Hohohoo, en olekaan kokonaan kadonnut tarinoineni! Tarina vain syntyy
hitaan puoleisesti.
En ehkä suosittele kellekään, on juttu aina vaan levottomampaa. Mutta omalla vastuulla, omalla vastuulla. Rumia sanoja hieman, ja ruma idea, mutta ei kuitenkaan mitään niin rumaa. Jos rohkeutta löytyy, ei muuta kuin lukemaan!
*****
Harry raapi hiljaa persettään, inhottava tapa, jonka hän oli oppinut yksinäisinä tunteita pienessä komerossa Likusteritiellä ollessaan. Tutun reiän siveleminen tuntui rauhoittavalta, ja Harry palasi tottumukseensa aina syvissä mietteissä ollessaan. Tällä kertaa nuoren velhon päässä todellakin myllersi. Mitä hänen tulisi tehdä, oliko professori Kalkaros todella ainoa ihminen hänelle? Vai oliko uni tosiaankin ollut vain unta? Harry ei tiennyt. Harmissaan hän nosti nyt hieman tahmean sormensa otsalleen ja pyyhkäisi silmillä roikkuvat hiukset sivuun.
Velho kääntyi hitaasti katsomaan ulos ikkunasta. Ulkona loisti täysikuu, ja kaikki näytti rauhalliselta, juuri sopivalta tärkeiden toimien aloittamiselle. Ja toimia Harryn tuli, muuta vaihtoehtoa hänen pieneen päähänsä ei mahtunut.
"Minun on saatava professori Kalkaros!" nuorukainen tuumasi lopulta pontevasti ääneen. "Tämä yö sopii täydellisesti suunnitelman laatimiseen."
"Hiljaa, senkin idiootti, täällä yritetään nukkua... Taasko sinä olet rapsuttelemassa?" kuului yhtäkkiä viereisestä sängystä.
Harry punastui häpeästä, ei Ronin ollut tarkoitus saada häntä taas kiinni. He olivat käyneet pitkän keskustelun raapimisen epäterveellisyydestä, ja Harry oli luvannut lopettaa. "Ei tässä mitään raaputella, kunhan ajattelin," hän kuiskasi takaisin.
"Eikös se ole sinun kohdallasi sama asia?"
Harry ei vaivautunut vastaamaan, vaan marssi ulos huoneesta tuohtuneena. Että Ron kehtasi, eihän hän edes ollut pitänyt tällä kertaa ääntä. Itsekseen ähisten hän jatkoi matkaansa kohti salaista Luokkaa, josta vain hän oli tietoinen. Siellä kierolla Harrylla oli kätkössä kaikki salaiset tavarat, muutama eroottinen julkaisu, erilaisia vaatteita ja suuri ruskea peili. Harry hymyili ronskisti tuhmille aatoksilleen kävellessään kohti päämääräänsä vauhdilla. Askel askeleelta vauhti kiihtyi, kunnes...
Pumps. "Ahh! Mitä helvettiä! Potter. Sinä... Aihh..."
Harry nosti katseensa, mutta tajusi käytävän edessään tyhjäksi. Kenties kiinteä kummitus, hän ajatteli. Paha suustaan, tuo kummitus. Lopulta kuitenkin järki vei voiton, ja kikkarapäinen velho tajusi katsoa lattialle. Aivan hänen edessään istui kiukkuinen Draco Malfoy.
"Mitä sinä luulet tekeväsi täällä keskellä yötä?" Harry kysyi vaalealta pojalta. Toinen vain haukkoi henkeään ja päästi suustaan pienen äännähdyksen. Harry tunsi jonkin heittävän volttia mahassaan. Kenties yö vain teki temppujaan, mutta yhtäkkiä maassa oleva poika alkoi näyttää erityisen kauniilta vaaleine, pitkine hiuksineen ja aavistuksen punastuneine kasvoineen. Puhumattakaan äänistä, joita tämä huomaamattaan päästeli. Harryn kasvoja alkoi kuumottaa, Malfoy istui aivan liian lähellä saaden nuoressa, reippaassa velhossa aikaan jännittäviä reaktioita.
- - - - -
Lopulta Malfoy huomasi Harryn kuumeisen tuijotuksen ja liikahti nopeasti kauemmaksi. "Mitä sinä luulet kyylääväsi?" hän sähähti, mutta äänessä kuulsi pienoinen epävarmuus. Typerä Potter aina oli ollut, mutta koskaan ennen hän ei ollut nähnyt tätä täysin lasittunut katse silmissään. Varsinkaan häntä tuijottamassa. Vaalea poika taisteli hämmennystään vastaan ja nousi tyylikkäästi seisomaan pudistellen samalla olematonta pölyä vaatteistaan.
Lopulta hän oli valmis kohtaamaan oudon pojan, "Miten vain. Jos et aio vastata, minä jatkan matkaani. Ei minulle ole koko yötä aikaa odottaa vastausta, varsinkaan, kun sen antaminen näyttää tuottavan sinulle yletöntä vaikeutta. Vaikka sinun tapauksessasi se ei edes yllätä."
Hän kääntyi lähteäkseen, mutta siinä samassa käsi tarttui häntä olkapäästä ja tönäisi hänet seinää vasten. Hämmentyneenä poika kääntyi katsomaan Harryyn, joka näytti varsin kiihtyneeltä.
"Sinä et mene minnekään! Menisit taatusti kertomaan Vorolle, että minä olen täällä!" tummahiuksinen poika lähestulkoon kiljaisi silmät päässä pyörien. Oliko Potter tullut hulluksi, Draco mietti hermostuneena. Hän koitti riuhtaista itsensä irti, mutta toinen oli yllättävän vahva, ja Dracon tempoilu sai tämän vain tarttumaan häneen toisellakin kädellään. Draco tunsi nenässään ulosteen hajua, ja hermostuneisuus alkoi muuttua todelliseksi peloksi.
"Päästä irti," hän onnistui sanomaan, mutta äänestä puuttui kaikki voima. Ei kai yksi Potter saanut häntä näin suunniltaan, Draco tivasi itseltään ja koitti löytää itsestään raivoa, jonka voimalla olisi työntänyt Harryn pois. Kaikki voima kuitenkin katosi hänestä, kun Harry astui entistä lähemmäs ja painoi vartalonsa Dracoa vasten. Draco koitti väistää sivulle, mutta tajusi olevansa ansassa velhon ja seinän välissä.
"Sinä et kerro minusta kellekään, ethän?" Harry hengitti hänen niskaansa. Samalla tämä nosti tahmean, haisevan sormensa sivelemään Dracon korvaa. Haju oli inhottava, ja läheisyyden tunne sai vaalean velhon värisemään. Hän halusi pois, minne tahansa, kunhan vain pois hulluksi tulleen Potterin luota. Hänen jalkansa pettivät lopullisesti, kun Harryn märkä kieli kosketti hänen korvaansa.
"Aaaa!!! Älä, älä, älä. Päästä minut vain irti!" Draco sai lopulta nyyhkäistyä roikkuen samalla Harryn olkapäissä pysyäkseen pystyssä. Hänen jalkansa olivat tärisevää hyytelöä.
- - - - -
Harry säpsähti äkilliseen ääneen ja tajusin Malfoy roikkuvan hänestä hyvin järkyttyneen näköisenä. Mitä ihmettä, miksi kummassa Malfoy roikkuisi hänessä. Ja miksi kummassa hän piteli tätä kädestä. Velho irrotti nopeasti otteensa ja astui askeleen taaksepäin. Malfoy kaatui suoraan lattialle inahtaen hiljaa.
Voi ei, mitä minä olen tehnyt, Harry ajatteli kuumeisesti tapahtumien palatessa nopeasti hänen mieleensä. Olin matkalla Luokkaani. Ajattelin samalla Kalkarosta ja... Kenties ajatukseni olivat jo valmiiksi hieman ylikierroksia. Pelkkä muistokin noista ajatuksistakin sai nuoren miehen korvat punertumaan. Ja sitten Malfoy oli ollut siinä, aivan hänen edessään, kylpien kuunvalossa kuin mikäkin märänunentuotos. Jokin outo voima oli saanut Harryssa vallan. Oliko hän tulossa hulluksi.
"Malfoy... Anteeksi," hän kuiskasi ja lähti juoksemaan jättäen toisen lattialle makaamaan.
***
Harry saapui Luokkaan läähättäen. Hän paiskasi oven kiinni perässään ja jäi nojaamaan sitä vasten. Mikä hänessä oli vikana. Hän oli nuollut Malfoyta. Harry yritti unohtaa tapahtuneen katselemalla ympäri huonetta, mutta keskittyminen oli vaikeaa. Kun edes henkarissa roikkuvat nahkahousut eivät tuottaneet iloa, Harry palautti sormen ruskealla reiälleen, nyt oli totisesti pohdinnan paikka.
*****
No niin, siinähän se taas oli! Mikä kumma on tämä Harryn Luokka!? Sekin selviää vielä. Ehkä. Katsoo nyt.
Oliko jännittävää, tunsitko Malfoyn kauhun? Entä Harryn hmm... kiihtymyksen? Oh la la, menohan kiihtyy kuin Harry!
En ehkä suosittele kellekään, on juttu aina vaan levottomampaa. Mutta omalla vastuulla, omalla vastuulla. Rumia sanoja hieman, ja ruma idea, mutta ei kuitenkaan mitään niin rumaa. Jos rohkeutta löytyy, ei muuta kuin lukemaan!
*****
Harry raapi hiljaa persettään, inhottava tapa, jonka hän oli oppinut yksinäisinä tunteita pienessä komerossa Likusteritiellä ollessaan. Tutun reiän siveleminen tuntui rauhoittavalta, ja Harry palasi tottumukseensa aina syvissä mietteissä ollessaan. Tällä kertaa nuoren velhon päässä todellakin myllersi. Mitä hänen tulisi tehdä, oliko professori Kalkaros todella ainoa ihminen hänelle? Vai oliko uni tosiaankin ollut vain unta? Harry ei tiennyt. Harmissaan hän nosti nyt hieman tahmean sormensa otsalleen ja pyyhkäisi silmillä roikkuvat hiukset sivuun.
Velho kääntyi hitaasti katsomaan ulos ikkunasta. Ulkona loisti täysikuu, ja kaikki näytti rauhalliselta, juuri sopivalta tärkeiden toimien aloittamiselle. Ja toimia Harryn tuli, muuta vaihtoehtoa hänen pieneen päähänsä ei mahtunut.
"Minun on saatava professori Kalkaros!" nuorukainen tuumasi lopulta pontevasti ääneen. "Tämä yö sopii täydellisesti suunnitelman laatimiseen."
"Hiljaa, senkin idiootti, täällä yritetään nukkua... Taasko sinä olet rapsuttelemassa?" kuului yhtäkkiä viereisestä sängystä.
Harry punastui häpeästä, ei Ronin ollut tarkoitus saada häntä taas kiinni. He olivat käyneet pitkän keskustelun raapimisen epäterveellisyydestä, ja Harry oli luvannut lopettaa. "Ei tässä mitään raaputella, kunhan ajattelin," hän kuiskasi takaisin.
"Eikös se ole sinun kohdallasi sama asia?"
Harry ei vaivautunut vastaamaan, vaan marssi ulos huoneesta tuohtuneena. Että Ron kehtasi, eihän hän edes ollut pitänyt tällä kertaa ääntä. Itsekseen ähisten hän jatkoi matkaansa kohti salaista Luokkaa, josta vain hän oli tietoinen. Siellä kierolla Harrylla oli kätkössä kaikki salaiset tavarat, muutama eroottinen julkaisu, erilaisia vaatteita ja suuri ruskea peili. Harry hymyili ronskisti tuhmille aatoksilleen kävellessään kohti päämääräänsä vauhdilla. Askel askeleelta vauhti kiihtyi, kunnes...
Pumps. "Ahh! Mitä helvettiä! Potter. Sinä... Aihh..."
Harry nosti katseensa, mutta tajusi käytävän edessään tyhjäksi. Kenties kiinteä kummitus, hän ajatteli. Paha suustaan, tuo kummitus. Lopulta kuitenkin järki vei voiton, ja kikkarapäinen velho tajusi katsoa lattialle. Aivan hänen edessään istui kiukkuinen Draco Malfoy.
"Mitä sinä luulet tekeväsi täällä keskellä yötä?" Harry kysyi vaalealta pojalta. Toinen vain haukkoi henkeään ja päästi suustaan pienen äännähdyksen. Harry tunsi jonkin heittävän volttia mahassaan. Kenties yö vain teki temppujaan, mutta yhtäkkiä maassa oleva poika alkoi näyttää erityisen kauniilta vaaleine, pitkine hiuksineen ja aavistuksen punastuneine kasvoineen. Puhumattakaan äänistä, joita tämä huomaamattaan päästeli. Harryn kasvoja alkoi kuumottaa, Malfoy istui aivan liian lähellä saaden nuoressa, reippaassa velhossa aikaan jännittäviä reaktioita.
- - - - -
Lopulta Malfoy huomasi Harryn kuumeisen tuijotuksen ja liikahti nopeasti kauemmaksi. "Mitä sinä luulet kyylääväsi?" hän sähähti, mutta äänessä kuulsi pienoinen epävarmuus. Typerä Potter aina oli ollut, mutta koskaan ennen hän ei ollut nähnyt tätä täysin lasittunut katse silmissään. Varsinkaan häntä tuijottamassa. Vaalea poika taisteli hämmennystään vastaan ja nousi tyylikkäästi seisomaan pudistellen samalla olematonta pölyä vaatteistaan.
Lopulta hän oli valmis kohtaamaan oudon pojan, "Miten vain. Jos et aio vastata, minä jatkan matkaani. Ei minulle ole koko yötä aikaa odottaa vastausta, varsinkaan, kun sen antaminen näyttää tuottavan sinulle yletöntä vaikeutta. Vaikka sinun tapauksessasi se ei edes yllätä."
Hän kääntyi lähteäkseen, mutta siinä samassa käsi tarttui häntä olkapäästä ja tönäisi hänet seinää vasten. Hämmentyneenä poika kääntyi katsomaan Harryyn, joka näytti varsin kiihtyneeltä.
"Sinä et mene minnekään! Menisit taatusti kertomaan Vorolle, että minä olen täällä!" tummahiuksinen poika lähestulkoon kiljaisi silmät päässä pyörien. Oliko Potter tullut hulluksi, Draco mietti hermostuneena. Hän koitti riuhtaista itsensä irti, mutta toinen oli yllättävän vahva, ja Dracon tempoilu sai tämän vain tarttumaan häneen toisellakin kädellään. Draco tunsi nenässään ulosteen hajua, ja hermostuneisuus alkoi muuttua todelliseksi peloksi.
"Päästä irti," hän onnistui sanomaan, mutta äänestä puuttui kaikki voima. Ei kai yksi Potter saanut häntä näin suunniltaan, Draco tivasi itseltään ja koitti löytää itsestään raivoa, jonka voimalla olisi työntänyt Harryn pois. Kaikki voima kuitenkin katosi hänestä, kun Harry astui entistä lähemmäs ja painoi vartalonsa Dracoa vasten. Draco koitti väistää sivulle, mutta tajusi olevansa ansassa velhon ja seinän välissä.
"Sinä et kerro minusta kellekään, ethän?" Harry hengitti hänen niskaansa. Samalla tämä nosti tahmean, haisevan sormensa sivelemään Dracon korvaa. Haju oli inhottava, ja läheisyyden tunne sai vaalean velhon värisemään. Hän halusi pois, minne tahansa, kunhan vain pois hulluksi tulleen Potterin luota. Hänen jalkansa pettivät lopullisesti, kun Harryn märkä kieli kosketti hänen korvaansa.
"Aaaa!!! Älä, älä, älä. Päästä minut vain irti!" Draco sai lopulta nyyhkäistyä roikkuen samalla Harryn olkapäissä pysyäkseen pystyssä. Hänen jalkansa olivat tärisevää hyytelöä.
- - - - -
Harry säpsähti äkilliseen ääneen ja tajusin Malfoy roikkuvan hänestä hyvin järkyttyneen näköisenä. Mitä ihmettä, miksi kummassa Malfoy roikkuisi hänessä. Ja miksi kummassa hän piteli tätä kädestä. Velho irrotti nopeasti otteensa ja astui askeleen taaksepäin. Malfoy kaatui suoraan lattialle inahtaen hiljaa.
Voi ei, mitä minä olen tehnyt, Harry ajatteli kuumeisesti tapahtumien palatessa nopeasti hänen mieleensä. Olin matkalla Luokkaani. Ajattelin samalla Kalkarosta ja... Kenties ajatukseni olivat jo valmiiksi hieman ylikierroksia. Pelkkä muistokin noista ajatuksistakin sai nuoren miehen korvat punertumaan. Ja sitten Malfoy oli ollut siinä, aivan hänen edessään, kylpien kuunvalossa kuin mikäkin märänunentuotos. Jokin outo voima oli saanut Harryssa vallan. Oliko hän tulossa hulluksi.
"Malfoy... Anteeksi," hän kuiskasi ja lähti juoksemaan jättäen toisen lattialle makaamaan.
***
Harry saapui Luokkaan läähättäen. Hän paiskasi oven kiinni perässään ja jäi nojaamaan sitä vasten. Mikä hänessä oli vikana. Hän oli nuollut Malfoyta. Harry yritti unohtaa tapahtuneen katselemalla ympäri huonetta, mutta keskittyminen oli vaikeaa. Kun edes henkarissa roikkuvat nahkahousut eivät tuottaneet iloa, Harry palautti sormen ruskealla reiälleen, nyt oli totisesti pohdinnan paikka.
*****
No niin, siinähän se taas oli! Mikä kumma on tämä Harryn Luokka!? Sekin selviää vielä. Ehkä. Katsoo nyt.
Oliko jännittävää, tunsitko Malfoyn kauhun? Entä Harryn hmm... kiihtymyksen? Oh la la, menohan kiihtyy kuin Harry!