Disclaimer: J.K. Rowling'n. Kaikki mitä et tunnista kuuluu tämän tarinan kirjoittajalle.
Title: Salaperäinen kellari
Author: Petal Sword
Paring: Remus/?
Summary: Mira Longcage vastaan ottaa yllättävän puhelun Taikaministeriöstä. Mitä? Voldemort? Ja mikä ihme on Tylypahka?
Warnings: het
Rating: PG
----------
SALAPERÄINEN KELLARI
by Petal Sword
2 luku
Tylypahka
Remus Lupin katsoi uusia ykkösluokkalaisia, ja muisteli omaa elämäänsä silloin. Ei hänellä ollut silloin tylsää, päin vastoin, hän oli nauttinut joka hetkestä hänen kolmen ystävänsä kanssa, jotka olivat herrat Anturajalka, Sarvihaara ja Matohäntä. Oikeilta nimiltään Sirius Musta, James Potter ja Peter Piiskulainen. He olivat olleet hänen ystäviään ensinmäiseltä vuodelta saakka, ja nyt he olivat jo kuudennella vuodelle.
"Kuutamo, mitä ajattelet?" kysyi Sirius joka katsoi odottavasti lautastansa, mutta vaikka tämä kuinka katsoi siihen niin se ei täyttynyt ruoalla.
"Niinpä niin. Mitä ajattelet, Remus?" kysyi vuorostaan poika jonka hiukset olivat kurittomat, ja jolla oli pähkinän ruskeat silmät, James.
"E- ehkä täysikuu on lähestymäss", piipitti pieni pullea ruskea tukkainen poika Jamesin vierestä.
"Ääääh Peter, jos satuit huomaamaan: täysikuu oli pari päivää sitten", nurisi erittäin hyvän näköinen Sirius Remuksen viereltä.
"En minä sitä. Dumbledore ilmoitti, että tänne tulee uusi kuudesluokkalainen, ja että hänet pitäisi lajitella tupaansa. Sirius, se on myös syy siihen miksi ruoka ei ole vielä tullut", sanoi Remus tarkoittaen viimeisensä sanansa nälkäiselle Siriukselle.
"Ääääh, hän voisi tulla jo", valitti Sirius. Siinä samassa salin ovi aukaistiin, ja ovesta astui ruskea hiuksinen tyttö, jolla oli suuret vihreänharmaat silmät.
***
Mira Longcage astui suureen saliin, ja ihasteli sen kauneutta. Tälläistä hän ei ollut koskaan nähnyt. Mutta kun hän katsoi puna- ja kullanvärein koristeltuun pitkään pöytään, hän huomasi ruskea hiuksisen pojan, ja hänen vatsansa teki voltteja. Hän käänsi äkkiä katseensa pojasta, ja lähti kulkemaan rehtori Albus Dumbledorea kohti, ja hän huomasi tämän silmien tuikkivan salaperäisesti. Se sekä hämmästytti ja myös kiehtoi Miraa. Rehtori nousi seisomaan, ja levitti kätensä kuin toivottaakseen Miran tervettulleeksi, mutta tämä puhkesi kuitenkin puhumaan heti kun tyttö oli hänen edessään.
"Saanen sanoa pari sanaa", rehtori aloitti. "Kuten jo ilmoitin, niin meille tulee kuudennelle vuositasolle uusi oppilas, ja hän seisoo tällä hetkellä edessäni. Toivon, että toivotatte tervetulleeksi Mira Longcagen."
"Hänet lajitellaan omaan tupaansa. Sitä ennen haluaisin kuitenkin ilmaista toivomukseni siitä, että mihin tupaan hän ikinä päätyykin, tuvassa olevat auttavat häntä asettumaan ja saavuttamaan vuositasonsa, sillä hän voi olla hieman jäljess", sanoi Dumbledore, eikä näyttänyt huomaavan supisevia Luihuisia, jotka eivät ainakaan näyttäneet toivottavan Miraa tervetulleeksi.
Dumbledore heitti Miraan vielä surullisen silmäyksen, ennen kun kakisti kurkkuaan ja sanoi kuuluvalla äänellä: "Voit laittaa lajitteluhatun päähäsi neiti Logcage."
Mira katsoi epäröivästi kuluneen oloista hattua, mutta laittoi sen kuitenkin päähänsä samalla kun istui. Siinä samassa hattu puhkesi puhumaan:
"Hmm... huomaan että olet järkevä, rohkeasydämminen. Mihin voisin sinut pistää?" Hattu tuntui puhuvan ajatuksissaan, mutta Mira ei tuntenut oloansa mukavaksi, ainakaan tällä hetkellä, pikemminkin hän haluasi juosta ovesta ulos huutaen samalla jotain hulluista, mutta hänen ajatuksensa keskeytyivät, kun hattu huusi lujaan ääneen: "ROHKELIKKO!"
Rohkelikon pöytä puhkesi raikuviin suosio osoituksiin, ja Mira otti hatun pois päästään ja juoksi Rohkelikon pöydän luokse. Hän huomasi vapaan paikan sen ruskea hiuksisen pojan, jota hän oli katsellut, toisella puolella. Mira istui pojan viereen kätten puristusten jälkeen.
Poika kääntyi häneen päin, ja hymyili lempeää hymyään. Mira katsoi pojan hymyä lumoutuneena, sillä se toi hänen mieleensä jotain minkä hän oli menettänyt, isän. Mira hymyili pojalle takisin, ja poika ojensi kätensä.
"Hei. Olen Remus Lupin, ja tuossa ovat ystäväni Sirius Musta, James Potter ja Peter Piiskulain", Remus sanoi esitellen samalla myös ystävänsä, jotka änkivät suuhunsa ruokaa mielin määrin, välittämättä tukehtuivatko vai eivät.
Mira kätteli poikaa, ja tällä kertaa hän ei voinut estää kyyneltä vierähtämästä poskelleen. Poika katsahti häneen huolestuneesti, mutta ei sanonut mitään, vaan pyyhki kyyneleen pois Miran kasvoilta, mikä sai tytön purskahtamaan itkuun. Remus katsoi hämmästyneenä tyttöä, sitten ystäviään, mutta veti kuitenkin Miran rintaansa vasten, ja antoi itkun laantua nyyhkytyksiksi.
"Mikä hätänä?" kysyi Remus lempeällä äänellä.
Mira nosti katseensa pojan silmiin, ja päätti luottaa tähän sen verran, että voisi kertoa itkunsa syyn. Remus ei sanonut mitään puristi vain tyttöä myötä tuntoisesti olkaansa vasten, ja antoi itselleen luvan myös itkeä.
***
Mila Stan katsoi ulos ikkunasta ja mietti mitenköhän Mira pärjäsi Tylypahkassa.
Hän vilkaisi nukkuisivatko hänen ystävänsä, ja kyllä he nukkuivat. Aamulla hän kertoisi sekä Voldemortista että Tylypahkasta. Myös Miran tilanteesta, jos he vain antavat siihen mahdollisuuden. Mila kuuli jonkun kävelevän rappusissa, ja vähän ajan kuluttua ovi aukesi.
"Mila, mikset ole nukkumassa?" kysyi rouva Stan katsellen samalla tytärtään huolestuneesti.
"Ajattelen vain Miraa, äiti" vastasi Mila surullisesti.
"Älä huolehdi kultaseni, kyllä Mira pärjää. Sitä paitsi olin yhteydessä Dumbledoreen, ja hän on luvannut kertoa siitä miten Mira pärjää koulussa", aloitti rouva Stan, "sitä paitsi... Mira kuuluu Logcagen sukuun, ja he kaikki ovat vahva luonteisia, jopa Mira. Joten menehän nyt nukkumaan, huomenna on koulupäivä."
"Kyllä äiti", sanoi Mila vastahakoisesti. Hän kuuli oven sulkeutuvan, ja meni peitteidensä alle, kuiskaten: "Huomenna, Mira, huomenna."
----------
Toivottavasti nautitte tarinasta.
Kommentteja, kiitos! Ne saavat uuden hienon kodin ja lämmittävät mukavasti... ;)
Ideat ja sen sellaiset ovat tervetulleita.
Teitä viihdytti: Petal Sword