Title: Kyllä isä osaa
Author: Lizlego
Genre: romance, humour
Pairing: Elladan/Elrohir, Elrond/Glorfindel/Erestor
Rating: R
Disclaimer: Tolkien omistaa minut ja hengentuotteensa, nämä hahmot eivät siis ole minun omaisuuttani
Warnings: SLASH, insestiä (twinsestiä), homokammoiset pysyköön kaukana!
Summary: Elladan ja Elrohir ovat vasta ymmärtäneet olevansa läheisempiä kuin kaksoset yleensä ovat, mutta he myös havaitsevat, että heidän isänsäkin osaa rakastaa (ja harrastaa seksiä!)

"Isä ja Erestor…! Elladan, sinä yrität taas huijata minua!" Elrohir huudahti kuullessaan veljensä väitteen, että hän oli nähnyt heidän isänsä kopeloivan neuvonantajaansa luullessaan, ettei kukaan ollut näkemässä. Elrohir yritti kovasti kuvitella isänsä puristavan Erestoria pitkän tunikan peittämästä takamuksesta, mutta epäonnistui. Rivendellin herra ei ollut sitä tyyppiä, joka lähenteli alaisiaan ja usein Elrohirista tuntui mahdottomalta, että hän tai Elladan edes olisivat tämän lapsia. Hän oli toisinaan aivan varma siitä, että heidän isänsä ei ollut koskaan edes harrastanut seksiä kenenkään kanssa.

Elladan heittäytyi veljensä sängylle makaamaan ja virnisti sanoessaan.

"Sinun olisi pitänyt nähdä se! Minä jo luulin, että he aikovat tehdä sen siinä, isän työhuoneen pöydällä tai takan edessä…tiedätkö, veliseni, että me emme ole vielä kokeilleetkaan isän työhuonetta.", hänen virnistyksensä kasvoi yhä leveämmäksi hänen puhuessaan, mutta hänen kummastuksekseen hänen sanansa saivat Elrohirin kurtistamaan pohtivasti ja huolestuneesti kulmiaan. Elrohir, joka oli seisonut ikkunan ääressä, istuutui veljensä viereen leveälle vuoteelle. Elladan tarttui hänen käteensä lempeästi huomatessaan, että jokin painoi hänen mieltään.

"Minä luulin, että Erestor ja Glorfindel ovat yhdessä. He ovat tunteneet toisensa iät ja ajat ja se miten he puhuvat toisilleen…" Elrohir sanoi hiljaa ja Elladan vihelsi lyhyesti ymmärtäessään kaksosensa ajatuksenjuoksun. Hän ei ollut tullut miettineeksi sitä, että hän oli kenties todistanut jotain salaista tai likaista. Hän oli ainoastaan ollut huvittunut ja yllättynyt isänsä ja tämän neuvonantajan toimista.

"Ehkä me olemme olleet väärässä Glorfindelistä ja Erestorista?", hän ehdotti olkiaan kohauttaen ja kumartui sitten suutelemaan Elrohiria. "Isän seksielämä ei oikeastaan ollenkaan kiinnosta minua, koska omassanikin on aivan tarpeeksi.", hän kuiskasi suoraan veljensä suuta vasten ja painoi sitten hyvin ei-veljellisen suudelman hänen huulilleen, jotka olivat täydellisesti samanlaiset kuin hänen omansa. Elrohir hymyili heidän huultensa erkautuessa lyhyesti.

"Ehkä he tekevätkin sitä kolmisin?", hän sanoi huvittunut pilke harmaansinisissä silmissään.

"Miksen minä tullut tuota ajatelleeksi?" Elladan läimäytti itseään kämmenellä otsaan ja otti kasvoilleen tyytymättömän ilmeen.

"Koska sinä et koskaan ajattele?", hänen veljensä aina niin avuliaasti ehdotti ja Elladan kiitti häntä siitä antamalla hänelle toisen suudelman.

"Kuinka minä olisin voinut koskaan oppia ajattelemaan, kun kasvoin sinun kanssasi? Sinä et ole koskaan antanut minulle aikaa sellaiseen!", hän valitti suureen ääneen, vaikka todellisuudessa hän ei ikinä vaihtaisi pois yhtäkään hetkeä Elrohirin kanssa. He olivat yhtä. Heillä oli yhteiset ajatukset. Tai ajatuksettomuudet, kuten heidän isänsä ja isovanhempansa toisinaan heille kertoivat.

"Sinä päivänä, kun sinä alat oikeasti ajatella, minä alan pelätä." Elrohir vastasi nauraen ja pian Elladan liittyi siihen koko sydämestään. Hän kaatoi Elrohirin alleen vuoteelle huumaantuneena vastalöydetystä fyysisestä rakkaudesta, jota hän ei voinut kuvitellakaan jakavansa kenenkään muun kuin kaksosensa kanssa. He olivat aina olleet läheisempiä kuin tavalliset sisarukset. Kaikki Rivendellissä tuntuivat ymmärtävän sen, jopa heidän isänsä, vaikka hän toivoikin yhä saavansa perillisiä.

"Älä luulekaan! Nyt on minun vuoroni olla päällä!" Elrohir huudahti kieräyttäen itsensä alta Elladanin päälle. Tämä ei kuitenkaan antautunut suosiolla vaan pyöräytti vuorostaan itsensä päällimmäiseksi.

"Eipäs ole! Sinä olit päällä aamulla! Nyt on minun vuoroni!"

"Hyvä on." Elrohir myöntyi, vaikka ei voinutkaan aukottomasti muistaa, oliko ollut aamulla päällä vai alla. Se ei tuntunut hänestä yleisesti ottaen merkitykselliseltä muina hetkinä kuin silloin, kun piti lähteä pian pitkälle ratsastusretkelle. Kiihkeän rakastelun jälkeen satulassa istuminen saattoi tuottaa todellista tuskaa sille, joka oli ollut alla.

"Luuletko, että meillä on tarpeeksi aikaa pikaiselle…?" Elladan kysäisi istuessaan hajareisin veljensä reisien päällä ja riisuessaan kullanhohtoisen tunikansa sitkeästi kiinni olevia nyörejä. Elrohir virnuili niin, että hänen tasainen hammasrivistönsä loisti kauas.

"Viitisen minuuttia. Tarpeeksi aikaa vaikka parillekymmenellekin pikaiselle, rakas veljeni.", hän vastasi avaten tunikansa ja paitansa ja paljastaen paljaan valkean ihonsa sen alta. "Oletko valmis?", hän säesti kysymystään ja haki nopeaa vastausta työntämällä kätensä Elladanin haaroihin. Elladan vinkaisi äänekkäästi ja pudotti päältään ylimääräiset vaatekappaleet pohtien, että Rivendelliin olisi saatava vaatteita, jotka olisivat kätevämmin puettavissa ja riisuttavissa.

"Sinä olet aina niin kärsimätön!", hän huokaisi ihailevasti ja kävi tositoimiin.