Heipä hei! Tässä on Konoha ni modorou-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
(Namae)
"Kloonini mukaan sisäänkäynti sijaitsee tuossa kalliossa", Yamato kertoi viittoen vähän matkan päässä olevaan kallioon.
"Meidän kannattaa olla varovaisia", Natsuki sanoi.
"Niin", Sakura kuiskasi.
"Kiinnittäkää nämä kenkienne pohjiin astumalla näiden päälle", Yamato sanoi tytöille, ja työnsi sitten oikean kätensä varustepussiinsa kaivaen sieltä esiin harmaita, pieniä kiviä. "Vaikka joutuisimmekin erilleen toisistamme, niin näiden avulla pystyn paikantamaan teidät".
"Mitä ne ovat?" Sakura kysyi.
"Eräänlaisia jäljittimiä. Ne reagoivat ainoastaan minun chakraani. Asetin sellaisia myös Sain vaatteisiin ollessamme pari päivää sitten kuumilla lähteillä. Ymmärrette varmaan nyt, että miksi maksoin silloisen yösijamme omasta rahapussistani. Tsunade-sama oli oikeassa. Onneksi olin varuillani Sain suhteen", Yamato selitti.
"Selvä. Muuten Yamato-taichou, kun keskustelitte aiemmin Kabuton kanssa, niin näin silloin Kabuton kääntyvän ympäri, ja katsovan siihen suuntaan, josta hän oli aiemmin tullut sillalle. Johtuiko se siitä, että Orochimaru oli kyseisessä suunnassa?" Natsuki kysyi.
"Kabuto vaikutti kuulleensa jotain kesken äsken mainitsemasi keskustelun, ja hän kääntyi uskoakseni ympäri sen takia tarkistaakseen tilanteen. Siinä suunnassa, johon Kabuto katsoi oli pelkkä jänis, jonka Kabuto uskoakseni kuuli tulevan ulos pensaikosta", Yamato sanoi.
Natsuki, ja Sakura kävelivät jäljittimien yli, minkä seurauksena Yamaton maahan heittämä jäljittimet kiinnittyivät heidän kenkiensä pohjiin, ja sitten tytöt katsoivat Yamatoa.
"Valmistelut on suoritettu", Yamato sanoi.
Tytöt nyökkäsivät, ja heidän kasvoillaan oli päättäväiset ilmeet.
"Etenemisjärjestys on tämä:
minä, Sakura, ja Natsuki", Yamato selitti.
"Mitä taktiikkaa käytämme?" Sakura kysyi.
"Tavallista. Tunkeudumme sisään Maa-elementin Ninja-tekniikalla", Yamato sanoi.
"Onkohan Sasuke muuttunut kovinkin paljon sitten viime näkemän?" Natsuki ajatteli.
Yamato kosketti kalliota vasemmalla kädellään luoden kallioon ison tunnelin, jota pitkin ryhmän jäsenet menivät äsken löytämäänsä Orochimarun piilopaikkaan.
"Piilopaikka näyttäisi olevan kallion ympäröimä", Yamato totesi pysähdyttään. Hän alkoi tutkia edessään olevan kallion seinää. "Tunkeutuminen on tehtävä äänettä. Löysin heikon kohdan tästä kalliosta. Mitä kovempaa kiveä, niin sitä helpommin pienikin särö murtaa sen".
Yamato muutti osan oikeaa etusormeaan puuksi, ja työnsi kyseisen sormen edessään olevan kallion reikään suurentaen kyseistä reikää niin paljon, että hänen edessään olevaan kallioon ilmestyi tosi iso aukko.
"Tunkeutuminen onnistui", Sakura sanoi livahdettuaan muiden tavoin himmeästi valaistuun käytävään. Käytävän katto, lattia ja seinät näyttivät ruskeilta, ja Kakashin ryhmän ympärillä oli monia, eri suuntiin johtavia käytäviä. Käytävien seinissä oli monia ovia. Huoneen seinille oli kiinnitetty pari lamppua.
"Kaikki on sujunut toistaiseksi hyvin. Melkein liiankin hyvin", Natsuki totesi katsoen ympärilleen siltä vatalta, jos Orochimaru oli jossain lähellä.
"Totta. Ensiksi etsimme Sain. Hän on tuossa suunnassa", Yamato sanoi aistittuaan vasemmalla puolellaan olevalla käytävältä tulevaa Sain chakraa.
Tytöt, ja Yamato lähtivät juoksemaan vasemmalle.
"Odottakaa jonkin aikaa", Yamato sanoi pysähtyen tyttöjen tavoin. Yamato työnsi oikean kätensä varustepussiin, ja otti sieltä esiin pienen peilin, jonka avulla hän kurkisti oikealla puolellaan olevan nurkan taakse. Peilikuvassa ei kuitenkaan näkynyt mitään epänormaalia. "En näe Orochimarua, tai Kabutoa. Liikkeelle".
Yamato, ja hänen alaisensa juoksivat eteenpäin, kunnes he pysähtyivät lukitun oven eteen.
Yamato muutti oikean etusormensa puiseksi tiirikaksi, jonka hän työnsi oven lukkoon. Hän käänteli tiirikkaa oven lukossa. Kliks! Lukko aukesi, ja Yamato veti tiirikkansa ulos lukosta, ja palautti sormensa takaisin ennalleen. Hän tarttui oven kahvaan vasemmalla kädellään vetäen oven auki.
"Pitihän se arvata, ettei ANBU-ta huijata helposti", Sai sanoi käveltyään ulos huoneesta.
"Nyt kerrot meille, että mistä on kyse", Yamato sanoi Saille.
"Eikö tämä olekin sinun?" Sakura ojensi oikeassa kädessän pitämänsä kuvakirjan Saille.
"Kiitos", Sai sanoi tarttuen kirjaan oikealla kädellään, ja otettuaan kirjan Sakuralta.
"Sait tehtäväsi Danzōlta, etkö vain?" Sakura kysyi. "Jostain syystä Danzō pyrkii liittoutumaan Orochimarun kanssa. Ja sinut valittiin tiedonvälittäjäksi. Mitä Danzō suunnittelee?"
"Danzō aikoo yrittää "Konohan tuhoa" uudelleen Orochimarun kanssa. Eikö niin?" Yamato kysyi.
"Konohan hallinnon kaaduttua Danzō rakentaa kylän uudelleen haluamakseen, ja nousee itse kylän johtajaksi uutena Hokagena, eikö?" Natsuki kysyi.
"Ei. Siinä olette väärässä", Sai sanoi hymyillen.
"Tuo hymysi on pelkkä tekohymy. Siksi arvelenkin niin, että valehtelet meille. Ja valehtelu on inhottavaa. Kysyin sinulta jo aiemmin niin, että eikö äitisi opettanut sinulle minkäänlaisia käytöstapoja", Natsuki sanoi Saille.
"En itse asiassa muista vanhempiani", Sai sanoi. "Koska onnistuitte löytämään minut, niin tehtäväni on epäonnistunut. En pysty mitenkään päihittämään teitä kaikkia kerralla. Kun kerran tiedätte tehtävästäni noinkin paljon, niin olisi turha peitellä tehtäväni loppujakaan yksityiskohtia. Olette oikeassa. Pyrimme tuhoamaan nykyisen Konohan".
"Mitä oikein sanoit?" Natsuki kysyi vihaisena.
"Todellinen tehtäväni oli siirtyä Orochimarun alaisuuteen, ja pyrkiä luomaan lämpimät välit tulevaa yhteistyö-liittoa varten", Sai sanoi.
"Jatka kertomustasi. Kerrokin sitten kaikki", Yamato sanoi. Hän työnsi oikean kätensä varustepussiinsa, ja otti sieltä esiin kunain, jota hän piti Sain oikean olkapään lähellä.
"Tehtäväni oli myös välittää tietoja Orochimarusta Danzō-samalle. Minun oli siis tarkoitus toimia samalla vakoojana", Sai kertoi.
"Pyrit luomaan edellytykset yhteistyö-liitolle, ja samalla pääsemään niskan päälle? Varsin vaarallista", Sakura sanoi.
"Konohan tuhouduttua Orochimaru pettäisi meidät kuitenkin. Meidän on oltava aina askel Orochimarua edellä", Sai sanoi.
"Danzōhan pyrkii saamaan Konohan itselleen. Lähettää nyt sinut yksin näin tärkeään tehtävään", Sakura melkein kuiskasi.
"Danzō-sama valitsi minut tähän tehtävään kykyni takia. Kirjoittamiseen käyttämäni muste voi muuttua pieniksi eläimiksi. Ne kykenevät kuljettamaan tiedot ulkopuolelle, ja myös puolustamaan puolustamaan itseään", Sai kertoi.
"Jos Konohan hallinto kaatuu, niin monia ninjoja menetetään jälleen! Ymmärrätkö edes, että mitä oikein olet tekemässä?!" Sakura huusi vihaisena.
"Jaa-a. Teen tämän vain käskystä", Sai totesi. "Danzō-sama sanoi minulle kerran niin, että jotkut uhraukset ovat hänelle välttämättömiä hänen tullakseen Hokageksi".
"Hokagen asema kuulostaa olevan Danzōlle jonkinlainen pakkomielle, jos hän on kerran valmis uhraamaan oman kylänsä asukkaita joissain taisteluissa saavuttaakseen Hokagen aseman", Natsuki sanoi. "Pyrin itsekin Hokageksi, mutta aion suojella kyläni asukkaita keinolla millä hyvänsä".
"Sai, kuinka sinä saatat totella Danzōn kaltaista miestä, ja kuinka sinä saatat toimia näin?" Sakura kysyi.
"Vielä yksi asia. "Sai" on pelkkä tätä tehtävää varten saamani peitenimi. Oikeasti en ole kukaan. Olen Danzō-saman raajat. Olen hänen työkalunsa. Turhaan siis yritätte vakuuttaa minua mistään", Sai sanoi.
"Pitäiskö minun piilottaa Sain ruokaan totuus-seerumia, jotta hän kertoisi meille edes jotain Danzōn suunnitelmista?" Natsuki kuiskasi Yamatolle.
"Hyvä ajatus. Puhumme siitä lisää myöhemmin", Yamato sanoi.
"Miksi sitten kannat yhä tuota kuvakirjaa mukanasi?" Sakura kysyi Sailta.
Sai katsoi kyseistä kuvakirjaa.
"Nuo kuvakirjan kansien pojathan ovat, sinä ja veljesi? Onko tuo kuvakirja kenties ainoa asia, joka todistaa sen, että äskeiset puheesi ovat valetta? Et ole lainkaan niin tunteeton, kuin sanot. Edes ninjat eivät kykene lupumaan tunteistaan", Sakura sanoi.
"Miksi tämän kirjan kantaminen todistaisi sen, etteivät äskeiset puheeni ole totta?" Sai kysyi.
"Et halua luopua tuosta kuvakirjastasi, koska et kykene luopumaan roolistasi pikkuveljenä. Tiedätkö miksi? Koska veljesi oli sinulle tärkeä. Et halua katkaista sitä toveri-sidettä", Sakura sanoi.
"Toveri-sidettä?" Sai kysyi.
"Jouduimme ikävä kyllä tutkimaan kuvakirjasi. Kuvakirjasi keskiaukeamaa lukuun ottamatta se on valmis. Kuvakirjasi rakenteesta päätellen, keskiaukeamalla sinun, ja isoveljesi on tarkoitus taistella. Sai, tiedän kyllä sen, että kuulut ANBU-n Root-järjestöön. Tiedän myös sen, että olet joutunut käymään läpi Danzōn erikoiskoulutuksen tunteiden poistamiseksi. Olet käynyt läpi saman koulutuksen, kuin mitä harjoitettiin aikoinaan Chigiri no Satossa", Yamato sanoi. "Isoveljesi tapoit siis..."
"Ei. Isoveljeni kuoli tuberkuloosin kaltaiseen sairauteen. Minun oli tarkoitus antaa tämä kuvakirja hänelle. Vaikka emme olleetkaan edes verisukua, niin hän kehui aina piirustuksiani. Root-issa oli paljon lapsia erilaisista perheistä, jotka olivat ajautuneet erilleen toisistaan. Näiden lasten joukosta juuri isoveljestä tuli minulle oikea sisarus. Halusin kovasti näyttää tämän kuvakirjan isoveljelle, mutta nyt en enää muista sitä, että mitä halusin piirtää tämän kuvakirjan keskiaukeamalle", Sai kertoi.
"Arvelinkin sinun kuuluvan Root-iin sen jälkeen, kun olit lähtenyt taistelupaikalta hyökättyäsi ensin minun, ja ystävieni kimppuun, minkä takia pyysin Sakuraa kertomaan kyseisestä hyökkäyksestäsi Godaime Hokage-samalle", Natsuki sanoi.
"Sanoit tosiaan jotain sellaista", Sakura sanoi Natsukille.
"Jiraiya-sama kertoi minulle kerran sen, että Root-in jäsenet elävät pienestä pitäen keskenään kuin sisaret, ja lopuksi heidät pakotetaan tappamaan toisensa. Tarkoituksena on tukahduttaa Root-in jäsenten tunteet", Natsuki sanoi. "Sai, näytä kielesi meille".
"Nyt minulla ei taida olla muitakaan vaihtoehtoja", Sai sanoi, ja avasi suunsa näyttäen kielensä. Hänen kielessään oli musta sinetti, jossa oli viisi, mustaa riviä. Kaksi ensimmäistä riviä oli jaettu kahteen osaan.
"Tuo on tosella se aiemmin mainitsemani Danzōn Juinjutsu, eli oikealta nimeltään Zekka Konzetsu no In", Natsuki sanoi tunnistettuaan Sain kielessä olevan kuvion. Jiraiya oli näyttänyt kyseisen sinetin kuvan Natsukille kouluttaessaan Natsukia. Jiraiya oli jopa kertonut Natsukille kyseisestä sinetistä.
"Zekka Konzetsu no In? Mikä se on?" Sakura kysyi.
"Zekka Konzetsu no In on Fūinjutsu. Se luokitellaan jopa Ninjitsuksi, ja Juinjutsuksi. Jiraiya-sama kertoi siitä minulle kouluttaessaan minua. Hän näytti minulle jopa Zekka Konzetsu no In-sinetin kuvan. Zekka Konzetsu no In-tekniikan käyttäjä asettaa kyseisen sinetin kohteensa kieleen. Shimura Danzō antaa Zekka Konzetsu no In-sinetin kaikille Root-in jäsenille sen varmistamiseksi, ettei hänestä ole tietoja, tai että hänen Root-organisaationsa ei joudu vääriin käsiin. Kun tämän Zekka Konzetsu no In-sinetin käyttäjä puhuu kaikesta Danzōn, tai Rootiin liittyväistä asioista, niin heidän koko ruumiinsa halvautuu, jolloin hänellä ei ole mahdollisuutta puhua, tai liikkua", Natsuki sanoi.
"Tiedät kaikenlaista Rootista", Sai sanoi.
"Olen vain varovainen, sillä kun näin Danzōn kerran, niin sain hänestä kylmiä väreitä silloin, kun näin hänet. Jossain mielessä pidän Danzōa, ja hänen perustamaansa Root-järjestöä uhkana Konohalle Danzōn toimintatapojen takia. Jiraiya-sama sanoi kerran Danzōta Shinobi no Yamiksi, sillä Danzōta on liikkeellä valtavasti synkkiä huhuja. Sai, tuo kuvakirjasi on sinulle selvä muisto isoveljestäsi, ja siksi et ole kyennyt luopumaan siitä, vaikka olisitkin unohtanut sen mitä aioit piirtää tuon kuvakirjan keskiaukeamalle. Jos olisit todella niin tunteeton kuin väität olevasi, niin et olisi säilyttänyt tuota kuvakirjaa veljesi kuoltua sairauteen, vaan olisit heittänyt tuon kuvakurjan pois jo kauan sitten. Sain tämän kaulakorun isosiskoltani, kun oli pieni", Natsuki näytti kaulakorunsa Saille. "Isosiskoni kuoli kauan sitten, kun joku tunkeutui kotiini sinä yönä, jolloin Uchihan-klaani tuhottiin. Mietin joskus sitä, että millainen ihminen olisi murhannut siskoni. Rakastin siskoani, ja haluaisin kostaa siskoni murhaajalle. Mitä rakkaampi henkilö on kyseessä, niin sitä vaikeampaan on antaa anteeksi rakastamansa henkilön murhaajalle. Tämä kaulakoru on minulle tärkeä muisto siskostani, sillä en halua unohtaa häntä".
"Akai Kazesta huhuttaan Root-issakin", Sai sanoi. "Akai Kaze ei kuulemma koskaan pitänyt Danzō-samasta millään tavalla".
"Se on totta. Yamato-taichou, minusta Root-in jäsenet on aivopesty jollain tavalla, tai siltä se aiemmin mainitsemanne tunteiden poistamis-koulutus ainakin kuulostaa", Natsuki kuiskasi Yamatolle.
"Omalla tavallaan se onkin jonkinlaista aivopesua", Yamato sanoi.
"Yamato-taichou tietää yllättävän paljon Root-ista. Onkohan hän kenties joskus vakoillut jotain Root-in jäsentä, ja saanut sen ansiosta selville joitain Root-in menetelmiä? Root-in toimintapoja voisi verrata Orochimarun toimitapoihin", Natsuki ajatteli:
"Yamato-taichou, miten tiedätte niin paljon Root-järjestöstä?"
"Puhumme siitä joskus toiste", Yamato sanoi.
"Lisää salaisuuksia", Natsuki totesi hieman turheutuneena.
"Sai, mikä oli isoveljesi nimi?" Natsuki kysyi.
"Häntä sanottiin Shiniksi", Sai sanoi.
"Shin-nimi tarkoittaa "uutta", Natsuki sanoi, ja otti varustepussistaan esiin kynän, jolla hän kirjoitti Sain oikeaan kämmeneen Shin-nimen kanji 新-merkin tarkoittaa. "Tuolta veljesi nimen kanji-merkki näyttää. Ja jos kerran muistat sen, että veljeäsi sanottiin Shiniksi, niin sekin on todiste siitä, että sinulla on edes joitain tunteita, vaikka väitätkin nyt meille jotain ihan muuta".
Sai katsoi kämmeneensä piirrettyä 新-kanji-merkkiä uteliaana samalla, kun Natsuki laittoi kynänsä takaisin varustepussiinsa.
"Sai, nimemme muistuttavat meitä siitä, keitä olemme, ja samalla ne estävät meitä unohtamasta todellista itseämme. Sai, jokaisella on oikeus omaan tahtoonsa. Siksi sinunkin on itse tehtävä omat päätöksesi. Jos yhä vain tottelet Danzōa sokeasti, niin en enää muistuta sinua veljesi nimestä. Lopettaisitko puhumisen kokonaan, jos Danzō käskisi sinua tekemään niin? Kyse on sinun elämästäsi, ja samalla siitäkin, ettet ole vain Danzōn sätkynukke", Natsuki sanoi. "Siksi kysynkin nyt sinulta, että oletko todella niin tunteeton kuin väität olevasi, ja mitä haluat itse tehdä?"
Sai ei kyennyt vastaamaan Natsukin kysymykseen.
"Hyvin puhuttu", Yamato ajatteli katsoen Natsukia tyytyväisenä, ja Sakurakin oli tyytyväinen ystävänsä puheistä.