LUKU 30
Arlongin petos

"USOPP! VASTAA! OLETKO VIELÄ HENGISSÄ?!" Felizian herättämä Olkihattuinen poika huusi ja ravisteli Usoppia, joka alkoi pikkuhiljaa heräillä aikaisemmin saamastaan iskusta. Kun kapteeninsa vieressä seisova pisamakasvoinen nainen huomasi Olkihattujen ampujan tokenevan, tämä kääntyi katsomaan Sanjia ja Zoroa, jotka kyykistelivät maassa tuskaisen näköisinä, koska näiden molempien päässä oli isonpuoleiset kuhmut.

"Olkaakin ensi kerralla varovaisempia tai käy vielä pahemmin!" Felizia ärähti kaksikon suuntaan.

"Anteeksi Felizia-rakas…" Sanji ynisi.

"Se oli kyllä sinun vikasi…" Zoro ärisi päätänsä pidellen kokin suuntaan.

"Mmmmh.. Mitä tapahtui..? Lu- Luffy! Sinäkin olet täällä?" Kuului äkkiä Usoppin ääni, kun tämä tajuihinsa tultuaan huomasi kapteeninsa olevan paikalla.

"Jep. Me ollaan kaikki täällä." Luffy vastasi virnistäen, jolloin Usopp huomasi myös Zoron lisäksi Felizian sekä Sanjin, johon Olkihattujen ampuja loi kysyvän katseen.

"Minä päätin myös liittyä teidän matkaanne. Mukava tavata sinut.. Taas." Sanji sanoi ja nosti kättään.

"Samaa ei voi sanoa sinusta..!" Usopp ärähti. Samassa kuitenkin punahiuksinen nainen kaappasi pojan otteeseensa ja halasi tätä lujasti. Sanji katsoi silmät selällään tätä tapahtumaa kun Felizia puolestaan sanoi lyhyesti; "Ihanaa, että olet kunnossa. Pelkäsin oikeasti jo pahinta..."

"No, voin kyllä sanoa, että lähellä se oli... Mutta tässä ollaan. Ei kapteeni Usoppista niin vähällä päästä!" Usopp hymähti samalla kun Felizia päästi hänestä irti.

"Mitä oikein tapahtui?! Aikaisemmin Nami väitti niin kovasti tappaneensa sinut?" Zoro kysyi puolestaan ja katsoi pitkänenäistä toveriaan.

"Aivan. Näyttää kovasti siltä, että Nami itse on ongelma... Hän oli nimittäin se, joka pelasti henkeni." Usopp totesi vakavana, kunnes jatkoi; "Jos minulta kysytään, sille täytyy olla jonkinlainen syy, että hän ylipäätänsä edes liittyi Arlongin joukkoihin!"

"Minä tiesin sen! Eli kunhan hoitelemme Arl-" Felizia oli vastaamassa, mutta silloin naisen ääni keskeytti punapään lauseen; "Se on turhaa. Teittepä mitä tahansa, te ette pysty murtamaan Arlongin valtaa."

"Nojiko!" Usopp huudahti, jolloin muidenkin Olkihattujen huomio kiinnittyi tuohon kauniiseen, sinihiuksiseen naiseen.

"Kuka hän on?" Luffy kysyi osoittaen Nojikoa.

"Hän on Namin sisko." Usopp vastasi.

"N-N-Namin sisko! No ei sitten ihmekään, että hän on niin kaunis!" Sanji kujersi sydämet silmissään.

"Vautsi… Ei paha. Minulle kyllä kelpaisi." Felizia ajatteli pieni puna poskillaan, kun tämä näki Nojikon.

"Mitä oikein tarkoitit sillä, että tämä on turhaa?" Zoro ihmetteli, saaden samalla Felizian havahtumaan ajatuksistaan.

"Pyydän, älkää enää sekaantuko kylämme asioihin yhtään enempää. Minä kerron teille kaiken liittyen siihen, miten asiat tulivat tähän pisteeseen. Vastavuoroisesti siitä hyvästä haluan, että vain lähdette täältä vähin äänin." Nojiko sanoi, saaden viisikon katsomaan häntä ihmeissään.

Tällä välin Cocoyasi Villagen laitamille oli rantautunut toinen Merivoimien alus, jonka yhdessä purjeessa oli numero 16. Kyläläiset olivat Genzon johdolla tulleet katsomaan, että mitä asiaa Merivoimilla oli sinne puolen saarta.

"Olisivatkohan he voineet tulla tutkimaan, mitä sille aikaisemmalle 77 Jaoston laivalle oikein tapahtui..?" Yksi kyläläisistä mietti.

"Mitä jos he ovatkin tulleet auttamaan Arlongin suhteen..?" Toinen totesi toiveikkaana.

Samalla hetkellä kapteeni Nezumi asteli lipevä virne kasvoillaan kyläläisten ohi, tuoden perässään pienen Merivoimien sotilaiden joukkion. Hiirikorvahattuinen mies katseli lyhyesti ympärilleen, kunnes sanoi nauraen; "Chichichichi… Olen Kapteeni Nezumi Merivoimien 16 Jaostosta. Haluan tavata Genzo-nimisen miehen, joka asuu täällä Cocoyasi Villagessa!"

"Se olen minä. Mitä te haluatte kapteeni?" Genzo sanoi ja astui eteenpäin.

"Tekö olette Genzo?" Nezumi vastasi lyhyesti kunnes jatkoi; "Ohjatkaa minut taloon, joka kuuluu Nami-nimiselle naiselle."

Samaan aikaan Nojiko oli aloittamassa kertomaan Namin taustasta, kun Olkihattujen kapteeni hyppäsi väliin; "Jätän väliin, en ole pahemmin kiinnostunut hänen menneisyydestään. Minä menen kävelylle." Ja sen sanottuaan Luffy lähti astelemaan poispäin.

"Kävelylle?! Etkö sinä aio kuunnella?" Usopp huudahti.

"Voisit sitten vaikka edes esittää kiinnostunutta!" Felizia tiuskaisi.

"En jaksa. Tiedän jo ihan tarpeeksi." Luffy totesi ja katosi joukon näköpiiristä.

"Mikä hänellä oikein on?" Nojiko kysyi hikipisara otsallaan.

"Älä hänestä välitä. Hän vain on tuollainen." Zoro virnisti ja jatkoi samalla kun tämä asettui läheisen puun varjoon; "Mutta me kuuntelemme, mitä kerrottavaa sinulla on. Vaikka luulenkin, ettei tarinasi tule muuttamaan mitään."

"Mutta sinähän nukut!" Nojiko huudahti heti perään, kun vihreähiuksinen miekkamies oli siinä samassa alkanut kuorsata tasaisesti.

"ÄLÄ VAIVU UNEEN HETI SEN JÄLKEEN, KUN OLET SANONUT KUUNTELEVASI!" Usopp karjaisi hampaat terävinä, ennen kuin tämä lisäsi; "No, minä ainakin kuuntelen, että ymmärrän mitä täällä on tekeillä."

"Niin minäkin." Sanji sanoi hymyillen.

"Samoin. Vaikka olenkin Zoron kanssa samaa mieltä siitä, että se tuskin tulee muuttamaan yhtään mitään." Olkihattujen strategisti lisäsi ja otti mukavemman asennon.

Nojiko katsoi lyhyesti jokaista paikalle jäänyttä Olkihattua ja totesi enemmänkin itselleen; "Vai niin… Ei ihmekkään, että tämä porukka on tuottanut Namille niin paljon ongelmia…" Tämän jälkeen Nojiko huokaisi lyhyesti ja aloitti kertomuksensa.

Ja niin Nojiko kertoi kaiken; Sen, miten Bell-mère -niminen nuori nainen oli aikoinaan pelastanut sekä hänet että Namin ja myöhemmin alkanut heidän kasvattiäidikseen. Sitten, 8 vuotta takaperin Arlong ja tämän joukkio oli iskenyt Cocoyasi Villageen ja ottanut muutenkin koko sitä ympäröivän saaren hallintaansa. Tästä oli alkanut myös se, että jokaisen aikuisen piti maksaa itsestään 100,000 belliä sekä mahdollisista lapsista 50,000 belliä. Pahin mahdollinen oli kuitenkin käynyt sen suhteen, että Belle-mère ei pystynyt maksamaan sekä itsestään että tytöistä vaadittavia summia vaan sen sijaan tuo urheaa nainen oli uhrannut itsensä, että Nami sekä Nojiko saisivat elää tilanteesta huolimatta.

Arlongille oli myös samalla kertaa selvinnyt Namin taito piirtää uskomattoman tarkkoja merikarttoja, jonka seurauksena nuori tyttö oli oikeastaan pakotettu liittymään merimiesten joukkoon. Nami oli kuitenkin antanut sen kuvan, että tämä oli liittynyt vapaaehtoisesti, jolloin koko kylä oli kääntänyt tytölle selkänsä. Nojiko oli kuitenkin kuullut siskoltaan myöhemmin, että tämä oli tehnyt Arlongin kanssa sopimuksen: Nami liittyisi Arlongin joukkoihin ja piirtäisi näille merikarttoja niin kauan, kunnes tämä keräisi kokoon 100 miljoonaa belliä, minkä jälkeen hän ostaisi Cocoyasi Villagen Arlongilta. Samalla Nami oli myös päättänyt, että hän ei itkisi enää koskaan ja taistelisi tämän kyseisen taistelun yksin...

"Eli näin… Siitä lähtien, mitä sinä kohtalokkaana päivänä 8 vuotta sitten tapahtui… Se tyttö päätti, ettei hän näytä kyyneliään kenellekkään tai pyytäisi apua miltään suunnalta! Ja kaikki se vain siksi, koska hän ei halua kenenkään muun kokevan samaa kohtaloa Arlongin käsissä, kuin mitä äitimme koki…" Nojiko sanoi ja katsoi vuoron perään Feliziaa, Sanjia sekä Usoppia. Tämän jälkeen sinihiuksinen nainen jatkoi; "Onko teillä mitään käsitystä, kuinka tuskallista on tehdä päätös siitä, että hän taistelee yksin ja jatkaa elämistä ollessaan vain 10-vuotias?"

Kuullessaan nämä sanat Felizian sormet porautuivat entistä syvemmälle ruohoiseen maahan. Naisen silmät olivat peittyneet tumman varjon alle ja tämän koko olemus suorastaan hehkui vihaa. Myös Usopp pisti tämän merkille, jolloin pitkänenäinen poika hivuttautui pienesti Nojikon ja Felizian väliin ja sanoi; "Joten pelastaakseen kylänsä, hän pakotti itsensä liittymään niiden samaisten piraattien joukkoon, jotka murhasivat hänen äitinsä…"

"Kuinka he uskaltavat satuttaa minun armasta Namiani?! MINÄ TAPAN NE PIRAATIT!" Sanji karjaisi savu nenästä puhkuen. Samassa Nojiko kuitenkin kalautti Sanjia päähän, aiheuttaen siihen isohkon kuhmun, jonka seurauksena Olkihattujen kokki tömähti kivusta kierien maahan.

"MI- MIKSI SINÄ NOIN TEIT SISKO?!" Sanji ulvahti.

"Tuo on juuri se asia, mitä te ETTE saa tehdä! Koska teidän juostessa ympäri saarta ja kutsuessanne Namia ystäväksenne, Arlongin joukot alkavat epäillä häntä entistä enemmän. Silloin kaikki se kova työ, minkä siskoni on tehnyt näiden 8 vuoden aikana vaarantuu! Joten pyydän… Älkää antako hänen kärsiä yhtään enempää!" Nojiko sanoi ja ajatteli vielä itsekseen; "Hänelle, jonka täytyi taistella koko elämänsä yksin, ei ole mitään tuskallisempaa kuin se, että joku kutsuu häntä ystäväksi…!"

KRÄKS!

Silloin Usopp, Sanji ja Nojiko kuulivat, kuinka maa Felizian käden alla räsähti hajalle. Naisen vihreäkuviollinen käsi oli puristautunut tiukasti irtonaisen maa-aineksen ympärille, jota nyt tipahteli pieninä palasina punapään tiukasti puristuneesta nyrkistä samalla kun tämä nousi ylös.

"Fe- Felizia…?" Usopp sanoi ääni täristen ja katsoi tuota punahiuksista ystäväänsä.

"Felizia-kulta…?" Sanji lisäsi lyhyesti ja yritti lähestyä naista varovasti. Samassa mustapukuinen kokki kuitenkin pysähtyi siihen paikkaan, kun tämä näki naisen kasvot, joista paistoi läpi ennenkokematon raivo. Tällöin Usopp huomasi tahollaan, kuinka naisen siniset silmät olivat muuttuneet aavistuksen viirumaisiksi.

"Voi ei…!" Usopp hätkähti hikikarpalot kasvoillaan.

"Mekö siis.. Olemme ne, jotka antavat Namin kärsiä… Me, jotka olemme tehneet kaikkemme ystävämme eteen, olemme ne pahikset tässä tarinassa…?! Niinkö..!?" Felizia sanoi ja katsoi tuota sinihiuksista naista, joka otti muutaman askeleen taaksepäin kuullessaan, kuinka kylmäksi tuon naisen ääni oli muuttunut.

"Yritä ymmärtää! Teen tämän kaiken Namin puolesta! Te oikeasti vain pahennatte asiaa!" Nojiko huudahti.

"Ei… Vaan me nimenomaan teemme asialle jotain…! Toisin kuin te, jotka olette kaikki saatananmoisia pelkureita!" Felizia ärähti ja otti muutaman askeleen Nojikoa kohti.

"Mitä?!" Nojiko vastasi, kohottaen myös hieman ääntänsä.

"Felizia! Rauhoitu!" Usopp huudahti ja asettui punapään eteen, Sanjin tehdessä saman.

"Me siis olemme pelkureita siksi, koska haluamme suojella Namia siltä, ettei kukaan hänen rakkaistaan enää kuolisi?! Sinä et selvästi kuunnellut yhtään, mitä minä aikaisemmin kerroin! Kuka helvetti sinä muka luulet olevasi?! Älä puhu kuin muka tietäisit jotain siitä, miltä tuntuu menettää kaikki mahdollinen! Senkin typerä piraatti!" Nojiko ärähti.

"MITÄ SINÄ SANOIT?!" Felizia karjui. Samalla hetkellä naisen vihreät kuviot alkoivat taas hieman levitä tämän käsiä pitkin, jonka lisäksi tämän hiukset alkoivat pidentyä ja saada kasvimaista vihreyttä.

"FELIZIA! LOPETA! AUTA SANJI!" Usopp karjui, jolloin mustapukuinen kokki hieman ymmällään siirtyi toverinsa avuksi. Sanji kietoi nopeasti kätensä punapään kainaloiden ympäri, Usoppin pitäessä tiukasti kiinni naisen vyötäröstä.

"PÄÄSTÄKÄÄ IRTI! JA SINÄ! SINÄ ET TIEDÄ MINUSTA YHTÄÄN MITÄÄN! MINÄ TIEDÄN TASAN TARKKAAN MILTÄ NAMISTA TUNTUU! SE KUN MENETÄT KAIKEN SINULLE RAKKAAN! SEN, KUN PERHEESI TAPETAAN SILMIESI EDESSÄ ETKÄ VOI TEHDÄ-!" Felizia karjui.

Ja silloin nuoren naisen mielessä välähti kuva tuuheahiuksisesta naisesta, sekä partasänkisestä miehestä, jotka hymyilivät tälle lämpimästi. Siinä samassa punapään koko olemus valahti veltoksi, jolloin tämän toverit saivat asetettua naisen maahan. Tällöin Usopp ja Sanji myös huomasivat, kuinka kyyneleitä alkoi tipahdella hiekkaiselle tielle.

"Felizia…" Usopp kuiskasi hiljaa.

"Olen pahoillani…" Sanji lisäsi ja laittoi kätensä punahiuksisen toverinsa olalle.

"Minä… Minä tiedä miltä se tuntuu… Se avuttomuus, kun et voi tehdä mitään… Kun kaikki sinulle rakas tuhotaan… Kun koko perheesi… Jota rakastit… Viedään sinulta pois…" Felizia sanoi, kyynelten valuessa pitkin tämän poskia.

"Minä… Minä en… Olen-" Nojiko aloitti.

"Siksi.. Siksi minä en hylkää Namia!" Felizia huusi, saaden sinihiuksisen naisen hätkähtämään. Felizia nousi tällöin ylös, katsoen Nojikoa noilla kirkailla, sinisillä silmillään, jotka olivat jälleen muuttuneet takaisin normaaleiksi, mutta jotka olivat yhä osittain kyyneleiden peitossa, kun punapää jatkoi; "Voit sanoa mitä tahansa mutta se ei muuta mitään! Nami on minun toverini! Hän on meidän kaikkien toveri! Ja me haemme hänet takaisin! Me hoidamme Arlongin tavalla taikka toisella! Todellinen… TODELLINEN MERIROSVO EI IKINÄ JÄTÄ TOVERIAAN PULAAN!" Ja näiden sanoen myötä Felizia syöksähti Nojikon ohi, jättäen kolmikon (Koska Zoro nukkui edelleen) katsomaan loittonevan, punahiuksisen naisen perään.

"Felizia-neiti!" Sanji huudahti ja meinasi lähteä naisen perään.

"Anna hänen olla. Hän tarvitsee nyt omaa rauhaa." Usopp totesi, saaden kokin pysähtymään aloilleen hieman surumielisenä.

"Ei… Hän tarvitsee nyt jonkun, jolle puhua… Nojiko… Mitä sinä oikein teet…?!" Sinihiuksinen nainen huokaisi ja lähti Felizian perään.

"Hei! Mihin menet?!" Usopp huudahti naisen perään.

"Haen teidän itsepäisen toverinne takaisin, ettei hän aiheuta lisää ongelmia!" Nojiko huikkasi, jättäen Usoppin, Sanjin sekä edelleen syvässä unessa olevan Zoron taakseen.

Tällä välin Nami oli kotipihansa edustalla ja katseli, kuinka pilvet hiljalleen liikkuivat taivaalla. Oranssihiuksinen nainen veti syvään henkeä ja totesi lyhyesti; "Selvä homma! On aika suunnata viimeiselle aarrejahdille!"

Juuri silloin Nami yllätyksekseen näki, kuinka Genzo asteli taloa kohti, tuoden perässään joukon Merivoimien sotilaita.

"Gen…? Ja Merivoimat…! Mitä he täällä tekevät…?" Nami ihmetteli.

"Chichichi… Minä olen Kapteeni Nezumi Merivoimien 16:ta Jaostosta. Sinä olet siis Nami, rikollinen." Nezumi sanoi lipevästi ja astui eteenpäin.

"Rikollinen? No, luulenpa asian olevan näin kun ottaa huomioon, että olen merirosvo. Mutta ota kuitenkin huomioon, että olen Arlong-Piraattien upseeri. Näin ollen olen siis varma, että kaltaisesi Merivoimien kapteeni tietää, ettei Arlong istu rauhallisesti aloillaan, jos aiot vahingoittaa minua. Joten kerropa, mitä oikein haluat minusta?" Nami totesi itsevarmasti.

"Chichichi… Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä puhut. Olet siis piraatti…? Se tieto, mitä sain.. Siinä ei mainittu mitään siihen liittyvää." Nazumi vastasi rauhallisesti ja jatkoi; "Älä huoli, emme ole täällä vahingoittaaksemme sinua, mutta… Olen saanut raportteja varastelustasi…"

Tällöin Namin ilme muuttui kysyväksi, kun tuo oranssihiuksinen nainen tuijotti tuota omalla laillaan lipevän oloista Merivoimien kapteenia, joka jatkoi; "Siitä, mitä olen kuullut, sinä varastat aarteita merirosvoilta. Koska sinun uhrisi olivat piraatteja, meillä ei ole aikomusta nostaa sinua vastaan sen kummempia syytteitä. Kuitenkin, varkaus on varkaus ja rikos on aina rikos."

Nezumi piti lyhyen tauon ja asetti kasvoilleen vielä niljakkaamman hymyn, jatkaen jälleen sen jälkeen; "Ymmärrätkö mihin oikein pyrin? On vain luonnollista, että varkaiden anastamat rikkaudet tulee luovuttaa hallitukselle, jotta ne voidaan palauttaa niiden oikeille omistajille."

"Mitä sinä sanoit?!" Nami huudahti samalla, kun nuoren naisen kasvoille levisi epäuskoinen ilme. Tahollaan myös Genzo höristi korviaan, kun Nezumi lisäsi hykerrellen; "Sanon, että sinun täytyy luovuttaa kaikki varastamasi kalleudet meille heti paikalla!"

"Puuh… Puuh… Helvetti…" Felizia puhisi ja pyyhki hien ja kyynelten kostuttamia kasvojaan. Punahiuksinen nainen oli pysähtynyt vetämään henkeä, ennen kuin tämä nosti katseensa ja vilkuili lyhyesti ympärilleen.

"Okei… Jos olisin Nami niin mistä minut voisi löytää…? Ehkäpä minun on viisainta vain suunnistaa takaisin kylään… Silloin saattaisin myös mahdollisesti yhyttää Luf-" Felizia mietti, mutta silloin tuttu naisen ääni keskeytti pisamakasvoisen naisen ajatukset.

"Sinä se et sitten aijo luovuttaa…?" Nojiko sanoi, tämän hiljentäessä tahtiaan yhytettyään punapään, joka samassa katsoi tuota sinihiuksista naista.

"En. Joten voit säästää saarnasi jollekin toiselle." Felizia vastasi tympeästi.

"Ja mitä sinä tarkalleen ottaen ajattelit tehdä? Hyökätä yksin Arlongin kimppuun? Uhrata oman tai pahimmassa tapauksessa ystäviesi hengen? Tajuatko, että kaikki se tulee olemaan aivan turhaan? Te tulette olemaan vain yksi esimerkki niiden muiden joukossa, jotka ovat yrittäneet vastustaa Arlongin mahtia." Nojiko sanoi tiukasti ja loi Feliziaan läpitunkevan katseen.

"Sinä ehkä näet asian niin, mutta kuten sanoin aikaisemmin; Todellinen merirosvo ei koskaan jätä toveriaan pulaan. Jos tämä tulee olemaan se hetki, että kuolen niin ainakin tulen kuolemaan tietäen, että taistelin itselleni tärkeän asian puolesta... Kulkien polkua, jonka olen itse rakentanut." Felizia sanoi topakasti, saaden sinihiuksisen naisen ilmeen värähtämään hämmästyksestä.

"Tuo nainen… Hänessä on sitä samaa paloa kuin sinussa… Bell-Mère …" Nojiko mietti ja sanoi sitten huokaisten; "Hyvä on.. Minä luovutan! Olen varmasti hullu, mutta annan sinulle vielä tilaisuuden keskustella siskoni kanssa… Ei se varmasti auta yhtään mitään, mutta parempi sekin kuin, että päätät rymistellä suoraan Arlongin etuovesta sisään…"

Felizia katsoi tuota sinihiuksista, solakkaa naista hivenen hämmästyneenä, kun tämä asteli päätänsä pudistellen hänen ohitseen. Nojiko oli astellut pienen matkan kun tämä kääntyi ja kysyi; "No? Tuletko vai et?"

"Ai! Joo! Anteeksi. Näytä tietä!" Felizia vastasi ja lähti astelemaan pieni virne kasvoillaan Nojikon jäljessä.

"Olet kyllä löytänyt aikamoisen toverin Nami… Mutta ei sen puoleen.. Ei hän kyllä ole yhtään hullumpi pakkaus nyt kun miettii…" Nojiko ajatteli ja katsoi pieni puna kasvoillaan tuota timmivartaloista nuorta naista.

"Oletko kunnossa? Olet hieman punainen." Felizia sanoi kysyvän näköisenä, saaden Nojikon havahtumaan ajatuksistaan.

"Kaikki on oikein hyvin!" Tatuoitu nainen huudahti ja käänsi katseensa nopeasti poispäin, Felizian seuratessa tätä kummastellen.

"MINÄ SANOIN, ETTÄ PYSÄHTYKÄÄ!" Nami huusi ja kalautti kahta Merivoimien sotilasta kepillään, saaden nämä lentämään tantereeseen. Kapteeni Nezumi oli näet aikaisemmin käskenyt alaisiaan etsimään Namin mahdollisesti piilottamia aarteita sisältä talosta, jolloin sotilaat olivat väkisin yrittäneet tunkeutua sinne.

"Mitä tämä oikein tarkoittaa…!? Onko tämä sitä, mitä Merivoimien pitäisi tehdä!?" Nami ärähti ja jatkoi; "Eikö teillä kaikilla muka ole jotain tärkeämpiäkin asioita, mistä huolehtia!? Arlongin joukot kulkevat tätä saarta ympäriinsä tappaen ihmisiä sekä tuhoten kyliä! Te tiedätte sen, vai mitä?! KAIKKI TÄLLÄ SAARELLA OLEVAT IHMISET OVAT ORJIA, JOTKA JOUTUVAT NÖYRTYMÄÄN HEIDÄN VALTANSA ALLA! Silti te vain kohauttelette olkianne ja päätätte takavarikoida yhden mitättömän varkaan varastamat kalleudet!? NÄINKÖ HALLITUS PRIORISOI ASIOITA NYKYÄÄN!"

"Chichichi…! Rikollisten ei pitäisi puhua noin omavaltaisesti tyttö pieni!" Nezumi sanoi omahyväisesti ja totesi joukoilleen; "Älkää välittäkö hänestä vaan jatkakaa etsintöjä!"

"Vaikka tämän saaren ihmiset ovat vuosia odottaneet Merivoimien apua, te ohitatte heidät vilkaisemattakaan heihin päin ja tulette suoraan minun luokseni!?" Nami huusi samalla kun Nezumin joukot siirtyivät hänestä välittämättä toteuttamaan kapteeninsa käskyä.

"Kapteeni, nämä appelsiiniviljelmät näyttävät aika epäillyttäviltä…" Yksi sotilaista sanoi siinä samassa ja osoitti lähintä appelsiinipensaikkoa.

"Kaivakaa sitten sieltä!" Nezumi käski, jolloin muutamat tämän sotilaista nappasivat lapiot ja alkoivat siirtyä kohti viljelmiä, aikomuksenaan kaivaa mahdolliset aarteet esiin. Nami syöksyi siinä samassa keppinsä kanssa lähimmän sotilaan kimppuun ja täräytti tätä kivuliaasti kasvoihin.

"ÄLKÄÄ EDES AJATELKO KOSKEVANNE BELL-MÈREN APPELSIINEIHIN SAASTAISILLA KÄSILLÄNNE!" Nami karjui samalla kun tämä syöksyi kohti seuraavaa sotilasta keppi ojossa ja lisäsi; " EN KOSKAAN LUOVUTA RAHOJANI TEIDÄNLAISILLE KUSIPÄILLE! NE RAHAT OVAT-"

"NE RAHAT OVAT JOKAISEN COCOYASI VILLAGEN ASUKKAAN TULEVAISUUDEN PUOLESTA! YHÄKÖ TE USKOTTE, ETTÄ TEILLÄ ON OIKEUS OTTAA NE POIS!" Kuului samassa Genzon vihainen karjaisu, mikä sai Namin pysähtymään niille sijoilleen.

"Hmm? Tuollako tavalla teitä tavallisia kyläläisiä on opetettu puhumaan Merivoimien Kapteenille…?" Nezumi kysyi virnistäen samalla kun Nami tahollaan tuijotti tuota tuulimyllyhattuista miestä.

"Gen…? Miten… Miten sinä tiesit…?" Nami kysyi epäuskoisena.

"Minä tiesin kaiken aikaa Nami…!" Genzo vastasi lyhyesti ja korjasi lakkinsa asentoa, ennen kuin jatkoi; "Silloin aikoinaan, me emme voineet uskoa tekoasi todeksi vaikka mikä olisi, joten pakotimme Nojikon kertomaan meille totuuden… Jokainen kylässä tiesi koko ajan. Mutta… Me pelkäsimme, että jos tietäisit meidän tietävän, meidän toivomme saattaisi painostaa sinua jäämään jos joskus haluaisit paeta tältä kaikelta. Sen takia… Me esitimme, ettemme tiedä mitään."

"Mi- Mitä…" Nami sanoi ja tuijotti Genzoa uskomatta korviaan.

"Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Tarkoitatteko, että kaikki asukkaat tässä kylässä avustivat varasta, joten pitäisikö meidän sitten pidättää teidät kaikki?" Nezumi sanoi tahollaan.

"He tarkoittavat, että hallitus on toivoton, JOTEN HEILLÄ EI OLLUT MUUTA VAIHTOEHTOA KUIN PUOLUSTAA ITSEÄNSÄ!" Kuului samassa tuttu ääni, jolloin Nami näki siskonsa astelevan kohti pihalla seisovaa joukkiota. Tämän myötä kukaan ei huomannut, kuinka samalla eräs tuttu punahiuksinen nainen pujahti läheisten appelsiinipuskien taakse tarkkailemaan tilannetta kun Nojiko jatkoi; "JOS TEILLÄ OLE AIKOMUSTAKAAN PELASTAA TÄTÄ KYLÄÄ, NIIN HÄIPYKÄÄ HELVETTIIN HETI PAIKALLA! Arlong saattaa hyökätä laivanne kimppuun, jos jahkailette täällä liian kauan, ellette satu tietämään!"

Nezumin kasvoille laskeutui tumma varjo samalla, kun Merivoimien kapteeni sanoi myhäillen; "Arlong? Hyökkäisi laivaamme? Siitä voimme olla montaakin mieltä… Chichichi…"

"Mitä?" Nami sanoi ihmeissään.

"ETTEKÖ OLE VIELÄKÄÄN LÖYTÄNEET MITÄÄN!? ME EMME KUITENKAAN ETSI YHTÄ PIENTÄ RIISINJYVÄÄ! TYTÖLLÄ PITÄISI OLLA NOIN 100 MILJOONAA BELLIÄ PIILOTETTUNA TÄÄLLÄ! SITÄ EI PITÄISI OLLA MAHDOTONTA LÖYTÄÄ!" Nezumi karjaisi joukoilleen, jotka siinä samassa nopeuttivat tahtiaan.

"Mitä helvettiä…?" Felizia mietti ja kurkisteli varovaisesti piilostaan samalla kun tämä kuuli Genzon huutavan; "MITÄ!? MITEN ON MAHDOLLISTA, ETTÄ TIEDÄTTE TARKALLEEN, KUINKA PALJON ON PIILOSSA?!"

"Hm? Oh, minulle vain tuli tunne, että hänellä olisi niin paljon.. Chichichi…" Nezumi naurahti.

"Ei voi olla…!" Nami kauhistui tajutessaan siinä samassa mistä oli kyse, jolloin tuttu, kylmä nauru täytti naisen mielen. Tällöin oranssihiuksinen navigaattori huusi Nezumille; "OLIKO TÄMÄ ARLONGIN IDEA!?"

Merivoimien kapteeni vilkaisi tuota oranssihiuksista naista ja vastasi leveästi hymyillen; "En nyt menisi ihan niin pitkälle… Hallituksen työntekijöinä me vain teemme luonnollisen velvollisuutemme varkaiden osalta…"

"SENKIN KORRUPTOITUNEET PASKIAISET!" Genzo karjaisi.

"KUINKA MERIVOIMAT VOIVAT ANTAA PIRAATIN MÄÄRÄILLÄ HEITÄ!" Nojiko huusi raivoissaan.

"ARLONG!" Kaikui Namin mielessä samalla, kun naisen kasvot vääristyivät raivosta.

"En jaksa enää kuunnella tätä. Viekää heidät pois. He vain häiritsevät etsintöjä." Nezumi sanoi kättään nostaen, jolloin neljä tämän sotilasta astui eteenpäin, osoittaen kolmikkoa pistooleilla.

"Kuulitte, mitä kapteeni sanoi! Häipykää täältä tai ammumme!" Yksi sotilaista huusi.

Kun Nami, Nojiko ja Genzo eivät tehneet elettäkään lähteäkseen, etäältä kuului Nezumin käsky; "Ampukaa!"

Ja silloin, juuri kun nuo neljä sotilasta olivat laukaisemassa aseitaan, jokin suhahti Namin yli ja samassa kuului raivokas karjaisu; "KASVIMOUKARI!"

!RYSKIS!

Ilmassa kaikui hirveä jysähdys, kun jokin iskeytyi täydellä voimalla noita neljää sotilasta päin, saaden nämä lentämään tuskasta huutaen eri suuntiin. Samalla myös Nami, Nojiko ja Genzo paiskautuivat iskun tuoman paineen takia maahan kun taas toiselta suunnalta kuului Nezumin epäuskoinen karjaisu; "MITÄ HELVETTIÄ?!"

"KÖYNNÖSMYRSKY!" Kuului raivokas huuto ja silloin äskeisen iskun seurauksena muodostuneen pölypilven keskeltä syöksähti esiin eri paksuisia, kasvimaisia ja piikikkäitä köynnöksiä, joista osa iskeytyi ja osa kietoutui salamannopeasti lähimpänä oleviin sotilaisiin. Tuskaiset ja tukahtuneet huudot täyttivät ilman, kun nuo keihäsmäiset köynnökset lävistivät ja puristivat miesten kehoja, nostaen uhrinsa tämän jälkeen ilmaan. Nezumi saattoi vain katsella kauhuissaan, kuinka osa hänen alaisistaan huusi ja rimpuili tuskasta, yrittäen turhaan päästä irti noista kasvimaisista ulokkeista.

"Mi- mi- Ku- ku- KUKA SINÄ OLET!?" Nezumi huusi samalla, kun vielä muutamat, tolpillaan olevat sotilaat asettuivat miekat ja aseet tanassa kapteeninsa turvaksi.

Vastaukseksi kuului vain kenkien korkojen kopinaa, kun hälvenevän pölypilven keskeltä asteli esiin punahiuksinen, pisamakasvoinen nainen, jonka kädet olivat terävien, kasvimaisten piikkien peitossa ja jonka kehosta luikersi esiin köynnöksiä, jotka edelleen pitivät kiinni aikaisemmin nappaamistaan uhreista. Felizia liikautti lyhyesti kättään, jolloin osa noista käärmemäisistä ulokkeista täräytti lävistetyt uhrinsa voimalla maahan, kun taas muutamien sotilaiden kohdalla kuului inhottavia rusahduksia, köynnöksien rusentaessa ja repiessä näiden kehoja, ennen kuin ne irrottivat otteensa, saaden kuolleet uhrinsa putoamaan ja tömähtämään maahan vertavaluvina kasoina.

"Fe- Felizia?! Mi- Mitä sinä…?!" Kuului samassa Namin epäuskoinen huuto, kun tämä näki edessään tuo punahiuksisen naisen, jonka kasvimainen olomuoto oli rusikoinut ja tappanut Nezumin sotilaita kylmän rauhallisesti.

"Felizia?!" Nojiko huusi myös ja tuijotti tuota punahiuksista naista osin peloissaan, osin hämmästyneenä.

"Menkää! Minä hoidan tämän!" Felizia huusi ilmekään värähtämättä.

"Mu- Mu- Mutta… Ethän sinä voi…!" Nami yritti sanoa.

"Nami! Nojiko! Liikettä!" Genzo huusi ja alkoi siinä samassa vetää kaksikkoa perässään.

"HOIDELKAA HEIDÄT KAIKKI!" Kuului Nezumin vihainen ja epätoivon täyttämä huuto, mutta silloin tuo Merivoimien kapteeni näki, kuinka tämän ympärillä olevat sotilaat eivät liikkuneet mihinkään, vaan tuijottivat silmät selällään tuota heidän edessään seisovaa, osittain kasvillisuuden peittämää naista ja tämän kasvimaisten lonkeroiden aiheuttamaa hävitystä.

"Mitä te sekoilette! Päästätte heidät karkuun! TOIMIKAA!" Nezumi ärähti, mutta silloin yksi sotilaista sanoi tärisevällä äänellä; "Mu- Mu- Mutta kapteeni… Ka- Ka- Katsokaa… Tuo nainen… Hän… Hänhän on se…"

"Kuka?! Kuka hän mu-" Nezumi sanoi ja silloin miehen hiirimäisille kasvoille levisi järkyttynyt ilme, kun tämä näki ensimmäistä kertaa kunnolla naisen pisamaiset, solakat ja raivokkaat kasvot, joiden siniset silmät tuijottivat häntä tiukasti. Silloin Nezumi myös pisti merkille naisen hartioille ulottuvat, punaiset hiukset, jolloin Merivoimien kapteeni tajusi, kuka hänen edessään oli; Entisten Punakallo-Piraattien viimeinen elossa oleva jäsen, jonka oli jo jonkin aikaa huhuttu selvinneen elossa Tuulimylly-saaren tuhosta ja josta Merivoimien jokainen jaosto oli saanut ilmoituksen; Felizia D. Rose, lempinimeltään Paholaisen Kukka.

"Ei… Tämä on pelkkää pilaa…! Punakallo-Piraatit! Hehän kaikki kuolivat!" Nezumi huudahti epäuskoisena ja tuijotti tuota punahiuksista naista.

"Mutta kapteeni… Se piirros, mikä meillekin lähetettiin… Sekä se vanha etsintäkuulutus, johon… Johon sitä verrattiin…! Yhdennäköisyys on ilmeinen… Hän on Felizia D. Rose!" Yksi Nezumin sotilaista huusi.

"Pa- Pa- Paholaisen Kukka…" Toinen sotilas sanoi ja nielaisi.

"Mitä tehdään Kapteeni?!" Kolmas huudahti.

"Chichichi…" Nezumi nauroi yhtäkkiä ja asetti kasvoilleen lipevän hymyn, alkaen taputtaa käsiään ja jatkaen heti perään; "Bravo, Paholaisen Kukka… Bravo! Olet todellakin nimesi veroinen!" Samaan aikaan jäljellä olevat sotilaat vain tuijottivat kapteeniaan suut ammollaan, kun tämä astui muutaman askeleen eteenpäin.

"Huomaan, että aloitimme asiat väärällä jalalla. Voin sanoa heti alkuun, että minulla ei ole mitään sinua vastaan Paholaisen Kukka. Olen täällä vain takavarikoimassa erään varkaan anastamia aarteita. Eli siis, jos annat meidän vain jatkaa rauhassa, annamme sinun vuorostasi jatkaa matkaasi ja lupaan, ettemme kerro kenellekkään että olet elossa! Saat vaikka osan saaliista ja laitamme kaiken täällä tapahtuneen kyläläisten syyksi! Mitäs sanot!? Olethan piraatti ja piraattina varmasti tiedät, että raha toimii aina. Tehdäänkö siis diili?" Nezumi sanoi virnistäen vaikkei pystynytkään täysin peittämään pientä pelon värinää äänessään. Silloin tuo hiirikorvahattuinen mies näki, kuinka Felizian kehosta esiin työntyvät, osittain veriset köynnökset yllättäen luikersivat pois näkyvistä, imeytyen takaisin naisen kehoon.

"Sitähän minäkin!" Nezumi huudahti ja huokaisi lyhyesti, ennen kuin kääntyi katsomaan jäljelle jääneitä miehiään ja jatkoi; "Näettekö! Kun raha tulee puheeksi, asiat hoi-"

"KAPTEENI! VAROKAA!" Yksi sotilaista huusi äkkiä.

"OHDAKENYRKKI!" Felizia karjaisi ja samassa paksu, kasvimaisella massalla ja piikeillä varustettu nyrkki iskeytyi rusentavalla voimalla suoraan Nezumin keskivartaloon, jonka seurauksena tuo Merivoimien kapteeni sinkoutui veri suusta lentäen suoraan päin jäljelle jääneitä sotilaitaan, jolloin koko porukka lensi yhtenä ryppäänä kiviseen maahan.

"HÄIPYKÄÄ TÄÄLTÄ SENKIN KUSIPÄISET, ARLONGIN MUNAA LUTKUTTAVAT PELKURIT VAI HALUATTEKO, ETTÄ TAPAN TEIDÄTKIN!" Felizia karjaisi raivokkaasti, jolloin jäljellä olevat sotilaat lähtivät juoksemaan kauhuissaan poispäin, näiden samalla napatessa tajuton kapteeninsa mukaan.

"Tästä ei ole enää paluuta… Nyt Merivoimat viimeistään tietävät, että olen elossa… Mutta murehditaan sitä myöhemmin, sillä yksi kusipää on vielä jäljellä…" Felizia mietti samalla, kun tämä vilkaisi lyhyesti veren tahrimaa kättänsä. Varmistettuaan tämän jälkeen pari asiaa, joista ennen kaikkea sen, ettei paikalla ollut ketään ylimääräistä, Felizia lähti suunnistamaan kohti Cocoyasi Villagea.

Tällä välin Nami, Nojiko ja Gen olivat päässeet takaisin kylään, jonka asukkaat olivat nyt huolestuneen näköisinä kerääntyneet kolmikon ympärille.

"Mitä oikein on tekeillä! Mitä tapahtui?" Yksi kyläläisistä huusi.

"Miksi näytätte siltä kuin maailma olisi loppumassa?!" Toinen lisäsi.

"Gen! Ovatko merenmiehet tehneet jotain?!" Kolmas kysyi huolissaan.

Juuri kun tuo tuulimyllylakkinen mies oli vastaamassa, joukon taakse asteli olkihattuinen poika, joka oli istuskellut läheisen palmun alla. Nähdessään tutun, oranssihiuksisen naisen, Luffy huikkasi tälle hymyssäsuin; "Hei Nami, miten menee? Tarvitsetko apua tai jotain?"

"Sinä! Vieläkö sinä olet täällä!?" Nami huusi vihaisesti ja tarttui Luffya tämän liivin etumuksesta, jonka jälkeen navigaattorin karjunta kaikui pojan korvissa; "TÄLLÄ EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ SINUN KANSSASI! KAIKKI ON TEIDÄN SYYTÄNNE! HÄIPYKÄÄ JO HELVETTIIN TÄLTÄ SAARELTA! JOKA IKINEN TEISTÄ!" Tämän sanottuaan oranssihiuksinen nainen paiskasi Luffyn maahan, jonka jälkeen navigaattori lähti juoksemaan raivokas ilme kasvoillaan kohti Arlong Parkia.

"Jestas. Mikä hänen ongelmansa oikein on?" Luffy tuhahti noustessaan pystyyn, asettuen sen jälkeen istumaan takaisin palmun juurelle.

"ARLONG! ARLONG! ARLONG!" Tuo nimi kaikui Namin mielessä, kun nainen suunnisti valtava viha sisällään kohti Arlongin kartanoa. Samalla hetkellä naisen mielen valtasi myös muisto, jossa hän oli Arlongin kanssa tehnyt sopimuksen siitä, että kun navigaattori toisi merenmiehelle 100 miljoona belliä, tämä vapauttaisi sekä kylän että Namin. Arlong oli samalla myös vannonut, että kestäisi tehtävässä kuinka kauan hyvänsä, tämä ei milloinkaan rikkoisi tätä sopimusta..

"AAARLONG!" Nami karjui samalla kun tämä paiskasi ulkoportin auki, astuen sisälle kartanon pihaan. Arlongin joukot katsoivat tuota vihaisen näköistä naista hieman kummastellen samalla kun tämä asteli kohti vakiopaikallaan istuvaa Arlongia.

"Mikäs minun lahjakkaalla kartanpiirtäjällä on oikein hätänä? Näytät hivenen punakalta." Arlong kysyi välittämättä naisen raivokkaasta olemuksesta.

"MERIVOIMAT, JOTKA TYÖSKENTELEVÄT SINULLE, TULIVAT VARASTAMAAN RAHANI!" Nami karjui suorastaan sekopäisenä ja tarttui Arlongia tämän paidan kauluksesta, jatkaen heti perään; "MITÄ TÄMÄ OIKEIN TARKOITTAA!? ETKÖ SINÄ SANONUT, ETTÄ MIELUMMIN KUOLET KUIN RIKOT LUPAUKSEN, JOHON SISÄLTYY RAHA!?"

"Hm? Mutta minähän pidin sen lupauksen, enkö vain? Milloin minä muka rikoin sen?" Arlong kysyi rauhallisesti.

"ÄLÄ ESITÄ TYHMÄÄ! SINÄ KÄSKIT NE MERIVOIMAT VARASTAMAAN RA-" Nami aloitti, mutta samassa Arlong tarttui naista voimalla kiinni tämä suun kohdalta, tukkien sen. Sitten tuo merenmies katsoi Namia julma, terävähampainen hymy naamallaan ja sanoi jokaista sanaa painottaen; "MILLOIN JA MISSÄ KOHTAA NIMENOMAISESTI MINÄ RIKOIN SOPIMUKSEMME? PYYDÄN, KERRO SE MINULLE!" Tämän sanottuaan Arlong puhkesi nauramaan sitä tuttua, kylmää naurua, muiden merenmiesten yhtyessä siihen mukaan.

"Senkin kirottu…!" Nami ajatteli samalla kun suuret kyyneleet alkoivat valua pitkin naisen kasvoja.

Ja näin on Paholaisen Kukan 30. luku saatu päätökseen. Arlongin todellinen luonto on paljastunut ja sen myötä tilanne on saanut aivan uudenlaisen suunnan. Voimme myös näin ollen olla varmoja siitä, että ystävämme eivät tule enää vain istumaan laakereillaan. Viimeinen taistelu Namin ja Cocoyasi Villagen vapaudesta on edessä... Mutta miten se tulee menemään...? Sitä joudutte valitettavasti odottamaan jälleen ensi kertaan ;).

Kiitoksia jälleen kaikille teille, jotka olette kulkeneet Paholaisen Kukan matkassa tähän saakka. Nähdään!

Hello everyone!

So... Chapter 30 is now up. I have to say, that it's always nice feeling when we get these kind of milestones :D. This has been great journey but of course there is more to come so no worries ;).

And I also want to thank all of you who have reading this story about Felizia and her journey. It has been so great to see, that there are people who (hopefully) waiting new chapters. So thank you all at bottom of my heart! If you have any questions regarding this story, send them and of course you can always leave reviews. But you don't have to do it of course xD.

Anyways, I wish you all well and let's meet again in the next chapter of "One Piece - Devil's Flower".

-WillofJ-