Heipä hei! Tässä on Himitsu no yūwaku-fanfictionin uusi luku. Hain tähän lukuun hieman mallia Avatar the last Airbender-sarjan jaksosta, jossa Mai kertoi siitä, miten hän istui hiljaa, ja vastasi vain, kun häneltä kysyttiin jotain. Hain tähän jopa hieman inspiraatiota Frozen 2, ja My Little Pony: Friendship Is Magic-ohjelmasta. En omista kyseisen ohjelman, tai tässä luvussa esiintyvän All is found(japaniksi Mahou no kawa no komoriuta)-n oikeuksia. Olen vain niiden fani. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
(Natsuki no kettei)
"Shouton, hogo kessho hashira!" Natsuki harjoitteli puutarhassaan uutta Ninja-tekniikkaansa.
"Täytän huomenna 16, joten saan huomenna tietää vihdoinkin jotain salaisuuksia", Natsuki ajatteli innoissaan.
Natsuki istui puutarhan verannalle miettimään viime aikaisia tapahtumia.
(Flashback)
Natsuki käveli Sakuran, ja Kakashin kanssa Konohan kadulla, kunnes he näkivät erään kirkon.
"Isosiskoni unelma ei sitten koskaan toteutunut", Natsuki sanoi katsoen kirkkoa surullisena.
"Isosiskosi unelma?" Sakura kysyi.
"Se unelma koski tätä kirkkoa. Isosisko unelmoi menevänsä jonain päivänä naimisiin Uchiha Itachin kanssa juuri tässä kirkossa. Niin siskoni sanoi minulle kauan sitten", Natsuki sanoi.
"Todellako?!" Sakura kysyi yllättyneenä.
"Niin, mutta se jäi kuitenkin pelkäksi unelmaksi. Isosisko sanoi myös sen, että hän haluaisi nähdä minut morsiusneitonaan", Natsuki sanoi:
"Isosiskoni olisi varmasti ollut kaunis morsian".
"Ainakin erästä Kitsunea kauniimpi", Eräät siviilit sanoivat kulkiessaan kirkon ohi.
Natsuki katsoi siviilejä vihaisena, ja hänen silmänsä hohtivat punaisina, ja x-merkki ilmestyi hänen otsaansa, ja eräänlainen, kuvitteellinen liekki-aura ympäröi Natsukin, kun hän katsoi siviilejä vihaisena:
"Mitäs tulikaan sanottua?!"
Siviilit pysähtyivät säikähtäneinä kuultuaan Natsukin äskeisen huudon, ja kääntyivät katsomaan Natsukia, ja sitten siviilit kauhistuivat nähdessään Natsukin vihaisena katseen, joka muistutti nyt tosi paljon Yumin vihaista katsetta.
"Oliko se jotain jännittävääkin? Mitä jos sanoisitte sen uudelleen, tai kertoisitte minullekkin, että kenestä "Kitsunesta" te oikein äsken puhuittekaan äsken?" Natsuki kysyi.
Siviilit alkoivat vapista peloissaan nähtyään Natsukin pelottavan katseen. Se johtui siitä, etteivät he ennen olleet nähneet Natsukin mulkoilevan muita yhtä pelottavasti kuin nyt.
"Ai eikö nyt olekkaan enää mitään puhuttavaa, vai oliko teillä aulun alkaenkaan mitään sanottavaa minulle? Ei tainnut olla, vai mitä? No pitäkää sitten jatkossakin ajatuksenne täysin omana tietonanne! Ja jos kuulen teidän sanovan vielä yhdenkin loukkauksen siskostani, niin en vastaa seurauksista! Anteeksi!" Natsukin katse muuttui entistäkin pelottavammaksi.
"Aaaaa!" Eräs siviili kasteli housunsa.
"M-mikä Shizuka no Shojolle tuli?!" Yksi siviili huusi peloissaan paetessaan muiden siviilien kanssa paikalta.
"Ai niin...Unohdin vielä yhden asian! Minä en ole Kyūbi! Olen Kyūbin vanginvartija!" Natsuki huusi siviileille, jotka pakenivat nyt entistäkin pelokkaampina.
"N-Natsuki-san, mitä tuo oli olevinaan?" Sakura kysyi yllättyneenä.
"Nämä tilanteet on parempi hoitaa itse. En voi sietää siskoani koskevia pilkkapuheita, ja tuntui hyvältä purkaa äsken kiukkuani noihin siviileihin", Natsuki sanoi rauhoituttuaan.
"Äsken säikäyttämäsi siviilit eivät varmasti unohda äskeistä tilannetta", Kakashi sanoi.
"Toivottavasti he ottivat äsken opikseeni. Isosiskoni sanoi, että en saisi antaa minkään lannistaa itseäni. Hän sanoi jopa niin, etei minun kannata piitata pilkkapuheista millään tavalla. Toki isosiskoni neuvoi minua puolustamaan itseäni kiusaajilta. Hän sanoi niinkin, että pärjään hyvin käyttäytymällä kohteliaasti. Siksi istuinkin luokassa usein hiljaa oppituntien aikana, ja vastasin ainoastaan Chūnin-opettajien kysyessä minulta jotain", Natsuki sanoi.
"Ymmärrän. Natsuki-san, olet kai tottunut esittämään sitä, ettet piittaa pilkkapuheista", Sakura sanoi.
"Toki", Natsuki sanoi. "Mennään Hokagen torniin kysymään uutta tehtävää".
Natsuki lähti ryhmänsä kanssa kävelemään kohti Hokagen tornia. Lopulta Natsuki koputti Tsunaden työhuoneen ovea. Kop kop!
"Sisään", Tsunade sanoi, ja Natsuki avasi oven mennen ryhmänsä kanssa sisälle sulkien oven heidän perässään.
"Onko jokin vialla, kun huusit äsken?" Tsunade kysyi kuultuaan Natsukin äskeisen huudon.
"Siviilit osasivat olla äsken ärsyttäviä, joten huusin heille säikäyttäen heidät. En rehentele, mutta onnistuin siinä tosi hyvin. Yksi heistä jopa kasteli housunsa säikähdettyään vihaista ilmettäni. Olisiko teillä meille jotain uutta tehtävää?" Natsuki kysyi.
"Nostit kissan pöydälle. Odota hetki", Tsunade alkoi tutkia työpöydällään olevia papereitaan.
"Isosisko olisi varmasti näyttänyt ihan oikealta prinsessalta omissa häissään. Taidan kadehtia satujen prinsessoja jonkin verran. Yleensä kyseisten prinsessojen ei tarvitse kuin vain odottaa sitä, että heidän prinssinsä löytävät heidät, vaikka heidän täytyisikin odottaa sitä ties kuinka kauan. Yleensä kyseisten prinsessojen pitkä odotus palkitaan palkitaan aina juuri sillä, että he tulevat prinssiensa löytämäksi, vaikka kyse olisikin ties kuinka pitkästä, tai lyhyestäkin odottamisesta. Sellaista ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut minun kohdallani, joten pitääkö minun itse etsiä oma unelmieni mies?" Natsuki mietti:
"Miksi edes ajattelen moisia? Minun pitäisi nyt keskittyä vain nykyisten tavoitteideni saavuttamiseen. Unelmat tulevat vasta sitten".
"Löysin yhden B-tason tehtävän. Se on Konohan ulkopuolella, ja kestää todennäköisesti viikon. Konohan vanha ninja, Maruboshi Kosuke näki erään Nukeninin etsivän jotain Sora-kun läheltä. Napatkaa se Nukenin ja selvittäkää, että mitä hän oikei etsi Sora-kusta", Tsunade sanoi.
"Selvä", Kakashi sanoi, ja kuiskasi sitten jotain Tsunaden korvaan:
"Se, miten Natsuki säikäytti häntä, ja Yumia äsken pilkanneet siviilit oli tosi huvittavaa katseltavaa. Se onkin yksi syy, jonka takia uskonkin Natsukin kaipaavan nyt jotain tekemistä Konohan ulkopuolelta. Niin jotkut asiat eivät harmittaisi Natsukia niin paljon".
(Myöhemmin Sora-kussa)
"Tämä paikka ei ole muuttunut yhtään", Natsuki mietti kävellen ryhmänsä kanssa Sora-kun erään rakennuksen käytävällä.
"Hieman ahdistava ilmapiiri", Sakura sanoi katsellen ympärilleen.
"Anteeksi nyt vain kotimme puolesta", Joku sanoi, ja Sakura hermostui hieman katsoen taakseen nähdäkseen 2 kissaa.
"Pitkästä aikaa, Denka ja Hina", Natsuki sanoi kissoille.
"Kas Natsuki-chan", Hina sanoi.
"Toitko meille jotain tuliaisia?" Denka kysyi.
"Tässä pullo kissanminttua", Natsuki otti pienen pullon taskustaan, ja heitti sen Hinalle.
"Kiitos", Hina nappasi pullon etu-tassuillaan, ja laittoi sen sitten suuhunsa lähtien kävelemään eteenpäin.
"Miten tunnet nuo kissat?" Sai kysyi Natsukilta.
"Ne ovat Ninnekoita. Kävin täällä joskus 10 vuotta sitten siskoni, Sandaime Hokagen, Iruka-sensein, Itachin ja hänen veljensä kanssa. Uchihan-klaanin käyttämä asekauppa on täällä", Natsuki sanoi.
"Nekobaa odottaakin jo teitä", Denka sanoi johdattaen joukkiota eteenpäin.
Lopulta joukkio saapui huoneeseen, jossa Nekobaa oli siellä oli paljon kissoja.
Joukkio istui lattiatyynyille, ja Nekobaa katsoi Natsukia.
Nekobaalla oli pitkät, harmaat hiukset, ja päässään hiuspanta, joka oli tumma, ja muistutti kissan korvia, ja jotka pitivät hänen hiuksiaan paikoillaan. Hänellä oli yllään vaalean violetti huivi, ja oranssi mekko. Hän siristeli silmiään. Hänellä oli musta, kissamainen nenä. Hän näytti 70-vuotiaalata.
"Olet kasvanut sitten viime näkemän, Natsuki", Nekobaa sanoi. "Oletko jo löytänyt itsellesi poikaystävän?"
"En. Hienoa nähdä, että voitte hyvin", Natsuki sanoi.
"Totta. Itachin äiti, Mikoto toivoi siskostasi miniäänsä", Nekobaa sanoi.
"To-todellako?!" Natsuki kysyi yllättyneenä.
"Kyllä, sillä siskosihan oli Itachin tyttöystävä", Nekobaa sanoi:
"Usko pois kun sanon sinulle nyt sen, että Itachille tapahtui jotain edellisen Ninja-sodan aikana. Se oli jotain, joka muutti häntä hieman etäisemmäksi. Siksi hän olikin joskus hieman etäinen, ja niin poissaoleva, vaikka hän pitikin siskostasi. Olen tuntenut sinut, ja Sasuken siitä lähtien, kun olitte 6-vuotiaita. Kuka olisi uskonut sen, että olette nyt vihollisia, sillä olitte ennen lapsuudenystäviä. Varsinkin erän erään tilanteen jälkeen".
"Erään tilanteen?" Sakura kysyi.
"Se tapahtui käydessäni täällä viimeksi aiemmin mainitsemieni ninjojen kanssa. Istuin silloin Yumin sylissä lattialla. Silloin Uchiha halusi näyttää minulle uuden ennätyksensä Itachin keksimästä pelistä, mutta Uchiha kompastui silloin lattialla nukkuvaan Hinaan, ja kaatui silloin suoraan syliini. Se oli tosi noloa", Natsuki sanoi.
"Puhutteletko Sasukea nykyään hänen sukunimellään?" Tamaki kysyi tullessaan huoneeseen.
"Kyllä, Tamaki-san. Tässä on Tamaki-san, Nekobaan lapsenlapsi", Natsuki esitteli Tamakin ryhmälleen.
"Hauska tavata", Tamaki sanoi laittaen kantamansa pahvilaatikon huoneen lattialle. "Etsimänne Nukeninin tavara on tässä pahvilaatikossa. Minä näin hänen piilottavan tämän pahvilaatikon tänne, ja toin sen sitten Baa-chanille".
Tamaki oli 16-vuotias. Tamakilla oli pitkät, ruskeat hiukset, jotka ulottuivat vyötärön alapuolelle, sekä pähkinänruskeat silmät. Hänellä oli yllään hihaton, punainen pusero, vaaleat housut, verkkosukat, sekä sandaalit. Hänellä oli myös sideharso kiedottuna vasemman kyynärpäänsä ympärille. Hän oli pitkä, ja laiha.
"Selvä. Näyttäisitkö tuon pahvilaatikon kätköpaikan minulle? Satun nimittäin olemaan jäljityksen asiantuntija?" Kakashi pyysi Tamakilta.
"Toki", Tamaki sanoi. Seuraavaksi Tamaki, ja Kakashi lähtivät huoneesta.
"Mistä Itachin keksimästä pelistä puhuit äsken?" Sakura kysyi Natsukilta.
"Itachin kertoman perusteella hänen veljellään oli tylsää heidän käydessään täällä, joten Itachi keksi kissan tassunjälki-pelin piristääkseen veljeään. Siinä pelissä Uchihan veljekset keräsivät kuvia kissojen tassujen anturoista. Itachi mainitsi jopa hänen veljensä vetäneen kissoja niiden hännistä sen pelin aikana", Natsuki sanoi.
"Menikö Sasuke-kun todella silloin niin pitkälle?!" Sakura kysyi uskomatta korviaan.
"Kyllä meni. Minulla on kaikki Natsukin äsken mainitsemat kuvat. Itse asiassa olen jopa tavannut Niibin jinchūrikin, Nii Yugiton, joka on Kumogakuren kunoichi. Hän antoi kokoelmaani kuvan Niibin tassun jäljestä. Lapsenlapseni oli joskus ihastunut Sasukeen. He ovat nimittäin lapsuudenystäviä", Nekobaa sanoi.
"Onko Tamaki-san Sasuke-kunin ensirakkaus, ja tyttö, josta Sasuke-kun pitää?!" Sakura mietti shokissa:
"Anteeksi, mutta missä vessa on?"
"Käytävällä vasemmalla", Nekobaa sanoi, ja osoitti vasemmalla puolellaan olevassa seinässä olevaa oviaukkoa.
"Kiitos", Sakura lähti huoneesta.
"Mitä tuokin oli olevinaan?" Natsuki mietti.
"Natsuki, Sai, meidän tehtävämme on käydä läpi tuon pahvilaatikon sisältö, ja kirjoittaa siitä raportti Konohaan. Minä avaan tuon pahvilaatikon", Yamato sanoi.
"Sakura ei tainnutkaan käydä vessassa, sillä en ainakaan kuullut äsken sitä ääntä, joka aiheutuu yleensä wc-istuimen napin painamisesta", Natsuki mietti nähtyään Sakuran kävelevän poispain Nekobaan aiemmin osoittamasta suunnasta.
Yamato avasi pahvilaatikon, ja sen sisällä oli valkovihreitä, pesäpallon kokoisia palloja.
"Mitä nuo ovat?" Natsuki kysyi.
"Konohan aseenvalmistajan valmistamia kyynelkaasu-pommeja. Ne aiottiin myydä Kakashi-senpain parhaillaan jäljittämän Nukeninin toimesta", Yamato sanoi.
"Eli raha oli Nukenin tekemän varkauden motiivi", Natsuki sanoi.
Yamato nyökkäsi.
XXXXXXXXXXXX
"Tamaki-san, isoäitisi kertoman perusteella olit joskus Sasuke-kunin lapsuudenystävä, ja olit kuulemma joskus ihastunut Sasuke-kuniin. Pidätkö sinä yhä Sasuke-kunista?" Sakura kysyi edessään seisovalta Tamakilta.
"En, sillä se oli vain yksinkertainen ihastus. Kerroin kerran tunteeni Sasukelle, mutta hän torjui minut sanomalla pitävänsä eräästä toisesta tytöstä, joka kuulemma ymmärtää Sasukea tosi hyvin oman menneisyytensä takia", Tamaki sanoi. "Ja Sasuke pyrki kauan sitten vain miellyttämään isäänsä. Siksi Sasuke päättikin liittyä Konoha Keimu Butaihin kasvettuaan isoksi".
"Miellyttämään isäänsä?! Ei kuulosta yhtään Sasuke-kunilta!" Sakura sanoi yllättyneenä.
"Se on totta, sillä hänen isänsä puhui usein vain Itachista. Sasuken silloinen ammatti-valintakin johtui siitä, että hänen isänsä työskenteli Konoha Keimu Butaissa", Tamaki sanoi.
XXXXXXXXXXX
"Kaikki varastetut kyynelkaasu-pommit ovat tässä pahvilaatikossa", Yamato sanoi Kakashille, joka oli äsken palannut Tamakin kanssa huoneeseen.
"Hienoa. Palataan Konohaan", Kakashi sanoi kantaen Nukeniniä olkapäällään. Kyseinen Nukenin oli sidottu köysillä, ja hän oli Genjutsun vallassa.
Joukkio lähti huoneesta.
XXXXXXXXXXXX
"Millaiset välit Natsuki-sanilla, ja Sasuke-kunilla oli ennen?" Sakura kysyi Tamakilta.
"He olivat ennen kuin sisarukset, ja tekivät silloin lupauksen vahvistua", Tamaki sanoi. Tamaki näytti Sakuralle valokuvan, jossa Sasuke, ja Natsuki kiinnittivät koukussa olevat pikkusormensa toisiinsa tehden pinky promisen.
"No se lupaus on jo toteutunut, sillä he molemmat ovat jo tosi vahvoja", Sakura sanoi.
"Niin, mutta olisivatpa he pysyneet ystävinä", Tamaki sanoi surullisena. "Siis nykyisen tilanteen takia, sillä hehän ovat nyt vihollisia".
"Niin, mutta ei syytä huoleen, sillä Natsuki-san ei ole luopunut toivosta ystävystyä uudelleen Sasuke-kunin kanssa", Sakura sanoi.
"Yumi kielsikin usein Natsukia luovuttamasta", Tamaki sanoi.
"Totta", Natsuki sanoi tullessaan muiden kanssa paikalle.
"Mikset ole kertonut minulle Tamaki-sanin äsken mainitsemasta lupauksesta sinun, ja Sasuke-kunin välillä?" Sakura kysyi.
"Et koskaan kysynyt hänen, ja minun välisestä ystävyydestä siltä ajalta, ennen kuin valitsimme nykyiset tavoitteemme", Natsuki sanoi:
"Se johtui siitä, että sinullakin oli aiemmin lähinnä muuta tekemistä. Lisäksi Uchiha on jo varmaankin unohtanut sen lupauksen".
"Hän on kieltämättä muuttunut", Sakura sanoi.
"Laiskottelitko äsken?" Kakashi kysyi Sakuralta.
"En toki! Olin vain ajatuksissani", Sakura sanoi.
"Hän taisi ajatella taas Sasukea, kuten hän tekee tosi usein", Natsuki mietti:
"Nähdään taas, Tamaki-san".
"Nähdään", Tamaki sanoi.
Joukkio lähti kohti Konohaa.
(End of the flashback)
"Viime aikoina on ollut niin paljon tehtäviä, etten ole edes ehtinyt miettiä tulevaa syntymäpäivääni. Mitähän salaisuuksia saan huomenna selville?" Natsuki mutosi Yamabukin kävellessä Natsukia kohti.
Natsuki silitti Yamabukin päätä kevyesti oikealla kädellään:
"Lisäksi sain huomiseksi varsin erikoisen tehtävän".
(Flashback)
"Haluatte, että murtaudun Hokagen torniin testatakseni tämän tornin turvallisuutta?!" Natsuki kysyi uskomatta korviaan.
"Kuulit oikein. Tässä on Hokagen tornin pohjapiirrokset, joiden avulla voit laatia suunnitelmasi, jonka avulla yrität murtautua tähän torniin", Tsunade antoi Natsukille mustan kansion, jossa Tsunaden äsken mainitsemat pohjapiirrokset ilmeisesti olivat.
"Miksi valitsitte juuri minut tähän tehtävään?" Natsuki kysyi.
"Koska olit ensimmäinen ehdokas, jonka keksin kyseiseen tehtävään", Tsunade sanoi. "Kuvittele olevasi vaikka turvatarkastaja".
"En osannut odottaa tällaista tehtävää", Natsuki sanoi.
"Tämän tehtävän ei pitäisi olla sinulle mikään ongelma, kun ottaa huomioon sen Mitsuki-tapauksen", Tsunade sanoi.
"Voisimmeko olla puhumatta siitä tapauksesta?" Natsuki pyysi.
"Kyllä. Jos huominen tehtäväsi onnistuu, niin saat erityisen palkkion", Tsunade sanoi.
"Minä teen parhaani", Natsuki sanoi.
(End of the flashback)
"Miten suoritan kyseisen tehtävän?!" Natsuki mietti istuen yhä kotinsa verannalla, ja katsoen puutarhansa kukkapenkkiä.
Dhaks! Natsukin eteen putosi yllättäen jotain, joka nosti ilmaan pölypilven.
"Mikä se oli?!" Natsuki mietti uskomatta silmiään.
Pölypilven kadottua Natsuki näki maassa makaavan, pyörtyneen Rokku Rīn.
"Rī-san?" Natsuki sanoi uteliaana.
"Anteeksi!" Gai huusi juosten paikalle.
"Ei se mitään. Mitä Rī-sanille oikein tapahtui?" Natsuki kysyi.
"Jouduin tyrmäämään hänet, sillä hän joi äsken vahingossa sakea, ja alkoi riehua. Jos Rī juo tipankin alkoholia, tapahtuu hirveitä", Gai sanoi.
"Hirveitä?" Natsuki kysyi.
"Vein Rīn pari vuotta sitten erääseen ravintolaan juhlimaan Ura Renge-tekniikan oppimista. Rī joi silloin vahingossa pienen kupillisen sakea veden sijasta, minkä seurauksena tapahtui kauheita, ja ennen kuin huomasinkaan, niin äsken mainitsemani ravintola oli tuusannuuskana. Rī nimittäin tuhosi kyseisen ravintolan. Kun Rī juo alkoholia, hänestä tulee äärimmäisen agressiivinen. Lisäksi hän on luontainen Suikenin käyttäjä, humala-taistelija. Toinen tällainen tapaus oli silloin, kun Rī taisteli Kaguya Kimimaroa vastaan silloin, kun Sasuke lähti Konohasta. Rī otti nimittäin vahingossa mukaansa Tsunade-saman sakepullon oman lääkepullonsa sijasta. Tämä oli jo Rīn kolmas humala-tapaus. Kun hänellä on ollut tällaisia tapauksia, niin hän ei muista mitään siltä ajalta, kun hän on ollut humalassa. Hän ei kärsi edes krapulasta tällaisten tapausten jälkeen. Hän kiroilee jopa ollessaan humalassa", Gai sanoi.
"Milloin sait tämän oireen selville?" Natsuki kysyi.
"Sen aiemmin mainitsemani ravintola-välikohtauksen aikana. Tsunade-sama vaikutti hieman yllättyneeltä, kun kerroin hänelle Rīn alkoholi-ongelmasta", Gai sanoi.
"Uskon sen. Rī-san on aina niin kohtelias, joten minun on vaikea uskoa, tai edes kuvitella hänen kiroilevan", Natsuki sanoi.
"Sanos muuta", Gai totesi.
"Suosittelen pitämään alkoholin kaukana Rī-sanista sen Rī-sanin alkoholi-ongelman takia. Käytä tätä Rī-sanin rauhoittamiseksi, jos hän juo vahingossa alkoholia, jotta hän ei satuta itseään, tai muita. Tämä myrkky nimittäin lamaannuttaa ihmis-kehon pariksi tunniksi", Natsuki työnsi oikean kätensä varustepussiinsa, ja otti sieltä esiin injektiopullon, jonka sisällä oli hopean väristä nestettö. Hän antoi pullon Gaille.
"Miten tämä toimii?" Gai kysyi, ja katseli kädessään pitämäänsä pulloa.
"Riittää, kun kastelet senbonin toisen pään tuon pullon sisällä olevaan nesteeseen, ja heität sitten kyseisen senbonin tuossa nesteessä kastellun pään Rī-sanin polveen. Sen pitäisi toimia, ellei Rī-san sitten ole immuuni myrkyille. Jos hän on immuuni myrkyille, niin olet pulassa", Natsuki sanoi.
"Selvitän asian", Gai sanoi. "Miten voin kiittää sinua tarpeeksi?"
"Voisitko neuvoa minua vähän? Tsunade-sama antoi minulle yllättävän tehtävän. Hän haluaa, että murtaudun Hokagen torniin testatakseni Hokagen tornin turvallisuutta", Natsuki sanoi.
"Kuulostaa haasteelliselta tehtävältä. Milloin sinun on suoritettava kyseinen tehtävä?" Gai kysyi.
"Huomenna. Aika haasteellinen tehtävä, ja vieläpä syntymäpäivänäni", Natsuki totesi.
"To...totta. Syntymäpäiväsihän on huomenna. En valitettavasti pysty auttamaan sinua nyt. Minun on nyt nimittäin vietävä Rī kotiinsa. Ja sitten minun on valmistauduttava suorittamaan eräs huomenna tehtävä. Se on äärimmäisen salainen. Valmistaudu suorittamaan huominen tehtäväsi täydellä nuoruuden innolla, ja tarmolla!" Gai neuvoi Natsukia.
"Kiitos rohkaisusta", Natsuki sanoi.
"Ole hyvä", Gai sanoi. Hän otti Rīn reppuselkäänsä, ja lähti Natsukin puutarhasta hyppien katolta toiselle katolle.
"Jos onnistuisin keksimään oikean suunnitelman, niin huominen tehtävä voisi onnistua. Ongelmana on kuitenkin Hokagen tornin väki. Minun pitäisi hämätä Hokagen tornin väkeä jollain tavalla, minkä ansiosta voisin murtautua Hokagen torniin. Hämätä! Siinä se! Kiinnitän Hokagen tornin väen huomion muualle, ja livahdan sillä välin Hokagen torniin. Aika tutkia näitä pohjapiirustuksia", Natsuki mietti katsoen vasemmassa kädessään pitämäänsä kansiota. "Miksi sain kyseisen tehtävän juuri syntymäpäivälleni? Ovatkohan ystäväni, ja Tsunade-sama kenties unohtaneet syntymäpäiväni?"
(Aamulla)
Natsuki nousi istumaan sängyssään. Hän oli herännyt äsken.
"Mistä tuo yukata ilmestyi?!" Natsuki mietti nähtyään vaatekaappinsa oven kahvaan ripustetun henkarin, jossa oli vaaleansininen yukata. Yukatan obi oli valkoinen.
Natsukin sängyn oikealla puolella olevalla lattialla oli zōri-sandaalit, joiden remmit olivat vaaleansiniset. Sandaalien päällä oli valkoisia tabi-sukat.
Natsuki laittoi sukat sängylle, ja sitten hän laittoi sandaalit jalkoihinsa, ja nousi seisomaan kävellen vaatekaappinsa eteen.
Natsuki tarttui kaappinsa oven kahvaan oikealla kädellään, ja avasi kaappinsa oven, mutta kaapissa oli vain pari pyyhettä.
"Missä vaatteeni ovat? Näyttää siltä, että joudun tänään pukeutumaan yukataan. Käyn ensin suihkussa", Natsuki mietti.
Natsuki otti yhden pyyhkeen, ja meni kylpyhuoneeseen.
"Onkohan Natsuki valmis aloittamaan uuden tehtävänsä suorittamisen?" Tsunade ajatteli istuen työpöytänsä takana olevalla tuolilla.
Tsunade oli työhuoneessaan.
"Kerrassaan odottamaton tapaus. Vaatteeni eivät olleet edes kylpyhuoneeni pyykkikorissa. Onneksi kylpyhuoneeni hyllyllä oli puhtaita, yukatan alla käytettäviä vaatteita. Ne oli viikattukin siististi. Seuraavaksi tulin keittiöön, ja aamiainen oli tehty valmiiksi. Koska se on yhä lämmintä, niin Iruka-sensein on täytynyt tehdä se vasta ihan vähän aikaa sitten", Natsuki istui keittiön pöydän edessä olevalla lattiatyynyllä syömässä aamiaista. Hän oli pukeutunut yukataan, valkoisiin tabi-sukkiin, ja zōri-sandaaleihin käytyään suihkussa, ja hän oli sitten mennyt keittiöön tehdäkseen aamiaista.
Kun Natsuki oli mennyt keittiöön nähdäkseen, että pöytä oli katettu valmiiksi. Hän oli löytänyt keittiön pöydältä Irukan kirjoittaman kirjeen, jossa Iruka oli kertonut Natsukille tehneensä Natsukille aamiaisen. Pöydällä oli ollut jopa Irukan tekemä onnittelu-kortti.
Natsuki oli löytänyt keittiön pöydältä lahjan, joka oli ollut piirrustuslehtiön, ja uudet värikynät.
"Omeletti maistui hyvältä. Tiskaan, ja aloitan tehtävän suorittamisen. Missähän Yūkimaru, ja Yamabuki ovat?" Natsuki mietti. Hän ei ollut nähnyt Yūkimarua, tai Yamabukia koko aamuna.
"Mitenköhän Natsuki aikoo suorittaa tämän tehtävänsä?" Tsunade mietti.
Hokage istui työpöytänsä takana olevalla tuolilla.
Natsuki käveli kohti Hokagen tornia.
Aurinko oli noussut jo pari tuntia sitten.
"On aika aloittaa tehtävän suorittaminen", Natsuki ajatteli tarttuen tornin ulko-oven kahvaan oikealla kädellään. Hän työnsi ovea eteenpäin nähdäkseen oven olevan auki.
"Hm. Aika varomatonta. Tämä on joko osa tehtävääni, tai sitten joku yrittää harhauttaa minua. Tsunade-sama ja Shizune-neechan olivat eilen Hokagen työhuoneessa silloin, kun sain tämän tehtävän. Jompikumpi heistä olisi voinut jättää Hokagen tornin ulko-oven auki, jotta en epäilisi, tai varautuisi mahdollisiin ansoihin. Minun on parempi olla varovainen", Natsuki ajatteli kävellessään eteenpäin Hokagen tornin käytävällä.
"Izumo, ja Kotetsu ovat tuolla", Natsuki ajatteli nähtyään kyseisten miesten seisovan Tsunaden työhuoneen oven edessä.
"Lienee aika varmistaa se, ettei kukaan näe minua", Natsuki ajatteli seisoen erään nurkan takana. Natsuki työnsi oikean kätensä yukatansa oikeassa helmassa olevaan taskuun, ja otti sieltä esiin purppuran savupommin, ja heitti sen kohti Izumoa, ja Kotetsua. Pof! Savupommi räjähti osuttuaan lattiaan, ja purppura savu ympäröi Izumon, ja Kotetsun.
"Mitä tapahtui?!" Kotetsu kysyi, minkä jälkeen hän, ja Izumo kaatuivat lattialle. "Krooh! Pyyh!"
"Nukkukaa hyvin", Natsuki ajatteli.
Kun purppura unikaasu oli kadonnut, niin Natsuki käveli esiin piilostaan, ja työnsi Tsunaden työhuoneen oven auki oikealla kädellään.
Hokagen työhuoneessa oli pimeää.
Natsuki tunnusteli vasemmalla kädellään vasemmalla puolellaan olevaa seinää, kunnes hän löysi valokatkaisijan, minkä avulla hän sytytti huoneen katossa olevan kattolampun.
"Ovela temppu", Tsunade sanoi istuen työpöytänsä takana olevalla tuolilla. Hänen työpöytänsä päällä oli kakku, jossa oli kynttilöitä.
"Onnea. Sinä olet nyt 16-vuotias, päivänsankari", Haruka sanoi, ja halasi Natsukia takaapäin.
"Hetkinen! Oliko tehtäväni murtautua tähän torniin pieni juoni järjestää minulle syntympäivä-yllätys?" Natsuki kysyi. "Luulin, että olitte unohtaneet syntymäpäiväni, kun sain tämän tehtävän".
"Kyllä. Tämä syntympäivä nimittäin eroaa edellisistä syntymäpäivistäsi", Tsunade sanoi sytytettyään kakun kynttilät. "Emmekä unohtaneet syntymäpäivääsi".
"Ei olisi tarvinnut", Natsuki sanoi hämmästyneenä. Lopulta hän hymyili, ja itki hieman ilon kyyneliä.
"Älä ole noin vaatimaton", Haruka sanoi, ja johdatti Natsukin istumaan Tsunaden työpöydän etupuolella olevalle tuolille. Sitten Haruka pyyhki Natsukin kyyneleet.
"Puhalla kynttilät", Kakashi sanoi tultuaan Sakuran kanssa huoneeseen.
"Toivon, että onnistun tuomaan Sasuken takaisin Konohaan", Natsuki toivoi, ja sammutti kynttilät kevyellä puhalluksella.
"Hyvää syntymäpäivää", Kakashi sanoi.
"Kiitos", Natsuki sanoi.
(Natsukin koti)
"Tänään on Natsukin 16 syntymäpäivä. Onkohan hän valmis saamaan selville pari salaisuutta?" Itachi ajatteli seisoessaan Natsukin huoneessa.
Itachi laittoi Natsukin yöpöydälle pienen paketin.
(Tsunaden työhuone)
"Kiitos", Natsuki sanoi Harukalle. Natsuki katsoi oikean kätensä ympärillä olevaa rannerengasta, jonka hän oli äsken saanut Harukalta.
"Ole hyvä", Haruka sanoi. "Piditkö leipomastani kakusta?"
"Kyllä", Natsuki sanoi. "Kiitos".
"Hienoa", Haruka sanoi. "Ole hyvä".
"Tämä valokuva-albumi on minulta", Kakashi antoi Natsukille tummansinisen valokuva-albumin.
"Kiitos", Natsuki sanoi.
"Tämä on käytännöllinen lahja. Ole hyvä", Sakura antoi Natsukille vaaleansinisen hiuspampulan, jossa oli valkoisten cameliaiden kuvioita.
"Kiitos", Natsuki sanoi, ja sitoi hiuksensa poninhännälle Sakuralta saamallaan hiuspampulalla.
"Tämä kortti on Kosukelta, ja tämä kortti on Jiraiyalta", Haruka sanoi, ja antoi Natsukille kaksi onnittelu-korttia.
"Kiitos", Natsuki sanoi.
"Aika on koittanut. Kerron sinulle nyt erään salaisuuden perheestäsi, mutta ensin kerron sinulle toisen asian", Tsunade sanoi.
"Koskeeko se Akatsukia?" Natsuki kysyi.
"Ei. Laita saamasi lahjat työpöydälleni. Äitisi neuloi tämän sinulle pari kuukautta ennen syntymääsi", Tsunade antoi Natsukille paketin.
Natsuki laittoi albumin, ja kortit pöydälle, ja avasi Tsunaden antaman paketin nähdäkseen vaaleansinisen villapuseron:
"Kiitos".
"Ole hyvä. Haluatko kysyä jotain?" Tsunade kysyi Natsukilta.
"Millainen äitini oli?" Natsuki kysyi.
"Hän oli puhelias, punatukkainen poikatyttö. Äidistäsi tuli hyvin kaunis sitten, kun hänesstä tuli aikuinen", Tsunade sanoi.
"Niinkö?" Natsuki kysyi.
"Kyllä. Shizune haluaisi näyttää sinulle jotain", Tsunade sanoi.
"Mitä?" Natsuki kysyi.
"Pian näet", Shizune sanoi seisoen oven edessä. "Seuraa minua".
Natsuki käveli Shizunen perässä ulos huoneen oviaukosta.
Sasuke istui erään puun oksalla katsomassa kaukana näkyviä vuoria.
(Sasuken flashback)
"Siinäkö kaikki?" Sasuke kysyi.
Maassa makasi monia, haavoittuneita Otogakuren ninjoja.
Sasuke oli äsken harjoitellut taistelemalla kyseisiä ninjoja vastaan, ja voittanut heidät helposti.
"He ovat yhä elossa. Olet edelleen liian lempeä. Sinun on oltava armottomampi taistellaksesi Itachia vastaan", Orochimaru sanoi Sasukelle.
"Kohteeni on jossain muualla", Sasuke istui erään, haavoittuneen ninjan selän päällä.
"Ei pisaraakaan roiskunutta verta vaatteissa. Ja minua sanottiin neroksi. En ollut mitään häneen verrattuna. Pian valtaan hänen kehonsa. Ja sitten on Natsuki-sanin vuoro", Orochimaru ajatteli.
Aurinko oli laskemassa.
(Ehd of the flashback)
"Itachi saa tuntea armottomuuteni nahoissaan", Sasuke ajatteli.
"Tosi kaunista", Natsuki sanoi kävellen Shizunen kanssa luolassa, jonka seinämissä oli monia, eri värisiä kristalleja.
"Kyllä. Löysin tämän luolan sen jälkeen, kun näkemäsi meteoriitti laskeutui tälle vuorelle", Shizune sanoi.
"Eli puhuimme tästä luolasta ollessamme lomalla", Natsuki sanoi muistettuaan Shizunen kanssa aiemmin puhumansa aiheen.
Shizune nyökkäsi.
"Odottakaa vähän!" Sakura huusi juosten Natsukin, ja Shizunen perässä.
"Onneksi et eksynyt", Natsuki sanoi.
"Kyllä", Sakura sanoi.
Lopulta tytöt, ja Shizune saapuivat luolan suuaukolle nähdäkseen Irukan, Tsunaden ja Yūkimarun.
Yamabuki seisoi Yūkimarun edessä.
Tsunaden takana oli isot vaunut. Ne olivat vihreät, ja valkoiset. Vaunuja veti kaksi hevosta, ja Yamato istui vaunujen kuljettajan paikalla.
"Oletteko menossa jonnekin?" Natsuki kysyi.
"Kyllä. Tämä matka koskee salaisuutta, jonka kerromme sinulle tänään. Siksi haluamme sinunkin osallistuvan tälle matkalle", Tsunade sanoi.
"Aika salaperäistä", Shikamaru tuli paikalle ryhmänsä, Harukan, Gain, ja Kurenain oppilaiden kanssa. Saradakin oli paikalla Irukan, ja Kohakun tavoin.
Natsuki nousi Tsunaden tavoin vaunuihin, ja istui vaunujen lattialla istuvan Kakashin viereen.
Lopulta vaunut alkoivat liikkua eteenpäin.
"Minne minua oikein viedään?" Natsuki mietti uteliaana.
"Miksi olette täällä?" Iruka kysyi samalla, kun vaunut pysähtyivät.
"Keillehän Iruka-sensei mahtaa puhua?" Natsuki mietti.
"Halusin kertoa teille Akatsukista, joten päätin tulla Konohaan tapaamaan teitä. Kuka on noissa vainuissa?" Joku kysyi.
"Gaara?!" Natsuki ajatteli tunnistettuaan äsken kuulemansa äänen omistajan.
Yllättäen vaunun takaseinän paikalla oleva verho vedettiin sivuun, ja Natsuki näki Gaaran, Temarin, ja Kankurōn:
"Iltaa".
"Iltaa. Natsuki, mitä on tekeillä?" Gaara kysyi.
"Tänään on 16 syntymäpäiväni. Tsunade-sama sanoi minulle aiemmin niin, että saan tänään selville erään salaisuuden. Mitään muuta en pysty nyt kertomaan sinulle. Mitä halusit kertoa Tsunade-samalle Akatsukista?" Natsuki kysyi.
"Se koskee sitä, kun Akatsuki vangitsi minut. Silloin, kun Akatsukin jäsenet poistivat Shukakun sisältäni, niin he sinetöivät Shukakun jättimäisen, ihmisen muotoisen rituaali-patsaan sisälle. Tunsin sen kyseisen hetken aikana", Gaara sanoi.
"Niinkö? Kun Kakashi-sensei ja minä taistelimme Akatsukin Deidaraa vastaan, niin Deidara sanoi meille sen, että sinun lisäksesi Akatsuki on päihittänyt kaksi muutakin jinchūrikiä. Deidaran sanojen mukaan kukaan, kyseisten jinchūrikien ystävistä, tai heidän kyliensä asukkaista ei edes yrittänyt pelastaa kyliensä jinchūrikejä. Monet, kyseisten jinchūrikien kylien asukkaista olivat jopa iloisia päästyään eroon kyliensä jinchūrikeistä. Sitä ei todellakaan ollut kiva kuunnella. Sen kuunteleminen suututti. Keistähän jinchūrikeistä Deidara oikein puhui silloin?" Natsuki kysyi.
"Todennäköisesti Iwagakuren Hanista, ja Takigakuren Fūsta. Jiraiya mainitsi kerran sen, että Akatsukin jäsenet sieppasivat Hanin, ja Fūn ennen Gaaraa", Tsunade sanoi.
"Tapasin Takigakuren Fūn ensimmäisen kerran yksi, ja puoli vuotta sitten Sunagakuren lähellä pidetyn Chūnin-kokeen aikana. Fū auttoi minua silloin, sillä eräs Sunagakure ninja yritti silloin poistaa Shukakun chakraa sisältäni tullakseen Puseudo-Jinchūrikiksi erään Sunagakuren ninjan ehdotettua sitä hänelle. Hän yritti tehdä saman Fūn sisällä olevalle Nanabille. Konohan, Takigakuren, ja Sunagakuren ninjat kuitenkin pysäyttivät Fūn, ja minun kimppuun hyökänneen ninjan. Kyseinen ninja, ja hänen rikoskumppaninsa vangittiin. Fū vaikutti halukkaalta saamaan ystäviä", Gaara sanoi.
"Se on täysin ymmärrettävää kun ottaa huomioon sen, miten jinchūrikejä kohdellaan. Jiraiya-sama ei kertonut minulle mitään Fūn, ja Hanin kohtaloista", Natsuki sanoi.
"Jiraiya-sama ei varmaan halunnut huolestuttaa sinua, sillä vain jinchūriki voi ymmärtää toisen jinchūrikin tunteita kun ottaa huomioon sen, miten heitä kohdellaan", Shizune sanoi. "Älä ole vihainen Jiraiya-samalle".
"En ole vihainen hänelle", Natsuki sanoi.
"Natsuki, pystytkö nukkumaan normaalisti, vaikka oletkin jinchūriki?" Gaara kysyi.
"Kyllä. Miksi kysyt?" Natsuki kysyi.
"Minä en pystynyt nukkumaan normaalisti silloin, kun olin jinchūriki, sillä Shukaku yritti vallata kehoni silloin, kun nukuin. Tanuki Neiri no Jutsu-tekniikka oli ainoa mahdollisuus, jolla pystyin nukkumaan edes jollain tavalla. Näit minun käyttävän sitä Tanuki Neiri no Jutsu-tekniikkaa silloin, kun taistelimme kolme vuotta sitten", Gaara sanoi. "Nykyään voin nukkua kunnolla".
"Hyvä", Natsuki sanoi.
"Ovatkohan Gaaran mainitsemat Puseudo-Jinchūrikit erilaisia, kuin normaalit Jinchūrikit?" Natsuki mietti.
"Tsunade-sama, onko olemassa monenlaisia Jinchūrikejä?" Natsuki kysyi.
"Miksi kysyit tuollaisen kysymyksen?" Tsunade kysyi.
"Koska en ole koskaan ennen kuullutkaan Puseudo-Jinchūrikeistä. Äskeinen keskustelu Gaaran kanssa oli ensimmäinen kerta, kun kuulin Puseudo-Jinchūrikeistä", Natsuki sanoi. "Kyūbiin liittyviä asioita pidetään Konohassa tiukasti salassa".
"Uskomatonta, että Jiraiya jätti kyseisen asian kertomatta Natsukille! Jiraiya sanoi minulle kertoneensa Natsukille kaiken Jinchūrikeistä, mutta Jiraiya ei kertonutkaan Natsukille Puseudo-Jinchūrikeistä! Onko Jiraiya ihan pöljä?!" Tsunade ajatteli närkästyneenä:
"Kieltämättä Puseudo-Jinchūrikit eroavat hieman normaaleista Jinchūrikeistä. Puseudo-Jinchūrikien sisällä on vain Bijūn chakraa, mutta ei koko Bijūta. Puseudo-Jinchūrikit voivat käyttää Bijūiden hyökkäyksiä. Puseudo-Jinchūrikejäkin on syrjitty heidän voimiensa takia".
"Kiitos selityksestä. Oletteko koskaan nähneet Puseudo-Jinchūrikejä?" Natsuki kysyi.
"En ole", Tsunade sanoi.
"Selvä. Tuota, en tiedä, minne olemme menossa, mutta voisivatko he tulla mukaamme?" Natsuki kysyi katsoen Gaaraa ja tämän sisaria.
"Selvä", Tsunade sanoi.
"Kiitos", Natsuki sanoi.
Yamato laittoi verhon takaisin vaunun takaseinän ovi-aukon eteen.
Lopulta vaunut alkoivat liikkua taas eteenpäin.
"Aaaaaa", Natsuki katseli uteliaana ympärilleen:
"Lauloiko joku äsken?"
"Mitä nyt, Natsuki?" Kakashi kysyi nähtyään Natsukin katselevan ympärilleen.
"Olin vain ajatuksissani. Muuten, isosiskoni laului minulle kerran erään laulun. Se laulu kertoi eräästä etityisestä temppelistä joka oli nimeltään Muistojen temppeli. Siellä voi nähdä muistojaan. Jos joku menee kyseiseen temppeliin, niin hän näkee kaikki, itseään koskevat muistot. Voisinko laulaa sen laulun nyt?" Natsuki kysyi.
"Kyllä", Kakashi sanoi.
"Sen laulun nimi on Mahou no kawa no komoriuta.
Yoiko yo
Oyasumi
Haruka naru
Kita no kawa ni
Subete no kioku ga
Hisondeiru
Ima mo
Anata ga
Motomeru kotae wa
Soko ni nemuru
Sagashite minasai
Oborenai you ni ne
Kiite
Mimi sumashite
Mahou no kawa no uta
Sono himitsu o shiru
Yuuki aru no nara
Kitakaze ga
Umi ni
Meguriau
Sono kawa ni
Oide
Yoiko yo
Haha naru kawa e to", Natsuki lauloi.
"Yksi, äskeisen laulun sana oli hieman varoittava. Mitä se tarkoittaa?" Yamaton vieressä istuva Yūkimaru kysyi.
"En tiedä tarkalleen. Kysyin sitä kerran isosiskoltani, ja hän sanoi, että aiemmin mainitsemassani Omoide no shindensä voi nähdä jopa pelottavia asioita menneisyydestään. Ja saada samalla selville jotain, jota pitäisi varoa. Isosisko kävi siellä kerran, ja sai selville jotain pelottavaa. Hän sanoi, että joku entinen Konohan ninja yrittäisi aiheuttaa Konohalle isojakin ongelmia. Hän sanoi jopa, että vain Jiraiya-saman oppilas, jota sanotaan "Yogen no Ko", voisi pysäyttää sen ongelmien aiheuttajan. Isosiskoni ei tainnut haluta pelotella minua, ja ei siksi kertonut minulle tarkemmin sitä, että mitä hän sai selville käydessään Omoide no shindensä", Natsuki sanoi.
"Mitähän Yumi mahtoi saada selville käydessään Omoide no shindensä?" Kakashi mietti.
Lopulta vaunut pysähtyivät, ja Yamato veti vaunujen takaseinän edessä olevan verhon sivuun.
Natsuki nousi pois vaunuista Tsunaden, ja Kakashin tavoin.
"Matkustimme ehkä pari tuntia, mutta missä olemme?" Natsuki kysyi katsellen samalla ympärilleen.
Kaikkialla oli raunioita, ja tuhottuja rakennuksia, joiden välissä kulki jonkinlainen joki. Hieman kauempana näkyi meri, ja saaria.
"Noiden raunioiden seiniin on maalattu samanlaiset pyörre-kuviot, kuin Konohan Chūnin-liiveissä", Natsuki ajatteli huomattuaan kyseisen asian.
"Tämän maan nimi oli kauan sitten Uzu no Kuni. Se oli yksi Hi no Kunin, ja Konohagakure no Saton liittolais-kylistä", Tsunade sanoi.
"Oli? Täällä ei taida enää asua ketään", Natsuki sanoi.
"Ei enää nykyään, sillä tämä kylä tuhottiin kauan sitten sotien aikana. Mutta tämä oli ennen kaunis kylä", Tsunade sanoi hieman surullisena.
"Miksi hän vaikuttaa hieman surulliselta? Tunsiko hän joitain tämän kylän asukkaita?" Natsuki ajatteli:
"Tunsitteko täällä asuvia ihmisiä?"
"Kyllä. Isoisänikin tunsi täällä asuvia ihmisiä. Miksi kysyit?" Tsunade kysyi.
"Näytitte äsken hieman surulliselta puhuessanne tästä kylästä, joten aloin miettiä, että tunsitteko joitain tämän kylän asukkaita", Natsuki sanoi.
"Heh! Olempa varomaton, kun voit noin vain nähdä lävitseni", Tsunade sanoi.
"Toisin kuin äidilläni, minulla ei ole muistoja tämän kylän kulta-ajoista", Haruka sanoi.
"Miksi he toivat Natsukin tänne?" Gaara mietti.
"En ole kuullutkaan ennen Uzu no Kunista. Miksi Tsunade-sama halusi näyttää tämän paikan Natsuki-sanille?" Sakura ajatteli uteliaana.
"Tämä paikka näyttää jostain syystä tutulta, vaikka en olekaan ennen käynyt täällä", Natsuki sanoi huomattuaan kyseisen asian.
"Ehkä se johtuu tästä valokuvasta", Iruka sanoi. Hän työnsi oikean kätensä Chūnin-liivinsä taskuun, ja otti sieltä esiin vaalokuvan, jonka hän antoi Natsukille. Kyseinen kuva esitti Natsukin äsken näkemää kylää. "Muistatko tämän valokuvan?"
(Flashback)
"Isosisko, mitä tämä kuva esittää?" Natsuki katsoi sängyllään olevaa valokuvaa. Kuseinen kuva oli pudonnut Yumin äsken näyttämän valokuva-albumin välistä.
"Erästä tuhottua kylää. Tuo valokuva kuului äidillemme", Yumi sanoi.
(End of the flashback)
"Nyt muistan tämän kuvan. Isosiskoni sanoi minule kauan sitten, että tämä valokuva kuului äidilleni. Miksi tämä valokuva kuului äidilleni?" Natsuki kysyi.
"Koska äitisi syntyi tässä kylässä. Hän muutti täältä Konohaan, koska hänet valittiin täyttämään eräs tärkeä tehtävä", Tsunade sanoi.
"Millaisen tehtävän?" Natsuki kysyi uteliaana. "Tämä on, tai siis oli äitini kotikylä".
"Vielä ei ole sopiva hetki puhua siitä tehtävästä", Tsunade sanoi.
"Mikä tämän kylän nimi oli?" Natsuki kysyi.
"Puhumme siitä myöhemmin", Tsunade sanoi.
"Selvä", Natsuki sanoi.
"Aaa!"
Natsuki kuuli aiemmin kuulemansa laulun taas, ja katseli uteliaana ympärilleen huomatakseen muiden käyttäytyvän normaalisti.
"He eivät tainneet kuulla äskeistä laulua. Pelleileekö joku kustannuksellani?" Natsuki mietti.
"Mitä ajattelet?" Yūkimaru kysyi Natsukilta.
"Jos tutkin tätä paikkaa, voin löytää sen, joka pelleilee kustannuksellani", Natsuki ajatteli:
"Voisimmeko tutkia tätä paikkaa?"
"Sopii", Tsunade sanoi, ja käveli muiden kanssa eteenpäin.
"Tämä oli joskus Natsukin äidin kotikylä, ja Natsuki ei tiedä vanhempiensa nimiä. Nyt Natsuki sai tietää äitinsä olevan kotoisin tästä kylästä. Ei siis ole mikään ihmekään, jos Natsukilla on nyt ristiriitaisia tunteita", Kakashi sanoi Sakuralle huomattuaan Sakuran katsovan Natsukia huolissaan.
"Millainenkohan Natsuki-sanin äiti oli?" Sakura ajatteli.
"Aaaa!"
Natsuki käveli oikealle nähdäkseen temppelin, joka oli kylän keskellä.
Temppeli oli hyvässä kunnossa. Sen ulkoseinät olivat valkoiset, katto oli musta, ja temppelin ulko-ovet olivat harmaat. Temppelin ulko-oviin oli maalattu iso, punainen pyörre-kuvio. Temppelin seinissä oli ikkunoita.
"Tämä on Shijima no shinden. Täällä voi muistella menneitä eri tavalla, kuin normaalisti tämän temppelin sisällä olevan Fūinjutsun avulla. Äitisi mainitsi sen minulle, Natsuki", Tsunade sanoi, ja työnsi temppelin ulko-ovet auki.
"Onko tämä temppeli samanlainen, kuin Omoide no shinden? Siskoni kertoi minulle kauan sitten käyneensä siellä joskus, ja saaneensa silloin selville jotain pelottavaa", Natsuki sanoi.
"Kuulin kyllä, mitä sanoit aiemmin Kakashille kyseisestä temppelistä tullessamme tänne", Tsunade sanoi. "Tämä temppeli eroaa mainitsemastasi temppelistä, vaikka täälläkin voi nähdä muistojaan".
"Vai eroaa?" Natsuki kysyi.
"Monellakin tapaa", Tsunade sanoi kävellen temppeliin muiden seuratessa häntä.
"Aaaa!"
"Joku taitaa tosiaan pilailla kustannuksellani", Natsuki totesi kuullen saman laulun, kuin aiemminkin.
"Älä ole niin varma", Tsunade sanoi.
"Aaaa!" Temppelin lattiassa olevat kuviot alkoivat hohtaa vaaleansinisinä, ja temppelin sisäseinät muuttuivat vaaleansinisiksi. Lattia, ja kattokin muuttuivat vaaleansinisiksi.
"Kuka laulaa?" Iruka kysyi uteliaana.
"Kuulitteko tekin tuon laulun? Ajattelin aluksi vain, että joku pelleilee kustannuksellani kuullessani tuon laulun", Natsuki sanoi.
"Kuulin sen laulun vasta äsken", Iruka sanoi. Muut nyökkäsivät.
"Kuulin itsekin tuon laulun tullessamme tänne, mutta Natsuki ei ole vielä valmis kuulemaan sitä, että olen Natsukin sukulainen isoäitini kautta. Harukakin taisi kuulla tuon laulun", Tsunade ajatteli nähtyään Harukan katselevan uteliaana ympärilleen.
"Aaaa!" Laulu kuului huoneen oikealla puolella olevan seinän oviaukosta.
Natsuki käveli kohti kyseistä oviaukkoa muiden seuratessa häntä.
"Aaaaa!"
Lopulta Natsuki saapui huoneeseen, jonka seinille oli maalattu punaisia pyörre-kuvioita, ja mustia Senju-klaanin tunnuksia.
"Aaaaa!"
"Tuo on Senju-klaanin tunnus! Lattiassakin on punainen pyörre-kuvio", Natsuki ajatteli katsellen ympärilleen.
Natsuki käveli lattian keskellä olevan pyörre-kuvion päälle, ja kyseinen kuvio alkoi hohtaa, ja huoneen seinät muuttuivat vaaleansinisiksi, ja näyttivät nyt hieman peileiltä.
"Yoiko yo
Oyasumi
Haruka naru
Kita no kawa ni
Subete no kioku ga
Hisondeiru
Ima mo
Anata ga
Motomeru kotae wa
Soko ni nemuru
Sagashite minasai
Oborenai you ni ne
Kiite
Mimi sumashite
Mahou no kawa no uta
Sono himitsu o shiru
Yuuki aru no nara
Kitakaze ga
Umi ni
Meguriau
Sono kawa ni
Oide
Yoiko yo
Haha naru kawa e to", Yumin peilikuva lauloi sängyssä nukkuvan Natsukin peilikuvalle.
"Isosisko", Natsuki itki hieman.
Yllättäen "peiliin" ilmestyi kuva pojasta, jolla oli lyhyet, ruskeat hiukset, ja mustat silmät. Hänen ihonsa oli vaalea. Hän oli 9-vuotias. Hän piti sylissään ruskeaa koiraa, jonka päässä oli haava.
Pojan edessä seisoi 10-vuotias poika, jolla oli pitkät, ruskeat hiukset. Hänen ihonsa oli vaalea.
"Isoveli, sinun silmäsi!" Nuorempi poika sanoi nähtyään, että hänen veljensä mustat silmät olivat muuttuneet punaisiksi, ja niissä oli nyt mustia tomoeita.
Tummahiuksinen poika otti kunain oikeaan käteensä, ja käytti sen terää "peilinä" nähdäkseen silmänsä:
"Tämähän on..."
Yllättäen vanhempi poika näki jonkun hymyilevän matsässä. Jonkun, jolla oli keltaiset silmät, ja jonka hymy oli pahaenteinen.
Vanhempi poika juoksi siihen suuntaan, jossa hän oli äsken nähnyt keltaisten silmien omistajan.
"Isoveli?" Nuorempi poika katsoi veljeään uteliaana.
"Peiliin" ilmestyi kuva, jossa Asura juoksi kohti maassa makaavaa Indraa:
"Isoveli!"
"Pysy kaukana!" Indra huusi, ja Asura pysähtyi.
"Asura, en koskaan hyväksy sinua, tai Ninshua", Indra nousi seisomaan pidellen oikeaa kättään vasemmalla kädellään, ja kadoten ukkoselementin Shunshin no Jutsun ympäröidessä hänen kehonsa.
"Isoveli", Asura sanoi.
Yllättäen "peileihin" ilmestyi kuva ruskeasta puu-arkusta, jonka kannessa oli musta Senju-klaanin tunnus.
Maassa olevissa kuopissa oli useita arkkuja, joiden kansissa oli Senju-klaanin tunnukset.
Kolme, tummiin vaatteisiin pukeutunutta miestä lapioi multaa kuopissa olevien arkkujen päälle.
Aurinko oli laskemassa.
"Kawarama", Mustahiuksinen, ja 9-vuotias poika sanoi surullisena. Hänellä oli ruskettunut iho, ja mustat silmät. Hänellä oli kaulassaan valkoinen huivi, yllään musta pusero, ja vaaleanvihreä, lyhythinainen takki. Hänen jaloissaan oli harmaat housut, ruskea vyö, ja ruskeat sandaalit.
6-vuotias poika, jolla oli valkoruskeat hiukset itki. Hän oli laiha. Hänellä oli vaalea iho.
"Yy... Yyh", Nuorin poika itki. Hänellä oli mustavalkoiset hiukset, vaalea iho, ja mustat silmät. Hänellä oli ruskettunut iho. Hänellä oli yllään harmaa haori, jonka alla oli tumma pusero, jaloissa oli harmaat housut, ruskeat sandaalit, ja lantiolla oli ruskea vyö. Hän oli laiha, ja 6-vuotias.
Valkohiuksinen, 8-vuotias, ja punasilmäinen poika näytti hieman vihaiselta. Hän oli laiha. Hänellä oli yllään musta toppi, jaloissaan valkoiset housut, ruskeat sandaalit, ja lantiollaan ruskea vyö.
"Ninjan ei tule itkeä! Me synnyimme kuollaksemme urheina taistelukentällä!" Poikien vieressä seisova mies moitti nuorinta poikaa. "Olisit kiitollinen, että saimme edes osan ruumiista takaisin. Tällä kertaa vastassa oli Hagoromon lisäksi myös Uchihan-klaani. Ne ovat pelkkiä raakalaisia".
Mies oli pitkä, ja urheilullinen mies. Hänellä oli lyhyet, mustat hiukset, ja ruskettunut iho. Hänen silmänsä olivat mustat. Hän oli 42-vuotias. Hänellä oli yllään tummat vaatteet, joiden päällä oli punainen haarniska, jossa oli Senju-klaanin tunnus. Hänen haarniskansa toisessa olkasuojaimessa oli harmaa tanto-kotelo. Hänen selässään oli katanan huotra. Hänen jaloissaan oli ruskeat sandaalit. Hänen otsansa edessä oli hänen klaaninsa tunnuksella varustettu, valkoinen liina.
"Kawarama oli vasta 7-vuotias! Kauanko meidän täytyy vielä jatkaa sotimista?!" Vanhin poika kysyi vihaisena.
"Kunnes kaikki viholliset on lyöty. Maailman rauhaa ei voi saavuttaa helposti", Mies sanoi.
"Vaikka sen eteen pitäisi uhrata lapsia?!" Vanhin poika kysyi vihaisena.
Mies mulkaisi äsken puhunutta poikaa, ja löi poikaa niin, että poika kaatui takamukselleen maahan.
Muut pojat säikähtivät näkemäänsä.
"Älä loukkaa Kawaramaa! Hän kuoli täysikasvuisena ninjana taistelukentällä! Ei hän ollut mikään lapsi!" Mies moitti äsken puhunutta, ja lähti sitten kävelemään pois paikalta.
Maassa istuva poika mulkaisi miestä muiden poikien kävellessä maassa istuvan pojan eteen.
"Oletko kunnossa, Hashirama-niisan?" Nuorin poika kysyi.
"Tiedät, miten käy, jos vastustat isää", Valkohiuksinen poika sanoi.
"Minä en vain halua että te, Itama, Tobirama kuolette kuin kulkukoirat!" Hashirama mietti katsoen muita poikia.
"Senjuko muka rakkauden voimalla toimiva klaani?! Ja Kawaramako muka täysikasvuinen ninja?! Te aikuisethan pakotatte lapset taistelemaan! Mehän teemme samaa, kuin Uchihan raakalaiset!" Hashirama huusi isälleen.
"Vain kunnioituksesta vastustajaa kohtaan. Jopa sylivauva on katsottava viholliseksi, jos hän tarttuu aseeseen! Lapsen kasvattaminen täysikasvuiseksi ninjaksi on vanhemman tapa osoittaa rakkautta!" Mies sanoi pysähtyen.
"Täytyykö ensin kuolla taistelussa, ennen kuin muuttuu täysikasvuiseksi?! Taistelemme niin paljon, ettemme edes tiedä ketkä kaikki ovat vihollisiamme! Emme voi peloltamme paljastaa edes sukunimiämme! Jos ninjojen maailma on tällainen, niin sen on oltava pahasti vialla!" Hashirama huusi nousten sesomaan.
"Pidä suusi kiinni, räkänokka!" Mies valmistautui lyömään Hashiramaa uudelleen.
"Isä, velikin on tänään pahasti alamaissa. Anna hänelle anteeksi", Tobirama puolusti Hashiramaa asettuen sesomaan Hashiraman eteen.
"Rauhoitu, ja mieti puheitasi, Hashirama", Mies sanoi pysähdyttyään, ja käveli sitten pois paikalta.
"Peileihin" ilmestyi kuva metsästä, jossa Hashirama puhui Itamalle, ja Tobiramalle.
"Aikuiset ovat kaikki tolloja. Jos he haluaisivat oikeasti päättää sodan, heidän tarvitsisi vain solmia rauha vihollisen kanssa", Tobirama sanoi sesoen valtavan kannon päällä pitäen käsiään puuskassa.
"Minkä puolesta veljemme, vanhempamme ja toverimme sitten kuolivat?" Itama kysyi istuen sen kannon reunalla, jolla Tobirama seisoi, ja jonka keskellä Hashirama istui.
"Jos puhut noin kuolet vielä itsekin. Kiihdyt yhtä helposti kuin aikuiset. Ninjojen on syytä tukahduttaa tunteensa. Meidän on luotava selkeät säännöt ja toimittava niiden avulla vältettäen turhia taisteluita", Tobirama sanoi oman mielipiteensä.
"Onko todellinen yhteistyö, todellinen liittolaisuus oikeasti niin mahdoton asia?" Hashirama kysyi.
Tobirama, ja Itama katsoivat Hashiramaa uteliaina.
"Hm? Mitä tarkoitat todellisella yhteistyöllä?" Itama kysyi.
"Peileihin" ilmestyi kuva metsästä, jossa Itama seisoi metsässä 5 Uchihan-klaaaniin kuuluvan miehen piirittämänä, ja hänen takanaan oli iso kivi.
Yksi, kyseisistä Uchihoista piti Fūma Shurikeniä toisessa kädessään.
Itama seisoi ison kiven edessä viiden Uchihan piirittämänä. Hän piti kunaita oikeassa kädessään. Hänellä oli yllään vihreä haarniska.
Yksi Uchihan-klaanin jäsen heitti shurikenin kohti Itamaa aiheuttaen haavan Itaman vasempaan olkapäähän, minkä jälkeen kyseinen shuriken juuttui Itaman takana olevaan kiveen. Dhak!
Yksi Uchiha, jonka oikeassa poskessa oli arpi, katsoi Itamaa Sharinganillaan tosi pelottavasti.
Itama vapisi peloissaan itkien samalla.
Vihreään haarniskaan pukeutunut Hashirama juoksi 2 muun Senjun kanssa metsässä juuri siihen suuntaan, jossa Itama oli. Saavuttuaan paikalle he näkivät maassa makaavan, verisen Itaman. Hänen takanaan olevassa kivessä oli veri-tahra, ja Itaman ylävartalossa oli syvä haava.
Paikalla aiemmin olleista Ucihoista ei näkynyt jälkeäkään.
"Itama!" Hashirama ryntäsi veljeään kohti, ja otti Itaman syliinsä itkien samalla.
"Hän on siis Senju Hashirama lapsena!" Natsuki hermostui hieman. "Sittenhän se mies, joka turvautui äsken väkivaltaan lyömällä Senju Hashiramaa oli Hashiraman isä, Senju Butsuma, jonka äänen kuulin jotenkin käydessäni Yamabukin, ja Jiriaya-saman kanssa Senju-klaanin vanhalla asuinalueella ollessani heidän kanssaan 2 vuoden pituisella harjoittelu-matkalla!"
Muutkin näyttivät hermostuvan näkemästään.
"Kamalaa!" Natsuki sanoi vihaisena.
"Peiliin" ilmestyi kuva aikuisesta Hashiramasta, jolla oli yllään punainen haarniska. Hänen takanaan olevilla miehillä oli yllään punaiset haarniskat. Heidän takanaan olevaan seinään oli kiinnitetty lippu, jossa oli Konohan tunnus.
Hashiraman oikealla puolella seisoi 80-vuotias mies. Hän oli pitkä, ja urheilullinen. Hänellä oli samanlainen haarniska kuin Hashiramalla. Hänellä oli pitkät, harmaat hiukset, harmaat viikset ja harmaa parta. Hänellä oli vaalea iho, ja mustat silmät. Vanhemman miehen takana seisoi monia, haarniskoihin pukeutuneita ihmisiä, joilla oli punaiset hiukset. Heidän takanaan olevaan seinään oli kiinnitetty lippu, jossa oli sininen pyörre-kuvio.
Hashiraman otsan edessä oli Konohan Hitai-ate.
Vanhan miehen otsan edessä olevassa Hitai-atessa oli pyörre-kuvio.
Maahan oli pystytetty soihtuja, joissa paloivat liekit.
Seuraavaksi "peiliin" ilmesti ison liskon näköinen demoni.
Vanha mies teki käsimerkkejä, ja iski oikean kätensä maahan, johon ilmestyi mustia sinetti-kuvioita, jotka lähestyivät demonia, ja muuttuivat siniseksi tuleksi, joka katosi demonin kanssa.
"Peiliin" ilmestyi kuva Hashiramasta, joka katsoi jokeen kaatunutta Madaraa.
Madaran selässä oli miekka.
Hashirama katsoi joen vastakkaisella puolella olevan kallion päälle, ja kaatui sitten polvilleen joen pinnalle uupuneena. Hänen haarniskansa oli tuhoutunut hieman oikealta puolelta, ja hänen vasen olkapäänsä oli hieman palanut, ja siinä oli pieni haava, josta valui verta.
"Peiliin" ilmestyi kuva kylästä, jossa oli valtava tulipalo. Kaduilla makasi monia, kuolleita ihmisiä, ja monet rakennukset sortuivat. Joillain kaduilla oli aseita, ja eräiden rakennusten seinillä oli veri-tahroja. kauempana juoksi monia ihmisiä, jotka pakenivat tuhotusta kylästä.
Lopulta temppelin seinät, katto, ja lattia palasivat ennalleen. Ne olivat harmaat. Lattiassa oleva pyörre-kuviokin lakkasi hohtamasta.
"Tsunade-sama, mitä äsken tapahtui?" Natsuki kysyi lopulta.
"Kun tulimme tänne, eli tämän maan lähelle, niin kuulit tämän temppelin Fūinjutsun ansiosta laulua, jota sisaresi oli laulanut sinulle kauan sitten. Tai oikeastaan vain muistit sen laulun. Kun tulit tähän temppeliin, niin kyseinen Fūinjutsu näytti sinulle joitain menneisyyden tapahtumia äsken näkemälläsi tavalla. Siinä mielessä kyseinen Fūinjutsu eroaa muista Fūinjutsuista", Tsunade sanoi. Hän käveli Natsukin viereen, ja laittoi vasemman kätensä Natsukin oikealle olkapäälle.
"Keitä Itama, ja Kawarama olivat?" Natsuki kysyi.
"He olivat isosetiäni, ja isoisäni kaksi muuta pikkuveljeä. Taisin äsken ajatella heitä, ja siksi näit äsken, mitä heille tapahtui sotien aikana", Tsunade sanoi:
"Natsuki ei ole vielä valmis tietämään olevansa äitinsä kautta sukua Senju-klaanille".
"Selvä. Entä isoisänne isä, Senju Butsuma?" Natsuki kysyi. "Kuulin joskus Jiraiya-samalta Senju Butsumasta".
"Mitä hänestä?", Tsunade kysyi.
"Anteeksi, mutta hän ei näyttänyt kuuntelevan isoisäänne kovinkaan paljon", Natsuki sanoi.
"Sanos muuta", Tsunade sanoi. "Senju Butsuma oli isoisäni kertoman perusteella kova, ja rauhallinen mies. Mutta Butsuma oli myös melko ankara, ja hän ei epäröinyt turvautua väkivaltaan. Hän menetti malttinsa, ja hän meni jopa niin pitkälle, että hän löi isoisääni, kun isoisäni otti puheeksi viattomien lasten käyttämisen ninjoina. Isoisäni isä uskoi nimittäin niin, että kyseiset lapset olivat kuolleet todellisina ninjoina. Siksi Senju Butsuma ei halunnut edes omien lastensa epäkunnioittavan tätä muistoa. Hän uskoi niin, että lasten kasvattaminen parhaaksi ninjaksi voi olla suurin rakkaus, jonka vanhemmat voivat osoittaa lapselleen. Hän taisteli monesti Uchihan-klaanin silloista johtajaa, Uchiha Tajimaa vastaan. Ja myöhemmin isoisäni taisteli monesti Uchiha Tajiman ensimmäistä poikaa vastaan".
"Eli oliko Uchiha Madara Uchiha Tajiman poika?" Natsuki kysyi ymmärrettyään sen, että kenestä Tsunade puhui.
"Kyllä. Senju Butsuman menneisyys oli mutkikas siksi, että Senju, ja Uchiha olivat alkujaan verivihollisia", Tsunade sanoi. "Näitte äsken sen, että millainen Senju Butsuma oli jopa omia lapsiaan kohtaan. Senju Butsuma, ja Uchiha Tajima olivat myös hyvin samanlaisia jatkuvien taisteluidensa seurauksena, sekä taitojen että ajattelutavan vuoksi, minkä vuoksi he oletettavasti päättyivät umpikujaan jokaisen taistelunsa aikana. He eivät edes epäröineet tappaa toistensa jälkeläisiä vain luodakseen aukon toistensa keskittymiselle taistelussa voidakseen hyökätä toistensa kimppuun. Kuulin kyseisen asian isoisältäni, joka näki kyseisen tilanteen omin silmin. Isoisäni pelasti isosetäni, Tobiraman sellaisesta tilanteesta erään Uchihan-klaanin jäsenen tehdessä silloin samoin oman pikkuveljensä kohdalla. Kyseinen taistelu lopetettiin sen seurauksena, ja sen taistelun molemmat taistelijat, ja heidän lapsensa palasivat koteihinsa. Huolimatta ajasta, jonka Senju Butsuma eli saadessaan hänet näyttämään kovalta vanhemmalta, niin hän kuitenkin rakasti poikiaan kovasti. Saatuaan selville sen, että isoisäni vietti joskus aikaa erään vihollisen lapsen kanssa, niin Senju Butsuma piti sen salaisuutena muusta klaanista estääkseen isoisääni joutumasta leimaamatuksi petturiksi. Senju Butsuma oli myös vihainen, kun isoisäni teki sen, mitä Butsuma koki "epäkunnioittavaksi" Kawaraman kuoleman jälkeen, ja löi isoisääni, mutta kun Tobirama huomautti, että isoisäni oli masentunut, niin Butsuma lopetti hyökkäämisen isoisäni kimppuun, ja käski isoisäni rauhoittua, ja miettiä puheitaan. Ei siis ole ihmekään, että isoisäni suuttui isänsä käytöksen takia".
"Olette oikeassa, Tsunade-sama. Isoisällänne oli kyllä hyvä syy vastustaa isäänsä", Natsuki sanoi.
"Todellakin oli", Tsunade sanoi. "Se oli loppumattomien sotien aikakautena. Ninjojen keski-ikä oli silloin 30-vuotta. Keski-ikää laskivat silloin monet, silloisissa taisteluissa tapahtuneet lapsi-kuolemat. Isoisäni menetti silloin kaksi pikkuveljeään, ja se oli syy, jonka takia hän päätti perustaa Konohan. Isoisäni halusi lopettaa sodat, jottei lasten tarvitsisi uhrautua taistelukentillä taistelemalla toisiaan vastaan".
Natsuki yllättyi, sillä äskeiset sanat kuulostivat jostain syystä tutulta, ja hänen äsken näkemänsä tilanteetkin vaikuttivat jostain syystä tutuilta.
"Tuota, miksi tämän temppelin Fūinjutsu aktivoitui Natsukin tullessa tänne?" Tenten kysyi.
"Kuten sanoin jo aiemmin, niin Natsukin äiti syntyi tässä kylässä. Tarkemmin sanoen, Natsukin äidin klaani asui tässä kylässä. Sen takia tämän temppelin Fūinjutsu aktivoitui Natsukin tultua tänne. Tämän temppelin Fuinjutsu aktivoituu nimittäin vain silloin, kun täällä asuneen klaanin jäsen tulee tänne. Silloin hänen seurassaan olevat ihmisetkin näkevät omia, tai perheidensä muistoja. Tässä kylässä asunut klaani oli erikoistunut eräisiin Ninja-tekniikoihin. Kyseisiä Ninja-tekniikoita kuitenkin pelättiin sotien aikana niin kovasti, että lopulta tämä kylä, ja täällä asunut klaani tuhottiin kokonaan. Kun tänne hyökättiin, niin silloin täällä asuneen klaanin selvinneet jäsenet pakenivat ympäri maailmaa salaten henkilöllisyytensä löytääkseen turvapaikan. Natsuki, olet täällä kauan sitten asuneen, tuhotun klaanin jälkeläinen", Tsunade sanoi.
"Todellako?!" Natsuki kysyi järkyttyneenä. Hänen ystävänsäkin näyttivät järkyttyineiltä.
"Kyllä", Tsunade sanoi. "Sarutobi-sensei halusi sinun tietävän tämän salaisuuden heti, kun olisit sopivan ikäinen, eli 16-vuotias".
"Klaanini tuhottiin, koska heidän Ninja-tekniikoitaan pelättiin! Ja klaanini selviytyjät joutuivat jättämään oman kylänsä turvallisuutensa takia! Heidät käytännössä ajettiin pois täältä! Siksi en saanut edes koskaan tavata heitä! Omat sukulaiseni riistettiin minulta! Tältäkö Sasukestakin tuntui sinä yönä, jolloin Itachi hävitti Uchihan-klaanin?! Kamalaa! Kuka on voinut tehdä jotain tällaista pelon takia?! Olenko kenties klaanini viimeinen jäsen?!" Natsuki ajatteli järkyttyneenä tuntien vihaa, ja surua. Hänestä tuntui ihan siltä, kuin häneltä olisi viety jotain tärkeää:
"Oliko ikäni lisäksi klaanini tuhoajilla jotain tekemistä jopa senkin kanssa, että tämän kylän olemassaolo salattiin minulta?"
"Emme salanneet tätä sinulta estääksemme sinua kostamasta klaanisi puolesta. Et vain ollut aiemmin valmis kuulemaan totuutta klaanistasi. Ja joskus totuuden etsiminen on tärkeämpää, kuin itse totuus. Oli riski, että tämän kylän tuhoajat olisivat saattaneet ryhtyä jahtaamaan sinua syntyperäsi takia, jos he olisivat saaneet tietää yhteytesi täällä asuneeseen klaaniin", Tsunade sanoi.
"Eli kyse oli siis turvallisuudestani", Natsuki sanoi.
"Kyllä. Tiedän kyllä sen, että miten sinua kohdeltiin kauan sitten, mutta Sarutobi-sensei teki parhaansa suojellakseen sinua. Hän lupasi äidillesi, että suojelee sinua", Tsunade sanoi.
"Sandaime Hokage", Natsuki itki, ja halasi sitten Tsunadea.
"Mitä haluaisit tehdä?" Iruka kysyi. Hän tarttui oikealla kädellään Natsukin vasempaan käteen.
"Palata Konohaan", Natsuki sanoi rauhoituttuaan lopulta.
"Hyvä on", Tsunade sanoi.
Natsuki, ja muut lähtivät temppelistä.
"Kuka olisi uskonut, että Natsukin klaani koki tuollaisen kohtalon, ja että se salattiin Natsukilta? Tiesiköhän isäni sen, mitä Natsukin klaanille tapahtui?" Neji mietti.
"Natsuki-sanilla on nyt varmasti ristiriitaisia tunteita", Hinata ajatteli.
"Aion olla Natsuki-sanin tukena", Yūkimaru ajatteli.
"Vai ovat Uchiha-klaanilaiset pelkkiä raakalaisia? Roskaa", Natsuki tuhahti vähän ajan kuluttua pysähdyttyään Konohan ninjojen aiemmin käyttämien vaunujen eteen.
"Puhutko nyt Sasukesta?" Shikamaru kysyi.
"Puhun hänestä, ja eräästä toisesta Uchina-klaanin jäsenestä, Uchiha Shisuista, jonka tunsin. Shisui-niisan oli yksi Uchihan-klaanin lahjakkaimmista, ja hallitsi jopa Shunshin no Jutsun, minkä takia häntä sanottiinkin Shunshin no Shisuiksi. Hän opetti minulle shurikenien käyttämistä silloin, kun opiskelin Konohan Ninja-akatemiassa",
Natsuki sanoi.
"Uchiha Shisui?" Gaara kysyi.
"Hän oli Uchihan-klaanin paras Genjutsun käyttäjä. Shisui-niisan kykeni siirtymään Genjutsu-tekniikallaan kohteensa aivoihin saaden tämän liikkumaan ja tuntemaan, kuin kyse olisi ollut oikeista aistimuksista. Kohde ei edes tajunnut olevansa toisen hallinnassa. Dōjutsuksi se oli huippuluokkaa. Shisui-niisan kertoi minulle kerran, että hänen esi-isänsä oli Nidaime Hokagen alainen", Natsuki sanoi.
"Hänen esi-isänsä?" Temari kysyi.
"Uchiha Kagami. Hän toimi Konohan puolesta", Natsuki sanoi.
Natsuki nousi takanaan oleviin, Konohan ninjojen käyttämiin vaunuihin, ja istui vaunujen vasemmalla puolella olevan seinän eteen.
"Miten voit puolustella sitä petturia, joka häipyi Konohasta, ja mursi jalkasi Shumatsu no Tanissa käydyn taistelunne aikana?" Kiba kysyi Natsukilta.
"Kiba! Tänään on Natsuki-sanin 16 syntymäpäivä, joten älä pilaa sitä kysymällä kiusallisia kysymyksiä!" Sakura löi Kibaa nenään. "Syntymäpäivä on jokaisen ihmisen erityinen päivä!"
"Aii!" Kiba huusi.
"Että tuon Kiban pitääkin olla tuollainen rääväsuu!" Sakura ajatteli ärtyneenä.
"Ei haittaa. Tuota, tämän päivän jälkeen uskon ymmärtäväni, miltä Uchihasta tuntui menettää klaaninsa. Hän sentään tunsi klaaninsa, mutta vanhempieni, ja klaanini nimet on salattu minulta, joten olen hieman kateellinen Uchihalle. Muuten Kiba, jos näkisit Uchihan sanoisitko hänelle, mokoma ylimielinen öykkäri ynnä muuta ympäripyöreää, ja tavallista?" Natsuki kysyi.
"Mistä arvasit?" Kiba kysyi.
"Sinä, kuten monet muutkin pojat, et koskaan oikein erityisemmin tuntunut pitävän hänestä", Natsuki sanoi. "Kuulin sinun sanovan jotain sellaista joskus kauan sitten".
"En pitänytkään. Minun mielestäni hän yritti aina esittää olevansa muita parempi", Kiba sanoi. "Hän oli aina niin olevinaan".
"Ihan Kiban tapaista sanoa noin", Sakura ajatteli.
"Natsuki, koska sinä olit luokkamme ainoa oppilas, joka uskalsi sanoa Sasukelle vastaan niin monet pojat olivat siksi sinun puolellasi. Kyseiset pojat eivät voineet nimittäin sietää Sasukea, sillä heidän mielestään Sasuke kehtasi aina esittää olevansa muita parempi", Kiba sanoi.
"Hän saattoi toisinaan olla hieman röyhkeä, mutta ehkä hän yritti ennen klaaninsa tuhoutumista miellyttää isäänsä Fukagua. Jiraiya-samalta kuulemani perusteella Fukagu oli Uchihan-klaanin edellinen johtaja, ja Konoha Keimu Butainkin johtaja", Natsuki sanoi. "Olen kuullut Jiraiya-samalta, että Fukagu keskittyi enemmäkseen Itachin kouluttamiseen sivuuttaen kuopuksensa kokonaan. Ilmeisesti Uchiha tunsi Ninja-akatemiassa opiskellessamme huomionkipeyttä, koska hän ei saanut isältään tarpeeksi huomiota Fukagun keskittyessä lähinnä vain Itachin kouluttamiseen, ja puhuessa vain Itachista. Joten Uchiha ei saanut isältään tarpeeksi huomiota opiskellessamme Ninja-akatemiassa, joten hän yritti ehkä korvata sen miellyttämällä isäänsä olemalla meitä muita parempi. Fukagun vaimo, Mikoto oli kuulemma tasapuolinen äiti molemmille lapsilleen. Fukagun huomio suuntautui Itachiin ehkä siksi, että Itachi sai ikänsä takia vastuulleen klaanilleen kuuluvia tehtäviä, joista Fukagu oli vastuussa. Fukagu oli klaaninsa edustaja. Hänen oli asemansa vuoksi suojeltava klaaniaan. Ja kuten jo sanoin, Itachi vain sattuu olemaan veljeään vanhempi. Siksi hän sai myös enimmäkseen klaanilleen kuuluvia tehtäviä. Fukagu oli vastuussa näistä tehtävistä. Siksi hänen huomionsa suuntautui väkisinkin enemmän Itachiin, kuin Fukagun nuorempaan poikaan. Ja Itachi sattuu olemaan poikkeus-tapaus. Hän valmistui akatemiasta 7-vuotiaana huippuarvosanoin. Hän oppi käyttämään Sharingania 8-vuotiaana. 10-vuotiaana hän yleni Chūniniksi, ja pääsi ANBU-hun 13-vuotiaana. Hänestä tuli ANBU-kapteeni 14-vuotiaana. Uchiha taisi olla jopa hieman kateellinen isoveljelleen siksi, että Itachi oli niin lahjakas, ja että Fukagu puhui koko ajan vain Itachista verraten kuopustaan jatkuvasti Itachiin. Kun Fukagu, ja Mikoto olivat kahdestaan, niin Fukagu puhui kuulemma koko ajan kuopuksestaan".
"Fukagu ei kuulemma osannut oikein näyttää tunteitaan. Hän odotti Itachilta paljon Itachin lahjakkuuden takia. Hän vei 4-vuotiaan Itachinkin taistelukentälle Kolmannen suuren ninja-sodan aikana näyttääkseen Itachille, että millainen ninjojen maailma on", Iruka sanoi.
"Pelottikohan Itachia silloin?" Natsuki mietti.
"Palaan tänne joskus tutkimaan tätä kylää tarkemmin", Natsuki sanoi.
"Tein sen jo puolestasi pari päivää sitten Tsunade-saman määräyksestä, ja löysin täältä kaksi kääröä. Ne oli piilotettu tosi huolellisesti. Puhutaan niistä myöhemmin", Kakashi sanoi.
"Kaikilla klaaneilla taitaa olla jonkinlaisia salaisuuksia. Ai niin! Onhan Naka no Jinjan-temppelissäkin Uchihan-klaanin hallussa oleva kivitaulu! Onkohan yksikään muu klaani koskaan nähnyt sitä kivitaulua?" Natsuki mietti:
"Tsunade-sama, Uchihan hallussa on eräs kivitaulu".
"Kakashi kertoikin siitä", Tsunade sanoi.
"Kivitaulu?" Hinata kysyi.
"Naka no Jinjan-temppelin päärakennuksen oikeasta takanurkasta laskien 7 tatamilevyn alla on salakäytävä Uchihan-klaanin salaiseen kokoontumispaikkaan. Äsken mainitsemani kivitaulu on kyseisessä kokoontumispaikassa. Se, mitä varten Uchihan-klaanin dojutsut on alunperin kehitetty, niiden todellinen salaisuus selviää siitä kokoontumispaikasta. Onkohan yksikään muu klaani ennen nähnyt sitä kivitaulua?" Natsuki kysyi.
"Madara näytti sen kivitaulun isoisälleni sen jälkeen, kun isoisästäni oli tullut Shodaime Hokage. Madaran mukaan se kivitaulu on periytynyt Uchihan-klaanissa usean sukupolven ajan. Yksikään muu klaani ei ollut koskaan nähnyt sitä kivitaulua. Sen kivitaulun tekstin lukemiseen vaaditaan erityisiä Dōjutsuja", Tsunade sanoi.
"Se selittääkin sen, että miksi Kakashi-sensei pystyi lukemaan sitä kivitaulua Sharinganillaan silloin, kun näin sen kivitaulun ensimmäisen kerran. En saanut sen tekstistä mitään selvää", Natsuki sanoi.
"Madara sanoi isoisälleni siitä kivitaulusta näin:
"Olen saanut tulkittua sen näin pitkälle. "Tasapainon vuoksi asiat jaettiin valoon ja varjoon. Vastakkaiset voimat tukevat toisiaan, ja muodostavat maailmankaikkeuden". Tämä on periaate joka pätee kaikkeen. Jos siis kaksi vastakkaista voimaa tekee yhteistyötä, on todellinen onni saavutettavissa. Mutta sen voi tulkita toisellakin tavalla", Tsunade sanoi.
"Toisellakin tavalla?" Natsuki kysyi. "Miksi äskeinen kuulosti vähän tutulta, vaikka kuulinkin sen ensimmäisen kerran vasta äsken?"
"En tiennyt siitä kokoontumispaikasta", Sakura sanoi.
"Tunsitko Sasukea ollenkaan? Miksikö? Koska hän ei mielellään puhunut asioistaan muille", Shino sanoi.
"Olenkohan hänen tavoin klaanini viimeinen?" Natsuki kysyi.
"En usko", Tsunade sanoi.
"Natsuki-chan, et ole yksin. Me olemme tukenasi, ja me olemme nyt perheesi. Yritä ainakin pitää meitä perheenäsi", Haruka sanoi.
"Kyllä. Kiitos", Natsuki sanoi piristyen hieman.
"Ole hyvä", Haruka sanoi.
"Kauan sitten eräs toinenkin kunoichi muutti täältä Konohaan, ja aloitti juuri sen tehtävän, joka annettiin myöhemmin sinun äidillesi", Tsunade sanoi Natsukille. "Kerromme kyseisen kunoichin nimen sinulle myöhemmin. Hän oli samasta klaanista, kuin sinäkin".
"Kiitos", Natsuki sanoi. Hän katsoi tuhottua kylää.
Yamato laittoi vaunujen verhon paikalleen. Sitten hän istui kuljettajan paikalle.
Lopulta vaunut alkoivat liikkua eteenpäin.