LUKU 29
Merenmiesten voima

"AAAAAARRRRRHHHHGGGG!" Kuului Luffyn, Sanjin ja Yosakun samanaikainen huuto, kun nämä lensivät pienen aluksen kyydissä suoraan kohti saaren sisäosia. Samalla hetkellä venettä vetänyt merihirviö Mohmoo äännähti vaisusti, menettäen sitten tajuntansa, upoten näin hitaasti syvälle tumman meren syliin.

"WUHUUU! Ihan kuin me lentäisimme!" Luffy huusi innoissaan ja levitti kätensä.

"No ehkä siksi.. KOSKA SE VIRTAHEPO SINKAUTTI MEIDÄT LENTOON IDIOOTTI!" Sanji karjaisi.

"ME TIPUTAAAAAAAAN!" Yosaku huusi kyyneleet silmissään ja piti kaikin voimin kiinni aluksen mastosta. Silloin tuo pieni alus tosiaan alkoikin hiljalleen menettää korkeutta, lentäen näin kohti alhaalla olevaa sankkaa metsää.

"ME TÖRMÄÄMME PUIHIN!" Sanji huusi ja tarttui kiinni aluksen etupäästä juuri oikealla hetkellä, kun vene ensiksi iskeytyi puiden korkeisiin oksiin, aiheuttaen hirveää ryminää ja pauketta, minkä jälkeen se vain sukelsi erikorkuisten puiden ja tiheän metsäisen kasvuston läpi. Kuin ihmeen kaupalla alus kuitenkin iskeytyi lopulta maahan, mutta sen vauhti oli edelleen niin kova, joten se vain jatkoi syöksyään alaspäin pitkin loivaa, metsäistä rinnettä.

"Wou! Ainakin me laskeuduttiin!" Luffy huudahti virnistäen.

"MUTTA ME EI SILTIKÄÄN PYSÄHDYTTY!" Yosaku huusi kyyneleet silmissään, aluksen suunnistaessa kohti metsän reunaa..

Mikä helvetti tuon äänen oikein aiheuttaa?!" Felizia totesi vieressään juoksevalle miekkamiehelle samalla, kun punahiuksinen nainen kummasteli tuota tasaiselta jyrinältä kuullostavaa ääntä.

"Olisivatko merenmiehet alkaneet tiputella saarelle pommeja tai jotain?" Zoro kysäisi.

"No oli se mitä tahansa, meillä on nyt tärkeämpääkin tekemistä! Arlong Park näkyykin jo tuolla edempänä!" Felizia sanoi ja osoitti kauempana siintävää, tuttua tornimaista rakennusta samalla kun jyrinä alkoi kuulua koko ajan lähempää ja lähempää.

"Hyvä! Toivottavasti Usopp on vielä kun-" Zoro aloitti, mutta silloin tuo tasainen jyrinä kuului jo todella läheltä, mikä sain kiirehtivän kaksikon pysähtymään paikoilleen. Zoro ja Felizia ehtivät vain vilkaista metsän reunaan kunnes..

!RÄISKIS!

Siinä samassa puiden takaa syöksyi hirveän ryminän sekä huudon säestämänä esiin pienehkö alus, jonka kyydissä olivat Luffyn lisäksi Sanji sekä Yosaku.

"Hei! Zoro! Felizia!" Olkihattujen kapteeni huudahti huomattuaan kaksikon.

"VELI! SISKO!" Yosaku huudahti.

"Felizia-neiti!" Sanji ennätti huudahtaa sydämet silmissään.

"LUFFY…!" Felizia ja Zoro ennättivät huutaa yhdestä suusta, mutta silloin vene iskeytyi suoraan kaksikkoa päin, vieden nämä myöskin mennessään. Kuului ainoastaan hirveää ryminää, pauketta ja lopuksi vielä pirstoutumisen ääniä, kun vene iskeytyi lopulta pienen matkan päässä olevaan kallionseinämään, hajoten näin niin pieniin kuin suuriinkin osiin..

Pöly alkoi laskeutua aluksen kappaleiden ympäriltä, kun Zoro kömpi esiin ja piti kiinni hieman verta vuotavasta päästään. Samalla hetkellä myös miekkamiehen kapteeni kaivautui esiin laivan osien alta ja pyyhki pölyä vaatteistaan.

"MITÄ HELVETTIÄ TE LUULETTE TEKEVÄNNE?!" Zoro karjui hampaat koomisen terävinä Luffyn suuntaan, samalla kun tämä pyyhki verta ohimoltaan.

"Mitä tarkoitat? Mehän selvästi tulimme hakemaan Namin takaisin. Ettekö te ole löytäneet häntä? Missä Usopp ja Johnny oikein ovat?" Luffy kysyi kummastellen, kun tahollaan Sanji asteli esiin laivan kappaleiden joukosta. Mustapukuinen kokki huomasi tällöin Yosakun, jonka jalat pilkistivät esiin muutamien puunkappaleiden alta.

"Hei. Oletko kunnossa?" Sanji kysyi ja nosti Yosakun päällä olevan irtoroinan pois.

"Kiitos.. Olen kyllä.. Onneksi jokin pehmensi iskuani.." Yosaku totesi päätänsä pidellen, koskettaen samalla jotain pehmeää ja kimmoisaa. Silloin palkkionmetsästäjä pisti merkille, että Olkihattujen tuore kokki tuijotti tätä leuka ammollaan ja silmät päästä pullistuen.

"Mitä?" Yosaku kysyi nähtyään Sanjin reaktion, jolloin palkkionmetsästäjä tunsi jonkin liikkuvan tämän alla. Yosaku käänsi katseensa ja huomasi, että tämä oli vielä puolittain tutun, punahiuksisen naisen päällä ja piti kättään tämän toisella rinnalla. Silloin Yosaku myös huomasi, että pisamakasvoinen nainen tuijotti häntä silmät selällään, jolloin mies siirsi äkkiä kätensä pois.

"Tä- Tämä ei ole sitä miltä näyttää! Tai se tuntui kyllä hyväl-! Ei kun siis olen kovin pahoil-!" Yosaku mongersi.

"HELVETIN PERVO!" Felizia karjaisi kasvot punaisina ja siinä samassa vihreäkätinen, osittain köynnösmäinen nyrkki iskeytyi täysillä Yosakun leukaperään, saaden miehen lentämään komeassa kaaressa ilmaan, ennen kuin tämä iskeytyi verta vuotaen maahan. Tämän jälkeen Olkihattujen strategisti huomasi ympärillään olevat veneen kappaleet sekä kapteeninsa, että myöskin Sanjin.

"Luffy!? Mitä hittoa?! Hävisikö Krieg?! Mitä täällä tapahtuu?!" Punapää huudahti ja vilkaisi vuoroin Olkihattuista poikaa ja vuoroin mustapukuista, edelleen leuka avonaisena olevaa, jähmettynyttä kokkia.

"Juu. Minä potkin häntä perseelle. Ja sain meille myöskin kokin." Luffy virnisti ja osoitti Sanjia.

"HEI! MEILLÄ ON NYT TÄRKEÄMPÄÄKIN TEKEMISTÄ!" Zoro karjaisi vihaisesti, saaden kaikkien paikallaolijoiden huomion. Tällöin myös punahiuksisen naisen ilme synkkeni, kun tämä äkkiä tajusi, mitä miekkamies tarkoitti.

"Ei helvetti! Usopp! Olemme tuhlanneet ihan liikaa aikaa!" Felizia huudahti noustessaan pystyyn ja otti muutaman askeleen lähteäkseen miekkamiehen mukaan.

"Hmm? Mikä teillä kahdella on hätänä?" Luffy kummasteli.

"Se idiootti joutui Arlongin kynsiin! Jos emme kiirehdi, hänet tape-" Felizia aloitti, mutta siinä samassa kuului hätääntynyt huuto, joka keskeytti naisen lauseen; "HÄNET ON JO TAPETTU!" Silloin viisikko huomasi Johnnyn, joka seisoi pienen matkan päässä hengästyneen näköisenä.

"Johnny?" Zoro sanoi.

"Mitä sinä oikein selität?" Felizia lisäsi.

"VELI USOPP… SISKO NAMI MURHASI USOPPIN!" Johnny karjaisi kauhistuneena, saaden Zoron, Felizian, Luffyn, Sanjin sekä mukiloidun Yosakun katsomaan tämän suuntaan osin kysyvän ja osin epäuskoisen näköisinä.

Tällä välin Cocoyasi Villagen läntisellä rannalla kävi pienoinen kuhina. Nojiko, Gen sekä muutama muu kylän asukas oli tullut ihmettelemään, että kuka tai mikä oli aiheuttanut rantaviivaan suurehkon lohkeaman. Kyläläisten yrittäessä keksiä vastausta, yksi näistä huomasi äkkiä kauempana purjehtivan Merivoimien aluksen.

"Hei! Katsokaa!" Mies huudahti ja osoitti laivan suuntaan.

"Eikös tuo ole.. Merivoimien alus?!" Gen totesi.

"Se ei ainakaan näytä yhdeltä niistä Merivoimien laivoista, mitä itse olen nähnyt." Nojiko sanoi.

"Joten se ei siis kuulu tämän alueen Merivoimille." Eräs toinen kyläläinen lisäsi.

"HEEEEEEEIIII! Sisko!" Kuului äkkiä pojan ääni, jolloin Nojiko käänsi katseensa tulijan suuntaan, tunnistaen tämän samaksi Chabo-pojaksi, johon nainen oli aikaisemmin törmännyt kohdattuaan Usoppin ensimmäisen kerran.

"Näetkö sinä Merivoimien aluksen!?" Chabo huudahti ja asteli sinihiuksisen naisen viereen.

"Tarkoitatko tuota tuolla?" Nojiko kysyi ja osoitti laivan suuntaan.

"Jep! Hallitus lähetti sen Gosan avuksi! He todellakin lähettivät meille laivan!" Chabo sanoi hymyillen.

"He lähettivät laivan?!" Nojiko vastasi yllättyneenä.

"Kyllä vain! Jotkut kylästämme selvinneet onnistuivat ottamaan yhteyttä hallitukseen!" Chabo vastasi riemuissaan ja kääntyi katsomaan laivan suuntaan.

Tällä välin Merivoimien aluksen kannella seisoi joukko merisotilaita sekä yksi, selvästi ylempiarvoiseen Merivoimien asuun pukeutunut mies, jotka katselivat määrätietoisesti Arlong Parkin suuntaan.

"Eli tuo on se paljon huhuttu Arlong Park? Maailman täytyy kyllä olla todella sekaisin, jos merirosvot voivat vain perustaa tuollaisen tukikohdan ja sitten vielä ylvästellä sillä." Totesi ylempiarvoiseen Merivoimien pukuun sonnustautunut mies.

"Enpä voi olla enempää samaa mieltä kommodori Pudding Pudding!" Vastasi miehen vieressä seisova merisotilas.

"Kuunnelkaa miehet." Kommodori Pudding Pudding-nimellä mainittu mies aloitti ja kääntyi katsomaan laivan kannella seisovia sotilaita, jatkaen seuraavaksi; "Meidän tehtävämme tänään on ainoastaan pelastaa selviytyjät Gosa-kylästä, jonka Arlong Merirosvot jokin aika sitten tuhosivat!" Kommodori piti muutaman sekunnin tauon ja jatkoi sitten; "Kuitenkin…! Salliiko se meidän, jotka seisovat oikeuden takana, KATSOA VAIN LÄPI SORMIEN PIRAATTIEN TUKIKOHTAA, JOKA ON SUORAA SILMIEMME EDESSÄ?!"

"EI, SIR, EI!" Merisotilaat huusivat kuorossa ja vetivät kätensä lippaan yhtä aikaa.

"77 Jaosto?" Arlong kysyi.

"Niin siinä sanotaan." Yksi Arlongin tovereista vastasi lyhyesti.

"Heidän täytyy olla uusia… Joku teistä saa mennä sinne ja neuvotella heidän kapteeninsa kanssa. Jos ette voi ostaa heitä 2 miljoonalla bellillä, saatte luvan hoidella heidät pois päiväjärjestyksestä." Arlong sanoi samalla, kun mereltä päin kuului kova tykin pamaus.

"AGGH! He laukaisivat tykkinsä!" Yksi Arlongin tovereista huudahti samalla, kun tämä huomasi jykevän tykinkuulan lentävän vauhdilla kohti kartanoa ja itseasiassa vielä siihen suuntaan, missä Arlong itse sattui istumaan.

"Varo Arlong!" Huusi toinen merenmies ja katsoi kauhuissaan kapteeninsa suuntaan. Arlong ei kuitenkaan tehnyt elettäkään siirtyäkseen, vaan päinvastoin avasi kitansa ammolleen ja seuraavassa hetkessä tuo rakas, metallinen kuula iskeytyi suoraan merenmiehen teräviin hampaisiin ja heti perään kuului vain metallinen räsähdys, kun Arlong puraisi ammuksen eläimellisellä voimalla pienen pieniksi palasiksi.

"Hän pysäytti tykinkuulan… Hampaillaan…!" Yksi merenmiehistä sanoi hikipisara ohimollaan.

"Mikä hirvittävä puruvoima…" Totesi toinen.

"Haluatko silti jatkaa mahdollisia neuvotteluja?" Kysyi se karateasuinen merenmies.

"Ne on peruttu." Arlong ärähti kylmästi ja sylki kuulan palat suustaan.

"SELVÄ! TOVERIT, ON TAISTELUN AIKA!" Arlongin alaiset huusivat riemuisasti.

"CHU! Odottakaapa hetki, te kaikki." Aloitti se pusuhuulinen, vaaleanruskeat hiukset, sinisen, mustaraitaisen liivin, tummansiniset housut, ruskeat sandaalit sekä muutaman tatuoinnin omaava merenmies. Kyseessä oli Arlong Piraattien miehistön kolmas upseeri, Japanilaisen valkoturskan piirteet omaava merenmies Chew, joka jatkoi; "Teidän ei tarvitse nähdä noin hirveästi vaivaa vain siksi, että pääsisimme eroon muutamasta roskasta. CHU!"

"Jättäkää heidät meidän huoleksemme!" Hachi lisäsi ja naksutteli osaa käsistään.

"Puulpulpul! Tämä onkin hyvää lämmittelyä sitä odotellessa, että saan sen punahiuksisen ämmän käsiini!" Buffy pulputti.

"Nuo ihmiset ovat todellisia typeryksiä, jos he luulevat pystyvänsä haastamaan meidät merellä…" Lopetti se mustaan karateasuun sekä ruskeisiin sandaaleihin pukeutunut, kahdella poninhännällä olevat mustat hiukset omaava, lihaksikas ja jykevät, evämäiset kädet omaava merenmies. Kyseessä oli Arlong Piraattien miehistön neljäs upseeri Kuroobi, joka oli tyypiltään rauskumerenmies.

"Heh, tämä tuleekin olemaan aikamoinen näky, kun kaikki neljä upseeriamme taistelevat." Yksi Arlongin miehistä hymähti.

"Gyoho. Tuo laiva ei tule kestämään edes kolmea minuuttia." Totesi toinen merenmies samalla kun Chew, Hachi, Buffy sekä Kuroobi sukelsivat veteen ja lähtivät vauhdilla uimaan kohti Merivoimien alusta.

"Onpa outoa… Kommodori! Näyttää siltä, että tykin panos ei onnistunut räjähtämään!" Huudahti yksi merisotilaista, joka oli tähystänyt kiikareilla Arlong Parkin suuntaan.

"Ampukaa sitten uudestaan! Tämä on meidän sodanjulistuksemme! ME NÄYTÄMME HEILLE, ETTÄ TAPAHTUI MITÄ TAHANSA, OLEMME VALMIINA TAISTELUUN! Joten sen myötä, muistakaa, että meillä on vastassa merenmiehiä, joten olkaa valmiina ja valppaana miehet!" Kommodori Pudding Pudding huudahti kannustavasti, saaden miehistöltään itsevarmuutta uhkuvan vastauksen.

"Sytyttäkää kanuuna uudestaan!" Yksi merisotilaista huusi, mutta siinä samassa jokin hyppäsi uskomattomalla vauhdilla ylös merestä. Tällöin merisotilaiden huomio kiinnittyi Chewun, jonka posket siinä samassa alkoivat pullottaa kun tämä huusi; "VESIPYSSY!" jolloin merenmiehen suusta ampaisi luodin nopeudella vesimäinen ammus, joka lävisti tykin vieressä seisoneen merisotilaan mahan, saaden tuon miehen korahtamaan tuskaisena maahan. Samalla hetkellä Chew myös laskeutui sulavasti istumaan aluksen kaiteelle.

"ARLONG PIRAATIT OVAT TÄÄLLÄ! VALMISTAUTUKAA TAISTELUUN!" Merisotilaan huusivat ja nostivat miekkansa valmiiksi, mutta silloin näiden komentaja nosti kätensä ja huudahti; "RAUHOITTUKAA MIEHET!" Tämä sai myöskin Chew katsomaan kysyvästi edessään seisovaa, arvokkaan näköiseen Merivoimien pukuun sonnustautunutta kommodoria, jonka violetit hiukset sekä parta oli muotoiltu monenlaisille pompuloille.

"Minä olen Kommodori Pudding Pudding Merivoimien 77:tä jaostosta. Minä sekä miehistöni olemme varsin tunnettu joukko eliitti-Merisotilaita, joten teidän kannalta olisi parasta, että antautuisitte rauhal-" Pudding Pudding sanoi, mutta siinä samassa Chew ampui suustaan toisen vesimäisen luodin, joka lävisti Kommodorin vasemman rinnan.

"AARRGGHH!" Pudding Pudding huudahti tuskallisesti.

"SIR!" Yksi sotilaista huusi.

"KUINKA TE USKALLATTE…! TAPPAKAA HÄNET!" Merisotilaat karjuivat ja lähtivät miekat tanassa juoksemaan kohti Chewtä. Silloin merestä kuitenkin ampaisi toinen hahmo, joka kohosi korkealle ilmaan, saaden sotilasjoukon pysähtymään ja katsomaan tämän suuntaan.

"Puuulpulpulpul! Älkääs nyt noin kiirettä pitäkö pojat!" Buffy huudahti ja samassa pallokalamerennainen vetäisi ilmaa sisäänsä, saaden kätensä pullistumaan sormiaan myöten, jolloin niissä olevat piikit tulivat kunnolla näkyviin. "PIIKKIPALLONYRKIT!" Buffy karjaisi ja pudottautui hirveällä voimalla keskelle sotilaiden joukkiota, lävistäen näin osan laivasta ja vieden samalla mennessään muutaman miehistön jäsenen, murskaten nämä tohjoksi.

"CHU! Hei Buffy! Älä nyt vielä upota laivaa!" Chew huudahti hikipisara ohimollaan kun pallokalamerennainen kiipesi ketterästi esiin aiheuttamastaan reiästä kädet veressä.

"Puulpul! Pahoittelut!" Buffy totesi pulputtaen ja asettui istumaan kaiteelle Chewun viereen samalla kun laivan peräosasta kuului valtaisaa meteliä, aivan kuin jotakin olisi revitty irti.

"MITÄ NYT OIKEIN TAPAHTUU?!" Jäljelle jääneet sotilaat huusivat samalla, kun nämä yrittivät auttaa äskeisen iskun voimasta kärsineitä tovereitaan.

"VOISIKO MERENMIEHIÄ OLLA MYÖS LAIVAMME ALAPUOLELLA?!" Lisäsi toinen sotilas. Sillä hetkellä Kuroobi tosiaankin oli repinyt aluksen peräsimen irti.

"Kymmenen pistettä!" Buffy huudahti, saaden jäljellä olevat sotilaat katsomaan tämän suuntaan.

"Juurikin näin. Teidän aluksenne peräsin on irrotettu. Ja aluksella, jossa ei ole toimivaa peräsintä.. Sen ainut määränpää on… CHU! MEREN POHJASSA." Chew totesi ja osoitti sormellaan alaspäin, saaden sotilasjoukon katseet valahtamaan. Samaan aikaan tahollaan Hachi oli uinut läheiselle riutalle ja alkoikin nyt työntämään hirviömäisellä voimalla valtavaa, kivistä pylvästä eteenpäin.

"MITÄ HELVETTIÄ TE OIKEIN HALUATTE!?" Kommodori Pudding Pudding huudahti pidellen kättään verisellä rinnallaan ja katsoi Chewn ja Buffyn suuntaan.

"Emme mitään muuta siivota tarpeettomat roskat, jotka eivät ymmärrä omaa paikkaansa. Puulpulpul!" Buffy totesi ja nauroi pulputtaen. Samalla hetkellä Kuroobi kohotti nyrkkinsä ja iski aluksen pohjaa kovalla voimalla, aiheuttaen siihen reiän, joka yhtyi juurikin siihen samaiseen kohtaan, minkä Buffy oli aikaisemmin luonut, jolloin vesi alkoi syöksymään kovaa vauhtia laivan sisään.

"AAAAHHHH!" Sotilaat huusivat kauhuissaan, kun laiva alkoi nitistä ja täristä joka puolelta.

"Kaiken tämän lisäksi, jos sanotaan, että suuren suuri riutta olisi esimerkiksi liikutettu keskelle vahvaa vuoroveden virtausta… Mitä silloin luulisitte, että voisi tapahtua?" Chew kysyi ja sai sotilaat katsomaan merenmiestä kysyvästi samalla kun Hachi oli saanut siirrettyä valtaisan kalliopylvään haluamalleen paikalle. Silloin mereltä alkoi kuulumaan valtaisaa kohinaa ja veden virtausta, jolloin yksi sotilaista vilkaisi laivan reunan yli ja se mitä hän näki, sai miehet kasvot kalpenemaan kauhusta.

"AAAAAHHHH! KOMMODORI PUDDING PUDDING! VALTAISA VESIPYÖRRE ILMESTYI YHTÄKKIÄ MEIDÄN ETEEMME!" Sotilas huusi kauhusta kankeana.

"MITÄ?! SE ON MAHDOTONTA!" Kommodori huusi.

"PERÄSIN EI TOIMI!" Toinen sotilas huusi.

"Turvallista matkaa!" Buffy sanoi silmäänsä iskien, minkä jälkeen hän sekä Chew sukelsivat mereen juuri kun laiva alkoi imeytyä pyörteen sisään.

"ME UPPOAMME!" Yksi sotilaista ennätti huutaa silmät selällään, kunnes kuului enää valtaisaa, puun pirstoutumisen säestämää jylinää, kun tuo Merivoimien alus upposi hajoten kylmän meren syleilyyn..

Tällä aikaa rannalla seisonut kyläläisten pieni joukkio, missä Gen ja Nojikokin olivat, saattoivat vain katsella, kuin tuo merenmiesten tuhoama laiva upposi ja lopulta katosi näkyvistä.

"Vaikka he olivat tulossa pelastamaan meitä.. " Chabo sanoi kyynelten noustessa pojan silmiin.

"Tämä on julma todellisuus… "Nojiko sanoi ja tarttui nuorta poikaa kädestä, jatkaen sen jälkeen; "Kenelläkään ei ole mitään toivoa paeta Arlongin vallan alta."

"Pahoittelen, että jouduitte likaamaan kätenne tuollaisen roskan takia, arvon upseerini." Arlong myhähti kun Hachi, Buffy, Chew ja Kuroobi astelivat takaisin kartanolle päin.

"Heh, eipä tuossa ole mitään niin kauan kun tiedämme kaiken näistä meristä, sen tuulia ja pohjia myöten. CHU!" Chew totesi.

"Namin merikarttojen sekä kykyjemme avulla, kukaan ei pysty haastamaan meitä merillä." Hachi sanoi.

"Siitä puheenollen, Nami on korvaamaton jäsen, jos aiomme luoda Arlong Imperiumin. Etkö sinä kuitenkin luvannut päästää hänet sekä hänen kylänsä vapaaksi, kun hän lopulta maksaa 100 miljoonaa belliä?" Chu sanoi ja katsoi kysyvästi kapteeninsa suuntaan.

"Ja kun miettii, kuinka paljon aikaa on jo kulunut niin onhan mahdollista, että se nainen on pian saanut kerättyä tarvittavan summan täyteen.. Siltikin aiot vain päästää hänet lähtemään?" Buffy lisäsi.

"Totta kai. Kuten jo aikaisemmin sanoin, minä olen mies, joka mielummin kuolee kuin rikkoo lupauksen, johon sisältyy raha…!" Arlong vastasi häijysti virnistäen.

"SANO SE VIELÄ KERRANKIN, NIIN MINÄ VANNON ETTÄ PIEKSEN SINUT KUNNOLLA!" Olkihattuinen poika karjui samalla kun tämä piti kiinni Johnnyn paidan rintamuksesta.

"NIIN JUURI! NAMI VOI SANOA JA TEHDÄ MITÄ TAHANSA MUTTA TÄMÄ…! SINÄ NÄIT OMIASI!" Felizia ärjyi samalla kun tämä yritti päästä Zoron ohi, joka seisoi tuon punahiuksisen naisen sekä tämän kapteenin välissä, yritellen samalla rauhoitella kaksikkoa.

"Luffy! Felizia! Rauhoittukaa! Teidän on turha syytellä Johnnya mistään!" Miekkamies huudahti kaksikon välissä.

"NO HÄN PUHUU PELKKÄÄ PASKAA! EI OLE MITENKÄÄN MAHDOLLISTA, ETTÄ NAMI TAPPAISI USOPPIN! MEHÄN OLLAAN TOVEREITA!" Luffy karjui raivoissaan.

"Ei haittaa vaikka ette usko minua…! Minä vain kerron sen, mitä näin omin silmin…!" Johnny huusi itkunsekaisella äänellä.

"NO SINÄ NÄIT VÄÄRIN!" Felizia huusi ja huitoi käsiään Johnnyn suuntaan, Zoron estellessä tätä voimiensa takaa.

"Ketä sinä oikein sanot toveriksesi Luffy?" Kuului äkkiä tuttu, kylmä ääni, jolloin kuusikko siinä samassa näki pienen välimatkan päässä seisovan, oranssihiuksisen naisen.

"Nami…" Luffy sanoi lyhyesti, päästäen Johnnyn samalla irti.

"Nami!" Felizia huudahti ja rauhottui hieman. Samassa punapää myös pisti merkille, että navigaattori oli pukenut mustan hanskan vasempaan käteensä.

Nami silmäili tuota joukkiota pienen hetken, ennen kuin tämä osoitti sanansa punaliviiselle pojalle; "Minkä takia sinäkin olet tällä saarella?"

"Mitä sinä oikein puhut? Emmekö me ole tovereita? Me olemme tietenkin tulleet hakemaan sinua." Luffy sanoi ja asetti olkihattunsa takaisin päähänsä.

"Ja sinä et ole mitään muuta kuin yksi suuri kiusankappale." Nami tokaisi, saaden olkihattuisen pojan katsomaan tätä kummissaan, kun navigaattori jatkoi; "Mekö muka olisimme tovereita? Älä naurata. Kaikki se aikaisempi ei ollut muuta kuin typerä pieni yhteistyö."

"Na- Nami! Se olen minä! Muistatko minut?! Lähdetään purjehtimaan yhdessä! Feliziakin lähtee mukaan!" Sanji huusi välittämättä oranssihiuksisen naisen äskeisistä sanoista ja vilkutti tälle iloisesti, posket pienestä punasta hehkuen samalla kun tahollaan punapää huokaisi syvään.

"Turpa kiinni! Etkö näe, että teet asioista entistä monimutkaisempia sillä, että sanot tuollaisia typeryyksiä!" Zoro ärähti Sanjille, joka siinä samassa katsoi tuota miekkamiestä vihaisesti ja vastasi; "Mitä sanoit?! Etkö tiedä, että rakkaus on aina kuin hurrikaani!?"

"NYT TE NÄETTE ASIAN OMIN SILMIN! HÄN ON NOITA! HÄN LIITTYI MUITTA MUTKITTA ARLONGIN JOUKKOIHIN JA JOPA TAPPOI YSTÄVÄNNE, JOS SE VAIN AUTTAA HÄNTÄ SAAMAAN HÄNEN KYLÄSSÄÄN OLEVAN AARTEEN KÄSIINSÄ! TUO NAINEN ON KYLMÄVERINEN NOITA VIIMEISTÄ SOLUAAN MYÖTEN! HÄN ON HUIJANNUT TEITÄ KAIKKIA ALUSTA LÄHTIEN JA MINÄ VANNON, ETTÄ NÄIN HÄNEN PUUKOTTAVAN USOPPIA!" Johnny karjui ja osoitti edessään seisovaa navigaattoria, joka vain tahollaan myhäili lyhyesti.

"Entä sitten? Haluatko yrittää kostaa hänen puolestaan?" Nami vastasi.

"Mitä…?!" Johnny totesi hammastaan purren.

"Nami… Sinä et ole…" Felizia ajatteli samalla kun naisen kädet puristuivat nyrkkiin.

"Antakaapa kun kerron teille yhden asian. Se Zoron ja Felizian aiheuttaman idioottimaisen tempun jälkeen Arlong haluaa Roronoa Zoron ja hänen kaikkien toveriensa kuolevan. Vaikka olisitte kuinka hirviömäisen voimakkaita tahansa, teillä ei ole mitään toivoa todellisia hirviöitä vastaan." Nami sanoi.

"Minua se ei voisi vähempää kiinnostaa. Missä Usopp on?" Zoro sanoi.

"Jestas miten tyhmä sinä voitkaan olla. Jos se ei vieläkään tullut sinulle selväksi niin hän on siellä minne kuuluukin, eli meren pohjassa." Nami hymähti.

"Nami…! Minä en usko…! Sinä et tehnyt sitä…!" Ajatukset laukkasivat Felizian päässä samalla kun tämä katsoi tuota entistä toveriaan. Punapään kädet tärisivät vihasta ja myös pieni verinoro valui tämän huulesta, kun pisamakasvoinen nainen yritti pidätellä sisällään vellovaa myrskyä.

"Nyt riittää! Olen saanut tarpeekseni sinusta!" Zoro ärähti kuultuaan Namin äskeiset sanat, jonka jälkeen miekkamies syöksähti miekkansa kanssa kohti oranssihiuksista naista.

"JA MINÄ OLEN SAANUT TARPEEKSENI SINUSTA!" Sanji huudahti tahollaan ja heilautti jalkaansa kohti Zoroa, joka ehti väistää mustapukuisen kokin iskun juuri ja juuri ajoissa. Tämän jälkeen miekkamies kiepsahti ympäri ja katsoi vihaisesti tuota vaaleahiuksista miestä.

"Mitä vittua sinä luulet tekeväsi?!" Zoro ärähti.

"Kuuluuko miekkamiehen vahingoittaa myös naisia, Roronoa Zoro?" Sanji kysyi samalla kun tämä veti henkosen savukkeestaan.

"Mitä helvetin väliä sillä on? Älä sinä puutu asioihin, kun et tiedä mistään mitään!" Zoro tokaisi vihaisesti.

"Heh… Oletpa sinä tullut herkkänahkaiseksi sen häpeällisen tappiosi jälkeen." Sanji sanoi ja virnisti.

"Mitä!? Varo mitä puhut retku. Tai pääsi lähtee kohta lentoon." Zoro murahti ja nosti miekkaansa kohti Sanjin kurkkua.

"Haluaisinpa nähdä sinun yrittävän rampa." Sanji uhosi.

"HEI! NYT EI OLE AIKAA VÄITELLÄ! TÄMÄ ON HÄTÄTILANNE!" Yosaku huusi kaksikolle.

"Niin juuri! Siinäs kuulitte! Jos kerran aiotte tapella, miksette tee sitä jossain muualla kuin tällä saarella? En halua, että ulkopuoliset sekaantuvat tämän saaren asioihin enää yhtään enempää! Ettekö te vieläkään tajua!? Matkustin teidän kanssanne pelkästään rahan takia! Ja nyt kun teillä ole senttiäkään jäljellä, en voisi välittää teistä yhtään enempää! Jos tässä on kyse laivastanne, minä annan sen takaisin. Näin ollen voitte mennä etsimään toisen navigaattorin ja jatkaa pikku matkaanne One Piecen luo tai mitä sitten ikinä aiottekaan tehdä! NYT, HÄIPYKÄÄ TÄLTÄ SAARELTA! RUMENNATTE VAIN NÄKYMÄÄN OLEMASSAOLOLLANNE!" Nami tiuskaisi kylmä ilme kasvoillaan.

Samassa Zoro ja Sanji tunsivat, kuinka Felizia tuuppasi heidät molemmat sivuun. Naisen silmät olivat tumman varjon peitossa kun tämä asteli kohti Namia. Punapään kädet suorastaan tärisivät kun tämä lopulta asettautui navigaattorin eteen, nostaen samalla hieman katsettaan. Nami puristi keppiään hieman tiukemmin samalla kun tämä sanoi; "Kas. Ihmettelinkin, ettet ole sanonut mitään koko tänä aikana. Mitäs sinä minulle aikaisemmin sanoitkaan.. Aivan, "Antaa tekojemme puhua tästä eteenpäin". Sinua mahtoi järkyttää se, kun kuulit mitä olin tehnyt Usoppille.. Säälihän se oli, mutta saatte syyttää siitä vain itseänne."

Felizia vain edelleenkin tuijotti tuota entistä toveriaan ja yllättäen punapää vain kääntyi hitaasti ympäri ja otti askeleen takaisinpäin. Kaikki muut paikallaolijat Namia myöten yllättyivät tuosta odottamattomasta käänteestä, joten navigaattori päätti vielä sanoa lopullisen niitin ja aloitti; "Hmph. Sinä olet selvästi fiksuin teistä kaikista. Ymmärrät, että milloin vain on parempi luovut-"

!LÄPSIS!

Samassa kuului kova läpsäisy kun Felizian oikea, vihreäkuviollinen käsi läsähti kivuliaasti Namin vasempaan poskeen. Oranssihiuksinen nainen lennähti iskun voimasta taaksepäin, jonka jälkeen tämä tömähti ikävästi pölyiselle hiekkatielle.

"Felizia-neiti?!" Sanji huudahti.

"Sisko Felizia!" Johnny ja Yosaku huudahtivat kuin yhdestä suusta.

"Kuinka.. Kuinka helvetin kauan sinä aiot jatkaa tuota saman paskan suoltamista?!" Felizia sanoi ja tuijotti maassa kyhjöttävää navigaattoria, joka tämän kuultuaan nosti katseensa ja poskeaan pidellen tuijotti punapään raivokkaisiin silmiin, kun tämä jatkoi pikkuhiljaa kovempaa ja kovempaa; "Sinä selität yhtä ja teet muka toista! Jos sinä helvetti soikoon sanot tappaneesi Usoppin niin miksi… MIKSI HELVETISSÄ SINÄ ET SITTEN PALJASTANUT MINUA ARLONGILLE JA SEN LISÄKSI VIELÄ PELASTIT ZORON HUKKUMASTA?! JA KAIKEN SEN JÄLKEEN VIELÄ OSITTAIN AUTOIT ZORON KARKUUN! SINÄ ESITÄT, ETTET MUKA VÄLITÄ VAIKKA OIKEASTI SINÄ VÄLITÄT! VÄLITÄT AIVAN SAATANASTI!"

Nami vain tuijotti tuota raivosta huutavaa pisamakasvoista naista ja tämän jokaisella sanalla navigaattorin ilme synkkeni entisestään. Lopulta Nami ei enää kestänyt vaan nousi ylös ja huusi kurkku suorana; "SINÄ ET TIEDÄ MINUSTA YHTÄÄN MITÄÄN! TE TULETTE TÄNNE JA PÄÄTÄTTE PILATA KAIKEN, MINKÄ ETEEN OLEN AHERTANUT KAIKKI NÄMÄ VUODET! MINÄHÄN SANOIN JO! HÄIPYKÄÄ TÄLTÄ SAARELTA!

"JA MINÄ SANON SINULLE, ETTÄ NIIN EI TULE TAPAHTUMAAN! JOS KAPTEENI ON PÄÄTTÄNYT, ETTÄ ME OTAMME SINUT TAKAISIN NIIN SITTEN ME OTAMME SINUT TAKAISIN! SANOIT SITTEN HELVETTI IHAN MITÄ TAHANSA!" Felizia ärjyi naama punaisena ennen kuin strategisti kääntyi kapteeninsa puoleen ja lisäsi; "Luffy! Sano nyt sinäkin jotain!"

"Nami.." Luffy aloitti ja loi katseen oranssihiuksisen naisen suuntaan, kunnes äkkiä punaliivinen poika alkoi kaatua taaksepäin, lämähtäen tämän jälkeen makaamaan keskelle hiekkaista tietä.

"Hei! Veli Luffy! Mikä hätänä?!" Johnny huudahti.

"Kapteeni?!" Felizia totesi kysyvästi.

"Minä nukun nyt." Luffy sanoi ykskantaan ja otti rennon asennon, sulkien samalla silmänsä.

"MITÄÄÄÄH?!" Felizia huusi leuka ammollaan sekä hampaat koomisen terävinä.

"NUKKUA!? TÄSSÄ TILANTEESSA JA VIELÄ KESKELLÄ TIETÄ!?" Johnny ja Yosaku huusivat samalla kun Zoro vain pyöritti päätänsä, Sanji ihmetellessä kapteeninsa toimintaa. Tahollaan jopa Nami ei voinut uskoa korviaan.

"Minua ei huvita vielä lähteä tältä saarelta enkä myöskään välitä, mitä täällä ylipäätänsä edes tapahtuu… Ja olen sitä paitsi uninen. Joten minä nukun." Luffy sanoi, saaden muut Olkihatut sekä Yosakun ja Johnnyn vain tuijottamaan häntä epäuskoisina.

"Joten… Joo… Että siinäs kuulit…" Felizia sanoi hikikarpalo ohimollaan ja kääntyi takaisin Namin suuntaan, jolloin punapää näki, kuinka raivo nousi tuon navigaattorin kasvoille.

"SELVÄ! TEHKÄÄ HELVETTI IHAN MITÄ HALUATTE! MARSSIKAA VAIKKA SUORAAN KUOLEMAAN! SE ON MINULLE IHAN YKSI JA SAMA!" Nami karjui ennen kuin tämä kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan poispäin.

"MITÄ IKINÄ SINUN JA ARLONGIN VÄLILLÄ ONKIN MENEILLÄÄN NIIN HÄN PETTÄÄ SINUT VIELÄ! KUULITKO! ME EMME JÄTÄ SINUA TÄNNE! NAMI!" Felizia karjui Namin perään mutta turhaan. Olkihattujen strategisti ei myöskään nähnyt, että Namin juostessa poispäin, navigaattorin silmät alkoivat täyttyä kyyneleistä tämän entisen toverinsa sanojen kaikuessa hänen päässään.

"Helvetti..!" Felizia ärähti ja lysähti istumaan jalat ristissä keskelle tietä. Samalla punapää huomasi kuinka Sanji asteli hänen viereensä ja tarjosi kättään, sanoen samalla; "Teit sen mitä pystyit.. Nyt meidän ei auta muuta kuin odottaa. Sinun ei kuitenkaan sovi istua suoraan auringossa.. Varsinkaan tuollaisen raivoamisen jälkeen."

"Kiitos.." Felizia sanoi lyhyesti huokaisten, jonka jälkeen tämä tarttui kokin käteen, vetäen sen avulla itsensä ylös. Tämän jälkeen pisamakasvoinen nainen ja mustapukuinen kokki astelivat läheisen puun alle ja istahtivat molemmin puolin sen viilentävään varjoon. Punapää myös nappasi vyöltään toisen vesipulloista, ottaen siitä virkistävän huikan. Tahollaan myös Zoro istahti hiekkatien reunaan ja asetti ainoan miekkansa rennosti hartialleen. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin tuulen hiljaista suhinaa ja Luffyn tasaista kuorsausta.

"Joten.. Mitäs sitten tehdään?" Johnny kysyi hetken päästä ja silmäili jokaista Olkihattua.

"Eipä tässä oikein voi muuta tehdä kuin odottaa.. Vaikka itse mielummin kyllä tekisinkin mitä muuta tahansa.." Olkihattujen strategisti sanoi jäseniään venytellen.

"Eli siis… Te ette aio lähteä pois?" Yosaku sanoi hikipisara ohimollaan.

"Kapteenin käsky." Zoro totesi lyhyesti.

"TE OLETTE KAIKKI IHAN SEKAISIN!" Johnny huudahti, saaden Zoron, Sanjin ja Felizian katsomaan kaksikon suuntaan.

"Niin juuri! Kuten se hullu noita itsekin sanoi; Usopp on kuollut ja Arlong on jahtaamassa meitä!" Yosaku totesi, ennen kuin tämä jatkoi; "Eihän teillä oikeasti ole mitään syytä olla tällä saarella yhtään kauempaa! Minä ainakin uskon siihen, mitä Johnny kertoi nähneensä!"

"Vaikka emme ehtineet olla kauaa tekemisissä, pelkään, että tässä kohtaa meidän täytyy lähteä eri suuntiin. Meillä ei ole mitään halua joutua Arlongin jahtaamaksi ja ennen kaikkea tappamaksi." Johnny sanoi tiukasti.

"Selvä." Zoro totesi lyhyesti kun kaksikko alkoi tehdä lähtöä.

"Toivottavasti tapaamme taas joku päivä! Pitäkää huolta itsestänne!" Johnny ja Yosaku huudahtivat vilkuttaen.

"Kuin myös!" Zoro vastasi.

"Nähdään!" Felizia huudahti ja nosti lyhyesti kättään, ennen kuin tämä sulki silmänsä ja alkoi samalla hetkellä tuhista tasaisesti.

Tällä välin pitkin Cocoyasi Villagen teitä asteli likomärkä, pitkänenäinen poika, jonka kasvoilla oli tuima ja keskittynyt ilme. Usopp olikin yllättäen elossa. Olkihattujen ampuja mietti kokemaansa ja varsinkin sitä välikohtausta, mikä hänen ja Namin välillä oli tapahtunut.

"Jos Nami todella olisi kylmäverinen noita, hän ei olisi suojellut minua…!" Usopp ajatteli samalla, kun pojan mieleen nousi kohtaus, missä Nami selvästi oli puukottanut häntä mahaan. Kukaan ei kuitenkaan ollut huomannut, että Nami olikin asettanut oman kätensä Usoppin mahan eteen, jolloin nainen olikin puukottanut itseänsä kämmenselkään ja näin ollen saanut tilanteen näyttämään siltä, että tämä oli tappanut Usoppin.

"Jos Nami ei olisi tehnyt sitä, Arlong olisi varmasti tappanut minut itse." Usopp mietti, ennen kuin tämä sanoi itsekseen; "Se mustekalatyyppihän sanoi, että hän antoi Zorolle ja Felizia kyydin Cocoyasi Villageen. Joten ensimmäiseksi minun pitäisi yhyttää hei- Hetkinen… Arlonghan mainitsi jotain, että Zoro ja Felizia etsivät häntä myöskin!"

Tämän tajuttuaan Olkihattujen ampuja ampaisi liikkeelle ja lähti juoksemaan pitkin kylän raittia samalla mutisten; "Älä vain sano, että he ovat ryntäämässä takaisin Arlong Parkiin! Hemmetti soikoon!"

Tällä välin, kun Usopp tahollaan juoksi ja etsi Zoroa ja Feliziaa niin nopeasti kuin pystyi, mainittu miekkamies sekä mustapukuinen kokki istuskelivat edelleen saman hiekkatien lähistöllä, kun kaksi muuta näiden toveria nukkuivat rauhallisesti; Luffy kuorsasi edelleen keskellä tietä, kun taas Felizia tuhisi rauhallisesti puun juurella.

"Hei." Sanji aloitti.

"Mitä?" Zoro murahti.

"Luuletko, että Nami todellakin tappoi pitkänenän?" Sanji kysyi ja hönkäisi savupilven suupielestään.

"Kuka tietää. Sen jälkeen kun sanoin sitä naista "pikkutekijäksi", hän saattoi suuttua niin paljon, että hän tosiaan tappoi Usoppin." Zoro sanoi.

"Pikku..! Pikkutekijäksi!" Sanji ärähti yllättäen ja nousi pystyyn, saaden miekkamiehen katsomaan tätä ihmeissään.

Samalla hetkellä samaa tietä pitkin juokseva Usopp hoksasi tutun, vihreähiuksisen miehen ja huudahti innoissaan; "Aaah! Eikös tuo tuolla olekin Zoro?! Eli Feliziankin täytyy olla jossain lähellä! Luojan kiitos! Pelkäsin jo, että olitte menneet Arl-"

"NAMIN RINNAT EIVÄT OLE MITKÄÄN PIKKUTEKIJÄT!" Sanji karjaisi hampaat terävinä ja tähtäsi jalallaan kohti Zoroa.

"ETKÖ SINÄ AJATTELE MITÄÄN MUU-!" Zoro ärähti ja valmistautui torjumaan Sanjin iskun. Juuri silloin kuului inhottava mäjähdys, kun kaksikon iskut osuivat samaan aikaan paikalle osuneen Usoppin päähän, saaden sen litistymään kivuliaasti Zoron miekan ja Sanjin kengän väliin.

"Eh." Sanji sai sanottua.

"Ah…" Zoro mutisi.

"Hän onkin elossa." Kokki lisäsi vielä lyhyesti.

"Mutta ei varmaankaan enää…" Zoro vastasi.

"Mitä te täällä oikein melu- Mitä ihmettä!? USOPP?!" Kuului samassa pisamakasvoisen naisen tiukka ja osittain hämmästynyt ääni, kun tämä silmiään hieroen nousi ylös, vain huomatakseen, kuinka Usopp naama vääntyneenä ja verta vuotaen mäjähti maahan makaamaan.

Nojiko oli tällä välin poimimassa valmiiksi kypsyneitä appelsiineja puutarhastaan, kun tämä alkoi kuulla kodistaan monenlaista kolinaa ja kilinää. Kerättyään korin täyteen, sinihiuksinen nainen asteli talolle ja huomasi sisälle astuessaan siskonsa istuvan keittiön pöydän ääressä, aarrekartta edessään. Nami oli tätä ennen selvästi hajottanut kaiken mahdollisen irtaimiston, mitä oli käsiinsä saanut.

"Huoh… Teit aikamoisen sotkun siivottavaksi Nami. Mikä on hätänä?" Nojiko kysyi rauhallisesti.

"Ei mikään! Tulin vain vähän lepäämään." Nami sanoi nostamatta katsettaan, pitäen päätänsä piilossa käsivarsiensa välissä.

"Jos tulit ainoastaan lepäämään, niin silloin sinulla ei olisi tarvetta hajottaa joka ikistä huonekalua tai ikkunoita. Ja sitä paitsi, et myöskään tuijottaisi tuota aarrekarttaa noin intensiivisesti, jos kaikki olisi hyvin?" Nojiko totesi ja laski appelsiinikorin lattialle. Tämän jälkeen tuo tatuoitu nainen riisui essunsa ja hanskansa, istuutuen seuraavaksi Namia vastapäätä.

"Etkös sinä luvannut kertoa minulle kaiken?" Nojiko kysyi ja katsoi siskoaan.

"Menetin vain vähän malttini. Siinä kaikki." Nami totesi synkkänä.

Nojiko katsoi siskoaan lyhyesti, ja huokaisi syvään, ennen kuin sanoi; "Kyse on siis heistä…? Keitä he ovat?"

"Sinäkö tapasit heidät?" Nami kysyi yllättyneenä ja nosti hieman katsettaan.

"Vain sen pitkänenäisen kapteenin. Mutta hän tosin vaikutti valehtelijalta." Nojiko vastasi pieni hymy huulillaan.

Nami piti pienen tauon ja kosketti vielä vähän punertavaa poskeaan, ennen kuin hän kertoi siskolleen kaiken mitä oli tapahtunut. Kesken kertomuksen väsymys kuitenkin alkoi viedä voiton ja hetken päästä Nami olikin nukahtanut pöydän ääreen. Nojiko peitteli siskonsa hellästi, ennen kuin tämä istuutui takaisin pöydän ääreen. Nojiko katsoi lyhyesti Namin vasenta, siteisiin käärittyä kättä, joka lepäsi rauhallisesti kulahtaneen aarrekartan päällä.

"Eli niin asia siis on… He tulivat hakemaan sinut takaisin… Nyt tajuan, miksi hermostuit niin kovasti." Nojiko sanoi hiljaa ja katseli nukkuvaa siskoansa, ennen kuin lisäsi vielä lyhyesti; "Vai että ystäviä… Se on yksi sana, mikä satuttaa sinua enemmän kuin mikään muu koko maailmassa."

Nyt olemme saaneet esimakua siitä, mitä Olkihatuilla saattaa olla vastassa. Ja Naminkin vastusteluista huolimatta ystävämme eivät aio perääntyä... Vääjäämätön yhteenotto saattaa näin ollen olla enemmän kuin tosiasia. Ensi luvussa (jolloin pääsemmekin taas pyöreisiin lukuihin!) jälleen nähdään, mitä tuleman pitää. Siihen asti toivotan jälleen kerran teille kaikille hyviä jatkoja :D!

-WillofJ-