"Lilyllä on kuulemma ikävä." James myhäili ja rullasi kirjeen takaisin käärölle. Samettinauhan hän tunki taskuunsa ja nappasi sitten sulkakynän ja pergamentinpalasen kirjoituspöydän ylimmästä laatikosta. "Rakas Lily", piirtyi hiukan suttuinen käsiala yläkulmaan.

"Mitä jos sittenkin pyytäisin hänet tänne? Kyllähän me ehditään se kartta myöhemminkin..." James katsoi toiveikkaasti Remusta, joka tumpsutteli huoneessa tukkaansa kuivaten.

"Etkä varmasti kutsu!" tämä voihkaisi pyyhkeen kätköistä. "Anturajalka on jo tulossa, Matohäntä samoin. Ja sinäkö vain kuhertelisit Lilyn kanssa koko ajan? Teidän olisi hyvä pitää vähän... etäisyyttä." Hän laski pyyhkeen tuolin selkänojalle ja suti hiuksiaan poninhännälle.

"Et nyt aloita..." James tuhahti.

"Älä itse aloita! Sinähän se tässä samasta asiasta jankkaat."

"No niin taas, tietenkin. Vie se pyyhkeesi pois siitä. Kastelet koko huoneen."

"Itse vesität koko projektin olemalla keskittymishäiriöinen teini! Tästä ei tule mitään, kun sinä olet rakastunut, ja..."

"Remus, älä selitä!"

"Mutta kun se on totta! Ajatteletko sinä ylipäänsä koskaan enää mitään muuta kuin Lilyäsi? Ajatteletko sinä..."

"No oletko sinä koskaan ajatellut, että ehkä minua ei kiinnosta keskustella aina vain koulusta ja kirjoista ja..."

"No ai jaa, ei ole kovin uutta, hyvä kun ylipäänsä ehdit tunneilla käydä! Ihme, että sinusta alun perinkään tehtiin..."

"...Valvojaoppilas! Nyt et kaiva sitä esille!" James tyrkkäsi sulan mustepulloon tarpeettoman voimakkaasti.

"Mitäs hauskaa täällä on meneillään?" Vinkkasi hilpeä ääni väittelijöiden takaa. Lumella kuorrutettu Sirius loikki sisään aurinkoisesti hymyillen ja riidanpoikanen katosi sen siliän tien.