Disclaimer: J.K. Rowling'n. Kaikki mitä et tunnista kuuluu tämän tarinan kirjoittajalle.

Title: Salaperäinen kellari

Author: Petal Sword

Paring: Remus/?

Summary: Mira Longcage vastaan ottaa yllättävän puhelun Taikaministeriöstä. Mitä? Voldemort? Ja mikä ihme on Tylypahka?

Warnings: het

Rating: PG

----------

SALAPERÄINEN KELLARI

by Petal Sword

4 Luku

            Ystävyys ja Rakkaus

Viikkoa myöhemmin Mira käveli yksin käytävällä vältellen kelmejä, etenkin Remusta. Kaikki koulussa tiesivät että hän oli ihmissusi, ja sen takia häntä välteltiin ja vihattiin. Jopa Rohkelikot vihasivat häntä, eikä kukaan halunnut viettää aikaa hänen kanssaan, mutta mitä hän siitä välitti, hän oli sellainen kuin oli ja hyväksyi sen, vaikka hänen pitäisi kohdata Luihunen. Mutta siinä paha missä mainitaan, nimittäin häntä kohti tuli Kalkaros, Mira kääntyi katsoakseen olisiko kukaan opettaja lähistöllä, ei eipä ollu, tämä oli aivan hänen tuuriaan.

"Mitäs ihmissusi rukka kuljeskelee käytävillä?" kysyi ivallinen ääni hänen edessään, Mira kääntyi ja kohtasi Severus Kalkaroksen voiton riemuisen katseen. 'Voi ei olen pulassa', ajatteli Mira.

"Kyllä kai nyt minä saan kulkea käytävillä jos haluan" , totesi Mira uhmakkaasti. Tällä kertaa poika virnisteli voiton riemuisesti, ja se sai kylmät väreet kulkemaan Miran selkää pitkin.

"Ehkäpä, ehkäp", poika sanoi venytellen ennen kuin jatkoi, "en satu näkemään kelmejä missään kuraverinen, he eivät tule suojelemaan sinua tällä kertaa."

Mira henkäisi kauhistuneena, sillä hän tiesi että "kuraverinen" oli loukkaus jästisyntyisille kuten hänkin oli.

"Mitä, veikö kissa kielesi kuraverinen", poika sanoi ivallisesti, ja oli iloinen siitä että oli loukannut tyttöä aika pahasti.

Mira oli saanut muut jo kiinni, ja tiesi yhden tosi hyvän loitsun tälle tilanteelle, nimittäin hän ei kestänyt enää Luihuspoikaa joka oli ärsyttänyt hänet äärirajoileen, joten Mira veti taikasauvansa esiin ja mutisi hiljaa loitsun, joka osui maaliinsa. Severuksella oli nyt vaaleansininen kaapu, ja hänen hiuksensa olivat kiiltävän puhtaat, ja pian nekin muuttuivat vaaleanpunaiseksi.

Mira pinkaisi heti juoksuun ennen kuin poika ehti edes älytä mitään, niin Mira oli jo turvallisesti Rohkelikon tupahuoneessa, tai ainakin hän luuli niin. Kun hän astui sisään tupahuoneeseen, niin hän sai osan vihaavia katseita, osan pelokkaita, Mira hämmentyi ensiksi, kunnes muisti kuka oli ja mikä oli. Ainoat ihmiset tuvasta jotka eivät olleet huomanneet hänen tuloaan, olivat kelmit ja Lily. Mira päätti, että hän voisi jutella heille vähän vaikka olikin vältellyt häntä, mutta hänen pitäisi pitää huoli siitä, että ei vilkuilisi Remusta, tai kertoisi tälle tunteitaan, jotka hän haluaisi vuodattaa ulos sydämmeltään. Hän meni kelmien ja Lilyn luokse, mutta he eivät näköjään vieläkään huomanneet tätä, vaikka hän istui lähimmälle tuolille, joka oli myös tarpeeksi kaukana ja sanoi: "Hei, taas."

Kelmit ja Lily käänsivät päänsä häntä kohti ja näyttivät hyvin hämmästyneiltä, kuten näytti myös Mirakin, Lily oli ensimmäinen joka toipui hämmästyksestä, ja puhkesi samantien puhumaan.

"Mira miksi olet vältellyt meitä?" Kelmitkin toipuivat hämmästyksestään, katsellen Miraa kysyvästi.

"En minä ole vältellyt teitä, halusin vain olla yksin", hän sanoi, vaikka tiesi että se ei ollut totta, koska kyllä hän oli heitä vältellyt, ja hänellä oli siihen hyvä syy.

"Äääh, älä viitsi kyllä me tiedetään että oot vältelly meitä, ja kysymme kohteliasti miksi?" sanoi tällä kertaa James, Miran oli pakko luovuttaa kun näki Remuksen silmien ymmärtävän tuikkeen, Siriuksen viattoman virnistyksen, Peterin mitään tietämättömän ilmeen, ja Jamesin hellyyttävän katseen.

Huokaus. "Hyvä on myönnän että olen vältellyt teitä, ja pyydän anteeksi. Se varmaankin riittää teille."

"Mutta miksi?" kysyi Remus vuorostaan, Mira katsoi häneen pitkään ja harkitusti, kunnes painoi päänsä alas ja sanoi:

"Koska tämä kaikki on minun syytäni, tätä ei olisi tapahtunut, jos en..." Mira ei pystynyt sen edemmäs jatkamaan, sen kertominen tuotti hänelle suurta tuskaa, ja hän syytti siitä itseään.

"Jos et mitä?" kysyi Sirius vaatien häntä jatkamaan.

"Jos en olisi menettänyt vanhempiani", jatkoi Mira hennomalla äänellä. Kelmit ja Lily olivat hyvin kauhistuneilta kuulemastaan, ja näyttivät pahoitelevilta.

Mira nosti katseensa lattiasta, ja huomasi Remuksen seisovan edessään. Ensiksi Mira pelästyi, sitten hän halusi vain pyyhkiä nuo rypyt pojan otsalta, jotka poika sai kohoamaan huolestuneella ilmeellään.

"Tule mukaani, haluan näyttää sinulle jotain", Remus sanoi, ja hän lähti mielihyvin pojan kanssa ulos täältä. He kävelivät pitkän matkan, kunnes Mira huomasi, että he olivat saapuneet järven rannalle, ja hän huomasi järven olevan hyvin kaunis kun kuu paistoi sitä.

"Aiotko ihastella järveä kokopäivän?" Remus kysyi ilmiselvän huvittuneena, Mira punastui ja kääntyi Remukseen päin. Poika hipaisi hänen poskeaan. "Tiesitkö että olet hyvin söpö punastuessasi?" Remus ilmoitti lämmin tuike silmissään, ja Mira punastui enemmän. Remus naurahti ennen kuin suuteli Miraa kevyesti huulille. Vaikka suukko oli pieni niin Mira huokaisi silti.

Remuksen katse kävi hellemäksi, ja Mira ajatteli pojan olleen enkeli.

Hän istahti maahan ja poika istui hänen vierelleen kiertäen käsivartensa Miran olkapäille vetäen tämän hyvin lähelle itseään, antaen Miran jopa nojata hänen olkaansa vasten. Remus huomasi miten rakastettava Mira oli, ja tajusi että hän rakasti Miraa koko sydämmestään, hän katsahti tyttöä, ja huomasi tämän nukahtaneen hänen syliinsä. Hän katsahti tyttöön rakastavasti kunnes nosti tämän käsivarsilleen, ja alkoi kävellä oleskeluhuonetta kohti.

Hän vei Miran tupahuoneeseen ja suuteli Miraa vielä kerran lempeästi huulille, kunnes meni omaan tupahuoneeseensa nukkumaan.

***

Mila istui keittiöpöydän äärellä miettien Miraa, ja sitä miten tämä tulisi pärjäämään etenkin nyt kun kaikki tiesivät tämän olevan ihmissusi.

Hän käveli huoneeseensa painaen päänsä tyynyyn, ja nukahti tietämättä sitä, että kohtalo oli lähettänyt kaksi ihmistä yhteen Tylypahkassa jossa rakkaus on hyvin mahdollista, jos vain itse tietää tunteensa.

----------

Toivottavasti nautitte tarinasta.

Kommentteja, kiitos! Ne saavat uuden hienon kodin ja lämmittävät mukavasti... ;)

Ideat ja sen sellaiset ovat tervetulleita.

              Teitä viihdytti: Petal Sword