Tässä on H. C. Andersenin Villijoutsenet-tarinan pohjalta kirjoittamani oneshot. En omista kyseisen tarinan oikeuksia. Olen vain kyseisen tarinan fani.
Naru katsoi peilikuvaansa edessään olevasta, isosta peilistä.
Naru oli pitkä, ja laiha tyttö. Hänellä oli vaalea iho. Hänen silmänsä olivat siniset, ja hänellä oli pitkät, vaaleat hiukset. Hän oli 16-vuotias. Hänellä oli yllään vaaleansininen mekko. Hänellä oli jaloissaan ruskeat, nilkkoihin asti ylettävät saappaat.
Naru istui ruskealla tuolilla.
Hänen huoneensa seinät olivat valkoiset, ja huoneen katto oli valkoinen. Lattia oli vaaleanruskea. Huoneen ovi oli huoneen oikealla puolella olevassa seinässä. Se oli valkoinen liuku-ovi. Huoneen seinissä oli ikkunoita. Sänky oli huoneen oikealla puolella olevassa seinässä olevan ikkunan edessä. Ikkunan edessä oli vaaleansiniset verhot. Iso peili oli huoneen vasemmalla puolella olevan seinän edessä. Peilin vasemmalla puolella oli ruskea vaatekaappi. Peilin oikealla puolella oli ruskea kirjoituspöytä, jonka päällä oli valkoinen hiusharja, ja kirjoitus-välineitä.
"Jännittääkö sinua se, että näet tänään kylämme pyhäkössä olevan, Sininen kuukiven?" Sakura kysyi istuen Narun sängyllä.
Sakuralla oli yllään punainen mekko, ja hänellä oli jaloissaan ruskeat kengät. Hän oli pitkä, ja laiha. Hän oli 16-vuotias. Hänellä oli vaalea iho. Hänellä oli lyhyet, vaaleanpunaiset hiukset, ja vihreät silmät.
"Kyllä. Olen toistaiseksi vain kuullut siitä kerrottavan tarinan. Se tarina menee näin:
"Kaun sitten eräänä yönä näiden metsien, eteläisten seutujen metsien yläpuolella olevalla taivaalla nähtiin useita meteoriparvia kylämme rakentamisen aikoina. Sitten yllättäen yksi meteoriitti laskeutui suoraan kylämme keskelle. Se meteoriitti olikin oikeasti sinisenä hohtava kuukivi. Kylämme asukkaat, joilla on taikavoimia huomasivat kuukiven voimat, ja nimesivät kylämme Kuukyläksi. Kylämme asukkaat ovat siitä lähtien suojelleet kyseistä kuukiveä huomattuaan, että kyseisellä kuukivellä on parantavia voimia. Kylämme asukkaat ovat suojelleet kuukiveä siltä varalta, jottei kukaan käyttäisi sen voimia väärällä tavalla, sillä kylämme ennustaja, Shimisu ennusti jossain vaiheessa niin että joku yrittäisi joskus käyttää kyseisen kuukiven voimia vahvistaakseen omia voimiaan tullakseen maailman vahvimmaksi velhottareksi. Siksi kylämme asukkaat saavat nähdä kyseisen kuukiven ensimmäisen kerran vasta 16 syntymäpäivänään. Kyseisen seremoniankin aikana paikalla on vartijoita", Naru sanoi.
"Niin. Tunnet sen tarinan tosi hyvin, sillä olethan kylämme päällikön tytär, ja samalla tämän eteläisen metsän prinsessa. Koska olen kamarineitosi, niin isäsi pyysi minua kertomaan sinulle erään asian", Sakura sanoi.
"Minkä?" Naru kysyi.
"Se koskee sisarheimoamme, pohjoisen metsän asukkaita. He ovat kuulemma tulossa tänne tänään", Sakura sanoi.
"Miksi?" Naru kysyi.
"Sitä minä en tiedä, sillä isäsi sanoi haluavansa kertoa sen sinulle itse", Sakura sanoi.
"Niinkö? Aika salaperäistä", Naru sanoi.
"Niin", Sakura sanoi.
"Toivottavasti he eivät vain ole joutuneet vaikeuksiin. Mutta jos se on niin, niin aion auttaa heitä. Olen nimittäin jopa soturi", Naru sanoi.
"Tiedän sen varsin hyvin, mutta sinun kannattaa nyt pukeutua seremonia-asuusi", Sakura sanoi.
"Tiedän", Naru sanoi.
(Illalla)
Naru istui pitkän pöydän päässä puhumassa juhlavieraiden kanssa.
Narulla oli nyt yllään vaaleansininen mekko, jonka kaula-aukon alapuolella oli valkoisen täysikuun kuvio. Hänellä oli jaloissaan vaaleansiniset korkokengät. Hänellä oli päässään kultainen tiara, jossa oli valkoisia kukka-koristeita, jotka oli tehty valkoisista kristalleista. Narulla oli molemmissa käsissään valkoisista helmistä tehdyt rannerenkaat. Narulla oli korvissaan valkoisista kristalleista tehdyt korvakorut.
Pöydän päällä oli valkoinen pöytäliina, ja lautasella oli kakku, jonka päällä oli vaaleansinistä kuorrutetta, ja valkoisesta kuorrutteesta tehtyjä tähtiä. Kakun päällä oli jopa 16 kynttilää, jotka Naru oli puhaltanut äsken.
"Onnea kulta", Kushina sanoi, ja otti kaulastaan kultaisen kaulakorun, jossa roikkui vaaleansininen kristalli. Kyseinen kristalli oli kyyneleen muotoinen. Kushina laittoi kaulakorunsa Narun kaulaan. "Tämä kaulakoru on kulkenut suvussamme sukupolvelta toiselle kylämme perustamisesta lähtien, ja se on annettu kylämme päällikön lapselle kyseisen lapsen täytettyä 16. Tämä kaulakoru suojelee kantajaansa taikavoimillaan".
"Kiitos, äiti", Naru sanoi, ja halasi äitiään.
Kushina oli pitkä, laiha, ja kaunis. Hän oli 38-vuotias. Hänellä oli siniharmaat silmät pitkät, punaiset hiukset. Hänellä oli vaalea iho. Hänellä oli yllään vihreävalkoinen mekko. Hänellä oli jaloissaan ruskeat kengät. Hänellä oli molemmissa käsissään siniset rannerenkaat. Kushinalla oli otsassaan valkoisen täysikuun-kuvio.
"Ole hyvä. Muuten, isäsi haluaa kertoa sinulle jotain", Kushina sanoi, ja katsoi oikealla puolellaan seisovaa Minatoa.
Minato oli pitkä, ja urheilullinen mies. Hänellä oli vaaleat, hieman sotkuiset hiukset. Hänellä oli siniset silmät. Hänellä oli vaalea iho. Hänen otsassaan oli valkoinen täysikuun-kuvio. Hän oli 40-vuotias. Hänellä oli yllään sininen pusero. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja ruskeat kengät.
"Sakura mainitsi sen jo. Mitä asiaa sinulla on minulle, isä", Naru kysyi.
"Naru, aiemmin ei ole ollut sopiva hetki kertoa sitä sinulle, mutta sinulle on valittu sulhanen. Hän on pohjoisten metsien johtajan nuorempi veli. Hän tulee tänään tapaamaan sinua. Tapaat hänet sitten tänä iltana pidetyn seremonian jälkeen. Hän on kunnollinen nuori mies", Minato sanoi.
"Ei ole ensimmäinen kerta, kun tämän kylän asukkaalle järjestetään avioliitto pohjoisen metsän asukkaan kanssa, mutta miksi juuri minulle on järjestetty avioliitto? En haluaisi mennä naimisiin ventovieraan kanssa. Entä jos hän ei pidä minusta?" Naru kysyi hermostuneena.
"Itse asiassa hän ei ole sinulle ventovieras. Tapasitte pieninä erään juhlan aikana. Ja tämä avioliitto järjestettiin, jotteivät heimomme riitaantuisi. Emme pakota sinua naimisiin, mutta suostuthan edes tapaamaan hänet?" Minato sanoi.
"Hyvä on, isä. Olen kyllä tavannut juhlien aikana monia ihmisiä, joten en välttämättä muista sulhastani", Naru sanoi.
"Niin. Se, ettet muista häntä johtuu siitä, että tapasitte viimeksi ollessanne tosi nuoria. Olit silloin 4-vuotias", Minato sanoi.
"Eikö pitäisi valmistautua seremoniaan?" Kushina kysyi nopeasti antaakseen tyttärelleen jotain muuta ajateltavaa.
"Kyllä", Minato sanoi. Sitten hän katsoi Inoa:
"Ino, saattaisitko Narun Kuukivi-pyhäkön portaille?"
"Kyllä", Ino sanoi.
Ino oli Narun ystävä. Inolla oli pitkät, vaaleat hiukset, jotka hän oli sitonut poninhännälle violetilla hiusnauhalla. Hänellä oli vaaleansiniset silmät. Hänellä oli vaalea iho. Hänellä oli korvissaan hopean väriset korvarenkaat. Hän oli pitkä, ja laiha. Hän oli 16-vuotias. Hänellä oli yllään violetti mekko. Hänellä oli jaloissaan ruskeat kengät.
Naru nousi seisomaan, ja lähti Inon kanssa kävelemään kohti huoneen oikealla puolella olevassa seinässä olevaa oviaukkoa.
Huoneen lattia oli ruskea. Huoneen seinät, ja katto olivat valkoiset. Huoneen lattiaan oli kiinnitetty mustia, pitkävartisia soihtuja, joissa paloi liekkejä. Huoneen seinissä oli ikkunoita.
"Naru vaikuttaa hieman hermostuneelta", Hinata sanoi katsoen Narua huolissaan. Hinata oli Narun kolmas kamarineito. Hinatalla oli pitkät, siniset hiukset, ja valkoiset silmät. Hänellä oli vaalea iho. Hän oli pitkä, ja laiha. Hän oli 16-vuotias. Hänellä oli yllään vaaleanvioletti mekko. Hänellä oli jaloissaan ruskeat kengät.
"Ehkä on kyse avioliittoa edeltävästä hermoilusta", Kushina sanoi.
XXXXXXXXXXXXXXX
"Oletko kunnossa?" Ino kysyi kävellen Narun kanssa kohti Kuukivi-temppeliä.
"En haluaisi mennä järjestettyihin naimisiin. Tahdon vain miehen, jota rakastaa", Naru sanoi. "Tämä avioliitto on kuitenkin tärkeä molemmille kylille, joten puhun ensin sulhaseni kanssa, ennen kuin teen päätökseni".
Naru, ja Ino kävelivät metsässä kohti Kuukivi-pyhäkköä.
Oli syksy, ja maahan putosi ruskan lehtiä. Kaikkialla oli puita. Taivaalle oli noussut kalpea täysikuu.
"Tämä tuntuu sinusta varmasti epäreilulta", Ino sanoi.
"Olet oikeassa", Naru sanoi.
Tytöt pysähtyivät lopulta Kuukivi-pyhäkön harmaiden portaiden eteen. Pyhäkkö oli rakennettu erään mäen päälle. Kyseisen mäen päällä oli puinen portti, jonka yläpuolella oli valkoinen täysikuun-kuvio. Portaiden oikealle, ja vasemmalle puolelle oli sytytetty palavia soihtuja, jotka oli kiinnitetty maahan.
"Olemme valmiita aloittamaan seremonia, Naru-sama", Portaiden edessä seisovat vartijat sanoivat.
Vartijat olivat pitkiä, ja urheilullisia. Heillä oli ruskettuneet ihot, ja mustat hiukset. Toinen miehen silmät olivat ruskeat, ja toisen miehen silmät olivat vihreät. He olivat 30-vuotiaita. Heillä oli yllään valkoiset puserot. Heillä oli jaloissaan valkoiset housut, ja mustat kengät. Heillä oli vaatteidensa päällä harmaat haarniskat. He pitivät käsissään keihäitä.
"Tässä on merenneidon valmistama silkkikaapu, joka teidän on puettava yllenne seremonia ajaksi", Toinen mies sanoi ja antoi Narulle hopean värisen kaavun.
"Kiitos", Naru sanoi pukien kaavun ylleen.
"Tässä on seremoniaa varten tarvitsemanne lilja-hajuste", Toinen mies sanoi, ja antoi Narulle ruskean tarjottimen, jossa oli valkoinen silkkipussi, johon oli sidottu hopean värinen nauha.
"Kiitos", Naru sanoi ottaen tarjottimen. Hän lähti kävelemään pyhäkön portaita pitkin ylöspäin Inon jäädessä portaiden alapuolelle odottamaan Narun paluuta.
Käveltyään portaat ylös Naru käveli kohti edessään olevaa pyhäkköä.
Pyhäkön ulkoseinät olivat ruskeavalkoiset, ja katto oli musta. Pyhäkön ulko-ovi oli ruskea liuku-ovi. Pyhäkön etupihalla oli monia puita, ja patsaita.
Pyhäkön edessä seisoi pitkä, ja laiha nainen. Hän oli pyhäkkövartija Byakkuya. Hänellä oli pitkät, mustat hiukset. Hänellä oli yllään valkopunaiset Mikon-vaatteet. Hänellä oli jaloissaan ruskeat kengät. Hän oli 20-vuotias. Hänellä oli vaalea iho, siniset silmät, ja pitkät, mustat hiukset.
"Oletteko valmis rituaaliin, Naru-sama?" Byakkuya kysyi.
"Kyllä", Naru sanoi, ja käveli Byakkuyan kanssa kohti pyhäkköä.
Byakkuya avasi pyhäkön ulko-oven oikealla kädellään, ja meni Narun kanssa sisälle sulkien oven heidän perässään. He jättivät kengät pyhäkön aulaan, ja kävelivät eteenpäin.
Pyhäkön lattia oli ruskea. Seinät, ja katto olivat valkoiset.
Lopulta kaksikko saapui huoneeseen, jossa iso kuukivi oli. Se oli ihan huoneen keskellä, ja se hohti sinisenä. Se oli pyöreä, ja Byakkuyan kokoinen.
Huoneen lattialla oli monia kynttilöitä, jotka oli sytytetty. Huoneen lattialla oli kaksi lattiatyynyä kuukiven kummallakin puolella. Toisen lattiatyynyn edessä oli ruskea pöytä.
Naru laski kantamansa tarjottimen kyseiselle pöydälle, ja istui pöydän takana olevalle lattiatyynylle.
Byakkuya istui toiselle lattiatyynylle, ja laittoi molemmat kämmenensä toisiaan vasten Narun tehdessä samoin. Sitten Byakkuya alkoi puhua:
"Kuun henki Yue. Olet suojellut kylämme asukkaita tosi kauan. Pyydän, että suojelet kyläämme jatkossakin. Anna Naru-saman saada osa kuukiven voimasta, jotta hän voisi olla rohkea, ja päättäväinen tulevaisuudessaan. Auta Naru-samaa, ja kylämme väkeä jatkossakin".
Kuukivi alkoi hohtaa entistäkin kirkkaammin, ja siitä ilmestyi nopeasti vaaleansinisenä hohtavaa energiaa, joka siitryi sitten Narun otsaan muodostaen Narun otsaan valkoinen täysikuu-kuvion merkiksi siitä, että seremonia oli alkanut.
Pöydällä olevasta hajustepussista ilmestyi vaaleansinisenä kimaltelevaa hajustetta, joka siirtyi Narun kehoon.
Kun kuukivi lakkasi hohtamasta, niin seremonia oli ohi.
"Voitte palata nyt juhlapaikalle, Naru-sama. Kuun henki Yue on antanut teille nyt osan kuukiven voimista, mikä vahvistaa omia taikavoimianne. Vanhempannekin ovat osallistuneet tähän rituaaliin teidän iässänne", Byuakkuya sanoi.
"Kiitos, Byakkuya", Naru sanoi. Hän nousi seisomaan, ja lähti huoneesta. Hän meni pyhäkön aulaan, ja puki kengät jalkoihinsa. Hän avasi pyhäkön ulko-oven, meni ulos sulkien pyhäkön oven perässään. Hän käveli portaita pitkin alas nähdäkseen Inon puhuvan Narun toiselle ystävälle, Tentenille.
Tenten oli pitkä, ja laiha. Hän oli 16-vuotias. Hänellä oli vaalea iho, ja ruskeat silmät. Hänen ruskeat hiuksensa oli kammattu pallokampauksille hänen päänsä sivuille. Tenten oli taitava taistelija, ja juuri hän oli kouluttanut Narun soturiksi. Hänellä oli yllään vaaleanpunainen mekko. Hänellä oli jaloissaan mustat kengät. Hän näytti tosi hermostuneelta. Hän piti oikealla kädellään kiinni valkoisen hevosen ruskeista suitsista. Kyseinen hevonen oli Narun hevonen, Skyler. Naru oli saanut Skylerin lahjaksi isältään viime vuonna.
Hevosen selässä oli ruskea satula, jonka alla oli tummansininen satulahuopa. Hevosen silmät olivat ruskeat. Hevosen satulan oikealla puolella olevassa satula-laukussa oli kaikki Narun soturi-varusteet. Hevosen satulan vasemmalla puolellakin oli satula-laukku.
"Seremonia on nyt ohi. Onko jokin vialla? Miksi Skyler on täällä?" Naru kysyi huolissaan.
"Sinun on paettava täältä heti! Paha velhotar Yuri on saapunut tänne käyttääkseen kylämme kuukiven voimia pahojen suunnitelmiensa toteuttamiseen. Hän hyökkäsi tänne äsken! Muut taistelevat häntä vastaan parhaillaan!" Tenten sanoi Narulle.
"Entä vanhempani, ja te?!" Naru kysyi huolissaan.
"Yuri sai vanhempasi katoamaan äsken erään loitsun avulla! Sitä ennen vanhempasi käskivät minun lähettää sinut pakoon täältä! He haluavat sinun pakenevan pohjoisen seudun metsiin! Sieltä Yuri ei osaa etsiä sinua! Pakkasin sinulle jo mukaan kaiken tarpeellisen!" Tenten sanoi.
"En lähde ilman teitä! Tämä kylä on kotini!" Naru sanoi itkien.
"Sinun on pakko! Jos kaikki järjestyy, niin selviämme tästä!" Tenten sanoi. "Nouse jo satulaan!"
"Hyvä on sitten! Olkaa varovaisia!" Naru nousi hevosensa selkään, ja tarttui Skylerin suitsiin.
"Kyllä!" Tenten huusi irrottaen samalla otteensa Skylerin suitsista, minkä seurauksena Skyler lähti nopeasti juoksemaan kohti pohjoista.
"Toivottavasti hän pärjää!" Ino sanoi huolissaan.
"Kyllä hän pärjää! Koulutimme hänet hyvin!" Tenten sanoi.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Kuka se Yuri oikein on?!" Naru ajatteli hermostuneena Skylerin juostessa samalla eteenpäin.
"Äiti, isä! Ystäväni!" Naru ajatteli.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Ino, ja Tenten juoksivat kylään, jonka monet rakennukset olivat syttyneet tuleen. Kaduilla makasi ruumiita, ja kaduille oli pudonnut monia aseita.
Sakura, ja Hinata olivat kaatuneet polvilleen kylän kadulle, ja katsoivat edessään seisovaa naista.
Kyseinen nainen oli 39-vuotias. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli vaalea iho, ja pitkät, mustat hiukset. Hänellä oli punaiset silmät. Hänellä oli yllään musta mekko. Hänellä oli jaloissaan ruskeat kengät. Hänellä oli korvissaan harmaat korvakorut. Hänellä oli käsissään harmaat rannerenkaat. Hänellä oli kaulassaan kultainen kaulakoru, jossa oli musta jalokivi. Hän piti oikeassa kädessään hopean väristä valtikkaa, jonka yläpäässä oli musta jalokivi.
"Missä päällikkönne tytär on?!" Nainen huusi maassa istuville tytöille vihaisena.
"Emme kerro sitä ikinä sinulle!" Sakura huusi.
Tenten työnsi oikean kätensä hameensa vasemmalla puolella olevaan taskuun, ja otti sieltä esiin heittoveitsen, jonka hän heitti kohti mustahiuksista naista.
Zhah! Veitsi osui naisen vasempaan olkapäähän, ja hän kääntyi ympäri nähdäkseen Inon, ja Tentenin samalla, kun Tentenin heittämä veitsi osui maahan:
"Löydän päällikkönne tyttären kyllä ilman teitäkin! Lentäkää pois täältä suurten, äänettömien lintujen tavoin!"
Naisen valtikan jalokivestä ilmestyi mustaa magiaa, joka osui Inoon, Tenteniin, Hinataan ja Sakuraan muuttaen heidät joutseniksi. Hinata muuttui tummansiniseksi joutseneksi, ja Sakura muuttui vaaleanpunaiseksi joutseneksi, Tenten muuttui ruskeaksi joutseneksi, ja Ino muuttui vaaleankeltaiseksi joutseneksi.
Joutseniksi muutetut tytöt lensivät taivaalle, ja poispäin kylästä.
"Nyt sitten se kuukivi", Tummahiuksinen nainen sanoi lähtien kävelemään kohti pyhäkköä.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Toivottavasti tytöt ovat kunnossa!" Naru ajatteli ratsastaen eteenpäin. Hän ei tuntunut kuulevan mitään.
Hän katsoi vain eteenpäin ymmärtämättä sitä, että miksi Tentenin aiemmin mainitsema Yuri oli hyökännyt Narun kylään, ja että miksi Narun oli pitänyt paeta.
Se johtui siitä, että Tentenin aiempien sanojen mukaan Naru oli kylänsä parhaimpia sotureita.
Narusta alkoi vähitellen tuntua siltä, että häneltä salattiin jotain, sillä miksi kukaan ei halunnut Yurin löytävän Narua? Ja miksi Yuri ei osaisi etsiä Narua pohjoisesta.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Olisi pitänyt arvata, että sinä olet sen ennustuksen velhotar!" Haavoittunut Byakkuya sanoi katsoen Yuriä samalla, kun Byakkuya makasi pyhäkön lattialla.
"Minaton olisi pitänyt mennä naimisiin minun kanssani, niin näin ei olisi käynyt. Nyt otan tuon kuukiven",Yurin valtikasta ilmestyi mustaa magiaa kohti kuukiveä, mutta yllättäen kuukivi räjähti palasiksi tuhoten samalla lähellään olevat naiset, ja samalla koko kylän. Bam!
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Bam!
"Mikä se oli, Skyler?!" Naru kysyi kuultuaan räjähdystä muistuttavan äänen. Hän katsoi taakseen nähdäkseen sen, että hänen kylänsä suunnasta nousi ylöspäin mustaa savua.
"Yuri tuhosi kyläni!" Naru sanoi ymmärrettyään kylän tilanteen. Hänen selässään juoksi kylmiä väreitä, ja hän tunsi vihaa Yuriä kohtaan.
"Minun ei kannata havitella kostoa, sillä en halua tulla Yurin kaltaiseksi tuhoajaksi. Nyt pohjoinen on ainoa paikka, jonne voimme mennä Skyler", Naru sanoi ratsastaen eteenpäin.
(Aamulla)
Naru nousi Skylerin satulaan varhain aamulla, ja ratsasti kohti pohjoista. Hän oli yöpynyt viime yön läheisessä kylässä olevassa majatalossa, ennen kuin hän jatkaisi matkaansa.
Sää oli aurinkoinen, ja tuuli kevyesti.
"Olemmeko ainoa, kylämme tuhosta selvinneet?" Naru kysyi Skylerilta.
Naru tiesi varsin hyvin sen, että hän ja Skyler olisivat parin päivän päästä erään meren rannalla. Siellä oli luola, jossa Naru ja Skyler voisivat yöpyä, ennen kuin he jatkaisivat matkaansa kohti pohjoista.
"Syntymäpäiväni, ja kihlajaiseni eivät sujuneet ihan suunnitelmien mukaan, kiitos sen Yurin hyökkäyksen. Sulhaseni on varmaan jo huomannut tuhoutuneen kyläni. Jos tapaisin hänet joskus, niin uskoisiko hän minun olevan hänen morsiamensa?" Naru mietti.
"Kylään olisi liian vaarallista palata siltä varalta, jos Yuri on yhä siellä. Nyt voin todellakin mennä vain pohjoiseen. Tältäkö tuntuu sen jälkeen, kun menettää jotain? Se on tosi tyhjä tunne", Naru mutisi.
Naru saattoi vain ratsastaa kohti pohjoista.
XXXXXXXXXXXXXXXXX
Pohjoista kohti lensi neljä joutsensa, jotka olivat ruskea, vaaleankeltainen, vaaleanpunainen ja tummansininen.
Joutsenet olivat lentäneet koko aamuna, ja ne vaikuttivat etsivän jotain. Jotain tosi tärkeää.
XXXXXXXXXXXXXXXX
"En tiedä nyt, että mitä muuta minun pitäisi tehdä sen jälkeen, kun olen päässyt pohjoiseen. Skyler, on vaikea uskoa todeksi sitä, että kylämme tuhoutui noin vain. Selvisiköhän kukaan meidän lisäksemme?" Naru mietti.
Hän ratsasti eteenpäin piittaamatta tällä hetkellä mistään muusta. Se johtui siitä, että hän oli menettänyt jotain tärkeää. Hän ei ollut varma siitä, että olisiko hän enää koskaan onnellinen.
(Illalla)
Naru nyppi Skylerin harjasta pois puiden lehtiä seisoen samalla erään puun edessä. Hän, ja Skyler olivat tällä hetkellä metsässä.
He olivat saapuneet metsään tänä aamuna.
Naru, ja Skyler olivat vaeltaneet nyt pari kuukaitta kohti pohjoista.
"Onko kaikki hyvin? Näytät surulliselta", Joku sanoi tullen paikalle, ja nähtyään Narun.
Naru katsoi hänelle puhunutta henkilöä uteliaana. Kyseinen henkilö oli vanha nainen, jolla oli harmaat hiukset. Naisen silmät olivat ruskeat. Hänellä oli vaalea iho. Hän näytti 88-vuotiaalta. Hän oli laiha, ja Narua lyhyempi. Hänellä oli yllään vihreä mekko, ja hänellä oli jaloissaan ruskeat kengät.
"Menetin jotain tärkeää. Kyläni tuhotiin, ja saatan olla hevoseni tavoin ainoa selviytyjä. Neljä, parasta ystäväänikin saatoin menettää kyläni tuhoutuessa vanhempieni tavoin. Yhdellä heistä oli vaaleanpunaiset hiukset, toisella oli ruskeat hiukset, ja kolmannella oli tummansiniset hiukset, ja neljännellä oli vaaleankeltaiset hiukset. En ole varma siitä, että selvisikö joku muukin kyläni asukas kyläni tuhoutumisesta", Naru sanoi. "Olen nyt matkalla pohjoiseen, sillä minua neuvottiin menemään sinne".
"Välitit selvästi ystävistäsi tosi paljon. Muuten, äsken mainitsemasi asian perusteella muistin nähneeni hiljattain neljä joutsensa, jotka olivat saman värisiä, kuin ystäviesi hiusten värit. Se oli melko yllättävää", Nainen sanoi näyttäen mietteliäältä.
"Niinkö? Missä näit kyseiset joutsenet?" Naru kysyi uteliaana.
"Joen alajuoksulla meren rannalla. Ne ovat olleet siellä joka päivä viime aikoina", Nainen sanoi osoittaen vasemmalla etusormellaan vasemmalle.
"Kiitos", Naru sanoi, ja lähti naisen osoittamaan suuntaan.
Vaellettuaan jonkin aikaa Naru, ja Skyler saapuivat meren rannalle.
Aurinko oli laskemassa, ja sinne lensi neljä, tutun väristä joutsenta. Kun aurinko oli laskenut kokonaan, niin kyseiset joutsenet muuttuivat Narun ystäviksi.
"Tytöt?!" Naru huusi itkien ilosta.
Kyseiset tytöt kääntyivät ympäri nähdäkseen Narun. He kävelivät Narun eteen näyttäen helpottuneilta.
"Mitä teille on oikein tapahtunut?" Naru kysyi.
"Kyläämme hyökännyt Yuri langetti kirouksen yllemme sinä päivänä, kun neuvoin sinua pakenemaan. Yöllä muutumme takaisin ihmisiksi, mutta päivän aikana yllemme langetettu kirous muuttaa meidät takaisin joutseniksi", Tenten sanoi.
"Haluan auttaa teitä jotenkin", Naru sanoi halaten ystäviään.
"Kaikki, mitä voimme nyt tehdä, on mennä yhdessä pohjoiseen", Hinata sanoi. "Seuraa meitä".
Naru nousi satulaan, ja ratsasti ystäviensä rinnalla eteenpäin.
Vaellettuaan jonkin aikaa he saapuivat erää kallion eteen.
Sakura siirsi kallion edessä olevan sammal-verhon sivuun oikealla kädellään, ja meni ystäviensä kanssa luolaan.
Luolan takaseinän edessä oli useita futoneja.
"Olemme asuneet täällä jo kuukauden ajan. Olemme lähteneet täältä välillä etsimään sinua. Tämä luola on tällä hetkellä meidän kotimme", Ino sanoi.
"Selvisikö joku muukin kylämme tuhosta?" Naru kysyi istuen eräälle futonille.
"Ei. Me olemme ainoat selviytyjät. Yuri etsi selvästi sinua, vaikka en tiedä miksi", Sakura sanoi.
(Yöllä)
Naru istui luolan lähellä olevalla kannolla, ja katsoi taivaalla olevaa, kalpeaa täysikuuta. Hän laittoi molemmat kämmenensä toisiaan vasten, ja alkoi puhua:
"Kuun henki Yue. Jos kuulet minua nyt, niin kerro minulle se, että miten voin vapauttaa ystäväni Yurin kirouksesta".
Yllättäen Narun eteen ilmestyi tosi paljon kuun valoa hänen otsansa kuvion hohtaessa hieman. Sitten hänen eteensä ilmestyi Narulle aiemmin puhunut vanha nainen.
"Oletko sinä Kuun henki Yue?" Naru kysyi.
"Kyllä, mutta tämä on vain naamioni", Yue muuttui Narun kokoiseksi tytöksi. Kyseinen tyttö oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli yllään valkosininen haori, ja hänellä oli jaloissaan hopean väriset kengät. Hän näytti 17-vuotiaalta. Hänellä oli violetit silmät. Hänen ihonsa oli nyt valkosininen. "Tiedän jopa sen, että miksi haluat puhua minulle. Yuri oli ennen kyläsi asukas. Hän rakasti isääsi, mutta Yuri katkeroitui silloin, kun isäsi meni naimisiin äitisi kanssa. Hän kadehti vanhempiesi rakkautta. Ja lähti kylästä. Yuri oli juuri sen tarinasi ennustuksessa mainittu velhotar. Hän tuhoutui yrittäessään käyttää kylässänne olevaan kuukiveen mustaa magiaa ottaakseen kuukiven itselleen. Haluat vapauttaa ystäväsi ilkeän velhottaren kirouksesta. Siksi sinun on kudottava heille neljä panssaripaitaa polttavasti nokkosista. Ainoastaan vain hautausmaalta, kuun valossa kerätyt nokkoset kelpaavat. Muiden taika ei tehoa. Muista kuitenkin tämä. Koko tänä aikana et saa puhua kenellekkään ainuttakaa sanaa, tai ystäväsi kuolevat tikarien iskeytyessä heidän sydämiinsä".
Yuen kadottua Naru lähti juoksemaan metsään etsien sieltä hautausmaata. Hän löysi lopulta etsimänsä. Paikka näytti hylätyltä, mutta siellä oli silti pelottavaa. Hän repi maasta irti nokkosia, jotka polttivat rakkuloita hänen käsiinsä, ja olkavarsiinsa, mutta hän teki sen pelastaakseen ystävänsä. Kerättyään tarpeeksi nokkosia hän palasi luolalle.
Sitten hän etsi metsästä pudonneita puiden oksia, joista hän muotoili rukin taikavoimiensa avulla. Hän vei rukin luolaan, ja riisui kengät jaloistaan tallaten nokkosia pehmeiksi jalkojensa alla, minkä seurauksena nokkosten polte katosi nokkosista. Sitten hän nyppi nokkosista lehdet irti, solmi nokkoset yhteen pitkäksi langaksi, jota hän alkoi sitten valmistaa rukillaan istuen luolassa olevan kiven päälle.
"Naru, mitä sinä oikei teet?" Sakura kysyi tultuaan muiden kanssa luolaan.
Naru ei sanonut mitään.
"Miksi et puhu? Hetkinen. Löysitkö keinon murtaa Yurin kirous? Etkä saa puhua kenellekkään, ennen kuin olet saanut työsi loppuun?" Ino kysyi ymmärrettyään tilanteen.
Naru nyökkäsi.
"Olet saanut rakkuloita", Hinata sanoi nähtyään Narun käsissä olevat rakkulat.
Naru hymyili, ja jatkoi rukin käyttämistä.
Lopulta lanka oli valmis, ja Naru alkoi neulomaan paitoja. Siitä pitäen Naru omistautui neulomiselle, sillä hän oli päättänyt pelastaa ystävänsä, mutta hän muisti jopa nukkua, ja syödäkin välillä.
Naruko kutoi paidan toisensa jälkeen, ja lopulta hän oli saanut kaikki paidat valmiiksi, ja heitti ne eräänä päivänä ystäviensä ylle palauttaen ystävänsä takaisin ennalleen:
"Nyt saan puhua".
"Sinun pitää levätä nyt", Hinata sanoi Narulle iloisena loitsun murtumisesta.
Yllättäen metsästä ratsasti esiin tummiin vaatteisiin pukeutunut mies, joka oli Narua vuoden vanhempi.
Miehellä oli mustat hiukset, vaalea iho, ja mustat silmät. Hän oli pitkä, ja urheilullinen, ja Naru punastui nähdessään kyseisen miehen, joka näytti yllättävän tutulta.
"Selvisitte näemmä kylänne tuhoutumisesta", Mies sanoi Narulle, ja tämän ystäville.
"Olemmeko tavanneet? Äänenne on niin tuttu", Naru sanoi.
"Et ehkä muista sitä, mutta tapasimme parikin kertaa ollessamme lapsia. Olen itse asiassa sulhasesi, ja nimeni on Sasuke. Kuultuani kylänne tuhosta kävin itse tarkistamassa tilanteen. Haluaisin kuulla, miten selvisitte", Sasuke sanoi.
"Minua neuvottiin pakenemaan kylästä ajoissa, ja ystävänikin onnistuivat pakenemaan sieltä", Naru sanoi.
"Meidät kirottiin, mutta prinsessa vapautti meidät siitä kirouksesta", Tenten sanoi.
"Tein sen siksi, että olette ystäviäni", Naru sanoi.
"Saatatte tarvita nyt uuden kodin, joten tulkaa kylääni asumaan", Sasuke sanoi.
"Hyvä on. Kiitos, ja muistan sinut nyt", Naru sanoi seuraten muiden kanssa Sasukea tämän kylään.