Disclaimer: J.K. Rowling'n. Kaikki mitä et tunnista kuuluu tämän tarinan kirjoittajalle.
Title: Setäni Voldemort
Author: Petal Sword & Sigil Dagger
Paring: ei vielä, kuka tietää... ;)
Summary: Petal Sword ja Sigil Dagger Kallioinen saapuvat Voldemortin luokse, Pimeyden Lordin kauhuksi. Hänen tehtävänään on vahtia veljentytärtään Petalia ja tämän adoptiosisarta Sigiliä. Selviääkö hän suomesta tulleista tytöistä järjissään?
Warnings: ei mitään viel
Rating: PG
Betareader: la marmotte
----------
Setäni Voldemort
By Petal Sword & Sigil Dagger
Luku kaksi
#Seuraavana päivänä#
"Huomenna mennään Tylypahkaan, Tylypahkaan, Tylypahkaan, huomenna mennään Tylypahkaan..." Petal lallatteli riemuissaan pompahdellessaan aamiaispöytään, jonka ääressä istuivat jo Voldemort, Severus Kalkaros, Lucius Malfoy ja tämän poika Draco.
"Auts!" Petal kiljahti ja mulkaisi sisartaan, joka oli juuri läimäissyt häntä takaraivoon, nostamatta katsettaan epämääräisestä paperinivaskastaan, jonka lukemiseen oli uppoutunut.
"'Menta", Sigil tervehti toisia, asettuessaan pöytään, tiputtaen tapansa mukaan ensimmäisen tavun. "Voldie, Severus ja te muut."
"Miks sä mua löit?" Petal kysyi tulistuneena.
"Koska olet ärsyttävä, sisko rakas."
"Hyvää Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii..." Petal ryhtyi hoilaamaan, hiljeten kesken lauseen. Silmien väliin osoitetulla tikarilla kuin tuntui olevan sen kaltainen vaikutus suurimpaan osaan ihmisistä.
Dracon leuka loksahti auki. Kuinka nämä tytöt saattoivat olla niin epäkunnioittavia? Niin... niin... rahvaanomaisia. Ja miksi vanhempi heistä oli uhannut nuorempaa tikarilla, eikä kukaan näyttänyt pahastuvan asiasta? Ainakaan sen kummemmin...
"Kiitos", Sigil lausahti sarkastisesti, työntäen tikarinsa takaisin hihansa kätköihin.
Petal näytti sisarelleen kieltään, ilkikurinen ilme kasvoillaan.
"Hyvää huomenta, tytöt", Voldemort puuttui tilanteeseen, jonka tiesi hyvin voivan jatkua samalla innolla tuntikausia, tahdin muuttumatta tippaakaan.
"Huomenta, Volimirri!" Petal kiljahti, syöksähtäen setänsi syliin.
"Uumph..." pääsi Pimeyden Lordilta, viisitoista kesäisen tytön käyttäessä häntä trampoliinina. Petal alkoi kikattaa, varsin hysteeriseen tyyliin.
"Olet tosi hauska, Voldie setä!"
"Har har..." kommentoi Sigil, edelleen papereihinsa uppoutuneena. "Todella hauskaa", hän lisäsi ironisesti.
Voldemort tyrkkäsi veljentyttärensä sylistään, "Outs!", ja päätti esitellä vieraansa toisilleen.
"Tytöt, tässä ovat professori Severus Kalkaros, Lucius Malfoy ja hänen poikansa Draco Malfoy."
"PROFESSORI Kalkoros?" esitti Petal kysyvästi.
"Hän opettaa Taikajuomia Tylypahkassa, pöljä", Sigil selitti.
"Kivaa, sittenhän minä ja Sevvie tapaamme vielä!" Petal innostui.
Sigil paukutti päätään pöytään. "Ei, ei, eieieieieieiei...."
Sillä välin Petal oli päättänyt Severuksen olevan seuraava uhrinsa. Juuri kun hän valmistautui tekemään uuden syöksyn, Sigil murahti hampaansa uhkaavasti paljastaen: "Petal!"
Tyttö pysähtyi murjottaen ja laittoi kädet puuskaan. "Mut kun mie tahtoo." Ja murjotti hieman lisää. Hän kuitenkin luopui siitä suunnitelmasta. Tyttö virnisti ajatuksen välähtäessä hänen päähänsä ja muuntautui siinä samassa Animagus hahmoonsa, nuoreksi Siiamilaiseksi kissaksi, joka oli teini-ikäisen kissan tavoin pääasiassa pelkkiä jalkoja ja häntää.
Ennen kun hän ehti tehdä sen kummempaa tai kukaan miehistä edes räpäyttämään silmiään, Petal-kissa löysi itseään kannettavan niskasta omalle paikalleen.
"Lakkaa riehumasta ja syö, mikäli haluat päiväkirjasi takaisin samassa kunnossa kuin se oli", Sigil totesi, hyökäten aamiaisensa kimppuun.
"Ja tässä on veljentyttäreni Petal Sword Kallioinen, ja hänen sisarpuolensa Sigil Dagger Kallioinen", Voldemort jatkoi esittelyjään kuin mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei olisi tapahtunut, kuten asian laita oikeastaan olikin.
Kun Petal oli syönyt vähän jotain, muuntauduttuaan takaisin ihmiseksi, tämä meni Sigilin luokse kysyen: "Saanko nyt sen päiväkirjan?"
Pinkki pörröinen päiväkirja tupsahti tyhjästä ilmasta nuoren tytön päähän. "Auh. Kiitos."
"Ei kestä."
Draco oli seurannut tyttöjen kanssakäymistä silmät pyöreinä. Tosin mikäli häntä ei tuntenut, poika olisi vaikuttanut tavallisen ylimieliseltä. Lucius pysyi ilmeettömänä, lievän huvittuneisuuden välähdellessä hänen silmissään silloin tällöin ja Severus katseli tyttöjä tyypillisen pilkannaamionsa takaa. Voldemort yritti olla huokailematta ja paukuttamatta päätään pöydänpintaan.
Petal viskasi päiväkirjansa omalle paikalleen, kääntyen setänsä puoleen. "Voinko mennä ulos?"
"Voinko minä estää sinua?" kuului sarkastinen vastaus.
"ET!" tyttö kiljahti iloisesti ja pyyhälsi huoneesta.
Sigil huitaisi kättään puolihuolimattomasti sisarensa katoavan hahmon suuntaan, piirtäen ilmaan muutaman riimun sormellaan.
"SIGIL!!" kuului eteisaulasta.
"Mitä te teitte, neiti Kallioinen?" Lucius tiedusteli, uteliaisuuden värittämällä äänellä.
"Laitoin hänelle kaulapannan", Sigil vastasi virnistäen toispuoleisesti.
"OTA SE POOOOOOIIISS!" kajahti Petalin ääni.
"Sorry, systery, se jää!" Sigil huusi takaisin. "Sen avulla löydän hänet, ja tiedän jos hän ei ole turvassa", hän jatkoi selitystään Luciukselle. "Kutsu minua Sigiliksi, neiti Kallioinen on niin muodollinen." Hän värähti kevyesti viimeisen sanan kohdalla.
"Et haluaisi opettaa käyttämääsi taikaa?" Severus kysyi kiinnostuneena.
Sigil tuijotti häntä hetken tutkivasti. "Mikäli haluat."
"Minulle myös", mutisi Voldemort. Sigil naurahti.
Aamiainen jatkui rauhallisesti, miesten keskustellessa "työasioista" ja Sigilin uppoutuessa selvittelemään paperikasaansa.
OI! Tosi söpöä! Petalin ääni kiljahti suoraan Sigilin korvaan, tämän lumotun korvakorun kautta. Voldemort oli antanut heille muutama vuosi takaperin lahjaksi korut, joiden kautta he saattoivat pitää keskenään yhteyttä, huolimatta mitä taikoja olisi tehty estämään kommunikaation magian keinoin.
Ruokasalissa Sigil tömähti lattialle, miesten suureksi yllätykseksi, korvaansa pidellen.
"Petal! Tapoit juuri korvani! Oliko tuo todella tarpeellista?" nuori nainen moitti närkästyneenä. Hän keräsi itsensä lattialta, oikoen pitkää puuvillaleninkiään ja silittäen hopeista lemmikkikäärmettään, jotta tämä rauhoittuisi ja lakkaisi ärtyneen sihinänsä.
Johnny Depp! Orlando Bloom!
"Lopeta", Sigil tokaisi terävästi. "Ärsytit Myrkyttären."
Severus ja Malfoyt katsoivat häntä epäilevästi ja vilkaisivat kohti Lordiaan.
"Ei hän hullu ole. No, ainakaan hän ei kuule ääniä ja keskustele niiden kanssa", Voldemort huokaisi, huitaisten kädellään veljentyttärensä sisarta kohti.
"En todellakaan kuule ääniä..." Sigil mutisi, piirtäen ilmaan uuden riimun. Ja samassa Petalin ääni kajautti: "-utta kun ne ovat nii-in iiiiihania! AUTS!"
"Varjele..." Sigil mutisi tympääntyneenä, ja katosi.
Miehet katsahtivat toisiinsa ja kohauttivat harteitaan. Kuka tiesi mihin Kahjottaret olivat nyt ryhtyneet.
Hetken kuluttua kuului vaimea POKS, ja märkä ja kurainen Petal, muodostuvan mustansilmän kera, ja Sigil, jonka hiukset olivat lievässä epäjärjestyksessä, ilmaantuivat ruokasaliin, heitä takaisin tuijottaen.
Voldemort ponkaisi seisaalleen, kaataen tuolinsa. "Mitä tapahtui?!" hän vaati tietää suureen ääneen.
Sigil sävähti taakse päin, korviaan hieroen ja mutisi: "Täytyy pitää hautajaiset niille molemmille..."
Samalla kun Petal ryhtyi selostamaan innoissaan: "Jaa, yksi tyyppi vain hyökkäsi kimppuni, yrittäen tehdä ties mitä, mutta Sigil pöllähti paikalle juuri sopivasti ja rökitti sen nuuskaksi."
"Kuka kuoli?" Draco kysyi hieman pöllämystyneenä.
Sigilin tummanvihreät silmät kääntyivät tarkastelemaan vaaleaa Malfoyn poikaa, joka näytti suunnilleen saman ikäiseltä kuin Petal. "Ei kukaan. Puhuin korvistani. En pidä kovista äänistä. Oh, Voldie, se hyökkääjä on tilustesi metsän puoleisella laidalla, mikäli haluat tehdä asialle jotain, luultavasti tajuttomana useamman tunnin ajan."
Pimeyden Lordin punaiset silmät välähtivät vaarallisesti.
"Voinko mennä uudestaan ulos?" Petal kysäisi viattomasti. "Okei, kiitti!" Ja yritti pyrähtää huoneesta, vain kaatuakseen lattialle komeassa kaaressa. Kullan värinen ketju kiinnitti hänen punaisen kaulapantansa pöytään.
"Sinä. Et. Mene. Minnekään. Tuliko selväksi?" Sigil sihisi matalasti.
Petal kohotti katseensa. "Saanko tuon saman kärmeskielellä?" hän tiedusteli takamustaan hieroen.
Myrkytär sihisi hänen suuntaansa ärtyneesti.
"Kiitos", nuori tyttö murjotti.
Sigil väläytti hänelle virnistyksen. "Olehan nyt kiltisti. Ja päiväkirjasi on edelleen siellä, minne sen jätit."
"Menen vilkaisemaan sitä hyökkääjäänne", Voldemort ilmoitti, keräten Severuksen ja Lucius mukaansa.
Tytöt vain nyökkäsivät hänen suuntaansa.
"Draco, jää tyttöjen seuraksi", Lucius komensi. Poika nyökkäsi ilmeettömästi.
Miesten kaikkoonnuttua Petal ryhtyi tarkastelemaan Dracoa. "Ei hassumpaa, ei hassumpaa", hän mutisi itsekseen. Sigil mutisi jotain hiusgeelistä ja sen paremmista käyttötarkoituksista.
Dracon poskipäille kohosivat punaiset läiskät. Mitä ilmeisimmin hän oli kuullut vähintään viimeisen hävyttömän kommentin.
"Hei, Lohikäärme, käytkö sinä Tylypahkaa?" Petal uteli nuorelta Malfoy vesalta. Draco katsahti ihmeissään tyttöä, kukaan ei ollut kutsunut häntä Lohikäärmeeksi, tai ei ainakaan kukaan uskaltanut hänen kuultensa.
"Tottakai käyn. Minun nimeni ei ole muuten Lohikäärme!"
Petal heitti tähän: "Kiva että myönsit sen, ettei nimesi ole Draco!"
"Ei ei, kuten minäkään en missään nimessä ole Tikari!" Sigil sanoi naurunsa välistä.
Draco punastui syvemmin, raivon nostaessa päätään.
"Äh, älä nyt, pikku Lohikäärme, emme me mitään pahaa tarkoita. Sitäpaitsi Petalilla on paha taipumus nimetä ihmisiä uudestaan", punatukkainen Sigil tyynnytteli. Sitten hän virnisti ilkikurisesti. "Varsinkin niitä, joista pitää."
"Ha", Petal tokaisi punaisena, yrittäen läimäyttää sisartaan. Tämä kuitenkin vain tanssahteli pois pikkusiskonsa ulottuvilta nauraen.
"Myönnä nyt vain, siskoseni, onhan setäsi yksi lempihenkilöistäsi ja sinä olet kehittänyt hänelle kaikkein raivostuttavimman nimen. Kutsua nyt Voldie parkaa Volimirriksi. Ihme, että hän enää kehtaa näyttäytyä kanssasi missään."
Petal mutisi kirkkaan punaisena jotain epämääräistä.
"Hän kutsuu erästä mahtavinta Pimeyden Lordia Volimirriksi?" Draco kysyi epäuskon, huvittuneisuuden ja kauhun sekaisin tuntein.
"Aye!" Sigil vastasi, tehden kunniaa pilkkaavasti. Hänestä oli hauska käyttää vanhan englannin sanoja.
"Onko kenelläkään aspiriinia?" Petal kysyi.
"Ei, kultaseni. Ja sinun pitäisi syödä sitä vähintään kaksi kiloa, että siitä olisi mitään hyötyä."
"Osaako joku Avada Kedavra-loitsua?"
"Kokeile köyttä, se voisi toimia", Sigil vastasi.
Petal purskahti hysteeriseen nauruun/itkuun. Hänen isosiskonsa taputti häntä päähän. "No no, kyllä tämä dramatisointi jo riittää."
Miehet ilmiintyivät ruokasaliin. He olivat huolehtineet Petalin kimppuunkäynneestä Kuolonsyöjästä, Voldemortin purettua tähän raivonsa.
He katsoivat hämmästyneenä lattialla nyyhkivää Petalia ja tämän vieressä istuvaa Sigiliä, joka näytti täydellisen kyllästyneeltä. Draco näytti olevan jonkinlaisessa shokin esiasteessa, eikä ilmeisesti tiennyt mistä oli kysymys. Tai sitten tytöt olivat nolanneet hänet ensin ja tehneet sitten jotain järkyttävää ja asiaan mahdollisesti mitenkään kuulumatonta.
Voldemort räpäytti silmiään, hieraisten ohimoitaan. Tästä tulisi piiiitkä päivä.
Yllättäen Petalin tilalla oli jälleen nuori Siiamilais kissa, joka pinkaisi kaapin alle piiloon.
"Jo oli aikakin", Sigil mutisi, nousten lattialta, mekkoaan oikoen. Hän tassutteli paljain jaloin paikalleen, istahti ja ryhtyi jälleen tutkimaan papereitaan.
"Haluanko edes tietää?" Voldemort mutisi, kattoon mulkaisten.
"Oh, hän vain nolasi itsensä, kutsui Dracoa Lohikäärmeeksi ja keskustelimme siitä kuinka hän nimeää pitämiään henkilöitä, kuten sinut Volimirriksi", Sigil selitti, ilkikurinen väre äänessään.
Severuksen kulma kohosi. "Lasketaanko Sevvie uudelleen nimeämiseksi?" hän kysyi, hyvin pieni uteliaisuuden pilkaudus silmissään.
"Ah, se riippuu", Sigil vastasi, kättään heilauttaen. "Mikäli hän jatkaa sitä julkisella paikalla voit olla varma", hän virnisti, "että, kuulut hänen lempihenkilöittensä joukkoon. Ai niin, mikään mitä teet, ei saa häntä lopettamaan kun hän kerran on saanut jonkin ajatuksen päähänsä."
Taikajuoma mestari vain murahti.
----------
Toivottavasti nautitte tarinasta.
Kommentteja, kiitos! Ne saavat uuden hienon kodin ja lämmittävät mukavasti... ;)
Ideat ja sen sellaiset ovat tervetulleita.
Teitä viihdyttivät: Petal Sword ja Sigil Dagger