"Alku-illasta, puoli kuudelta koputan ikkunasi karmeja punaraitaiset verhot vetäiset auki niin että minä säikähdän"

Näky oli oikeastaan aika koominen: Nuori poika seisoi hienon kartanon puutarhassa, ikkunan alla. Pojalla oli mustat, sekaiset hiukset, joiden alta paljastui salamanmuotoinen arpi ja hänen silmänsä olivat vihreät. Poika vilkuili hermostuneesti ympärilleen, ilmeisesti peläten puutarhuria, joka asusti puutarhan toisella puolella. Kuunneltuaan vähän aikaa ympärillä vallitsevaa hiljaisuutta, hän uskalsi koputtaa ikkunankarmiin. Mitään ei tapahtunut. Sitten yhtäkkiä verhot avautuivat niin äkisti, että poika pelästyi.

"sitten käskette, tule sisälle älä seiso siinä niin kuin typerys"

Verhot avanneen pojan olemus oli hyvinkin erilainen kuin pihalla seisovan pojan. Hänellä oli vaaleat hiuksen, harmaat silmät ja kalpea, virheetön iho. Mutta kun tarkasteli kauemmin, heissä oli kuitenkin jotain samaa: He olivat lähes yhtä pitkiä ja ruumiiltaan solakoita.

"Huh, sinä pelästytit minut Draco." Poika kuiskasi toiselle.

"Se oli tarkoituskin. Sinulla kun on niin tylsä elämä, Harry" Draco vastasi huvittuneena ja hyväntuulisena. "Aiotko sinä tulla sisälle? Sinä nimittäin näytät aivan joltain hömppäromantiikka sarjan päähenkilöltä seisoessasi siinä yksinäisen rakastajan tavoin."

Harry punastui. "Väistä vähän niin pääsen sinne"

Draco meni istumaan huoneensa sohvalle ja Harry kiipesi sisään. Huone oli tumma. Seinät olivat lämpimän mustanruskeat ja huonekalut olivat vaaleanruskeita. Värit miellyttivät silmää luodessaan ristiriidan keskenään. Huoneessa oli sohva, kaksi nojatuolia, pöytä, kirjoituspöytä ja upea katosvuode. Huoneessa oli pehmeä kynttilävalaistus. Pöydällä oli kaksi lasia viiniä.

Harry istui Dracon viereen sohvalle ja otti toisen laseista. Draco nosti omansa ja sanoi: "vapaille viikonlopuille ja rakkaudelle" He joivat maljansa tyhjiksi.

Hetkeä myöhemmin he olivat siirtyneet sohvalta sängylle.

"myöhemmin illalla naurat mun kasvoilla ollutta ilmettä"

Myöhemmin samana iltana he makasivat sylikkäin vuoteessa, vain verho peittäen alastomia vartaloita. Draco nojasi päätään Harryn olkapäähän. Draco alkoi nauraa hiljaan.

"Mitä sinä naurat" Harry kysyi raukeana.

"Luulisi sinun tottuneen yllättäviin liikkeisiin, kun olet Voldemortin mustalla listalla, mutta ei. Minä pelästytän sinut vain avaamalla verhot."

"Aina kannattaa olla varuillaan, Draco. Sinä et voi koskaan tietää milloin kimppuusi hyökätään"

"Et niin." Draco vastasi ja painoi Harryn alleen. "ilman sinua, en olis mukana"

Samaisena yönä, kun he olivat kiertyneet toistensa ympärille, Harry kuiskasi Dracon korvaan: "Minä elän vain sinun ansiostasi, rakkaani. Kunpa tietäisit mitä merkitset minulle." Draco ei vastannut mitään, ehkä hän oli jo unessa.