Kirjaston pöydälle oli levitetty valtavat läjät pergamentinpalasia, vanhoja kirjoja, kansioita, sulkia, mustepulloja, värikkäiden kynttilöiden nysiä, puoliksi syötyjä voileipiä ja viilenneitä teemukeja. James nousi juhlalliseen tyyliin seisomaan. "Mikä ilon päivä!" Innostuneita tirskahduksia Peterin suunnalta. "Olemme nyt koonneet pohjapiirrokset, salakäytävien hahmotelmat, uudistuskertomukset ja tarvittavat loitsut. Enää vähän piirustelua, pari taikasanaa ja voilà. Me olemme pidättelemättömiä." Hymyt levenivät. Oli onni, että James oli saanut vanhempansa houkuteltua lähtemään Argentiinaan lomamatkalle, sillä sinä iltana kartanossa kajahtelivat kovaääniset pamahdukset, katonrajassa tuprusi värikäs utu ja mustetta, pergamenttia ja aikaa kului kerrassaan tuhottomasti. Sinä yönä neljä nuorta velhoa kalautteli kermakaljakolpakoita yhteen, nauroi ja juhli kellanpunaiseen aamunsarastukseen saakka.

Vähänpä he tiesivät siitä, mitä Kelmien kartta toisi ajan myötä tullessan.