Heipä hei! Tässä on Konoha ni modorou-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
(Akumu?)
Natsuki kääntyili sängyssään tosi levottomasti, sillä hän näki painajaista.
(Nightmare)
Kabam! Räjähdys ravisteli maata.
"Mitä tapahtui?!" Joku huusi.
Natsuki juoksi jonkun toisen ihmisen kanssa ulos ison kartanon oviaukosta, ja katseli huolissaan ympärilleen. Lopulta hän näki, että joku oli kaatunut kartanon ympärillä olevan, ison aidan sisäänkäynnin eteen.
"Kanna! Oletko kunnossa?!" Natsuki huusi samalla, kun hän juoksi kohti maahan kaatunutta naista. Natsuki kumartui alas tarkistaaksen Kannan kunnon.
Natsukin ääni kuulosti nuoren miehen ääneltä, mikä yllätti Natsukin.
"Kyllä, mutta", Kannaksi sanottu nainen sanoi, ja nousi polvilleen.
Kanna oli pitkä, ja laiha nainen. Hänellä oli pitkät, mustat hiukset, jotka hän oli sitonut kahdelle saparolle kahdella, ruskealla hiusnauhalla. Hänellä oli vaalea iho, ja harmaat silmät. Hänellä oli yllään purppura kimono. Hänellä oli jaloissaan ruskeat sandaalit. Hän oli 28-vuotias. Kanna näytti jostain syystä tutulta.
Natsuki, ja Kanna katsoivat eteenpäin, ja vähän matkan päässä paloivat isot, violetit liekit. Kun Natsuki katsoi violetteja liekkejä, niin hänen selässään juoksi kylmiä väreitä.
Taivaalla oli kalpea täysikuu, ja monia tähtiä.
Yllättäen violeteista liekeistä käveli esiin pitkä ja urheilullinen mies. Mies näytti 29-vuotiaalta. Hänellä oli pitkät, ruskeat hiukset, jotka hän oli sitonut poninhännälle valkoisella hiusnauhalla. Hänellä oli yllään valkoinen yukata, jonka kaula-aukon lähellä oli 6, mustan tomoen kuvioita. Miehen yukatan alla oli musta pusero. Miehellä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat sandaalit. Hänellä oli vaalea iho, ja mustat silmät. Hänen silmiensä alapuolella olevat luomet olivat violetit. Hän näytti tosi vihaiselta, ja katkeralta. Kyseinen mies näytti jostain syystä tutulta.
"Isoveli?!" Natsuki huusi ruskeahiuksiselle hermostuneena. Hänen sydämensä hakkasi tosi nopeasti, ja hänen selässään juoksi taas kylmiä väreitä. Yllättäen Natsuki tunnisti parhaillaan käyttämänsä äänen Otsutsuki Asuran ääneksi, mikä yllätti Natsukin melkoisesti.
(End of the nightmare)
Natsuki avasi silmänsä, ja katseli ympärilleen hermostuneena.
"Se oli vain painajainen", Natsuki ajatteli hermostuneena, ja nousi istumaan yrittäen samalla rauhoittua. Hänen sininen pyjamansa oli hiestä märkä.
Yllättäen Natsuki näki sen, että hänen ylävartalossaan oleva camelian kuvio hohti vaaleansinisenä.
"Miksi tuo kuvio hohtaa? Ehkä minun pitäisi puhua tuosta kuviosta Shizune-neechanin kanssa", Natsuki mietti.
Natsuki vilkaisi huoneensa lattialla olevan maton päällä nukkuvaa Yamabukia, joka nukkui.
Natsuki asettui takaisin makaamaan, ja veti peiton päälleen.
"Miksi sanoin äskeisessä painajaisessa näkemääni miestä isoveljeksi? Ja miksi puhuin äskeisessä painajaisessani Otsutsuki Asuran äänellä?" Natsuki mietti. Hän nukahti lopulta.
(Aamulla)
Natsuki käveli kohti Tsunaden työhuoneen ovea. Hänellä oli yllään violetti toppi. Hänellä oli jaloissaan ruskeat shotsit, ja ruskeat sandaalit. Hän pysähtyi Tsunaden työhuoneen oven eteen, ja koputti kyseistä ovea oikealla kädellään.
"Sisään", Tsunade sanoi. Natsuki avasi oven, ja meni huoneeseen sulkien oven perässään.
"Huomenta, Godaime Hokage-sama", Natsuki kumarsi.
"Oletpa sinä aikaisin liikkeellä", Tsunade totesi katsoen Natsukia.
"Kyllä. Onko uusi ryhmämme jo muodostettu?" Natsuki kysyi.
"Onpa hyvinkin. Sakura kertoi äsken eilisestä taistelustanne sen vieraan pojan kanssa", Tsunade sanoi.
"Aha", Natsuki katseli ympärilleen, ja näki Sakuran, ja Shizunen istuvan huoneen sohvalla.
"Tuota, saanko lainata Shizune-neechania joksikin aikaa? Minulla on hänelle vähän asiaa", Natsuki sanoi.
"Hyvä on", Tsunade sanoi.
Shizune avasi huoneen oven oikealla kädellään, ja lähti Natsukin, ja Sakuran kanssa huoneesta sulkien oven perässään.
"Odotan ulkona", Sakura sanoi, ja käveli kohti Hokagen tornin ulko-ovea.
"Mistä sinä halusit puhua minulle?" Shizune kysyi.
"Pian näet", Natsuki sanoi, ja käveli eteenpäin Shizunen seuratessa häntä. Lopulta Natsuki pysähtyi erään oven eteen. Hän koputti ovea varmistaakseen, ettei huoneessa ollut ketään. Kun huoneesta ei kuulunut mitään, niin Natsuki työnsi oven auki vasemmalla kädellään, ja meni huoneeseen.
"Mistähän Natsuki-chan haluaa puhua minulle?" Shizune mietti huolissaan. Hän seurasi Natsukia huoneeseen sulkien oven.
Huoneessa oli tosi paljon kirjahyllyjä. Huoneen lattia, ja katto olivat ruskeat. Huoneen seinät olivat valkoiset. Huoneen katossa oli pari kattolamppua, joiden valokatkaisija oli oven oikealla puolella olevassa ovenkarmissa. Huoneen takaseinällä oli ikkuna, jonka yläpuolella olevassa verhotelineessä oli ruskea rullaverho, jossa oli vaaleanruskea naru.
Natsuki tarttui rullaverhon naruun oikealla kädellään, ja veti rullaverhon ikkunan eteen. Hän irrotti otteensa verhon narusta, ja käveli Shizunen eteen.
"Onko jokin vialla?" Shizune kysyi huomattuaan, että Natsuki oli tosi salaperäinen.
"Haluan näyttää sinulle jotain. Oletko ennen nähnyt tällaisia merkkejä?" Natsuki veti toppinsa kaulusta alas oikealla kädellään näyttäen Shizunelle ylävartalossaan olevan camelian kuvion.
"En ole ennen nähnyt tuollaisia merkkejä. Mikä tuo kuvio on?" Shizune kysyi.
"En tiedä. Se ilmestyi ylävartalooni pari päivää sitten", Natsuki sanoi.
"Milloin tuo kuvio oikein ilmestyi ylävartaloosi, Natsuki-chan?" Shizune kysyi katsoen Natsukin ylävartalossa olevaa camelian kuviota huolestuneena.
"Todennäköisesti silloin, kun ryhmäni, Chiyo-sama ja minä yritimme pelastaa Godaime Kazekagea Akatsukin jäseniltä. Tai ehkä tämä kuvio ilmestyi ylävartalooni juuri silloin, kun Kakashi-sensei ja minä jahtasimme Godaime Kazekagea kantavaa Deidaraa tai silloin, kun taistelin Deidaraa vastaan. Huomasin tuon merkin olevan ylävartalossani silloin, kun olin muiden Konohan ninjojen tavoin palaamassa tänne vietyämme Gaaran takaisin Sunagakureen sen jälkeen, kun Chiyo-sama oli pelastanut hänet", Natsuki sanoi.
"Onnistuiko Deidara koskettamaan sinua jotenkin silloin, kun taistelit häntä vastaan?" Shizune kysyi.
"Ei", Natsuki sanoi.
"Milloin näit tuon merkin olevan ylävartalossasi?" Shizune kysyi.
"Ajattelin pysäyttäväni Akatsukin silloin, kun olimme palaamassa tänne Sunagakuresta, ja heti sen jälkeen huomasin jonkin vaaleansinisen hohtavan ylävartalossani. Vilkaisin puseroni alle, ja näin tuon merkin ensimmäisen kerran ja se oli se vaaleansinisenä hohtava kohde. Sitten tuo merkki lakkasi hohtamasta", Natsuki sanoi.
"Näkikö kukaan muu äsken mainitsemasi asiat sinun itsesi lisäksi?" Shizune kysyi.
"Ei. Heräsin viime yönä nähtyäni painajaista, ja tämä merkki hohti sen jälkeen vaaleansinisenä. Sinä olet ensimmäinen, jolle olen kertonut tästä", Natsuki sanoi.
"Eli minun lisäkseni kukaan muun ei tiedä tuosta, ylävartalossasi olevasta merkistä?" Shizune ennemminkin totesi, kuin kysyi Natsukilta.
"Aivan. En halua kenenkään muun teitävän tästä merkistä", Natsuki sanoi.
"Eli et halua muiden tietävän tuosta merkistä. Miksi et halua muiden tietävän tuosta merkistä?" Shizune kysyi.
"Muut saattaisivat juoruilla minusta nähtyään tämän merkin. En halua olla juorujen kohde. Sopiiko, että pidämme tämän merkin ainakin toistaiseksi omana tietonamme? Puhun tästä merkistä joskus myöhemmin Tsunade-samalle. Ethän kerro muille tästä merkistä?" Natsuki pyysi hermostuneena.
"Salaisuutesi on turvassa. En hiisku kenellekkään sanallakaan tuosta merkistä, ennen kuin päätät itse puhua siitä Tsunade-samalle. Kerro minulle heti, jos tuo merkki alkaa hohtaa vaaleansinisenä, niin tutkin sitä chakrallani", Shizune sanoi.
Natsuki nyökkäsi, ja laittoi toppinsa kauluksen takaisin paikalleen.
"Muuten, Sakura kertoi eilisestä taistelustanne sitä vierasta poikaa vastaan. Tsunade-samakin arveli, että mainitsemasi poika olisi voinut kuulua Rootiin. Tsunade-sama on käskenyt parin ANBU-jäsenen vakoilla Danzoota siltä varalta, jos Danzoo juonii jotain", Shizune sanoi.
"Mitä mieltä Tsunade-sama on Danzoosta?" Natsuki kysyi.
"Tsunade-sama ei luota Danzoon. Tsunade-sama sanoi minulle tänä aamuna, että koska Tsunade-sama on maltillisempaa ajattelutapaa kannattaneen Sandaime Hokagen oppilas, sekä Shodaime Hokagen lapsenlapsi, minkä takia Danzoo ei voi sietää Tsunade-samaa", Shizune sanoi.
"Kiitos. Menen tutkimaan salaista osastoa tällaisten merkkian varalta.", Natsuki sanoi ja lähti huoneesta avaten ja sulkien oven perässään.
Natsuki istui Hokagen tornin kirjaston salaisella osastolla olevan pöydän ääressä olevalla tuolilla lukemassa erilaisista symboleista kertovia kirjoja.
"Yksikään tämän kirjan symboleista ei näytä millään tavalla ylävartaloni kuviolta", Natsuki ajatteli turheutuneena.
"Kylläpäs sinä näytät turhautuneelta. Mistä kenkä puristaa?" Iruka kysyi tullen paikalle.
"Selitän sen sinulle joskus", Natsuki sanoi.
"Jos tämä meno jatkuu, niin olet kohta lukenut kaikki, salaisen osaston kirjat", Iruka sanoi.
"Totta, mutta en ole vieläkään löytänyt etsimääni", Natsuki sanoi:
"Se on jo tosi turhauttavaa. En edes tiedä sitä, että mistä jatkaisin etsintöjäni, jos en löydä etsimääni täältä".
"Mitä etsitkin, niin se taitaa kiinnostaa sinua tosi paljon. Voisitko kertoa jotain etsimästäsi, niin voisin ehkä auttaa sinua?" Iruka pyysi.
"Toki. Oletko joskus nähnyt tällaista symbolia?" Natsuki näytti Irukalle cameliasta piirtämänsä kuvan, jonka Natsuki otti esiin taskustaan.
"Hm. En muista nähneeni tuollaista kuviota, mutta kerron sinulle heti, jos löydän tuon symbolin jostain kirjasta tai kääröstä", Iruka sanoi.
"Kiitos paljon. Ei kai siitä ole mitään vaivaa sinulle?" Natsuki kysyi.
"Ei ole", Iruka sanoi.
"Hyvä", Natsuki antoi piirustuksensa Irukalle.
"En epäile muistiasi, mutta etkö tarvitse tätä piirustusta itsellesi omien tutkimustesi tueksi?" Iruka kysyi.
"En, sillä minulla on toinenkin kuva juuri tuosta kuviosta", Natsuki sanoi ajatellen ylävartalonsa kuviota hermostuneena.
"Selvä, mutta miksi olet pukeutunut villapuseroon? Onko kurkkusi kipeä, tai jotain?" Iruka kysyi koskettaen Natsukin otsaa Irukan toisella kämmenellä.
"Ei toki", Natsuki sanoi laskien puseronsa kaulusta hieman alemmas näyttäen ylävartalonsa kuvion Irukalle:
"Tämä kuvio on se aiemmin mainitsemani, toinen kuvio".
"Mikä se on?" Iruka kysyi katsoen Natsukin ylävartalossa olevaa merkkiä huolissaan.
"En tiedä. Olen epäillyt sitä jopa syntymämerkiksi, mutta taidan olla väärässä sen epäilyksen suhteen. Olen etsinyt vastaavanlaista kuviota salaisen arkiston kaikista symboleja käsittelevistä kirjoista epäonnistuen koko ajan. Se on tosi turhauttavaa", Natsuki sanoi.
"No no. Älä ota siitä mitään paineita", Iruka sanoi:
"Äläkä vain sano niin, että olet puhunut tuosta merkistä vain minulle?"
"Sinun lisäksesi olen puhunut tästä merkistä vain Shizune-neechanin kanssa. Ja tämä merkki jopa hohtaakin silloin tällöin, kuten näet", Natsuki sanoi huomattuaan kyseisen asian. Sitten hän laittoi puseronsa kauluksen takaisin paikalleen.
"Kaiken varalta olisi parempi, jos pyytäisit Shizune-sania tutkimaan tuon merkin. Milloin tuo merkki edes ilmestyi ylävartaloosi?" Iruka kysyi.
"Shizune-neechan on jo tutkinut tämän merkin, ja siinä on kuulemma minun chakraani. Tämä merkki ilmestyi ylävartalooni edellisen tehtäväni aikana", Natsuki sanoi.
Natsuki nojasi kyynärpäillään pöytään turhautuneen näköisenä.
"Näytät turhautuneelta, mutta mistä se johtuu?" Iruka kysyi.
"Luulin tuntevani Itachin kauan sitten, joten minun oli aluksi tosi vaikea uskoa korviani, kun kuulin Itachin hävittäneen klaaninsa 9 vuotta sitten. Minun on vieläkin vaikea uskoa sitä todeksi. Itachin hymy oli aina niin lämmin, ja rauhoittava. En muista kovinkaan paljon sen päivän tapahtumista, jolloin Itachi hävitti klaaninsa, ja ehkä se johtuu juuri siitä, että isosiskoni salamurhattiin juuri sinä päivänä. Sinähän opetit Itachia hänen opiskellessaan kylämme Ninja-akatemiassa, joten osasitko koskaan kuvitella hänen hävittävän klaaninsa jonain päivänä vain nähdäkseen mihin hänestä on?" Natsuki kysyi.
"En osannut kuvitella hänestä sellaista, kun opetin häntä kauan sitten. Itachi oli Konohan Ninja-akatemian historian suurimpia neroja. Minun ei tarvinnut opettaa häntä juuri ollenkaan", Iruka sanoi.
"Ja nyt Sasuke haluaa kostaa Itachille Uchihan-klaanin hävittämisen. Ja sinäkin taidat haluta kostaa Yumin murhaajalle", Iruka mietti katsoen Natsukia huolissaan:
"Palaavatkohan sinun, ja Sasuken välit enää koskaan ennalleen, vaikka saavuttaisittekin tavoitteenne?"
"Iruka-sensei, olenko minä silmissäsi huono Uchihaan verrattuna?" Natsuki kysyi.
"Et tietenkään ole. Miksi kysyit minulta tuollaisen asian?" Iruka kysyi.
"Uchiha oli aina luokkamme paras oppilas, ja minä olin aivan vain ikuinen 2. Suoraan sanoen kadehdin Uchihaa tosi paljon, sillä kukaan ei tuntunut huomaavan minun Ninja-taitojani Uchihan luonnonlahjakkuuden takia. Hän näytti tekevän kaiken aina niin helposti. Joskus en ymmärtänyt sitä, että miksi ne asiat, jotka hän näytti tekevän niin helposti tuottivat vaikeuksia meille Uchihan luokkatovereille. Kuvittelin joskus niin, ettäc Uchihan elämä olisi ihan kuin ruusuilla tanssimista. Eräät Ninja-akatemian opettajatkin vertasivat meitä, Uchihan luokkatovereita Uchihaan tosi usein! Jotkut pojat sanoivat Uchihaa tosi usein opettajien lellikiksi äsken mainitsemieni syiden takia. Sinun olisi pitänyt kuulla se tapa, jolla huusin Uchihalle taistellessani häntä vastaan Shumatsu no Tanissa 2 vuotta sitten. Sanoin hänelle hänen syntyneen kultalusikka suussaan, ja muuta vastaavaa. Heh! Myönnettäköön, että minä olin kateellinen Uchihalle, ja aloinkin siksi ajatella pahoja hänestä, sillä tunsin aina jääväni hänen varjoonsa. Mutta olin myös iloinen ystävystyttyäni hänen kanssaan. Halusin ylittää Uchihan Ninja-taidoissani, jotten olisi aina se aiemmin mainitsemani, ikuinen 2. Sain vasta myöhemmin tietää sen, ettei Uchihallakaan ole ollut helppoa. Hänhän oli klaaninsa edellisen johtajan nuorin poika, mutta Uchiha ei saanut isältään kovin paljon huomiota Fukagun keskittyessä enimmäkseen Itachin kouluttamiseen. Uchiha pyrki kai olemaan meitä luokkatovereitaan parempi saadakseen edes jollain tavalla huomiota isältään miellyttämällä isäänsä hyvillä arvosanoillaan. Meidän luokkatoveriensa silmissä Uchiha saattoi vain näyttää ylimieliseltä, ja piloille hemmotellulta kakaralta, joka pilkkasi meitä luokkatovereitaan katsomalla meitä nenänvarttaan pitkin pitäen meitä pilkkanaan rehennellen samalla omalla erinomaisuudellaan ajattelematta lainkaan meidän muiden tunteita aiemmin mainitsemani isänsä miellyttämisen takia", Natsuki sanoi.
"Olen itsekin pari kertaa kuullut tuollaista puhetta Sasukesta", Iruka sanoi.
"Ahaa. Muuten, tunsitko sinä vanhempani? Keitä he olivat?" Natsuki kysyi. "En nimittäin muista heitä millään tavalla".
"Kyllä minä vanhempasi tunsin. En kuitenkaan ole oikea ihminen kertomaan sinulla vanhempiesi nimiä. Saat tietää eräät salaisuudet täytettyäsi 16", Iruka sanoi.
"Se päivähän on parin kuukauden päästä", Natsuki sanoi.
"Tosiaan. Vanhempasi kuitenkin rakastivat sinua, ja isosiskoasi tosi paljon", Iruka sanoi.
"Miksi he sitten jättivät isosiskoni, ja minut yksin?" Natsuki kysyi.
"En tiedä vastausta tuohon kysymykseen, mutta Sandaime Hokagen kertoman perusteella se ei ollut vanhemmillesi millään tavalla helppo päätös", Iruka sanoi.
"Kiitos, että kuuntelit minua", Natsuki sanoi huojentuneena.
"Ole hyvä", Iruka sanoi.