An uir - kappale IV
Seuraavana päivänä saapuivat viimeisetkin vieraat Elrondin taloon, ja jo kauan suunnitelmissa ollut kokoontuminen saattoi alkaa juhlallisilla illallisilla. Katsellessaan Rivendellin suurimpaan saliin asetettuja pitkiä pöytiä ja lukuisia tuoleja saattoi Legolas vain todeta, ettei ollut koskaan aikaisemmin ollut osallisena yhtä suuressa tapahtumassa. Jokainen Keski- Maan tunnettu kolkka oli edustettuna tavalla tai toisella - ainoastaan ne harvat örkit, jotka ylä elivät kurjuudessa Mordorin rajojen sisäpuolella ja elättelivät toivoa pimeyden voimille koittavasta uudesta tulemisesta, olivat luonnollisesti jääneet kutsun ulkopuolelle.
Legolas ei ollut nähnyt Haldiria koko päivänä. Toisaalta Rajaseudun Vartijan ottama etäisyys oli huojentavaa, sillä mitä lähempänä komea haltia Legolasia oli, sitä suurempaan kiusaukseen vaalean haltian suuressa kaipauksessa riutuva ruumis antautui. Legolas oli elänyt koko pitkän elämänsä tiukasti kaikkia sääntöjä ja normeja kunnioittaen, ja yhä edelleen hän yritti epätoivoisesti vakuutella itselleen, ettei edes tahtoisi rikkoa niitä. Vakuuttelu ei kuitenkaan tuottanut kovinkaan suurta tulosta, sillä koko ajan kasvava osa Legolasista toivoi, että Haldir kaiken uhallakin tulisi hänen luokseen, suutelisi häntä intohimoisesti ja tekisi hänestä Rajaseudun Vartijan orjan koko loppuelämäkseen.
Pelkkä ajatuskin Haldirin kuumasta suudelmasta sai Legolasin tuntemaan olonsa heikoksi. Hänen oli pakko kieltää itseään ajattelemasta moisia, tai muuten hänen vatsanpohjassaan kasvava kiihtymys olisi pian kasvanut liian ilmeiseksi. Tuninkansa helmaa suoristaen ja kurkkuaan selvittäen Legolas asteli hitaasti portaat alas juhlasaliin. Satoja vieraita alkoi tulvia paikalle, osa suoraan ulkoa puutarhoista, osa omista huoneistaan.
Illallisilla eri kansojen ja valtakuntien edustajat istuivat kaikki omissa ryhmissään. Tapahtuman isäntä Elrond tunsi suurta tyytyväisyyttä katsellessaan poikiensa ja tyttärensä kanssa salin keskeltä vieraitaan, jotka nauttivat hyvästä ruuasta ja keskustelivat vilkkaasti toistensa kanssa. Siitä oli kauan, kun Keski-Maan kansat olivat viimeksi olleet näin sulassa sovussa keskenään: vanhojen sotien arvet olivat vihdoinkin umpeutumassa.
Paikkajako johti luonnollisesti myös siihen, että Haldir ja Legolas istuivat aivan eri puolilla salia. Legolas yritti parhaan taitonsa mukaan ylläpitää luonnollista keskustelua muiden Synkmetsän haltioiden, lähellä istuvan Aragornin sekä heidän luokseen saapuneen Glorfindelin kanssa, muttei voinut mitään sille, että hänen silmänsä harhautuivat tämän tästä Haldirin komeisiin piirteisiin. Aina, kun Legolasin katse kohtaisi Haldirin katseen, Rajaseudun Vartija hymyili hänelle hieman ilkikurinen pilke silmissään.
"Oletteko koskaan ennen syöneet näin hyviä viinirypäileitä?" Aragorn heitti ilmaan huolettoman kysymyksen ja nielaisi taas yhden mehukkaan rypäleen.
Ne näyttäisivät todella hyvältä Haldirin huulten välissä. Legolas hymyili ja otti hänkin yhden pöydällä olevasta vadista. "Imladris on tunnettu hedelmällisyydestään."
Pöydästä alkoi kuulua hihitystä, ja vasta nyt Legolas tajusi, mitä oli juuri sanonut. "Tarkoitan siis hedelmistään," vaalea haltia korjasi ja punastui hieman.
Aragornia nauratti. "Eikö se ole melkein sama asia?" Konkari nappasi astiasta seuraavan rypäleen, asetti sen hampaidensa väliin ja puraisi hieman huolimattomasti: rypäleen makea neste valui hänen leualleen. "Anteeksi kömplelyyteni," hän mutisi hymyillen ja otti käteensä liinan pyyhkiäkseen mehun pois.
Voisin nuolla tuon Haldirin leuasta... "Huojentavaa, etten sentään ole ainoa kömpelys pöydässämme," Legolas naurahti aikaisempiin sanoihinsa viitaten. Kaikki nämä puheet rypäleistä ja hedelmistä yhdistettynä nuoren haltian kiellettyihin ajatuksiin olivat johtaneet siihen, että Legolasilla alkoi olla todella kuuma.
Glorfindel, joka oli koko ajan seurannut keskustelua kiinnostuneena vierestä, avasi hänkin suunsa. "Kömpelyksiä tai ei, teidän seurassanne on ollut ilo viettää aikaa tänä mukavana iltana."
Legolas nyökkäsi kevyesti. "Kuin myös, mellonamin. Koko ilta on ollut - " haltian sanat kuolivat hänen huulilleen, kun hänen jalkansa yllättäen osui pöydän alla johonkin pehmeään. Legolas kurtisti kevyesti kulmiaan.
"Legolas?" Aragorn sanoi kysyvästi.
"Hmm?" Legolas vastasi poissaolevasti. Se sama pehmeä, johon hänen jalkansa oli hetki sitten törmännyt, matkusti nyt ylöspäin hänen reittään pitkin. Synkmetsän prinssi vilkaisi nopeasti salin toiselle laidalle ja unohti hengittää tajutessaan, ettei Haldir enää istunutkaan paikallaan Rúmilin ja Orophinin välissä.
"Mitä olit sanomassa, mellonamin?" Aragorn kysyi otsaansa rypistäen.
Legolasin kurkusta karkasi hassu ääni, kun pöydän alla liikkuvat määrätietoiset kädet hakeutuivat viettelevän hitaasti hänen jalkojensa väliin. "S-sitä vain, että koko ilta on.... ollut... aivan upea," vaalea haltia sai hädintuskin sanat ulos suustaan. Hänen hengityksensä oli hyvää vauhtia käymässä todella raskaaksi.
Glorfindel ja Aragorn katsoivat kysyvästi toisiinsa. "Onko kaikki hyvin, Legolas?"
"O-oonh!" lämpimät kädet avasivat Legolasin housujen nauhat, työntyivät housunkauluksen sisäpuolelle ja ympäröivät hänet tiukkaan otteeseensa.
Aragorn näytti huolestuneelta. "Varmastiko? Olet hieman kuumeisen näköinen."
Legolas ei pystynyt pidättelemään pientä voihkaisua, kun käsien seuraan liittyi jotain hyvin kuumaa ja kosteaa, jonka oli pakko olla kieli. Vaalea haltia tyytyi vain nyökkäämään ja puristamaan käsillään pöydän reunaa saadakseen jostain tukea.
"Legolas," Glorfindel sanoi hieman tiukempaan sävyyn. "Ehkä sinun olisi mentävä hetkeksi lepäämään? Aragorn on oikeassa, näytät hieman kalpealta."
Kädet ja kieli kiihdyttivät jatkuvasti tahtiaan, ja Legolasin koko vartalo alkoi täristä hallitsemattomasti. Sillä, että hän piti tiukasti pöydän reunasta kiinni, ei enää ollut paljoakaan merkitystä. "Minä o-olen.... ihan.... k-kunnossa," hän huohotti ja luiskahti hieman alemmas tuolillaan.
"Ei siltä näytä," Aragorn totesi aina vain enemmän huolestuneena.
Legolas puristi silmänsä kiinni ja yritti hengittää yksinomaan nenänsä kautta, sillä hän pelkäsi pian alkavansa voihkia ääneen. Enää ei ollut pienintäkään epäillystä siitä, etteivätkö nuo taitavat kädet ja kieli olisi kuuluneet Haldirille. Jo ennen koko tätä välikohtausta oli Legolas tuntenut olonsa hieman kiihottuneeksi Rajaseudun Vartijaa ajatellessaan, ja nyt... vaalea haltia oli menettämässä itsehillintänsä lopullisesti. Hänen koko ruumiinsa oli tulessa.
"M-minä.... aahhh.... minulla on.... hieman.... ohhh! Voi taivas..." puhumisesta ei tullut kerta kaikkiaan mitään, sillä Legolas pystyi hädin tuskin hengittämään.
Nyt Aragorn ja Glorfindel olivat jo varmoja siitä, että jokin oli pahasti vialla. Legolas hikoili, kiemurteli ja tärisi niin rauhattomasti, että hänen olisi voinut luulla saaneen pahimmanlaatuisen sairaskohtauksen. "Meidän on parasta viedä hänet yläkertaan ja hakea parantaja," Glorfindel sanoi ja nousi tuolistaan.
"Ei!" kiinnijäämisen pelko työnsi Legolasin yli hänen sietokykynsä rajojen, ja haltian suusta pääsi pitkä, epätoivoinen voihkaisu, kun vapautuksen uskomaton tunne valtasi hetkessä hänen koko kehonsa. Aragorn ja Glorfindel tuijottivat ystäväänsä lähestulkoon säikähtäneinä.
Sitten kaikki oli ohitse. Kädet ja kieli vetäytyivät, ja Legolas lysähti huohottavaksi mytyksi tuolilleen. Hän ei saattanut uskoa, että Haldir oli uskaltanut tehdä jotain näin hullua.
"Legolas?" Aragornin varovainen ääni tunkeutui haltian tajuntaan. "Pystytkö kävelemään? Meidän on totta vieköön saatava sinut lepäämään."
Vaalea haltia pudisti itsepintaisesti päätään. "Ei... ei. Kaikki on hyvin.... antakaa minulle vain... hetki... kaikki on hyvin."
Aragorn ja Glorfindel eivät antaneet periksi, mutta Legolas oli vakaasti päättänyt puhua itsensä ulos tilanteesta ilman sen kummempia selityksiä. Väittelyä molempiin suuntiin jatkui vielä hetken.
"Legolas? Mitä täällä tapahtuu?"
Haldirin ääni oli saada nuoren haltian putoamaan tuolilta. "Haldir..."
"Olin näkevinäni, että hän ei voi hyvin," Rajaseudun Vartija sanoi Aragornille ja Glorfindelille. Nämä nyökkäsivät vahvistukseksi. "Jospa raitis ilma auttaisi? Tulisitko kanssani puutarhaan, mellonamin?"
Legolas katsoi ylöspäin takanaan seisoviin ystäviinsä ja huokaisi. "Hyvä on," hän sanoi lopulta ja nousi hieman horjuen ylös. Hänellä totta vieköön olisi muutama sana sanottavanaan, kunhan vain pääsisi Haldirin kanssa kahden! "Jos se rauhoittaa teidät kaikki uskomaan, että olen aivan täysin kunnossa, tulen kanssasi puutarhaan."
Seuraavana päivänä saapuivat viimeisetkin vieraat Elrondin taloon, ja jo kauan suunnitelmissa ollut kokoontuminen saattoi alkaa juhlallisilla illallisilla. Katsellessaan Rivendellin suurimpaan saliin asetettuja pitkiä pöytiä ja lukuisia tuoleja saattoi Legolas vain todeta, ettei ollut koskaan aikaisemmin ollut osallisena yhtä suuressa tapahtumassa. Jokainen Keski- Maan tunnettu kolkka oli edustettuna tavalla tai toisella - ainoastaan ne harvat örkit, jotka ylä elivät kurjuudessa Mordorin rajojen sisäpuolella ja elättelivät toivoa pimeyden voimille koittavasta uudesta tulemisesta, olivat luonnollisesti jääneet kutsun ulkopuolelle.
Legolas ei ollut nähnyt Haldiria koko päivänä. Toisaalta Rajaseudun Vartijan ottama etäisyys oli huojentavaa, sillä mitä lähempänä komea haltia Legolasia oli, sitä suurempaan kiusaukseen vaalean haltian suuressa kaipauksessa riutuva ruumis antautui. Legolas oli elänyt koko pitkän elämänsä tiukasti kaikkia sääntöjä ja normeja kunnioittaen, ja yhä edelleen hän yritti epätoivoisesti vakuutella itselleen, ettei edes tahtoisi rikkoa niitä. Vakuuttelu ei kuitenkaan tuottanut kovinkaan suurta tulosta, sillä koko ajan kasvava osa Legolasista toivoi, että Haldir kaiken uhallakin tulisi hänen luokseen, suutelisi häntä intohimoisesti ja tekisi hänestä Rajaseudun Vartijan orjan koko loppuelämäkseen.
Pelkkä ajatuskin Haldirin kuumasta suudelmasta sai Legolasin tuntemaan olonsa heikoksi. Hänen oli pakko kieltää itseään ajattelemasta moisia, tai muuten hänen vatsanpohjassaan kasvava kiihtymys olisi pian kasvanut liian ilmeiseksi. Tuninkansa helmaa suoristaen ja kurkkuaan selvittäen Legolas asteli hitaasti portaat alas juhlasaliin. Satoja vieraita alkoi tulvia paikalle, osa suoraan ulkoa puutarhoista, osa omista huoneistaan.
Illallisilla eri kansojen ja valtakuntien edustajat istuivat kaikki omissa ryhmissään. Tapahtuman isäntä Elrond tunsi suurta tyytyväisyyttä katsellessaan poikiensa ja tyttärensä kanssa salin keskeltä vieraitaan, jotka nauttivat hyvästä ruuasta ja keskustelivat vilkkaasti toistensa kanssa. Siitä oli kauan, kun Keski-Maan kansat olivat viimeksi olleet näin sulassa sovussa keskenään: vanhojen sotien arvet olivat vihdoinkin umpeutumassa.
Paikkajako johti luonnollisesti myös siihen, että Haldir ja Legolas istuivat aivan eri puolilla salia. Legolas yritti parhaan taitonsa mukaan ylläpitää luonnollista keskustelua muiden Synkmetsän haltioiden, lähellä istuvan Aragornin sekä heidän luokseen saapuneen Glorfindelin kanssa, muttei voinut mitään sille, että hänen silmänsä harhautuivat tämän tästä Haldirin komeisiin piirteisiin. Aina, kun Legolasin katse kohtaisi Haldirin katseen, Rajaseudun Vartija hymyili hänelle hieman ilkikurinen pilke silmissään.
"Oletteko koskaan ennen syöneet näin hyviä viinirypäileitä?" Aragorn heitti ilmaan huolettoman kysymyksen ja nielaisi taas yhden mehukkaan rypäleen.
Ne näyttäisivät todella hyvältä Haldirin huulten välissä. Legolas hymyili ja otti hänkin yhden pöydällä olevasta vadista. "Imladris on tunnettu hedelmällisyydestään."
Pöydästä alkoi kuulua hihitystä, ja vasta nyt Legolas tajusi, mitä oli juuri sanonut. "Tarkoitan siis hedelmistään," vaalea haltia korjasi ja punastui hieman.
Aragornia nauratti. "Eikö se ole melkein sama asia?" Konkari nappasi astiasta seuraavan rypäleen, asetti sen hampaidensa väliin ja puraisi hieman huolimattomasti: rypäleen makea neste valui hänen leualleen. "Anteeksi kömplelyyteni," hän mutisi hymyillen ja otti käteensä liinan pyyhkiäkseen mehun pois.
Voisin nuolla tuon Haldirin leuasta... "Huojentavaa, etten sentään ole ainoa kömpelys pöydässämme," Legolas naurahti aikaisempiin sanoihinsa viitaten. Kaikki nämä puheet rypäleistä ja hedelmistä yhdistettynä nuoren haltian kiellettyihin ajatuksiin olivat johtaneet siihen, että Legolasilla alkoi olla todella kuuma.
Glorfindel, joka oli koko ajan seurannut keskustelua kiinnostuneena vierestä, avasi hänkin suunsa. "Kömpelyksiä tai ei, teidän seurassanne on ollut ilo viettää aikaa tänä mukavana iltana."
Legolas nyökkäsi kevyesti. "Kuin myös, mellonamin. Koko ilta on ollut - " haltian sanat kuolivat hänen huulilleen, kun hänen jalkansa yllättäen osui pöydän alla johonkin pehmeään. Legolas kurtisti kevyesti kulmiaan.
"Legolas?" Aragorn sanoi kysyvästi.
"Hmm?" Legolas vastasi poissaolevasti. Se sama pehmeä, johon hänen jalkansa oli hetki sitten törmännyt, matkusti nyt ylöspäin hänen reittään pitkin. Synkmetsän prinssi vilkaisi nopeasti salin toiselle laidalle ja unohti hengittää tajutessaan, ettei Haldir enää istunutkaan paikallaan Rúmilin ja Orophinin välissä.
"Mitä olit sanomassa, mellonamin?" Aragorn kysyi otsaansa rypistäen.
Legolasin kurkusta karkasi hassu ääni, kun pöydän alla liikkuvat määrätietoiset kädet hakeutuivat viettelevän hitaasti hänen jalkojensa väliin. "S-sitä vain, että koko ilta on.... ollut... aivan upea," vaalea haltia sai hädintuskin sanat ulos suustaan. Hänen hengityksensä oli hyvää vauhtia käymässä todella raskaaksi.
Glorfindel ja Aragorn katsoivat kysyvästi toisiinsa. "Onko kaikki hyvin, Legolas?"
"O-oonh!" lämpimät kädet avasivat Legolasin housujen nauhat, työntyivät housunkauluksen sisäpuolelle ja ympäröivät hänet tiukkaan otteeseensa.
Aragorn näytti huolestuneelta. "Varmastiko? Olet hieman kuumeisen näköinen."
Legolas ei pystynyt pidättelemään pientä voihkaisua, kun käsien seuraan liittyi jotain hyvin kuumaa ja kosteaa, jonka oli pakko olla kieli. Vaalea haltia tyytyi vain nyökkäämään ja puristamaan käsillään pöydän reunaa saadakseen jostain tukea.
"Legolas," Glorfindel sanoi hieman tiukempaan sävyyn. "Ehkä sinun olisi mentävä hetkeksi lepäämään? Aragorn on oikeassa, näytät hieman kalpealta."
Kädet ja kieli kiihdyttivät jatkuvasti tahtiaan, ja Legolasin koko vartalo alkoi täristä hallitsemattomasti. Sillä, että hän piti tiukasti pöydän reunasta kiinni, ei enää ollut paljoakaan merkitystä. "Minä o-olen.... ihan.... k-kunnossa," hän huohotti ja luiskahti hieman alemmas tuolillaan.
"Ei siltä näytä," Aragorn totesi aina vain enemmän huolestuneena.
Legolas puristi silmänsä kiinni ja yritti hengittää yksinomaan nenänsä kautta, sillä hän pelkäsi pian alkavansa voihkia ääneen. Enää ei ollut pienintäkään epäillystä siitä, etteivätkö nuo taitavat kädet ja kieli olisi kuuluneet Haldirille. Jo ennen koko tätä välikohtausta oli Legolas tuntenut olonsa hieman kiihottuneeksi Rajaseudun Vartijaa ajatellessaan, ja nyt... vaalea haltia oli menettämässä itsehillintänsä lopullisesti. Hänen koko ruumiinsa oli tulessa.
"M-minä.... aahhh.... minulla on.... hieman.... ohhh! Voi taivas..." puhumisesta ei tullut kerta kaikkiaan mitään, sillä Legolas pystyi hädin tuskin hengittämään.
Nyt Aragorn ja Glorfindel olivat jo varmoja siitä, että jokin oli pahasti vialla. Legolas hikoili, kiemurteli ja tärisi niin rauhattomasti, että hänen olisi voinut luulla saaneen pahimmanlaatuisen sairaskohtauksen. "Meidän on parasta viedä hänet yläkertaan ja hakea parantaja," Glorfindel sanoi ja nousi tuolistaan.
"Ei!" kiinnijäämisen pelko työnsi Legolasin yli hänen sietokykynsä rajojen, ja haltian suusta pääsi pitkä, epätoivoinen voihkaisu, kun vapautuksen uskomaton tunne valtasi hetkessä hänen koko kehonsa. Aragorn ja Glorfindel tuijottivat ystäväänsä lähestulkoon säikähtäneinä.
Sitten kaikki oli ohitse. Kädet ja kieli vetäytyivät, ja Legolas lysähti huohottavaksi mytyksi tuolilleen. Hän ei saattanut uskoa, että Haldir oli uskaltanut tehdä jotain näin hullua.
"Legolas?" Aragornin varovainen ääni tunkeutui haltian tajuntaan. "Pystytkö kävelemään? Meidän on totta vieköön saatava sinut lepäämään."
Vaalea haltia pudisti itsepintaisesti päätään. "Ei... ei. Kaikki on hyvin.... antakaa minulle vain... hetki... kaikki on hyvin."
Aragorn ja Glorfindel eivät antaneet periksi, mutta Legolas oli vakaasti päättänyt puhua itsensä ulos tilanteesta ilman sen kummempia selityksiä. Väittelyä molempiin suuntiin jatkui vielä hetken.
"Legolas? Mitä täällä tapahtuu?"
Haldirin ääni oli saada nuoren haltian putoamaan tuolilta. "Haldir..."
"Olin näkevinäni, että hän ei voi hyvin," Rajaseudun Vartija sanoi Aragornille ja Glorfindelille. Nämä nyökkäsivät vahvistukseksi. "Jospa raitis ilma auttaisi? Tulisitko kanssani puutarhaan, mellonamin?"
Legolas katsoi ylöspäin takanaan seisoviin ystäviinsä ja huokaisi. "Hyvä on," hän sanoi lopulta ja nousi hieman horjuen ylös. Hänellä totta vieköön olisi muutama sana sanottavanaan, kunhan vain pääsisi Haldirin kanssa kahden! "Jos se rauhoittaa teidät kaikki uskomaan, että olen aivan täysin kunnossa, tulen kanssasi puutarhaan."