LUKU 31
Toverimme puolesta
"Mi-Mitä on oikein tapahtunut? Kapteeni Nezumi! Mitä ihmettä?!" Yksi Merivoimien sotilas huusi kauhuissaan, kun tämä näki verisuisen komentajansa.
"Miksi te näytätte siltä, kuin olisitte nähneet aaveen? Missä ovat loput siitä joukosta, joka lähti kapteenin kanssa?!" Toinen sotilaista ihmetteli.
Jäljelle jääneet Kapteeni Nezumin sotilaat olivat tällä välin palanneet alukselleen ja asettaneet tajuttoman kapteeninsa kannelle, jota aluksen lääkäri tällä hetkellä hoiti parhaansa mukaan. Laivalle jääneet sotilaat olivat myöskin kerääntyneet jäljelle saapuneiden tovereidensa luo ja ihmettelivätkin nyt kovasti, miksi nämä olivat niin pelästyneen ja osittain piestyn näköisiä.
"Haah… Haah… Se oli… Paholaisen… Paholaisen Kukka…!" Yksi sotilaista huudahti hengästyneenä.
"Hän… Puuh… On hengissä… Kuten päämajasta ilmoitettiin…" Puuskutti toinen.
"MITÄÄÄÄH?!" Laivalle jääneet sotilaat huusivat uskomatta korviaan, kunnes yksi lisäsi; "Mitä me nyt teemme..?!"
"No.. Minusta meidän-" Yksi sotilas aloitti, mutta silloin joukkio kuuli vaimeaa yninää, jolloin nämä huomasivat, kuinka kapteeni Nezumi raotti heikosti toista silmäänsä ja puhui puolitajuttomalla äänellä; "Se… Narttu… Palatkaa… Kokoatte joukot… Odotatte vaikka, että merenmiehet… Tappavat… Heidät… Hoidatte… Sitten…" Tämän sanottuaan Nezumin pää retkahti alas, miehen menettäessä tajuntansa uudestaan.
"Ku- Kuulitte mitä kapteeni sanoi! Me… Palaamme nyt tukikohtaan ja järjestäydymme uudelleen! Jatkamme sitten siitä sen jälkeen, kun kapteenimme on päässyt takaisin jalkeille!" Yksi sotilaista huudahti, jolloin tämän toverit vastasivat myöntävästi kuorossa, alkaen tämän jälkeen valmistella laivaa lähtökuntoon.
"SHAHAHAHA! Vai tulivat Merivoimat varastamaan rahasi…?" Arlong kysyi ja katsoi tuota otteessaan olevaa oranssihiuksista naista, ennen kuin jatkoi; "Sinullapa onkin aikamoista epäonnea matkassa. Mutta lupaus on kuitenkin lupaus. Jos et voi maksaa minulle 100 miljoonaa belliä, en myöskään voi palauttaa kylääsi takaisin sinulle."
"Senkin… Sydämetön hirviö…!" Nami sanoi hampaat irvessä, kyynelten samalla valuessa pitkin tämän kasvoja.
"Mutta tiedätkös, sehän on vain 100 miljoonaa belliä. Eihän sinun tarvitse tehdä muuta kuin kerätä koko summa uudestaan!" Arlong vastasi nauraen. Tämän jälkeen merenmies irrotti otteensa Namista, mutta jatkoi vielä loppuun; "Et kai sinä kuitenkaan ajatellut paeta? Koska pidä mielessäsi, että sen jos teet… Jokainen Cocoyasi Villagen asukas tulee kuolemaan sinun takiasi…"
Silloin Namin mieleen muistui Genin viimeisimmät sanat; "Mutta… Me pelkäsimme, että jos tietäisit meidän tietävän, meidän toivomme saattaisi painostaa sinua jäämään jos joskus haluaisit paeta tältä kaikelta. Sen takia… Me esitimme, ettemme tiedä mitään." Tämän jälkeen Nami läpsäisi Arlongin käden pois, ennen kuin navigaattori lähti juoksemaan silmiään pyyhkien poispäin.
"Hm? Mikä hätänä Nami?! Aiotko sittenkin yrittää paeta?! SHAHAHA!" Arlong huusi ja nauroi makeasti perään.
Samaan aikaan Cocoyasi Villagessa kävi kova kuhina. Jokainen kylän asukas oli Genin johdolla valmistautumassa viimeiseen yhteenottoon, kun tuulimyllyhattuinen mies huusi vielä; "TÄMÄ OLI VIIMEINEN PISARA! ASEISTAKAA ITSENNE, KOSKA NYT ON AIKA TAISTELLA!" Vastaukseksi kuului vain asukkaiden yhtäaikainen huuto.
Tällä välin tahollaan Nami juoksi kohti kylää niin nopeasti kuin pystyi. Kyynelten valuessa naisen kasvoilla, epätoivon täyttämät ajatukset vilisivät tämän päässä; "Gen! Kaikki! Pyydän…! Pyydän, älkää tehkö mitään hätiköityä… Te ette voi kuolla… Koska silloin se olisi kaiken loppu! Meidän täytyy elää vaikka mikä olisi…! Muutoi kaikki on lopussa!"
Niin Nami kuin kyläläiset eivät kuitenkaan tienneet, että rahat, jotka navigaattori oli kerännyt, olivat edelleen tallessa ja turvassa. Felizia oli näet aikaisemmin pirunmarjavoimillaan paikallistanut rahojen sijainnin ja sen lisäksi niitä käyttämällä muodostanut maahan haudatun arkun ympärille puolittain elävän, kasvimaisen suojan, joka pitäisi ylimääräiset tunkeilijat loitolla. Oltuaan täysin varma siitä, että kaikki oli kunnossa, Felizia oli tosiaan tämän jälkeen lähtenyt kohti Cocoyasi Villagea, yhyttääkseen muut toverinsa.
Itse kylässä kaikki olivat nyt valmiita, kun Gen puhui ja joka sanalla miehen ääni voimistui enemmän ja enemmän; "8 vuotta sitten… Me vannoimme, ettemme heitä elämäämme hukkaan! Sillä ei ollut väliä, kuinka kivuliasta olisi elää merenmiesten vallan alla, kunhan Namilla olisi kaikki hyvin. Sen takia me kestäisimme vaikka mitä! MUTTA TÄMÄ ON SE, MITEN HE MEILLE VASTAAVAT! NYT KUN MEIDÄN AINUT MAHDOLLISUUTEMME VAPAUTEEN ON EVÄTTY, MEILLÄ JA TÄLLÄ SAARELLA EI OLE ENÄÄ MITÄÄN TOIVOA! MUTTA ME EMME ANNA IKINÄ ANTEEKSI NIILLE MERENMIEHILLE, JOTKA USKALTAVAT HÄIKÄILEMÄTTÖMÄSTI KÄYTTÄÄ HYVÄKSEEN NAMIN AVULIAISUUTTA JA YSTÄVÄLLISYYTTÄ! JA OLEN VARMA, ETTEI KENELLEKÄÄN TEISTÄ OLE MITÄÄN VASTAAN SANOMISTA?!"
"EI TIETENKÄÄN! LÄHDETÄÄN VAIN LIIKKEELLE!" Yksi kyläläisistä huusi.
"IHAN KUIN ME HYVÄKSYISIMME HEIDÄN VALTANSA NYT KUN ASIAT OVAT TULLEET TÄHÄN PISTEESEEN!" Lisäsi toinen.
"JOKAINEN TÄSSÄ KYLÄSSÄ ON OLLUT ALUSTA ASTI VALMIINA TAISTELEMAAN!" Karjaisi kolmas.
"JOTEN ANTAA MENNÄ VAAN!" Kuului vielä neljäs huuto.
"ODOTTAKAA KAIKKI HETKINEN!" Kuului äkkiä tuttu ääni, jolloin kylän asukkaat näkivät Namin, joka oli saapunut kylän laidalle.
"Nami…" Nojiko sanoi hiljaa.
"PYYDÄN, ODOTTAKAA VIELÄ VÄHÄN AIKAA! MINÄ YRITÄN UUDESTAAN JOTEN PYYDÄN!" Nami huusi samalla kun tämä asteli kohti väkijoukkoa, pitäen samalla kasvoillaan leveää hymyä, jonka jokainen kuitenkin saattoi nähdä väkisin asetetuksi. Silloin navigaattori vielä lisäsi; "MINÄ LUPAAN, ETTÄ KERÄÄN JÄLLEEN KERRAN TARPEEKSI RAHAA! SEHÄN TULEE OLEMAAN TÄLLÄ KERTAA VIELÄ HELPOMPAA!"
"Nami…" Muutama kyläläisistä kuiskasi samalla kun pari kyyneltä vierähti esiin Genin silmistä, miehen samalla lähestyessä Namia.
Samaan aikaan Arlong ja tämän joukkio naureskeli edelleen Namin aikaisemmin aiheuttamalle välikohtaukselle, kun Chew totesi kapteenilleen; "CHU! Sinä kyllä todellakin osaat keksiä todella sydämettömiä ideoita…"
"Hmph, ihan kuin minä päästäisi hänenlaisensa lahjakkaan kartanpiirtäjän karkuun! Mutta silti, enhän minä mikään demoni ole. Päästän hänet lähtemään heti, kunhan hän on ensin piirtänyt kartan kaikista maailman meristä! SHAHAHAHAH!" Arlong jyrähti ja nauroi jälleen sitä samaa tuttua, kylmää naurua.
"PUUULPULPULPUL! KUINKAHAN MONTA VUOSIKYMMENTÄ SEKIN MAHTAA KESTÄÄ!" Buffy huudahti nauraen, jolloin kaikki muutkin merenmiehet yhtyivät mukaan upseerinsa hekotukseen.
"Tämä riittää jo…!" Gen sanoi ja kaappasi Namin halaukseen, jatkaen samalla; "Sinä tiedät, että kaikki mitä tekisit tästä eteenpäin on turhaa. Sinä kannoit yksin kaikkien meidän toivoa tarpeeksi pitkälle. Sinä taistelit upeasti Nami…! Tiedän, että Arlongille työskentely on täytynyt olla tuskallisempaa kuin tuhat lävistävää veistä. Sinä… Sinä taistelit upeasti."
"Gen…" Nami totesi hiljaa ja katsoi tuota tuulimyllyhattuista miestä ilmeettömän näköisesti ja osittain kauhuissaan.
"Nyt… Sinä voit lähteä tästä kylästä." Gen sanoi.
"Mi- MITÄ?! Mu- Mutta…!" Nami aloitti, mutta silloin Nojiko asteli siskonsa vierelle ja sanoi; "Nami… Sinä olet viekas ja sinulla on kaikki edellytykset selviytyä noilla merillä! Sitä paitsi, sinullahan on myös unelma täytettävänä!"
"Nojiko…!" Nami sanoi ääni täristen, kunnes navigaattori vetäisi esiin tikarin ja asettautui se ojossa väkijoukon eteen, huutaen samalla; "EI! LOPETTAKAA! MINÄ PYYDÄN! LOPETTAKAA TÄMÄ! MI- MINÄ EN HALUA MERENMIESTEN SATUTTAVAN KETÄÄN TEISTÄ ENÄÄ UUDESTAAN!" Hikipisarat valuivat pitkin oranssihiuksisen naisen kasvoja kun tämä katsoi edessään olevaa väkijoukkoa, joka ei näyttänyt perääntymisen merkkejä.
"Te kaikki… Kuolette! Tajuatteko!?" Nami sanoi lyhyesti, tikarin täristessä naisen otteessa.
"Me tajuamme." Gen sanoi lyhyesti ja tarttui siinä samassa Namin ojennetun tikarin teräosaan. Nami katsoi kauhuissaan, kun tuo tikatun miehen käsi vuosi verta, tämän siirtäessä tikarin pois edestään.
"Mikään ei kuitenkaan muuta tätä tilannetta. Me olemme päätöksemme tehneet!" Huudahti aurinkolasipäinen, mustaan päähuiviin pukeutunut kylän lääkäri tiukasti, saaden muutaman kyläläisen huudahtamaan mukana.
"Nami… Pidä huolta itsestäsi." Nojiko sanoi, kyynelten noustessa tuon sinihiuksisen naisen silmiin.
"Nyt… SIIRRY POIS EDESTÄ NAMI!" Gen karjaisi, saaden tuon oranssihiuksisen naisen säpsähtämään peloissaan. Tämän jälkeen kaikki kyläläiset, Gen etunenässä, lähtivät miekat, keihäät ja kaikenlaiset muut astalot tanassa kohti Arlong Parkia, tuulimyllyhattuisen miehen vielä huutaessa; "KUUNNELKAA KAIKKI! VAIKKA EMME VOITTAISIKAAN, TULEMME SILTI NÄYTTÄMÄÄN NIILLE MERENMIEHILLE, KUINKA VAHVA TAHTOMME ONKAAN!"
Nami ei voinut kuin katsoa, kuinka kaikki hänen rakastamansa ihmiset lähtivät kohti varmaa tuhoa. Viimeisenkin kyläläisen kadotessa pois näköpiiristä, oranssihiuksinen nainen rojahti lamaantuneena polvilleen, tikarin samalla irrotessa tämän löyhästä otteesta. Siinä samassa tuttu, kylmä ja tunteeton nauru täytti tuon navigaattorin mielen viimeisenkin sopukan. Arlongin julmat kasvot piirtyivät Namin silmien eteen, kun kyyneleet alkoivat virrata pitkin naisen kasvoja. Silloin kaiken sen tuskan, vihan ja katkeruuden täyttämänä Nami käänsi hitaasti päätänsä olkapäätänsä kohti, mihin Arlongin tatuointi oli laitettu. Navigaattorin kynnet suorastaan porautuivat ihoon kiinni, tämän yrittäessä melkeinpä repiä tuota kuviota irti.
"Arlong…! Arlong…! ARLONG!" Nami toisti mielessään ja tarttui siinä samassa maassa olevaan tikariin, kohottaen sen ilmaan ja iskien sen tämän jälkeen kaikella voimallaan suoraan tatuoituun olkapäähänsä.
"ARLONG! ARLONG! ARLONG! ARLONG! ARLONG! ARLONG! ARLONG!" Nami karjui kivun ja surun sekaisessa tilassa ja jokaisella huudolla oranssihiuksinen nainen iski tikarin syvemmälle ja syvemmälle olkapäähänsä. Ja koko tämän ajan tuota kohtausta seurasi vakavailmeinen, olkihattuinen poika.
"ARL-!" Nami oli huutamassa jälleen, mutta silloin nuori nainen tunsi, kuinka joku nappasi kiinni tämän kädestä. Nami käänsi hieman päätänsä ja näki takanaan tutun, punaliivisen pojan.
"Luffy…" Nami sai sanottua samalla kun verinen tikari putosi kilahtaen maahan.
"Mi- Mitä sinä haluat…? Sinä et tiedä mitään! SINULLA EI OLE AAVISTUSTAKAAN SIITÄ, MITÄ TÄLLÄ SAARELLA ON TAPAHTUNUT NÄIDEN KULUNEIDEN 8 VUODEN AIKANA!" Nami huusi.
"Jep, en tiedä siitä yhtään mitään." Luffy tokaisi.
"Tämä ei kosketa sinua tai ketään teistä millään tavalla…! Enkö minä käskenyt teitä vain häipymään?!" Nami sanoi ääni täristen, tämän kynsien samalla porautuessa hiekkaiseen maahan.
"Jep. Niin sinä käskit." Luffy vastasi lyhyesti.
"Mene sitten…! Häivy! Te kaikki! HÄIPYKÄÄ!" Nami huusi ja viskasi hiekkaa Luffyn suuntaan. Kun olkihattuinen poika ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, Nami jatkoi; "HÄIPYKÄÄ! HÄIPYKÄÄ! SINÄ JA TE KAIKKI! HÄIPYKÄÄ! HÄIPYKÄÄ! HÄIPYKÄÄ! Häipykää...! Häipykää…! Häipy- Häi- Hä…!"
Pienen hetken päästä Nami kuitenkin lopetti ja lyhyen aikaa kuului vain tuon oranssihiuksisen naisen tasaista itkua. Lopulta Nami kuitenkin sai hieman kerättyä itseään ja aloitti; "Luffy…" Tämän jälkeen nainen käänsi päätänsä pojan suuntaan ja lisäsi itkunsekaisesti; "Auta minua…"
Luffy vain seisoi hiljaa, tämän hatun muodostaessa tumman varjon pojan silmille. Sitten tuo Olkihattujen kapteeni nappasi hattunsa pois päästään, asettaen sen tämän jälkeen Namin päähän. Oranssihiuksinen nainen saattoi vain katsella ihmeissään, kuinka tuo punaliviinen poika tämän jälkeen asteli vähän matkan päähän, veti syvään henkeä ja karjaisi; "TOTTA HELVETISSÄ!"
Tällöin Nami muisti, kuinka kohdatessaan Luffyn aivan ensimmäisen kerran, poika oli hermostunut hänelle, koska hän oli koskenut tämän hattuun, jota Luffy piti kalleinpana aarteenaan.
"Luffy…" Nami kuiskasi ja silloin navigaattori näki vähän matkan päässä kaikki muut Olkihatut. Zoro, Felizia, Sanji sekä Usopp odottivat kapteeniaan valmiusasemissa, joka siinä samassa astelikin porukan luokse ja sanoi vain yhden sanan; "Mennään."
"SELVÄ!" Nelikko vastasi.
"Te… Kaikki…" Nami kuiskasi itsekseen ja katsoi kuinka tuo nelikko lähti astelemaan eteenpäin kapteeninsa rinnalla. Silloin tuo punahiuksinen nainen kuitenkin pysähtyi lyhyesti ja kääntyi katsomaan Namin suuntaan, kaivaen samalla jotain shortsiensa taskusta. Samassa kuului pieni kilahdus, kun Felizia näpäytti jotain metallista navigaattorin suuntaan, jolloin tämä näki kuinka yksi kolikko lensi maahan tämän eteen. Naisten katseet kohtasivat toisensa, jolloin pisamakasvoinen punapää nyökkäsi lyhyesti, ennen kuin tämä kääntyi poispäin, yhyttäen sen jälkeen muut toverinsa. Nami katsoi tämän jälkeen maassa olevaa kolikkoa, jolloin navigaattori tajusi mitä Felizia yritti sanoa.
"Felizia… Kiitos…" Nami sanoi tuskin kuiskausta kuuluvammin ja jäi kyyneleet silmissään katsomaan tuota loittonevaa joukkiota, jotka eivät olleet kaikista naisen yrityksistä huolimatta missään kohtaa hyljänneet häntä.
Tällä välin väkijoukko oli saapunut Arlongin kartanon porteille. Kyläläiset olivat kuitenkin pysähtyneet, koska porttien eteen oli asettunut kaksi hahmoa, jotka olivat pahoin piestyt Yosaku ja Johnny.
"Hei! Oletteko te kaksi kunnossa?! Tekikö Arlong tämän teille?!" Yksi kyläläisistä huusi ja katsoi tuota verille piestyä kaksikkoa.
"Voisitteko siirtyä pois edestä?! Meillä on asioita hoidettavana noiden merenmiesten kanssa!" Huudahti toinen.
Johnny sekä Yosaku nostivat molemmat katseensa, jolloin aurinkolasipäinen palkkionmetsästäjä aloitti; "Kun satuimme ohimennen kuulemaan totuuden sisko Namista, päätimme, että ainoa oikea teko meiltä olisi haastaa Arlong ja tämän joukot… Joten niin me myös teimme."
"Valitettavasti kuitenkin hävisimme… Vaikka se olikin hiuskarvan varassa." Yosaku lisäsi.
"Olemme pahoillamme, mutta emme voi päästää teitä läpi. Varsinkin kun tiedämme, ettei teillä ole mitään mahdollisuuksia voittaa!" Johnny huudahti tiukasti.
"MITÄ?!" Gen ja Nojiko huudahtivat yhteen ääneen, muiden kyläläisten kummastellessa tilannetta.
"Me näet odotamme erästä tiettyä joukkiota, joka epäilemättä on tällä nimenomaisella hetkellä tulossa tännepäin!" Yosaku lisäsi.
"Tiettyä joukkiota?!" Gen huudahti ihmetellen.
"Eivät he kai…!" Nojiko mietti hikipisara otsallaan.
Ja silloin miekkamieskaksikko näki, kuinka kauempana alkoi siintää esiin viiden hahmon muodot, jotka lähestyivät Arlongin kartanoa määrätietoisesti.
"Sieltä he tulevat!" Yosaku ja Johnny huusivat yhteen ääneen, jolloin myös väkijoukko kääntyi katsomaan tuota lähestyvää viiden hengen joukkiota.
"Hehän ovat…!" Nojiko sanoi nähdessään nuo neljä miestä sekä yhden naisen.
"Keitä he oikein ovat?" Gen kysyi kummastellen.
"He ovat sisko Namin tovereita." Yosaku sanoi lyhyesti.
"Painakaa heidän kasvonsa syvälle mieliinne. He näet tulevat ravistelemaan sekä East Bluen että koko maailman kohtaloa." Johnny lisäsi samalla kun viisikko oli saapumassa väkijoukon eteen.
"Siirtykää sivuun." Luffy tokaisi, jolloin kyläläiset sekä myös Johnny että Yosaku päättivät tehdä kuten käskettiin, antaen näin Olkihattujen asettua asemiin kartanon porteille, näiden kapteenin astuessa etualalle.
"Felizia...!" Nojiko huudahti, saaden punapään vilkaisemaan tätä lyhyesti. Vihreäkätisen naisen kasvoilla viivähti pieni hymynkare tämän nyökätessä samalla lyhyesti, ennen kuin tämä käänsi katseensa takaisin kartanon suuntaan.
"SHAHAHAHAH! Hei, luuletko että ne kaksi idioottia kuuluivat Zoron ja sen naisen porukkaan?" Arlong kysyi Kuroobilta.
"Se kaksikko vai? Ei todellakaan. Hehän olivat aivan liian heikkoja. Eiväthän he olleet edes tappamisen arvoisia." Kuroobi vastasi.
"Siinä olet kyllä aivan oikeassa! SHAHAHAH-!" Arlong sanoi kunnes…
PAM!
Jokin iskeytyi kovalla voimalla Arlongin kartanon porttiin, aiheuttaen siihen suuren lommon.
"Mi-?" Merenmiehet ihmettelivät.
PAM! PAM!
Kaksi iskua lisää ja silloin…
!RYSKIS!
Kuului rysähdys, kun kartanon portti suorastaan räjähti hajalle, ovien ja muurin palasten lentäessä samalla joka suuntaan. Ilmassa leijui lyhyesti sankka pölypilvi, minkä hälvettyä se toi esiin punaliivisen pojan, joka seisoi hajonneen oviaukon kohdalla nyrkit ojossa.
"KUKA HELVETIN KAKARA SINÄ OIKEIN OLET?!" Arlong karjaisi ja tuijotti tuota mustahiuksista poikaa silmät verisuonista sykkien.
"Kuka teistä on se, jota kutsutaan Arlongiksi?" Luffy kysyi ja nosti katseensa.
"Arlong? Se olen minä." Aurinkotuolissa istuva merenmies sanoi, pitäen samalla tiukasti katseensa tuossa punaliivisessä pojassa, joka lähti astelemaan määrätietoisesti eteenpäin.
"Meikä on Luffy." Olkihattujen kapteeni vastasi.
"Luffy? Vai niin… Ja mikäs helvetti sinä luulet olevasi?" Arlong murahti.
"Piraatti." Luffy vastasi lyhyesti.
Samassa kaksi Arlongin alaista astui eteenpäin ja näiden tukkiessa Luffyn tien, ensimmäinen aloitti; "Sinä siinä. Pysähdy. Mihin sinä oikein kuvittelet meneväsi? Et voi noin vain mennä läpi, ennen kuin olet esittänyt asiasi."
"Siinäs kuulit! Jos et pysähdy heti paikalla-" Toinen jatkoi, mutta siinä samassa kuului rusahtava kalahdus, kun Luffy täräytti kaksikon päät yhteen, saaden nämä lysähtämään maahan.
"Pois tieltä!" Luffy tuhahti samalla, kun Arlong katsoi tuota tapahtumaa silmät levällään.
"MI- MITÄ?!" Arlongin alaiset huusivat kuorossa.
"Ja mitähän kaltaisesi piraatti tahtoo minusta?" Arlong kysyi kun Luffy käveli aivan tämän viereen.
!KAPOW!
Silloin Luffyn nyrkki pamahti täydellä voimalla suoraan Arlongin naamaan, minkä seurauksena tuo sahanenäinen merenmies lensi rysähtäen vastapäiseen kivimuuriin.
"AAAAGGGHHH! ARLONG?!" Merenmiehet huusivat silmät levällään.
"ARLONG-HERRA?!" Buffy kirkaisi.
Punaliivinen poika vain puuskahti lyhyesti ja tuijotti tuota jykevää merenmiestä, joka lojui muurinpalasten joukossa. Samalla kun Luffyn mielessä välähti kuva Namin itkuisesta avunpyynnöstä, Arlong nosti katseensa ja sanoi murhaavasti; "Mitä… Helvettiä…!"
"ÄLÄ USKALLAKAAN ENÄÄ ITKETTÄÄ MUN NAVIGAATTORIA!" Luffy huusi kasvot raivokkaina.
"SINÄ SENKIN! KUINKA SINÄ USKALLAT…!" Arlongin alaiset huusivat kuin yhdestä suusta ja syöksyivät siinä samassa joukolla kohti tuota punaliivistä poikaa. Mutta silloin kuului vuorostaan; "TEIDÄNLAISENNE PIKKUTEKIJÄT SAAVAT PAINUA HELVETTIIN!" Ja näiden sanojen saattelemana kaikki Arlongin alaiset lensivät siinä samassa kuka mihinkin suuntaan, mustapukuisen kokin potkujen iskiessä eri puolelle näiden kehoja.
Tällöin Arlong katsoi lievästi yllättyneenä, kun Sanji seuraavaksi asteli kapteeninsa luokse kylmän rauhallisesti ja ärähti tälle; "Jestas… Sinun sitten piti mennä sisään pää kolmantena jalkana."
"Älä huoli. En mä aio hävitä!" Luffy totesi.
"Mokoma tollo! Milloin minä minä muka sanoin, että olisin huolissani sinusta!? Tarkoitin vain, että sinun ei pidä omia kaikkea kunniaa itsellesi." Mustapukuinen kokki murahti.
"Ai." Luffy totesi ja naksautti sormiaan.
"KEITÄ TE MUKA LUULETTE OLEVANNE! SAASTAISET IHMISROSKAT! KUINKA USKALLATTE KOSKEA ARLONG-HERRAAN!" Kuului siinä samassa pulputtava kirkaisu, jolloin kaksikko käänsi katseensa Buffyn suuntaan, joka oli tällä välin paisuttanut toisen kätensä täyteen ilmaa ja joka nyt syöksyi piikikäs nyrkki ojossa sekä raivokas ilme kasvoillaan kohti Luffya ja Sanjia.
"JEEE! UPSEERI BUFFY!" Muutama merenmies huusi riemuissaan.
"KUOLKAA!" Pallokalamerennainen karjaisi ja kohotti nyrkkinsä, mutta silloin…
!KAPOW!
Jokin iskeytyi kovalla voimalla tuon merenenaisen niskaan, jolloin tämä mäjähti naama edellä kartanon pihaan. Tämän jälkeen kuului hivenen tuskaista sadattelua, kun Buffy kohottautui päätänsä pidellen iskun jäljiltä polvilleen, jolloin tuo pallokalanainen tunsi seuraavaksi toisen iskun vatsansa seudulla. Ilmat puhalsivat ulos merennaisen sisältä, kun tämä sinkoutui iskun voimasta päin sitä samaista kivimuuria, johon Arlong oli hetkeä aikaisemmin osunut.
"UPSEERI BUFFY!" Merenmiehet huusivat silmät suurina, kunnes nämä kuulivat tutun äänen sanovan; "Ja sinä puolestasi et koske tovereihini!"
Silloin sekä Arlong että kaikki tämän alaiset näkivät, kuinka pienen pölypilven keskeltä paljastui esiin punahiuksinen nainen, jonka jalka muotoutui sillä hetkellä takaisin normaaliksi, sen ollessa ollut hetkeä aikaisemmin kuin kasvimainen ruoska.
"Se punapää…" Arlong aloitti.
"Hänellä todellakin on pirunmarjan voima!" Huudahti yksi Arlongin alaisista.
"Köh..! Kööh..! Puul..! Puuulpul! Si- SINÄ!?" Buffy köhi kun tämä nousi takaisin pystyyn muurin rippeiden keskeltä ja osoitti pisamakasvoista naista.
"Minäpä minä." Felizia sanoi virnistäen ja asteli Sanjin viereen, ennen kuin totesi sekä tälle, että kapteenilleen; "Olisitte nyt jättäneet jotain minullekin. Ei ole mukava käydä heti pääruoan kimppuun." Tämä sai Olkihattujen kapteenin virnistämään leveästi ja Sanji toteamaan sydämet silmissään; "Olen aina niin onnellinen, kun tulen Felizia-neidin pelastamaksi!"
"Minä e-en välitä o-oikein kummassakaan t-tapauksessa. Teette k-kaikki oikein h-hyvää työtä!" Kuului Usoppin värisevä ääni, kun tämä vuorostaan asteli esiin, jääden tarkoituksella hieman joukon perälle.
"Oletpas sinä sisukas." Zoro sanoi ja vilkaisi pitkänenäistä ystäväänsä samalla kun tämä käveli kyseisen pojan ohi, asettuen vuorostaan kapteeninsa toiselle puolelle.
"Roronoa Zoro… Sekä tuo nainen…!" Kuroobi sanoi.
"NUO HE OVAT! NE JOTKA HUIJASIVAT MINUA! Kuinka he uskalsivat pyytää minulta kyytiä… Ei kun hetkinen, minähän olin se joka tarjosi heille kyydin! Ja minähän tarjosin sinulle vielä lihaakin!" Hachi ärähti ja osoitti sekä Zoroa että Feliziaa.
"Ja se oli kyllä oikein hyvää, se!" Felizia sanoi ja hymyili aurinkoisesti, saaden Hachin punastumaan hieman, jolloin mustekalamerenmies vastasi; "Nooo… Eihän se nyt mitään ol- Hei! Älä yritä huijata minua enää uudelleen!"
"JA MI- MITEN TUO PITKÄNENÄINEN IHMINEN VOI OLLA VIELÄ HENGISSÄ…!" Yksi Arlongin alaisista huusi tahollaan ja katsoi silmät suurina Usoppin suuntaan.
"Hänenhän pitäisi olla kuollut!" Toinen merenmies totesi.
"Vai että piraatteja… Vai niin… Eli sitä kautta te tunnette toisenne… Ja miksiköhän ihmeessä olette tulleet heittämään henkenne hukkaan?" Arlong murahti ja vilkaisi viisikon suuntaan.
"Me ja kapteenimme teemme tämän toverimme puolesta. Ei enempää eikä vähempää!" Felizia totesi ykskantaan, saaden merenmiesten kapteenin vilkaisemaan tuota pisamakasvoista naista.
"Hei… Keitä nuo tyypit oikein ovat?!" Yksi kyläläisistä sanoi hikipisara ohimollaan.
"Ensin yksi saa Arlongin järkälemäisen kehon lentämään pelkän lyönnin voimalla…! Ja sitten toisen jalka näyttää… Ihan kuin kasvilta tai jotain…! He eivät voi olla normaaleja ihmisiä! Totesi toinen.
"Uskomatonta…" Nojiko totesi lyhyesti tahollaan.
"Siinä nyt näitte, mihin he kykenevät." Johnny aloitti ja jatkoi; "Jos kaikesta huolimatta hekään eivät pysty estämään Arlongia, silloin East Bluella ei ole minkäänlaista tulevaisuutta!"
"Jos silti edelleenkin toivotte sekaantuvanne tähän taisteluun, teidän täytyy tappaa ensin meidät!" Yosaku lisäsi tuimana.
"Miksi… Miksi ihmeessä te kaksi menette näin pitkälle…?" Gen sanoi ja katsoi noita kahta palkkionmetsästäjää, jotka pitivät miekkojaan ristissä väkijoukon edessä.
"Samasta syystä kuin nuo viisikin. Arlong sai sisko Namin itkemään." Johnny sanoi painokkaasti.
"Eikö siinä muka ole tarpeeksi syytä uhrata oma henkensä?" Yosaku lisäsi ytimekkäästi.
"Ymmärsinkö siis oikein...? Teidän tavoitteenne on ollut alusta asti tulla kostamaan toverinne puolesta? Ja tämä toveri… Kyseessä taitaa olla Nami?" Arlong sanoi ja vilkaisi vuoron perään lyhyesti jokaista Olkihattua, ennen kuin tuo muurin rippeiden keskellä kyhjöttävä merenmies lisäsi kylmästi nauraen; "SHAHAHAHAHA! Mitä muka viisi mitätöntä ihmistä voisi tehdä meille?! Olkoonkin, että yksi teistä on syönyt pirunmarjan!"
"Juurikin näin! Olette pelkkiä idiootteja! Ihan kuin Arlong muka tuhlaisi aikaansa teidänlaisiinne! Te tulette olemaan kaikki kohta kalanruokaa!" Hachi huusi ja tarttui siinä samassa pitkänomaiseen suuhunsa, alkaen päästää ilmoille trumpettimaista ääntä, jonka Felizia ja Zoro siinä samassa tunnistivat."
"TULE ESIIN MOHMOO!" Hachi huusi ja jatkoi trumpettimaista soitteluaan.
"Ei… Ei kai vain…!" Kyläläiset kauhistelivat.
"MI- MI- MI- MITÄ OIKEIN TAPAHTUU!?" Usopp huusi kauhuissaan.
"Taas tuo ääni... Hän näyttää kutsuvan jotain tai jotakuta…?" Felizia sanoi, puristaen kätensä samalla nyrkkiin.
"Ja se jokin ei taida olla ihan pienimmästä päästä." Zoro lisäsi.
Silloin kartanon uima-altaan pinta alkoi porisemaan ja kuplimaan, minkä jälkeen sieltä alkoi nousta esiin jotain valtaisaa.
"OLKAA VALMIINA, TE MITÄTTÖMÄT IHMISET! TÄSSÄ ON MOHMOO!" Hachi karjaisi ja silloin merestä tuli esiin valtava, vihreätäpläinen lehmän pää, jota koristi isonpuoleinen kuhmu. Mohmoo äännähti surkeasti ja tuijotti Hachia kyyneleet silmissään.
"AAAAGGGGHHHH! SE ON HIRVIÖ!" Usopp karjaisi silmät päästä pullistuen.
"Öööh.. Mohmoo…?" Hachi totesi kummastellen.
"Tuo on se hirviö…! Merilehmä Mohmoo!" Yksi kyläläisistä huusi, muiden katsoessa tuota valtaisaa olentoa kauhuissaan.
Tällöin tuo jättiläismäinen merilehmä laski hieman katsettaan, jolloin se näki myös edessään seisovat Olkihatut. Siinä samassa merihirviö säpsähti kauhusta kankeaksi, kun se huomasi Luffyn ja Sanjin.
"Ai, hän." Luffy totesi ja katsoi tuota valtaisaa merihirviötä.
"Eli hänkin on yksi heistä" Sanji lisäsi ja katsoi myöskin tuota merilehmää.
"Tunnetteko te tuon otuksen…?" Felizia kysyi hikipisara ohimollaan kaksikolta.
"Se yritti syödä mun ruokani!" Luffy ärähti.
"Sitten se yritti syödä minut!" Sanji tokaisi.
Samassa Mohmoo ammui kauhuissaan ja kääntyi siinä samassa ympäri, yrittäen näin selvästi lähteä pakoon.
"HEI! MOHMOO! MIHIN SINÄ OIKEIN OLET MENOSSA!?" Hachi huusi merilehmän perään.
"Mohmoo… Mitä helvettiä sinä luulet tekeväsi…" Kuului samassa hyytävä ääni, kun Arlong tuijotti tuon loittonevan merihirviön suuntaan verisuonet silmissä sykkien. Tämä sain Mohmoon siinä samassa jämähtämään aloilleen, minkä lisäksi otuksen silmät laajenivat kauhusta ammolleen.
"No, jos ajattelit lähteä pakoon, en aio estää sinua mutta…" Arlong jatkoi ja lisäsi sitten vielä jäätävästi; "Miten on… Mohmoo?"
Valtaisan merilehmän sydän sykki kiivaasti ja silloin ilman täytti raivoisa "MOOOOOOOO!" Siinä samassa tuo vihreäläiskäinen otus kääntyi ympäri ja syöksyi hampaat terävinä sekä kasvot vihasta vimmaisena kohti noita viittä Olkihattua.
"SE HYÖKKÄÄ MEIDÄN KIMPPUUN!" Usopp karjaisi silmät päästä pullottaen.
"SEURATKAA MOHMOON PERÄSSÄ!" Yksi Arlongin miehistä huusi.
"NÄYTETÄÄN NOILLE ALHAISILLE IHMISILLE, ETTÄ MEIDÄN KANSSA EI OLE LEIKKIMISTÄ!" Karjaisi toinen samalla, kun Zoro alkoi vetää miekkaansa esiin, Felizian käteen alkoi kasvaa ohdakemaisia piikkejä, Sanji virnisti hymähtäen ja Usopp karjaisi ritsa korkealle kohotettuna.
"JÄTTÄKÄÄ TÄMÄ MINULLE! NOIHIN TUHLAANTUU VAIN AIKAA!" Luffy ärähti puuskahtaen ja löi nyrkkinsä yhteen, jolloin tämän miehistö jäi tuijottamaan tätä kummissaan.
"MOOOO!" Mohmoo karjui raivoisasti samalla kun punaliivinen poika iski ensin vasemman jalkansa syvälle kartanon kiviseen maahan. Seuraavaksi, Arlongin miesten lähestyessä uhkaavasti, Luffy iski myös oikean jalkansa tiukasti kiinni maahan.
"Mitä helvettiä hän oikein tekee?" Sanji kysyi hikipisara otsallaan.
"Minulla on paha aavistus tästä…" Zoro totesi.
"Veit sanat suustani…" Felizia lopetti.
Tällöin Olkihattujen kapteeni alkoi kädet levällään pyörittämään keskivartaloaan ympäri, saaden sen kiertymään ja jännittymään kuin jousen. Tämän jälkeen Luffy venytti kätensä ja nappasi kiinni Mohmoon valtavista sarvista. Tämä sai valtaisan merihirviön ulvahtamaan kauhusta, jolloin se myös pysäytti hyökkäyksensä. Samalla myös muutama Arlongin alainen pysähtyi ja katsoi tuota punaliivistä poikaa sekä tämän ihmeellisesti kiertynyttä kehoa ihmeissään.
"Tuo kakara…" Arlong sanoi hivenen ihmeissään.
"HÄNKIN ON SIIS PIRUNMARJAN KÄYTTÄJÄ!" Yksi merenmies huusi silmät selällään, saaden tämän loput toverit katsomaan poikaa ihmeissään.
"Tämä ei näytä hyvältä! Häivytään täältä!" Usopp huudahti ja lähti siinä samassa juoksemaan poispäin.
"Miksi?! Mitä hän oikein tekee?!" Sanji huusi ihmeissään.
"En minä helvetti tiedä!" Zoro lisäsi.
Tällöin punahiuksinen nainen katsoi kapteeniaan, tämän kiertynyttä kehoa sekä venyneitä käsiä, jotka pitivät kiinni Mohmoon sarvista. Siinä samassa kun Luffy alkoi selvästi lähteä liikkeelle, Felizia karjaisi; "Ei helvetti…! MAAHAN!" Tällöin punapää syöksyi makaamaan maahan, muiden Olkihattujen tehdessä saman.
"GUMI-GUMI…!" Luffy aloitti, jolloin tämän keho alkoi pikkuhiljaa pyörimään…
"Mitä hän oikein aikoo…!?" Yksi merenmiehistä huusi.
"MITÄ VÄLIÄ?! TAPPAKAA HÄNET!" Karjaisi toinen.
"TUULIMYLLY!" Luffy karjaisi ja silloin Mohmoon valtaisa keho alkoi pyöriä punaliivisen pojan otteessa ympäri, ympäri ja ympäri. Kuului vain merenmiesten kauhistuneista huutoja, Mohmoon karjuntaa sekä kiven palasten jyrinää, kun merihirviön valtaisa keho tuhosi kaiken tielleen osuvan. Lopulta tuo hirviö irtosi pojan otteesta, lentäen näin pitkässä, komeassa kaaressa korkealle ilmaan, ennen kuin se putosi jysähtäen takaisin mereen. Samalla kun muut Olkihatut nousivat ylös kivipaasien sekä muun rojun keskeltä, Luffy huusi osoittaen sormellaan kohti Arlongia; "En tullut taistelemaan tänne noita pikkutekijöitä vastaan! Ainut, jonka haluan hoidella OLET SINÄ!"
"Täydellistä! Ajattelinkin juuri tappaa sinut itse!" Arlong murisi ja hymyili verenhimoisesti.
"Varoita ensi kerralla jos teet jotain tuollaista!" Felizia ärähti yhtäkkiä ja läimäytti kapteeniaan takaraivoon, ennen kuin tämä asettui katsomaan, kuinka Kuroobi, Hachi ja Chew astelivat lähemmäksi.
"Näyttää kuitenkin siltä, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella…" Kuroobi sanoi ja mulkaisi Olkihattujen suuntaan.
"KUINKA TE USKALLATTE SATUTTAA MEIDÄN VELJIÄ!" Hachi karjaisi jäseniään venytellen.
"Näyttää siltä, että meidän täytyy opettaa näille mitättömille ihmisille ero jos toinenkin rotujemme välillä. CHU!" Chew totesi.
"KUKAAN MUU KUIN MINÄ EI KOSKE TUOHON NARTTUUN! HÄN ON YKSIN MINUN!" Kuului Buffyn vihainen huuto, kun tämä asteli muiden upseerien luo, sylkäisten samalla suustaan pienen veripisaran. Muutoin pallokalanainen ei ainakaan näyttänyt siltä, että Felizian iskut olisivat tehneet tähän mainittavampaa vahinkoa.
"Näyttää siltä, että pääjoukot ovat tulleet tervehtimään meitä…" Zoro totesi myhäillen.
"Lopultakin päästään asiaan." Felizia totesi niskojaan naksautellen.
"TUO OLI AIVAN LIIAN VAARALLISTA SENKIN ÄÄLIÖ!" Sanji karjui ja potki kapteeniaan päähän.
"YRITÄTKÖ SINÄ TAPPAA MYÖS MEIDÄT?!" Usopp lisäsi.
"Sori…" Luffy lisäsi hikipisara ohimollaan.
Ja tässä sitä ollaan: Olkihatut vs. Arlongin upseerit. Taistelu Namin ja East Bluen tulevaisuuden puolesta on alkanut. Miten ystäviemme tulee käymään nyt kun Arlongin vahvimmat jäsenet tulevat heitä vastaan? Siitä saatte osviittaa ensi luvussa (Koska niinhän se aina menee :D). Siihen saakka, voikaa hyvin!
-WillofJ-