka jälkeen kaksikko lähti astelemaan poispäin.

"Hei! Mihin te menette?!" Olkihattuinen poika huusi ihmeissään.

"Meillä on hieman asioita hoidettavana! Nähdään myöhemmin!" Usopp huikkasi punahiuksisen naisen vanavedessä, kaksikon lopulta kadotessa metsän siimekseen, muun kolmikon jäädessä vielä solaan.

"Hmmmh.. Toivottavasti Felizia vielä muistaa, että hän lupasi liittyä mun toverikseni.." Luffy tuhahti noustessaan itsekin pystyyn.

"Sinun ollessa kyseessä, sitä ei todellakaan voi unohtaa.." Zoro hymähti.

"Siitä puheen ollen.. Luffy, satuin kuulemaan pari juttua, jotka sinun olisi varmaan hyvä tietää Feliziasta.." Nami sanoi ja vilkaisi olkihattuiseen poikaan, saaden tämän ja miekkamiehen katsomaan naista kysyvästi.

"Siis.. Mitä sinä juuri sanoit?!" Kuului Merryn yllättynyt huuto.

Kaya oli juuri kertonut hovimestarilleen kaiken, mitä Usopp oli sanonut heidän viimeisimmässä keskustelussaan. Vaaleahiuksinen tyttö sitoi ja hoiti pässisarvisen miehen haavoja samalla, kun mies itse yritti vielä sulatella kuulemaansa.

"Eli.. Silti kaiken tapahtuneen jälkeen, meidän pitäisi esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut!?"

"Olisiko sitten parempi, että kertoisimme?" Kaya kysyi.

"No ei.. Sen nuoren miehen hyväsydämisyys vain jaksaa aina yllättää.. Kaikki tämä vain kyläläisten parhaaksi." Merry vastasi hymy huulillaan ja lisäsi sen jälkeen lyhyesti; "Entäs te Kaya-neiti? Sopiiko se varmasti teillekin?"

"Jos Usopp sanoo sen olevan kaikkien parhaaksi niin totta kai olen myös mukana." Kaya totesi.

"No eipä minullakaan sitten ole mitään vastaan sanomista. Olen juonessa mukana jos joku jotain kysyy." hovimestari hymähti.

"Ai niin.. Merry, minulla olisi vielä yksi palvelus, jota haluaisin sinulta pyytää.." Kaya lisäsi ja samalla kun tämä sitoi vielä viimeiset siteet miehen haavojen ympärille, vaaleahiuksinen nainen kysyi tältä jotain, jolloin pässisarvinen hovimestari lupasi hoitaa asian parhaansa mukaan. Tämän jälkeen kartanon nuori emäntä jätti hovimestarin hetkeksi lepäämään, tytön itse siirtyessä takaisin omaan, yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseensa, jonne päästyään tämä rojahti makaamaan sängylle. Juuri kun Kayan silmät tuntuivat painuvan kiinni, joku tai jokin koputti hänen huoneensa ikkunaan, jolloin tyttö nousi siinä samassa pystyy ja avasi ikkunaluukut, aavistaen kuka niiden takana odotti.

"Usopp, sinä tulit sit-!" Kaya huudahti hymyssä suin, mutta silloin vaaleahiuksinen nainen näki, ettei kyseessä ollutkaan Usopp vaan Felizia, joka oli koputtanut huoneen ikkunaan yhdellä, kädestään esiin työntyvällä köynnöksellä, joka nyt luikersi pois näkyvistä.

"Felizia-neiti..? Mitä te täällä teette?" Kaya kysyi kummastellen.

"Reaktiostasi päätellen ainakin tuottamassa sinulle pettymyksen, kun en ollutkaan se jota odotit." Felizia virnisti, saaden vaaleahiuksisen naisen punehtumaan hieman.

"En minä pettynyt ollut.. Minä vain.." Kaya takerteli, mutta silloin kartanon nuoren emännän mieleen muistui se, mitä tämä oli sanonut aiemmin solassa Usoppille, joten äkkiä vaaleahiuksinen nainen kumarsi syvään ja jatkoi anteeksipyytävästi; "Olen hirveän pahoillani Felizia-neiti! En olisi saanut sanoa mitään silloin siellä solassa! Ymmärrän, että olette varmasti vihainen, kun sillä tavalla toin esille tunteitani Usoppia kohtaan.. Minä en olisi saanut tehdä niin! Te kaksi kun olette.. Olette.." Enempää Kaya ei kuitenkaan pystynyt sanomaan, jolloin nuori nainen jäi pää alas painuneena odottamaan Felizian vastausta, kyynelten kihotessa tämän silmiin.

Punahiuksinen nainen katsoi pienen hetken tuota ikkunan ääressä olevaa nuorta naista, kunnes tämä huokaisi syvään ja sanoi; "Kaya, voit jo nostaa katseesi. Sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää. Minä ja Usopp emme ole yhdessä, emme ole koskaan olleetkaan ja emme ikinä tulekaan olemaan. Usopp on minulle kuin oma veli. Ei enempää eikä vähempää.. Ja sitä paitsi, Usopp ei muutenkaan ole ihan sitä tyyppiä, mikä minua henkilökohtaisesti vetäisi puoleensa." Felizia lopetti naurahtaen. Silloin Kayan nosti katseensa ja näki, kuinka punahiuksinen nainen hymyili tälle lämpimästi, ennen kuin tämä vielä jatkoi; "Syy miksi tulin käymään.. Minä ja Usopp olemme kumpikin päättäneet lähteä merelle.. Siksi haluan, että ennen sitä kerrot Usoppille, mitä tunnet häntä kohtaan."

Kaya katsoi hetken tuota pisamakasvoista naista ihmeissään ja sanoi sitten; "Mutta.. Enhän minä voi.. Ei minulla ole oikeutta.. Kaiken sen jälkeen, miten kohtelin Usoppia aikaisemmin.. Kun en uskonut häntä ja sanoin häntä kamalaksi ihmiseksi.. Minä jopa löin häntä..!"

"Sinä teit kaiken sen, ennen kuin kuulit totuuden Kurosta. Kukaan ei syytä sinua siitä, koska puolustit silloin ihmistä, joka oli sinulle tärkeä. Minä tiedän sen ja jopa Usopp tietää sen." Felizia vastasi.

"Mutta.. Mutta mitä jos pilaan kaiken kertomalla mitä tunnen ja menetän hänet sen takia.. Menetin jo vanhempani.. En halua, että Usoppin kohdalla käy samoin.." Kaya sanoi ääni väristen, jolloin punapää vastasi; "Kaya, jos et kerro Usoppille mitä tunnet, tulet katumaan sitä ikuisesti.. Ymmärrän, että sinua pelottaa, mutta joskus täytyy vain uskaltaa hypätä tuntemattomaan, koska ainakin silloin sinun ei tarvitse miettiä, miten asiat olisivat saattaneet mennä.."

Kaya punnitsi hetken punahiuksisen naisen sanoja. Vaaleahiuksinen nainen tiesi, että Felizia oli oikeassa, mutta silti hänen rinnassaan tuntui raskaalta. Hän oli ollut Usoppille vain vaivaksi solan tapahtumien aikana. Klahadore, tai siis Kuro ei ollut ikinä välittänyt hänestä aidosti. Ei hänellä olisi aihetta minkäänlaiseen onneen.

"Tiedätkö.. Minäkin menetin vuosia sitten vanhempani.." Felizia sanoi yllättäen, jolloin Kaya katsoi tähän päin huomatakseen, kuinka pisamakasvoisen naisen kasvoilla viivähti surun häivähdys, kun tämä jatkoi; "Tiedän itsekin, miltä tuntuu menettää itselleen kaikki tärkeät ihmiset.. Jos voisin palata edes hetkeksi taaksepäin.. Kertoisin vanhemmilleni ja koko muulle entiselle perheelleni, kuinka paljon heitä rakastin.. He uhrasivat oman henkensä, että minä voisin selvitä.." Felizia puristi tässä kohtaa toisen, vihreäkuviollisen kätensä nyrkkiin ja jatkoi; "Siksi.. Siksi minä aion tulla vieläkin vahvemmaksi, etten menetä enää ketään minulle tärkeää ihmistä.. Ikinä!"

"Felizia-neiti.." Kaya kuiskasi hiljaa.

"Siksi myös.. Haluan, että myöskin sinä uskallat ottaa ratkaisevat askeleet.. Rakenna oma polkusi, muokkaa oma tulevaisuutesi äläkä unohda elää.. Se on viimeinen opetus, jonka äitini minulle jätti.." Felizia lopetti hieraisten samalla silmäkulmaansa ja katsoi sitten sinisillä silmillään suoraan Kayan tummiin silmiin, kuin porautuen tämän mieleen. Silloin kartanon nuori emäntä tiesi, mitä hänen pitäisi tehdä.. Nyt ei ollut enää aikaa antaa pelolle valtaa, vaan hän taistelisi urheasti loppuun saakka, samalla lailla kuin hänen edessään istuva punahiuksinen nainen oli tehnyt.

"Felizia-neiti.. Ki-" Kaya oli sanomassa, mutta silloin punapää keskeytti tämän ja totesi; "Sano vain Felizia niin kuin kaikki muutkin. Ystävien kesken ei tarvita mitään turhia titteleitä." Kaya punehtui hieman ja sanoi sitten uudelleen; "Kiitos.. Felizia. Tiedän nyt, mitä minun pitää tehdä!"

"Sitten minun työni täällä on tehty." Punapää totesi, jonka jälkeen tämän kädestä purkautui oksan ympärille muutamia köynnöksiä, joiden avulla nainen laskeutui näppärästi maahan. Felizia katsahti vielä lyhyesti tämän jälkeen Kayan suuntaan ja huikkasi; "Äläkä huoli, jos Usopp ei vastaa tunteisiisi samalla tavalla, lupaan antaa hänelle kunnon turpasaunan!" Tämän sanottuaan pisamakasvoinen nainen virnisti ja nosti peukalonsa pystyyn.

"Jos nyt jätät sen kuitenkin väliin..!" Kaya huikkasi hikipisara ohimollaan Felizia perään, kun tämä alkoi astelemaan kartanolta poispäin. Vaaleahiuksinen tyttö katseli vielä hetken tuon punahiuksisen naisen perään, kunnes hän nousi ylös, asteli huoneessaan olevan pöydän äärelle ja kaivoi sen yhdestä laatikosta esiin sivun paperia sekä kynän. Kaya mietti pienen hetken ja alkoi sitten kirjoittamaan; "Rakas Usopp.."

Tällä välin Felizia käveli hiljalleen kohti Usopp-Merirosvojen tukikohtaa. Punapää oli lupautunut tulemaan paikalle heti sen jälkeen, kun hän oli saanut hoidettua asiat Kayan kanssa. Usopp oli tällä välin lähtenyt etsimään Ninjinia, Piimania ja Tamanegia, joiden kanssa pitkänenäinen poika menisi edeltä odottamaan Vara-Kapteenin saapumista. Kävellessään metsän reunaa pitkin kohti sitä tuttua paikkaa, missä punapää oli tavannut pojat ensimmäistä kertaa, Felizia pysähtyi hetkeksi katsomaan tuota hiljaisen oloista kylää, jossa hän oli asustellut viimeiset 5 vuotta. Pisamakasvoinen nainen tiesi, että seuraavaksi edessä olisi viimeiset hyvästi Usopp-Merirosvoille, jonka jälkeen hänen olisi aika aloittaa matkansa kohti Grand Linea. Naisen mieli oli kuitenkin rauhaton; Siitä asti kun olkihattuinen poika oli pyytänyt häntä liittymään miehistöönsä, Felizia oli miettinyt vakavissaan lähtemistä kolmikon mukaan. Punahiuksinen nainen ei osannut selittää sitä, mutta jokin Luffyn tavassa kysyä häntä mukaan niin pyyteettömästi oli tehnyt häneen vaikutuksen. Pisamakasvoinen nainen kuitenkin mietti, että olisivatko hänen vanhempansa kuitenkin halunneet hänen kokoavan Punakallo-Piraatit uudelleen? Pettäisikö hän entisen perheensä jos hän liittyisi johonkin toiseen merirosvojoukkioon?

"Äiti.. Isä.. Kaikki.. Mitä minun pitäisi tehdä? Tiedän olevani vahva, mutta en tiedä, kuinka pitkälle tulen loppupeleissä selviämään.. Toki, Usopp varmaan olisi mukanani jonkin aikaa, mutta silti.. Enkä oikein koskaan ole perustanut Kapteenin tai edes Vara-Kapteenin roolista.. Minusta vain tuntuu, että Luffyn, Zoron ja Namin avulla voisin jopa onnistuakin toteuttamaan sen unelman, jonka minulle jätitte.. En kuitenkaan halua pettää teitä, jos odotittekin minulta jotain muuta.." Felizia sanoi mielessään.

Punahiuksinen nainen huokaisi syvään ja alkoi jälleen astelemaan hiljalleen kohti määränpäätänsä, mutta siinä samassa hänen kohdalleen osui navakka tuulenpuuska, joka pörrötti naisen hiuksia hetken aikaa. Silloin Felizia myös näki, kuinka erään puun oksasta irtosi pieni lehti, joka kuin jonkin ohjaamana lensi häntä kohti, jolloin nainen nappasi sen käteensä. Silloin hän myöskin tunsi, kuinka joku katsoi häntä ja vilkaistessaan taakseen, hän luuli hetken nähneensä vanhempansa sekä kaikki muut entiset merirosvoystävänsä, jotka hymyilivät hänelle lämpimästi. Punapää katsoi takaisin kädessään olevaan lehteen, jolloin hän viimein ymmärsi, että hän todellakin oli vapaa luomaan oman polkunsa, kuten hänen äitinsä oli viimeisessä viestissään kirjoittanut.

"Kiitos.. Minä lupaan, että lopussa te kaikki saatte olla ylpeitä minusta..!" Felizia kuiskasi kyynel silmäkulmassaan, puristaen samalla kätensä lehden ympärille, joka siinä samassa sulautui hänen kämmeneensä. Tämän jälkeen punahiuksinen nainen lähti juoksemaan viimeistä kertaa kohti Usopp-Merirosvojen tukikohtaa, jossa häntä oli odottamassa neljä tuttua poikaa.

Usopp oli tällä välin saapunut Ninjinin, Piimanin ja Tamanegin kanssa Usopp-Merirosvojen tukikohtaan, missä tuttu merirosvolippu edelleenkin liehui tuulessa. Kolme poikaa olivat asettuneet riviin odottamaan, mitä heidän kapteenillaan olisi sanottavaa. Usopp ei vielä sanonut mitään, koska hän oli odottanut, että myös Felizia saapuisi paikalle. Mutta koska punahiuksista naista ei vielä näkynyt eikä kuulunut, pitkänenäinen poika röyhisti rintaansa ja päätti aloittaa.

"Noniin, olemme melkein kaikki päässeet paikalle, joten ajattelin, että voisin tässä odotellessa sanoa muutaman sanasen, kunnes Vara-Kapteenikin päättää saapua!" Usopp sanoi ja jatkoi; "Ensiksi, te kolme taistelitte upeasti ja ennen kaikkea urheasti Kuroa ja hänen miehiään vastaan! Kannoitte kunniakkaasti Usopp-Merirosvojen nimeä ja kapteeninanne olen teistä tavattoman ylpeä!"

Ninjin, Piiman ja Tamanegi hymyilivät leveästi kuunnellessaan kapteeninsa sanoja mutta keskittyivät jälleen kun tämä jatkoi; "Näiden kuluneiden vuosien aikana Usopp-Merirosvot ovat kokeneet monenlaista.. Mutta tämä voitto jää historiaan yhtenä upeimmista..". Usopp piti pienen tauon ja katsoi noita edessään seisovia poikia, kunnes leveästi hymyillen lisäsi loppuun; "Ja siksi tämä saattaakin tulla äkkiä, mutta olen päättänyt lähteä merille! Rupean oikeaksi piraatiksi!"

Siinä samassa Ninjin, Piiman ja Tamanegi katsoivat pitkänenäistä ystäväänsä suut auki. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt noiden kolmen pojan kohdalla, kunnes Piiman sanoi lyhyesti; "Kapteeni.. Mitä te oikein..?"

"Lopullinen päätökseni syntyi nähdessäni, mihin kaikkeen ne kolme sekä ennen kaikkea Felizia pystyivät.. Urheana merten soturina minun täytyy kokea tuo avaa meri sekä sen tuomat haasteet!" Usopp julisti ja kiipesi sen jälkeen tukkikasan päälle, kääntyi takaisin poikiin päin ja nosti kätensä päättäväisesti ylös, huudahtaen lopuksi; "Koska on vain yksi syy! Merirosvo-lippu kutsuu meikäläistä!"

"Kapteeni..! Tehän taas vain valehtelette! Eikö niin!?" Ninjin huusi.

"Tämä tulee liian äkkiä! Tehän rakastatte tätä kylää!" Piiman lisäsi suu ammollaan.

"Mitä.. Mitä Usopp-Merirosvoille tapahtuu?!" Tamanegi lopetti.

"Tämä.. On viimeinen kerta, kun Usopp-Merirosvot kokoontuvat.." Kuului siinä samassa naisen ääni. Tällöin nelikko huomasi, kuinka Felizia asteli esiin läheisen puun takaa. Punahiuksinen kaunotar oli kuunnellut tarkkaavaisesti Usoppin puheen ja päätti, että nyt olisi oikea aika astua esiin.

"VARA-KAPTEENI!" Ninjin, Piiman ja Tamanegi huusivat yhteen ääneen ja juoksivat naisen ympärille, puristaen tämän tiukkaan ryhmähalaukseen.

"Ethän sinä ollut äsken tosissasi!?" Tamanegi huusi.

"Usopp-Merirosvot eivät saa erota!" Piiman nyyhkytti.

"Lähdetkö sinäkin pois?!" Ninjin lopetti.

"Minä.. Näin on asia.. Minunkin on tullut aika lähteä.. Muistatteko mitä 5 vuotta sitten lupasin.. Kun täytän 18 vuotta, aion lähteä kohti Grand Linea.. Ja varsinkin tämä taistelu Mustan Kissan Piraatteja vastaan todisti, että olen enemmän kuin valmis siihen.." Pisamakasvoinen nainen sanoi, kyynelten noustessa tämän silmiin.

Tässä kohtaa Usopp hypähti pois tukkien päältä ja asteli lähemmäs ystäviään. Pitkänenäinen poika kyykistyi kolmen pojan tasolle ja sanoi; "Kiitos.. Kiitos teille aivan kaikesta. Emme suunnitelleet kertovamme mitään kyläläisille, joten sanokaa heille terveiset meiltä."

"Eikä..!" Ninjin sanoi.

"Emme me halua sanoa yhtään mitään!" Piiman huusi.

"Älkää menkö! Kapteeni.. Vara-Kapteeni!" Tamanegi lisäsi, jolloin kolmikko halasi Feliziaa entistä tiukemmin, samalla kun Usopp nousi takaisin pystyyn ja kääntyi katsomaan kauempana heiluvaa merirosvolippua.

"Muistatteko.. Täällä me neljä kohtasimme ensimmäistä kertaa.." Usopp sanoi, viitaten sanansa ensin Ninjinille, Piimanille ja Tamanegille, jonka jälkeen pitkänenäinen poika alkoi muistelemaan sitä hetkeä, jolloin kolmikko oli ensimmäistä kertaa tullut hänen puheilleen, kuinka tämän jälkeen Usopp oli päättänyt, että heistä tulisi yhdessä Usopp-Merirosvot, vaikkakin ensivaikutelma sen suhteen ei ollutkaan paras mahdollinen.

"Koimme yhdessä kaikenlaista.." Usopp sanoi seuraavaksi, kyynelten alkaessa nousta tämän silmiin, samalla kun Usopp-Merirosvojen kapteeni alkoi muistelemaan niitä hetkiä, kun he olivat jahdanneet niin koiria kuin sisiliskojakin ja juosseet monien keppostensa jälkeen karkuun vihaisia kyläläisiä.

"ME EMME HALUA KUULLA NOITA TARINOITA!" Piiman karjui itku kurkussa.

"Eikä tietenkään unohdeta kaikkea sitä.. Mitä sinä meille toit.. Vara-Kapteeni.." Usopp sanoi ääni väristen, jolloin pitkänenäisen pojan mieleen tulvahti muistoja ensimmäisestä kerrasta, kun he olivat tavanneet tuon punahiuksisen tytön, kuinka tämä oli kertonut myöhemmin menneisyydestään ja ennen kaikkea kuinka tämä oli omalla panoksellaan opettanut ja kehittänyt heitä kohtamaan kaikkein pahimmatkin haasteet.

"Minä.. Kiitos, että sain olla osa tätä.. Tekin annoitte minulle niin paljon.." Felizia sanoi hiljaa ja katsoi sen sen jälkeen kolmea häntä halaavaa poikaa ja jatkoi; "Piiman.. Tamanegi.. Ninjin.. Olette kasvaneet näiden vuosien aikana urheiksi miehenaluiksi.. Mutta ennen kaikkea teillä on todellisen piraatin sydän.. Olen niin ylpeä teistä.. Sen takia haluan vielä antaa teille jotain.." Punahiuksinen nainen totesi, jonka jälkeen tämä polvistui poikien eteen ja ojensi kätensä eteenpäin. Kolmikko katsoi kyyneltensä läpi, kuinka pisamakasvoisen naisen avonaisesta kämmenestä versoi esiin kolme eriväristä kukkaa; Yksi keltainen, yksi vihreä ja yksi oranssi.

Felizia nappasi ensiksi keltaisen kukan, kiinnittäen sen Tamanegin liivinpielukseen, jonka jälkeen punapää otti vihreän kukan ja kiinnitti sen Piimanin puseroon ja lopuksi asetti vielä oranssin kukan Ninjinin puseroon. Kukin poika katsoi lahjaansa surun ja ilon sekaisin tuntein, kunnes nämä nostivat katseensa Feliziaan päin, joka puhui vielä lyhyesti; "Nämä kukat edustavat sitä sidettä, joka tulee aina olemaan välillämme.. Meidän ystävyytemme tavoin, ne eivät ikinä tule kuihtumaan.."

"VARA-KAPTEENI!" Pojat huusivat kuorossa ja ottivat tämän jälkeen Felizian jälleen tiukkaan ryhmähalaukseen. Tällöin myös pisamakasvoinen nainen ei enää kestänyt vaan alkoi itkeä vuolaasti poikien mukana.

Pieneen hetkeen ei kuulunut muuta kuin halaavan nelikon tasaista itkua, kunnes Usopp päätti katkaista hiljaisuuden vielä kertaalleen ja huudahti; "Mitkä ovat teidän kaikkien unelmanne?!"

"TAVERNAN OMISTAMINEN!" Ninjin aloitti.

"PUUSEPÄKSI TULO!" Piiman lisäsi.

"KIRJAILIJAN URA!" Tamanegi jatkoi.

"KIRJOITTAA SUKUNI NIMI GRAND LINEN HISTORIAAN!" Felizia lopetti.

"Vannokaa, että jatkatte valitsemallanne tiellä loppuun asti, ettekä koskaan eksy matkallanne kohti määränpäätänne!" Usopp julisti, kyynelten valuessa vuolaasti myös tämän silmistä.

"KYLLÄ KAPTEENI!" Nelikko huusi vielä viimeisen kerran.

"Tästä päivästä eteenpäin.. Julistan Usopp-Merirosvot virallisesti.. HAJOTETUIKSI!" Kuului pitkänenäisen pojan itkunsekainen huuto, jonka jälkeen tämäkin valahti halaamaan poikia sekä Feliziaa. Samalla hetkellä myös tuuli tarttui Usopp-Merirosvojen lippuun, repäisten sen mukaansa, vieden näin mennessään muiston merirosvojoukosta, joka oli omalla panostuksellaan pelastanut hiljaisen Syrup Villagen raivokkaiden Mustan Kissan Piraattien kynsistä.

Hyvästit ovat aina vaikeita, mutta todellinen ystävyys pysyy kaikesta huolimatta. Seuraava luku paketoikin sitten Syrup Villagen tarinan päätökseen.. Näin myös Paholaisen Kukan ensimmäinen tarinakaari alkaa olla paketissa :D. Tämä on ollut kyllä hieno matka tähän saakka, enkä malta odottaa, että pääsen sitä tietenkin jatkamaan eteenpäin :)!

Seuraavaan lukuun!

-WillofJ-