Viisi minuuttia myöhemmin kiireesti vaatteisiinsa pukeutuneet Elladan ja Elrohir liittyivät Elrondin ja tämän kahden neuvonantajan seuraan. He kumarsivat kunnioittavasti heidän edessään seisovalle isälleen ja nyökkäsivät päätään pöydän ääressä aina niin tuimana istuvalle Erestorille ja hänen vieressään hymyilevälle Glorfindelille. Elrohir yritti kuvitella isänsä ja Erestorin kiihkeässä suudelmassa sen mukaisesti kuin Elladan oli hänelle kertonut, mutta hän ei kyennyt. Heidän molempien kasvot olivat kuin kivestä veistetyt.

"Istukaa, poikani." Elrond sanoi osoittaen heille tuoleja. Elrohir irvisti. Hän vilkaisi veljeään, joka virnisti hänelle teennäisen lohduttavasti ja taputti häntä selkään.

"Mieluummin seison, isä.", hän sanoi punastuen. Hän näki, että Glorfindelin suu vääntyi outoon ilmeeseen ja tajusi vasta hetkeä myöhemmin, että tämä pidätteli nauruaan.

"Minä myös." Elladan sanoi tarttuen veljeään käsipuolesta. "Me seisomme yhdessä." Elrond silmäili heitä tuokion arvioivana ja nyökkäsi sitten hyväksyntänsä.

"Minulla on teille tehtävä.", hän sanoi painokkaan hitaasti ja molemmat veljekset suoristivat vaistomaisesti jo muutenkin suoria selkiään. "Valtasormus on liikkeellä. Ratsastakaa pohjoiseen ja pitäkää silmänne auki sen varalta, että sen kantaja käyttää sitä reittiä tänne päästäkseen. Jos näette hänet, ottakaa hänet suojelukseenne ja tuokaa tänne." Elladan ja Elrohir vilkaisivat nopeasti toisiaan. Vaikka synkät ja vaaralliset ajat olivat käsillä, heidän päähänsä pälkähti kerrassaan houkuttelevia mielikuvia yhteisistä tuokioista jokivarren ruohikossa ja metsien siimeksessä. He olivat varmoja siitä, että maiseman vaihdos tekisi hyvää heille ja heidän vasta-alkaneelle seksielämälleen.

"Voit luottaa meihin, isä.", he kumpikin lausuivat yhteen ääneen kuin kaksi innokasta pikkupoikaa. Siinä kohden Glorfindel päästi lyhyen naurunpyrskähdyksen ja kumarsi sen jälkeen pahoittelevasti Elrondille.

"Anteeksi, Elrond." Elrond huitaisi kärsimättömästi kädellään hänen suuntaansa ja osoitti siten, että anteeksipyyntö oli huomioitu. Hän piti katseensa tuimasti kaksosissaan.

"Se on vaarallinen tehtävä, pojat. Örkit ovat taas liikkeellä.", hän sanoi varoittavasti ja Elladanin ja Elrohirin unelmissa vaeltaneet ajatukset palasivat saman tien takaisin synkkään todellisuuteen. He muistivat yhä äitinsä julman kohtalon.

"Me pystymme kyllä pitämään puolemme.", he vastasivat taas yhteen ääneen ja Elrondin huulet taipuivat hyväksyvään hymyyn.

"Tiedän, että pystytte, mutta isänä olen silti aina huolissani.", hän sanoi huokaisten ja näyttäen väsyneeltä, mutta hän ei istuutunut alas. "Haluaisin ratsastaa teidän kanssanne, mutta minun pitää jäädä tänne.", hän vaikeni ja huokaisi uudelleen. Elladan ja Elrohir liikahtivat kumpikin epäröiden häntä kohti.

"Isä, oletko kunnossa?", he kysyivät ja Elrond vastasi pään nyökkäyksellä myöntävästi.

"Älkää olla huolissanne, hän on kyllä kunnossa." Glorfindel vakuutti näyttäen aina vain hilpeämmältä. Hän kohottautui tuoliltaan pystyyn ja hymyili leveästi. "Hän on ainoastaan tulossa vanhaksi.", hän jatkoi. Elrondin katse siirtyi häneen tuimana, varoittavana ja paheksuvana, mutta hän ei tuntunut välittävän. Pöydän ääressä yhä istuva Erestor sen sijaan lehahti äkkiä täysin punaiseksi. Elladan ja Elrohir loivat toisiinsa merkitsevän silmäyksen. Ettei Glorfindel vain vihjaillut, että heidän isänsä väsymys johtui…?

"Teidän on aika alkaa valmistella lähtöänne." Glorfindel huomautti iskien heille silmää. "Minä alan valmistella omaani. Ratsastan idän tietä pitkin.", hän astui ripeästi ovelle ja tempaisi sen vauhdilla auki, mutta Elrond ei ollut vielä lopettanut hänen kanssaan.

"Glorfindel, minulla on vielä muutama asia, joista haluaisin puhua kanssasi." Rivendellin herra sanoi vakavana. Elladan ja Elrohir lausuivat näkemiin heille kaikille, vaikka he kaikki vielä näkisivät toisensa ennen kuin he lähtisivät. He sulkivat oven perässään, mutta kumpikaan heistä ei ollut aikeissa palata takaisin huoneeseensa. Harmonisen yhtäaikaisesti he painoivat korvansa isänsä työhuoneen ovea vasten kuullakseen siellä käydyn keskustelun.

"Minä en ole tulossa vanhaksi!" Elrond puhisi vihaisesti.

"Etkö? Selitä sitten, miksi olet niin väsynyt?" Glorfindelin yhä hyvin hilpeältä kuulostava ääni kysyi.

"Valarin tähden, Glorfindel, jätä hänet rauhaan!" Erestor puuttui ensi kerran puheeseen.

"Hyvä on, hyvä on…" Glorfindel melkein lauloi sanansa. "Mutta silloin sinunkin täytyy tehdä se. Muista, ettei hän ole tuossa kunnossa siksi, että minä tein jotain vaan siksi, että sinäkin teit jotain!", hän jatkoi nauraen.

"Molemmat peräkkäin oli kieltämättä liikaa. Ehkä olen tosiaankin tulossa vanhaksi." Elrond huokaisi kärsivänkuuloisena.

"Et tietenkään ole, Elrond." Erestor sanoi pehmeästi ja oven takana olijoiden tarkat korvat erottivat märän moiskahtavan äänen.

"Minä laskin leikkiä. Sinä vain et vielä ole tottunut kahteen yhden sijasta.", Glorfindel tokaisi huvittuneena. Hetken päästä lisää moiskahtavia ääniä kantautui salakuuntelijoiden korviin. Elladan ja Elrohir virnistivät toisilleen ja jakoivat sitten keskenään nopean suudelman.

"Siihen tulee muutos heti, kun minä palaan takaisin." Glorfindel lupasi oven takana Elrondille. "Uskon, että siihen asti Erestor pystyy hoitamaan myös minun osani."

"Voit luottaa siihen, ystäväiseni." Erestor mumisi. Sen jälkeen puheet vaimenivat melkein kuulumattomiin. Niiden sijaan huoneesta alkoi kuulua pikku hiljaa voimistuvaa huohotusta ja voihketta, ja tuolien siirtymisestä aiheutuvaa vinkunaa ja kolinaa.

"Tekevätkö he sen pöydällä? Harmi, ettei ovessa ole avaimen reikää, josta katsoa." Elladan kuiskasi veljelleen pettyneenä.

"Harmi, olisin halunnut tietää onko isä alla vai päällä?" Elrohir vastasi virnuillen. Elladan suuteli häntä kuumasti suoraan hänen huulilleen ennen kuin vastasi identtisesti virnuillen.

"Hän voi olla molempia.", he molemmat naurahtivat ajatukselle hiljaa, vaikka huoneesta kantautuva ähkinä ja voihkina olisi hukuttanut heidän tavallisenkin puheensa helposti alleen.

"Ainakin me nyt tiedämme, että isä osaa harrastaa seksiä."

LOPPU