LUKU 18
Ensimmäiset hetket Olkihattu-Piraattina
Tykkien pamahtelua kuului ympäri saarta samalla, kun noin 40-vuotias nainen, jonka tuuheat, punaiset hiukset peittivät osittain tämän silmät, oli polvistunut 13-vuotiaan, pisamakasvoisen tytön eteen. Nainen halasi tyttöä vielä tiukasti ennen kuin puhui tälle;
"Rakas.. Muistatko nyt varmasti missä piilottamamme veneet sijaitsevat? Sinun täytyy lähteä edeltä.. Me tulemme isäsi ja muiden kans-"
"En halua! Minäkin tahdon taistella! En halua jättää teitä!" Tyttö huusi ja katsoi tuimasti edessään olevaa naista.
"Felizia.. Rakas tyttäreni.." Nainen aloitti ja jatkoi; "Rakastan sinua niin paljon.. Tämä on kuitenkin taistelu, jonka joudumme käymään ilman sinua.. Jos pahin tapahtuu, haluan silloin että-"
"Älä puhu noin! Miksi sinä puhut kuin kuolisit pian! Te ette saa kuolla! Kukaan teistä ei saa kuolla..!" Tyttö huudahti samalla, kun kyyneleet kihosivat tämän silmiin.
Juuri kun tuuheahiuksinen nainen oli sanomassa jotain, samalla hetkellä hieman kauempaa kuului yhden Punakallo-Piraatin huuto; "VARA-KAPTEENI! KAPTEENI KUTSUU TEITÄ! VAIKUTTAA SILTÄ, ETTÄ MERIVOIMAT SUUNNITTELEVAT JOTAIN!"
"Aika taitaa olla käsillä.." Punahiuksinen nainen kuiskasi enemmänkin itselleen, ennen kuin tämä nousi ylös ja katsoi vielä sen jälkeen nuoren tytön suuntaan, sanoen tälle tiukalla äänellä; "Tämä on Vara-Kapteenin käsky: Sinun täytyy lähteä! Nyt!"
"Äiti! Älä mene! Minäkin hal-" Tyttö aloitti, mutta näki siinä samassa naisen ilmeen, joka hiljensi tytön hetkessä. Molemmat punapäät katsoivat toisiaan vielä lyhyesti, kunnes tyttö sanoi vielä loppuun; "Minä.. Minä odotan teitä veneiden luona!" Tämän jälkeen pisamakasvoinen nuorukainen kääntyi nopeasti ympäri ja lähti juoksemaan tykkien jylinän säestämänä vastakkaiseen suuntaan samalla, kun tämän äiti lähti juoksemaan toiseen suuntaan. Ja koko tämän ajan kummankin silmät olivat kyyneleiden täyttämät..
"Ei.. Ei..! Äiti.. Isä.. Älkää-!" Felizia ynisi ja säpsähti siinä samassa hereille. Punahiuksinen nainen haukkoi henkeään naama hiestä märkänä, samalla kun tämä siirsi hiuksiaan pois silmiensä edestä. Saatuaan hengityksensä tasaiseksi, punapää asettui istumaan sohvan reunalle, jossa tämä oli nukkunut.
"Helvetti.. Siitä onkin aikaa kun olen nähnyt tuon unen.." Felizia mietti ja nosti katseensa, jolloin naisen silmien eteen avautui näkymä Going Merryn naistenhuoneesta, joka oli hänen ja Namin käytössä. Huoneesta löytyi kirjahylly, kirjoituspöytä, pehmeä sohva, jonka Felizia oli ottanut nukkumapaikakseen, (koska pisamakasvoinen nainen ei oikein koskaan välittänyt nukkua riippumatossa) sekä muuta yleishyödyllistä tavaraa. Huone oli alun perin suunniteltu Kayan käyttöön, joten ei ollut ihmekään, että se oli niin siisti ja kaikinpuolin mukava joka suhteessa.
"No.. Nyt kun kerran olen joka tapauksessa ylhäällä, voinkin yhtä hyvin mennä suorittamaan aamutreeniäni.." Felizia mietti ja nousi seisomaan, asetellen sen jälkeen peittonsa ja tyynynsä kasaan sohvan reunalle. Punapää asteli tämän jälkeen hiljaa laukulleen ja kaivoi sieltä esiin kulahtaneen t-paidan, harmahtavat shortsit sekä lenkkarit, jotka tämä puki timmin vartalonsa päälle. Tämän tehtyään Felizia lähti astelemaan ylös portaita, jotka veivät ulos naistenhuoneesta. Huoneeseen johtavan luukun kilahtaessa kiinni, riippumatossa nukkuva, punapään oranssihiuksinen huonetoveri avasi toisen silmänsä ja kuunteli kuinka askeleet narisivat tämän yläpuolella. Nami oli ollut hereillä siitä asti, kun tämä oli kuullut pisamakasvoisen naisen ikävän heräämisen. Oranssihiuksinen nainen olisi halunnut sanoa huonekaverilleen jotain, mutta puristaessaan pinkin t-paitansa peittämää vasenta olkapäätänsä, tämä mietti itsekseen; "Muista.. Tämä on pelkkää bisnestä.. Ei mitään muuta.." Tämän jälkeen nuori nainen käänsi kylkeään, yrittäen vielä itse jatkaa nukkumista.
Aurinko loi samaan aikaan jo mukavasti säteitään horisontin yllä, kun punahiuksinen nainen ilmanyrkkeili ja potki Going Merryn kannella. Naisen piikkimäiset nyrkit sekä jalat sivalsivat ilmaa, kun tämä iski kuvitteellisia vastustajiaan niin oikealta kuin vasemmalta. Felizia oli niin keskittyneessä tilassa, ettei tämä edes huomannut, kuinka laivan pääkannella ollut luukku, joka johti miesten asumistiloihin, avautui, jonka jälkeen Zoron vihreähiuksinen pää kurkisti esiin. Miekkamies haukotteli makeasti ja huomasi siinä samassa uuden toverinsa treenaamassa, jolloin vihreähiuksinen mies nousi kannelle ja istahti sen jälkeen nojaamaan vasten laivan mastoa, alkaen näin seuraamaan tarkasti naisen liikkeitä.
"Uuuaarrh!" Punapää huusi jonkin ajan päästä ja sivalsi nyrkillään ilmaa vielä viimeisen kerran, jääden sen jälkeen seisomaan hetkeksi paikoilleen, tasaten samalla hengitystään.
"Huomaa kyllä, että sinulla on kokemusta taistelemisesta." Zoro sanoi, saaden punahiuksisen naisen hätkähtämään ja kääntämään katseensa miekkamiehen suuntaan.
"Jestas! Eikö kukaan opettanut sinulle, ettei naisia saa säikäytellä?!" Felizia tuhahti mukamas vihoissaan, astellen sen jälkeen nappaamaan kannelle jättämänsä pyyhkeen, johon nainen alkoi kuivata hien kostuttamia kasvojaan.
"Se tunti minulta taisi jäädä valitettavasti välistä. Ainakaan dojossa ei muistaakseni sellaisesta ollut koskaan puhetta." Zoro hymähti samalla, kun Felizia asetti pyyhkeen hartioillensa, ottaen tämän jälkeen pitkän huikan mukanaan olevasta vesipullosta.
"Aivan.. Sinähän lyhyesti eilen kerroitkin, että harjoitit nuorempana miekkailutaitojasi dojossa." Pisamakasvoinen nainen sanoi vettä hörpättyään, alkaen tällöin muistelemaan eilistä iltaa, kun viisikko oli juhlistanut hänen ja Usoppin liittymistä miehistöön. Felizia oli tuolloin myös ottanut asiakseen tutustua paremmin uusiin tovereihinsa ja sinä kuluvana iltana hän olikin saanut kuulla yhtä sun toista niin Luffysta, Zorosta sekä Namista.
Luffy oli esimerkiksi kertonut, kuinka tämä oli saanut pirunmarjavoimansa sekä sen, että hän tosiaankin aikoi tulla Merirosvokuninkaaksi. Zoro puolestaan oli kertonut, kuinka tämä juurikin oli harjoittanut nuorempana taitojaan dojossa, kunnes oli myöhemmin päättänyt tulla maailman parhaaksi miekkamieheksi. Nami puolestaan oli ollut hivenen salaperäisempi, mutta kertonut kuitenkin sen verran, että hänen oli tarkoitus saada kokoon sata miljoonaa belliä..
"Hei! Maa kutsuu Feliziaa!" Kuului äkkiä Zoron huuto, jolloin pisamakasvoinen nainen hätkähti ajatuksistaan ja vilkaisi vihreähiuksisen miehen suuntaan.
"Anteeksi.. Eilinen ilta vain tuli mieleeni.. Kysyitkö sinä jotain?" Punapää vastasi hymy huulillaan, asettaen sen jälkeen vesipullonsa sekä pyyhkeensä takaisin kannelle, ennen kuin alkoi venyttelemään jäseniään.
"Sitä vain, että olisitko kiinnostunut joskus treenaamaan yhdessä? Uskon, että voisimme molemmat hyötyä siitä; Minä pääsen hiomaan taitojani kunnolla pirunmarjan käyttäjää vastaan ja sinä vuorostasi voisit oppia jotain uutta miekkoja käyttävästä vastustajasta." Zoro totesi.
"Huh huh.. Olemme tunteneet vasta noin vuorokauden ja olet jo heti pyytämässä minua ulos.. Tässähän ihan punastuu." Felizia vastasi hykerrellen, saaden miekkamiehen kasvot punehtumaan samalla, kun tämä mutisi naiselle jotain epäselvää vastaukseksi. Pisamakasvoinen nainen rupesi nauramaan nähtyään miekkamiehen ilmeen ja juuri kun punapää oli sanomassa jotain, miesten asumistiloihin johtava luukku avautui taas, jolloin Usopp ja Luffy kiipesivät esiin.
"Hei! Mikä on niin hauskaa?" Olkihattuinen poika kysyi heti kannelle noustuaan, katsoen punahiuksiseen naiseen päin.
"Ei yhtään mikään!" vihreähiuksinen mies totesi lyhyesti, mutta Felizia päätti kiusata tätä hieman lisää ja vastasi naama peruslukemilla; "Zoro vain pyysi minua ulos."
"Eeeeh!" Usopp huudahti suu ammollaan ja tuijotti vuoron perään sekä Feliziaa että Zoroa, olkihattuisen pojan vain ihmetellessä tapahtumia.
"Hei! Älä rupea Usoppin tavoin keksimään omiasi! Sinun sepityksesi saattavat mennä vielä läpi!" Miekkamies huudahti ja nousi ylös naama entistä punaisempana.
"Hei! Mitä tuo tarkoitti?!" Pitkänenäinen poika huudahti hikipisara ohimollaan.
"Zoro.. Miten voit sanoa noin! Enhän minä mitään omiani keksi.. Minä kun luulin, että meidän välillämme olisi ollut jotain erityistä.." Felizia sanoi ja asetti kasvoilleen muka mahdollisimman loukkaantuneen ilmeen.
"Nyt..! Helvetti sinun kanssasi..!" Zoro sanoi hampaitaan kirskutellen.
"Mutta.. Tehän olette jo ulkona?" Luffy tokaisi tässä kohtaa, saaden muun kolmikon katsomaan kysyvästi tähän päin. Olkihattuinen poika vilkaisi vuoronperään Feliziaa, Zoroa ja Usoppia, kunnes jatkoi; "Niin kun Zoro kysyi Feliziaa ulos, mutta hehän ovat jo ulkona tälläkin hetkellä, eikö?"
"ÄLÄ NYT SINÄKIN ALOITA!" Zoro huusi hampaat koomisesti irvessä. Samassa punahiuksinen nainen ei enää pystynyt pitämään pokkaansa, vaan alkoi nauramaan makeasti, ilon kyynelten valuessa tämän silmistä. Usopp ja Luffy katselivat ihmeissään naiseen päin, samalla kun miekkamies tuhahti ärsyyntyneesti. Pienen hetken päästä Felizia veti vähän henkeä ja sanoi naama virneessä; "Kaikki hyvin Usopp. Zoro oikeasti vain pyysi minua treenaamaan hänen kanssaan.. Päätin kuitenkin ensin hieman pilailla hänen kustannuksellaan."
"Eli oikeasti sinä vain.. Huijasit?!" Usopp totesi ja löi nyrkillä kämmeneensä, punahiuksisen naisen samalla nyökätessä tälle, jolloin siinä samassa Usopp kumarsi naisen suuntaan ja totesi vanhan miehen äänelle; "Olen ylpeä sinusta, nuori oppilaani."
"Kiitos. Minulla oli hyvä opettaja." Felizia vastasi ja kumarsi pitkänenäisen pojan suuntaan.
"Älä rohkaise häntä entisestään!" Zoro huusi Usoppille, jolloin punahiuksinen nainen vain näytti vihreähiuksiselle miehelle kieltä.
"Mitä täällä oikein tapahtuu?!" Kuului samassa Namin ääni, jolloin muu porukka kääntyi katsomaan, kun oranssihiuksinen nainen asteli heitä kohti.
"Usopp voi kertoa kaiken oleellisen.. Minä menen nyt suihkuun." Felizia sanoi, napaten tämän jälkeen pyyhkeensä ja vesipullonsa laivan kannelta ennen kuin vilkaisi pitkänenäistä poikaa, lisäten tälle; "Ja opeta ihmeessä noille kahdelle, mitä treffeillä käyminen tarkoittaa.. Varsinkin kapteeni näyttää olevan sen tarpeessa." Pisamakasvoinen nainen lopetti ja osoitti Zoroa ja Luffya, jonka jälkeen hän lähti astelemaan poispäin.
"Hei! Miksi minä siitä tietäisin yhtään sen paremmin?! Sinähän olet meistä kahdesta kuitenkin se kokeneempi!" Usopp huusi punahiuksisen naisen perään, joka sillä hetkellä tervehti lyhyesti hämmentyneen oloista Namia.
"Koska sinä vuorostasi olet meistä kahdesta se, jolla on joku odottamassa kotipuolessa!" Felizia huusi ja heilautti kättänsä, saaden pitkänenäisen pojan kasvot punehtumaan hetkessä.
"Öööh.. Mitä minulta oikein jäi välistä..?" Nami kysyi hikipisara otsallaan ja kääntyi katsomaan kolmea poikaa.
"Noh, kaikki lähti siitä kun-" Usopp aloitti, mutta samassa Zoro löi tätä päähän ja huusi hampaat koomisesti irvessä; "Sinä pidät suusi kiinni! Ja Felizia! Minä tapan sinut heti ensimmäisellä treenikerralla!"
"Odotan sitä innolla!" Felizia vastasi miekkamiehelle silmäänsä iskien ja avasi oven varastoon, josta oli suora yhteys laivan kylpyhuoneeseen. Astuessaan sisälle varastoon ja sulkiessaan sen ovea, punahiuksinen nainen kuuli vielä olkihattuisen pojan kysyvän; Eli.. Mitä ne treffit ovat..? Jotain hyvää syötävääkö?!" Tällöin ilman täytti miekkamiehen vihainen manailu sekä Usoppin hersyvä nauru.
"Tässä porukassa ei kyllä tule pelkoa tylsistä hetkistä.." Felizia naurahti itsekseen, astellen sen jälkeen kylpyhuoneen lämpöön.
Päivä oli soljunut rauhallisesti eteenpäin. Meri oli tyyni ja Going Merry purjehti hiljalleen sen syleilyssä. Felizia, Nami, Usopp ja Zoro olivat asettuneet laivan keittiöön ja puuhailivat kukin omiaan. Perinteiseen, olkaimettomaan mustaan toppiin ja sinisiin farkkushortseihin pukeutunut pisamakasvoinen nainen lueskenteli kirjaa, Namin raapustellessa vihkoonsa jotain, mikä näytti kuvan perusteella jonkinlaiselta kartalta. Usopp väkerteli keittiön nurkassa jotakin keksintöään sillä aikaa, kun Zoro otti nokosia. Laivan kapteeni ei ollut paikalla, koska tämä oli sanonut menevänsä tekemään jonkinlaista yllätystä, jonka valmistuttua hän kutsuisi muut paikalle.
Hetken päästä keittiö ovi avautuikin, jolloin olkihattuinen poika kurkisti sisään leveä hymy huulillaan. Felizia, Nami ja Usopp nostivat tällöin katseensa, jolloin punahiuksinen nainen pisti merkille, että pojan kasvoilla ja liivissä oli pieniä maalitahroja.
"Noniin! Yllätys on valmis, joten tulkaapa sitten!" Luffy huudahti innoissaan, jolloin kolmikko nousi ylös ja lähti astelemaan ulospäin. Tätä tehdessään Felizia potkaisi Zoroa hellästi jalkaan, koska vihreähiuksinen mies ei ollut vieläkään herännyt kaikesta mötäkästä huolimatta.
"Krrhh..! Mitä! Mitä tapahtuu?!" Miekkamies murahti unenpöpperössä ja katseli ympärilleen.
"Kapteenin yllätys on kuulemma valmis, joten nousepa ylös siitä." Pisamakasvoinen nainen vastasi lyhyesti. Vihreähiuksinen mies haukotteli leveästi ja lähti tämän jälkeen ulos Felizian vanavedessä ja hetken päästä nelikko olikin asettunut riviin laivan kannelle, jossa he nyt odottivat ja miettivät, mitä olkihattuinen poika oli oikein suunnitellut. Pienen hetken päästä Luffy levitti esiin mustan kankaan, johon poika oli maalannut jonkinmoisen töherryksen, minkä kaiketi oli tarkoitus esittää olkihattuista pääkalloa.
"TADAA! Merirosvolippumme on nyt valmis!" Luffy huudahti ylpeänä samalla kun neljä hänen toveriaan katselivat äimän käkenä kapteeninsa tekemää töherrystä.
"Hieno, vai mitä?!" Luffy totesi vaikka hänen ystäviensä ilmeet sanoivat jotain ihan muuta. Olkihattuinen poika jatkoi kuitenkin hymyssä suin; "Nyt kun meitä on viisi, niin totta kai meillä pitää olla oma tunnus! Laitoin paljon ajatusta tähän ja olenkin todella tyytyväinen lopputulokseen!"
"Tuon.. Tuonko siis pitäisi olla meidän tunnuksemme..?" Zoro sanoi hikipisara ohimollaan.
"Se, että häntä kutsuttaisiin lahjattomaksi taiteen saralla.. Sekin olisi jo vähättelyä.." Usopp lisäsi suu ammollaan.
"Tuo voisi kuitenkin olla sitä abstraktia taidetta…" Nami totesi lyhyesti.
"Onko vielä liian myöhäistä vaihtaa laivaa..?" Felizia tuhahti päätänsä pudistellen.
"Merirosvolipun pitäisi olla kuoleman symboli mutta tuo lippu.. No.. Ehkä se omalla tavallaan aiheuttaa myös jonkinlaista kauhua.." Zoro lopetti.
"Joten.. Mitä tuumitte?" Luffy kysyi leveästi hymyillen, eikä nähtävästi ollut edes kuunnellut muiden mielipiteitä.
"Olet aivan surkea! Jätä piirtäminen minulle!" Usopp puuskahti, jonka jälkeen pitkänenäinen poika haki itselleen uuden kankaan ja tarttui sen jälkeen pensseleihin. Jonkun ajan päästä Usopp esittelikin tuotoksensa, joka kuitenkin oli ihan erilainen, kuvastaen pitkänenäistä huivipäistä pääkalloa, jonka toisena ristikkäisenä luuna oli ritsan kuva.
"Älä muuta tunnusta ääliö!" Luffy ja Zoro tokaisivat yhteen ääneen ja kopauttivat Usoppia päähän, Felizian ja Namin huokaistessa syvään. Tämän pienen episodin jälkeen kesti taasen jokunen hetki, kunnes Usopp tällä kertaa esitteli uuden tuotoksen, joka pohjautui olkihattuisen pojan aikaisempaan piirrokseen. Usoppin maalaus oli symmetrinen kuva hymyilevästä pääkallosta, jonka päässä lepäsi olkihattu.
"Tuohan on täydellinen!" Nami huudahti nähtyään Usoppin piiroksen.
"Nyt siitä kyllä paistaakin esille ehta piraattimeininki!" Felizia lisäsi.
"Niillähän on ero kuin yöllä ja päivällä!" Zoro sanoi ja osoitti uutta sekä vanhaa tunnusta.
"Noooh.. Minä olen hionut taitelijan kykyjäni maalaamalla vuosia ihmisten talojen seiniin.. Voi sanoa, että olen todellinen mestari mitä taiteeseen tulee." Usopp sanoi ylpeänä.
"Mahtavaa! Maalataan sama myös meidän purjeeseen!" Luffy lopetti, jolloin kaikki tarttuivat maalipurkkeihin ja pensseleihin, lähtien näin toteuttamaan kapteeninsa toivetta.
Muutaman tunnin perästä Olkihatut makoilivat väsähtäneinä mutta tyytyväisinä laivan kannella kapteeniaan lukuunottamatta. Luffy näet katseli tyytyväisenä mastoissa heiluvia lippuja, sekä laivan pääpurjetta, joihin kaikkiin oli nyt maalattu samanlainen, leveästi virnistä ja olkihattua pitävä pääkallo.
"Juhuu! Se on nyt tehty! Tämän myötä meidän merirosvolaivamme Going Merry on valmis toimintaan!" Olkihattuinen poika huusi innoissaan, saaden muun nelikon nostamaan peukalonsa pystyyn ja hymähtämään hiljaa, jonka jälkeen laivaan laskeutui joksikin aikaa hiljaisuus, kun sen matkustajat jäivät palautumaan äskeisestä urakasta.
Auringon lämmittäessä ja tuulen suhistessa laivan purjeissa, Feliziasta alkoi tuntua, että tämän silmät rupesivat painumaan kiinni. Juuri kun punahiuksinen nainen tunsi olonsa rennoksi, ilmaa halkoi tykin laukaus, joka sai siinä samassa tämän sekä miekkamiehen säpsähtämään pystyyn ja katselemaan ympärilleen, ennen kuin kaksikko näki olkihattuisen pojan sihtaavan tykillä merelle päin.
"Mitä sinä nyt oikein teet?!" Zoro kysyi ihmeissään.
"Hyökkääkö joku kimppuumme? Ovatko Merivoimat tulossa?!" Felizia lisäsi heti perään.
"Ei mitään sellaista. Minä vain testaan tykkiämme! Nehän menevät muuten ihan haaskuuseen.." Luffy totesi ja tiiraili kauempana jököttävä kalliota, ennen kuin lisäsi; "En vain osaa ampua sillä kovin hyvin.."
"Annas kun mestari näyttää!" Kuului siinä samassa Usoppin ääni, jolloin pitkänenäinen poika nousi ylös ja marssi päättäväisesti tykin viereen.
"Yritä sitten tähdätä tuohon kallioon!" Luffy sanoi ja osoitti kauempana olevaa samaa kivipaasia, johon tämä oli aikaisemmin yrittänyt itse osua.
"Helppo homma!" Usopp totesi ja alkoi säätää tykkiä kohdalleen, mutisten samalla hiljalleen; "Kun arvioidaan välimatka täältä kohteeseen.. Valitaan oikea kallistuskulma.. Niin sanoisin.. Että tämän pitäisi olla oikea…" Tämän jälkeen kuului pamahdus, kun ammus lähti liikkeelle ja melkein heti perään kuului kova jyrähdys, kun kallio sortui sen aiheuttaman iskun voimasta.
"Jestas soikoon! Sinä osuit siihen heti ekalla kerralla!" Luffy huusi äimistyneenä.
"Olet oikeassa! Niin osuin!" Usopp huudahti myös, mutta jatkoi siinä samassa; "Tai siis tarkoitan.. Että totta kai minä tiesin osuvani siihen. Olenhan ekspertti, mitä tulee kaikkeen, jossa tarvitaan tähtäämistä! Että voitte toki kumartaa minua ja sanoa minua kapteeniksi." Pitkänenäinen poika lopetti ylpeänä, saaden Felizian pyöräyttämään silmiään omalla tahollaan.
"Mä olen nyt päättänyt! Sä olet meidän ampuja!" Olkihattuinen poika sanoi hymyillen.
"Siitä muuten tuli mieleeni Kapteeni.." Felizia aloitti ja asteli olkihattuisen pojan luokse, jatkaen heti perään; "Sinulla on nyt miekkamies, navigaattori ja ampuja.. Mutta mikä minun roolini sitten olisi?"
Luffy tuijotti punapäätä pitkän tovin ja pojan ilmeestä saattoi huomata, kuinka rattaat pyörivät tämän aivoissa. Kun vastausta ei kuulunut, Felizia sanoi hikipisara ohimollaan; "Sinä.. Et tainnut miettiä asiaa niin pitkälle..?"
"En." Olkihattuinen poika vastasi rehellisesti.
"Sitä vähän ajattelinkin.." Felizia vastasi ja jatkoi; "No, minulla on mielessä yksi asia, mitä voisin tehdä.. Mutta joudun sitä varten käyttämään apunani meidän laivaamme."
"Merryä?" Luffy kysyi ihmeissään, jolloin punapää nyökkäsi lyhyesti, astellen sen jälkeen ensiksi päämaston juurelle. Muu nelikko tarkkaili naista ihmeissään, kun tämä asetti kätensä maston pinnalle.
"Muratti!" Felizia huudahti lyhyesti, jolloin mastosta alkoi puskea esiin ohutta kasvimaista köynnöstä, joka luikersi käärmemäisellä nopeudella pitkin ja poikin sen ympärille. Naisen toverit tuijottivat ihmeissään, kuinka köynnökset lopulta pysähtyivät, luoden maston ympärille ohuen, osittain kasvimaisen kerroksen. Punapää ei kuitenkaan lopettanut siihen, koska nostettuaan kätensä pois maston pinnalta, nainen käveli yhden laivan kaiteen luo, laskien kätensä myös siihen, jonka jälkeen samanlainen, murattimainen kasvusto versoi esiin tälläkin kertaa. Pisamakasvoinen nainen teki saman jokaiseen kaiteen kohdalla ja lopulta Going Merry näyttikin ulkoapäin joiltain osin pieneltä, liikkuvalta saarelta.
Kaiken tämän tehtyään punapää asteli vielä laivan sisään, muiden ihmetellessä, mitä nyt tapahtuisi. Muu nelikko päätti seurata hiljaa naisen perässä, kun tämä lähti lyhyesti käymään läpi laivan eri huoneita, asetellen samalla käsiään eri paikkoihin, jolloin niihin versosi kiinni muutamia erilaisia kukkia. Jonkin ajan päästä pisamakasvoinen nainen vaikutti olevan tyytyväinen lopputulokseen, jolloin tämä palasi takaisin pääkannelle, muun porukan seuratessa edelleen perässä.
"Anteeksi.. Taisin innostua vähän liikaa.." Felizia totesi virnistäen ja kääntyi takaisin toveriensa puoleen, jolloin nainen näki edessään heti ensimmäisenä olkihattuisen pojan, joka jälleen kerran katsoi punapäätä tähdet silmissään ja huudahti; "Tuo oli mahtavaa! Merry näyttää niin siistiltä! Upeeta!"
"Öööh.. Kiitos Kapteeni.." Felizia vastasi ja raapi nolona niskaansa ennen kuin jatkoi; "Varsinainen demonstraatio on kuitenkin vasta tulossa ja siinä tarvitsen teidän kahden apua." Punapää totesi ja osoitti Luffya ja Zoroa. Pojat katsoivat toisiaan kummissaan kun Felizia jatkoi; "Haluan, että menette piiloon. Suljen silmäni ja sillä välin te kaksi voitte piiloutua ihan minne päin laivaa tahansa."
"Miksi ihmeessä te nyt rupeatte piilosta leikkimään?!" Nami huudahti närkästyneenä.
"Ei minulla ole aikaa tämmöiseen.." Zoro tuhahti.
"Hei! Ettekö te luota Feliziaan?!" Usopp lisäsi yllättäen ja katsoi oranssihiuksista naista ja miekkamiestä.
"No ei kyse nyt ole siitä, mutta.." Nami mutisi.
"Minä ainakin haluan nähdä, mitä Felizia tekee!" Olkihattuinen poika totesi ykskantaan.
"No hyvä on.. Mutta vain tämän kerran." Zoro vastasi huokaisten.
Punapää nyökkäsi hymyillen Usoppin suuntaan, joka nosti naiselle peukaloa. Tämän jälkeen Felizia sulki silmänsä, pyytäen samaan aikaan Luffya ja Zoroa piiloutumaan. Jonkin ajan päästä kaksikko tunsi löytäneensä hyvät piilot (Zoro oli mennyt keittiöön ja Luffy oli puolestaan piiloutunut varastohuoneessa olevien laatikoiden joukkoon). Tällöin kannella seisova punahiuksinen nainen asetti kätensä yhteen, keskittyi syvään ja terästi aistinsa sekä pirunmarja-voimansa äärimmilleen, alkaen näin resonoida mieltään ympärillä olevien kasvustojen avulla.
"Kaksi hahmoa.. Kannella.. Usopp ja Nami.." Nainen mutisi hiljaa. Oranssihiuksinen nainen tuijotti ihmeissään Feliziaa, kun tämä jatkoi sitä, mitä ikinä tekikään. Samalla hetkellä punapään mieleen piirtyi kuva laivasta ja sen eri huoneista. "Yksi hahmo.. Varastohuoneessa..! Toinen… Keittiössä..!" Nainen mutisi vielä lopuksi ennen kuin avasi silmänsä. Tämän jälkeen Felizia alkoi varmoin askelin kävellä ensin kohti varastoa, avaten tämän oven ja lopulta sisältä kuului olkihattuisen pojan nurinaa, punapään löytäessä tämän. Seuraavaksi nainen asteli keittiöön, mistä tämä löysi vihreähiuksisen miehen.
"Miten sinä löysit meidät niin äkkiä?!" Luffy marmatti, kun punahiuksinen nainen asteli takaisin muun porukan luokse Zoro vanavedessään.
"Tämä oli se, mitä halusin näyttää." Felizia vastasi ja jatkoi; "Voimiini kuuluu näet myös taito kuunnella puiden, pensaiden sekä minkä tahansa muun kasvuston synnyttämiä ääniä. Niiden avulla pystyn luomaan mielessäni kuvan ympäristöstäni sekä paikallistamaan mahdollisia vihollisia. Nämä muratit ja kukat mitä loin.. Ajattelin, että niiden avulla voin seurata tarvittaessa, mitä laivallamme tapahtuu. Kun keskityn tarpeeksi, pystyn aistimaan muutaman kilometrin päästä jos seuraamme tai ylipäätänsä Merryn kannelle tai johonkin laivan huoneeseen eksyy luvattomia vieraita.."
"Mahtavaa! Nyt Merry pysyy aina turvassa!" Usopp huudahti.
"Nyt voitkin sitten seurata, ettei Luffy käy pihistämässä ruokaa keittiöstä." Zoro vastasi hymähtäen.
"Kunhan et ala tirkistelemään minua niin kaikki on hyvin." Nami totesi ykskantaan.
"Nyt mä tiedän!" Olkihattuinen poika huudahti ja osoitti Feliziaa, jatkaen heti perään; "Sä saat suunnitella erilaisia ideoita, millä me esimerkiksi yllätetään meidän vastustajat! Sä olet meidän joukon strakeristi!"
"Tarkoitat varmaan strategisti." Zoro totesi.
"Niinhän mä juuri sanoin!" Luffy tokaisi.
"Strategisti.. Se kuulostaa hyvältä! Kiitos Kapteeni!" Felizia sanoi iloisesti hymyillen, jonka jälkeen viisikko päätti siirtyä keittiöön välipalalle. Felizian astellessa joukon hännillä, nainen kuuli yhtäkkiä vienon äänen, joka sai tämän pysähtymään.
"Hauska tutustua.. neiti Felizia.."
"Kuka siellä?!" Punahiuksinen nainen totesi hiljaa, mutta minkäänlaista vastausta ei kuitenkaan kuulunut. Felizia katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään. "Ehkä tuuli vain teki minulle tepposet.." Pisamakasvoinen nainen mietti, kunnes samassa olkihattuisen pojan huuto havahdutti hänet, joilloin nainen hämmentyneesti hymähtäen liittyi muiden seuraan.
Going Merryn keittiössä vallitsi jälleen rauhallinen tunnelma, kun osa viisikosta jutteli, joidenkin keskittyessä puuhaamaan omiaan. Felizia istuskeli pöydän päädyssä ja lueskenteli taasen aikaisemmin kesken jäänyttä kirjaa, Namin luonnostellessa kuvia vihkoonsa. Zoro istuskeli keittiön lattialla ja keskittyi seinään nojaten kuuntelemaan, kuinka Usopp ja Luffy keskustelivat miehistön nykyisestä arvojärjestyksestä.
"..Eli, hyväksyn tässä kohtaa ampujan roolini. Mutta jos et hoida hommiasi kunnolla, mä otan hoitaakseni kapteenin roolin." Usopp tokaisi olkihattuiselle pojalle.
"Sopiihan tuo." Luffy totesi.
"Jos siihen pisteeseen tullaan, äänestän jo tässä vaiheessa Zoroa uudeksi kapteeniksi.." Felizia sanoi nostamatta katsettaan kirjasta.
"Hei! Onko siis niin, että en voi luottaa ääneesi tulevaisuudessa!" Usopp huudahti suu ammollaan.
"Et.. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kun miehistö lopulta päättää sen, kenestä tulisi uusi kapteeni.. Niin minun mielestäni Zoro on osaavampi siihen rooliin." Punahiuksinen nainen sanoi ja käänsi sivua.
"Kiitos luottamuksesta!" Kuului miekkamiehen hymähdys, johon Felizia vastasi heilauttamalla kättään.
"Olet joskus todella kylmä ihminen..!" Nami kuiskasi hikipisara ohimollaan ja katsoi samalla Usoppin suuntaan, jonka pään päällä leijui sillä hetkellä synkkä pilvi.
"Olen vain realisti.. Ja joukon strategistina minun pitää myös määritellä, kenenkä johdolla joukomme tulisi pysymään yhtenäisempänä.." Felizia vastasi olkaansa kohauttaen, saaden oranssihiuksisen naisen katsomaan tämän suuntaan hieman ärtyneenä. Ennen kuin Nami ehti sanomaan enempää, olkihattuinen poika astui väliin.
"Hei kaikki! Mieleeni juolahti yksi ajatus. Meidän joukossa on vielä yksi rooli, joka on pakko saada täytettyä, ennen kuin suuntaamme Grand Linelle." Luffy aloitti.
"Aivan totta!" Nami totesi ja käänsi katseensa punapäästä laivan keittiötarvikkeiden suuntaan, ennen kuin jatkoi; "Varsinkin kun meillä on noin upea keittiö.. Toki, jos maksatte minulle niin voin minäkin hoitaa sen roolin."
"Korvaamaton miehistön jäsen pitkillä merimatkoilla." Zoro lisäsi ohittaen oranssihiuksisen naisen kommentin.
"Hänen avullaan pysyisimme aina hyvin ravittuina." Felizia sanoi huuliaan lipoen ja kuvitteli samalla kaikenlaisia herkullisia annoksia.
"Niin juuri! Se mitä merirosvojoukko todellakin tarvii.. On muusikko!" Luffy lopetti leveästi hymyillen.
"OLETKO IHAN TYHMÄ?!" Kuului Zoron huuto.
"JA MINÄ KUN LUULIN, ETTÄ SUUSTASI TULISI ULOS KERRANKIN JOTAIN FIKSUA!" Nami karjaisi.
"TAJUATKO YHTÄÄN, MINKÄLAISTA MERELLÄ PURJEHTIMINEN ON?!" Usopp lisäsi.
"ZORO! HALUATKO JO TÄSSÄ KOHTAA RUVETA KAPTEENIKSI?!" Felizia lopetti.
"Mu- Mutta täytyyhän piraattien laulaa!" Olkihattuinen poika väitti vastaan.
Juuri tällä samaisella hetkellä kun viisikko huusi keittiössä, joku tartui kiinni laivan köynnösten päällystämästä kaiteesta ja hyppäsi Going Merryn kannelle. Silloin miehistön strategisti tunsi jotain ja samassa tämän marjavoimat aistivat heikonlaisesti (koska Felizia ei ollut keskittyneessä tilassa) jonkin ylimääräisen heidän joukossaan.
"HILJAA KAIKKI!" Felizia karjaisi yhtäkkiä, saaden muun nelikon katsomaan tätä ihmeissään.
"Mitä nyt?" Usopp kysyi hivenen huolissaan.
"Laivalla on-" Mutta enempää pisamakasvoinen nainen ei ehtinyt sanomaan, kun ilmassa kajahti vihainen miehen huuto; "TULKAA ULOS SENKIN SAASTAISET PIRAATIT! MINÄ TAPAN TEIDÄT KAIKKI!" Perään kuului myös hirveää kolinaa ja ryskettä, ihan kuin tynnyreitä tai jotain muuta raskasta olisi hajotettu pitkin kantta.
"Mitä tapahtuu?" Olkihattuinen poika ihmetteli.
"Laivalla on tunkeilija.." Punahiuksinen nainen totesi samalla kun tämä nousi ylös, lähtien sen jälkeen astelemaan ulospäin, pienten piikkimäisten köynnösten tunkiessa jälleen esiin tämän käsistä…
Painajaisia, pääkallotunnuksia, salaperäisiä ääniä ja tunkeilijoita.. Olkihattujen porukassa ei tosiaan tule puutetta tylsistä hetkistä :D.
Kukakohan tuo salaperäinen tunkeilija kuitenkin oikein on ja miksi hän ylipäätänsä haluaa hoidella Luffyn joukkion? Nähtävästi kuitenkin rakas strategistimme ei aio jättää asiaa sikseen.. Ensi kerralla nähdään, mitä tuleman pitää!
Nähdään taas!
-WillofJ-