Rakastan Toddia, Renata ajatteli tuijottaessaan pimeyteen. Todd oli pelastanut hänen henkensä. Hän pystyi yhä tuntemaan pojan huulten kosketuksen omillaan ja tämän vartalon omaansa vasten. Sen kuinka tämä oli kantanut hänet mökkiin huopaan käärittynä. Ja sen kuinka tämä oli valvonut hänen vierellään koko yön. He kaksi takkatulen loimussa. Se ei tuntunut enää todelta. Se ei ollut oikein. Renata tiesi sen. Mutta hän halusi tuntea Toddin vahvat käsivarret ympärillään uudelleen. Tiukemmin. Kyyneleet kastelivat tyynyn kun ne tipahtelivat alas Renatan poskilta. Tyttö nyyhkytti hiljaa. Digitaalikello välkkyi kahtatoista yöllä. Entä jos Todd ei tulisikaan? Entä jos.. Renata nousi ylös vuoteelta ja veti päälleen ruusunpunaisen aamutakkinsa.Hän ei voinut enää odottaa.

Kohta Renata juoksi pilkkopimeällä käytävällä.Hän kääntyi vasemmalle.Huone kaksisataakaksi oli kulman takana. Perimmäisenä.Tyttö käänsi oven kahvaa. Lukossa. Tietysti. Eihän kukaan nukkunut lukitsemattomassa hotellihuoneessa. Hän koputti hijaa.

"Renata?" Todd kuiskasi. "Mitä sinä teet täällä?"

"Sinä lupasit."

"Renata, minä...tämä on väärin.En vain voi olla sinun kanssasi.Olen pahoillani."

"Minä rakastan sinua."

"Tiedän sen."

Yksinäinen kyynel vieri Renatan poskelle.

"Etkö sinä rakasta minua?"

Todd oli hiljaa.

"Todd?"

"Kyllä minä rakastan sinua, mutta..."

Todd veti äkkiä Renatan syliinsä ja painoi huulensa tämän huulille ja suuteli hellästi. "En voi tehdä tätä Elizabethille" poika kuiskasi kyyneleet silmissään.

"Todd, minä haluan vain sinut" Renata nyyhkytti. "Haluan sinut.Haluan olla sinun omasi.Et voi tehdä näin minulle. Sinä lupasit! Sanoit että haluat olla kanssani.."

Todd vetäytyi irti hänestä.

"Olen niin pahoillani, Renata.Rakastan sinua aina. Mutta ei, en voi olla kanssasi."

Todd avasi oven takanaan ja Renata perääntyi huoneesta vapisten.

"Todd.." hän kuiskasi vielä kerran.

Mutta poika sulki oven ja jätti Renatan yksin pimeään käytävään.

***