Disclaimer: J.K. Rowling'n. Kaikki mitä et tunnista kuuluu tämän tarinan kirjoittajalle.

Title: Setäni Voldemort

Author: Petal Sword & Sigil Dagger

Paring: ei vielä, kuka tietää... ;)

Summary: Petal Sword ja Sigil Dagger Kallioinen saapuvat Voldemortin luokse, Pimeyden Lordin kauhuksi. Hänen tehtävänään on vahtia veljentytärtään Petalia ja tämän adoptiosisarta Sigiliä. Selviääkö hän suomesta tulleista tytöistä järjissään?

Warnings: ei mitään viel

Rating: PG

Betareader: la marmotte

----------

Setäni Voldemort

By Petal Sword & Sigil Dagger

Luku nelja

Petal katseli ympärilleen Suuressa Salissa. Lajittelu oli meneillään, joka tuvan hurratessa uudelle tulijalle.

"Oletko sinä ekavuotinen?" Petal kysyi vieressään seisovalta yksitoista vuotiaalta sinitukkaiselta tytöltä.

"Joo!" tyttö vastasi ujosti. "Oletko sinä se vaihto-oppilas, josta professori mainitsi?"

"Jep, Suomesta! Mutta olen puoliksi englantialainen!"

Tyttö nyökkäsi tälle vaitonaisena.

Petal kohotti katseensa huomaten, että ainoastaan häntä ja toista tyttöä ei oltu lajiteltu. Samassa McGarmiwa kutsui Petalin vieressä olevaa pikkutyttöä, Petalin mutistessa: "Hattu ei muuten pure päätäsi irti, joten älä pelkää!"

Pikkutyttö sipsutteli Hatun luokse, rauhallisemmin kuin toverinsa olivat tehneet, istuutui ja laittoi Lajitteluhatun päähänsä.

"PUUSKUPUH!"

Tyttö väläytti hymyn Petalille, juosten sitten tupapöytäänsä, Puuskupuhien hurratessa. Sigil osoitti suosiotaan yhtä innokkaasti kuin oli kaikille muillekin lajitelluille oppilaille.

"Kallioinen, Petal!" McGarmiwa kutsui.

Petal kiiruhti Lajitteluhatun luokse, sanoen McKarmivalle: "Hei Kat, tai Min. Miten ikinä sitten haluatkin", istahtaen tuolille, laittaen hatun päähänsä.

"Hmm, sinähän olet mielenkiintoinen", Hattu tuumi. "Uskollinen, rohkea, ovelakin, eikä sinun älyäsikään hävetä tarvitse... Taidankin tietää sinulle juuri oikean paikan..."

Mene jo asiaan. Takamukseni puutuu, Petal ajatteli.

"Kärsivällisyyttä, pikkuinen. Sitä voisit kyllä hioa. No, kun kerran vaadit..." Ja se kiljaisi: "ROHKELIKKO!"

Petal otti hatun pois päästään, vilkaisi Severukseen ja Luciukseen huudahtaen: "Tere Sevvie ja Lucy!" Hän kääntyi kannoillaan, juosten sitten tupapöytäänsä, väläyttäen kuitenkin ovelan hymyn Severukselle, ja Luciukselle. Ja vilkutti takaisin villisti heiluttavalle sisarelleen, joka tietenkin istui mainittujen miesten välissä.

Lucius irvisti. Severus virnisti. Sigil hymyili leveästi. Minerva näytti pöllämystyneeltä, ja vilkaisi sitten Petalin sisarta, muistaen hyvin tämän tempaukset. Dumbledoren silmät tuikkivat villisti. Muu sali kakisteli vielä järkytyksestä.

Juuri lajiteltu Rohkelikko ahtautui Harry Potterin ja Fred Weasleyn väliin.

"Hei, Har, Herm, Gin, Nev ja Ronald", Petal tervehti junassa tapaamiaan uusia ystäviään.

"Hei", mainitut Rohkelikot mumisivat yhteen ääneen.

"Mainio tempaus", onnitteli Fred. "Mutta..."

"...Miksi kukaan..." jatkoi George.

"...Ei puuttunut asiaan?" päätti Fred.

Petal katseli heitä. Selvästi Weasley kaksoset, hän ajatteli. Hän hymyili iloisesti. "Se riippuu mistä tempauksesta te puhutte."

"Kun nimesit professoreja uudelleen!" he vastasivat.

"En tiedä. Ehkä systeri varoitti heitä, tai he tietävät jo kokemuksesta, ettei mikään pysäytä Kallioisen tyttöjä kun he ovat jotain päättäneet!" kuului huvittunut vastaus.

Kaksoset katsahtivat toisiaan, sitten Petalia, ja taas toisiaan. He puhkesivat leveisiin virnistyksiin ja takoivat tyttöä selkään, onnitellen tätä onnistuneesta professorien peittoamisesta.

"Kiitos, kiitos. Ja te olette...?"

"Fred'n'George!"

"Gred ja Forge Weasley, hauska tavata." Petal puristi kummankin kättä. "Minä olen Petal Kallioinen, kuten varmaan jo kuulittekin."

"Erittäin..."

"...Hauska...."

"...Tavata!" kaksoset lausuivat.

Taustalla Dumbledore – tai kuten Petal häntä kutsui 'Hän Joka Oli Erittäin Ilkeä Sedälleni' – piti vuosittaista puhettaan.

"Tai voisin kutsua teitä Red'n'Orgeseksi, kummin vain", Petal totesi.

"Ja saanko esitellä uuden professorinne, neiti Sigil Kallioinen", Hän Joka Oli Erittäin Ilkeä Sedälleni jatkoi.

Sigil nousi pikaisesti, nyökkäsi ja istuutui. Oppilaat katselivat häntä hämmästyneenä. Nuorella naisella oli yllään jästivaatteet: vaaleat farkut, olkapäät paljastava ihoa myötäilevä paita, rubiinin punaiset hiukset ja... Oliko tuo käärme hänen ranteessaan?

"Neiti Kallioinen..."

"Sigil, nimeni on SIGIL", kyseinen nainen pisti väliin.

"Sigil opettaa kahta uutta ainetta, Velhojen Kulttuuri Ja Taide Opetusta sekä Kaksintaistelua, jossa hänen kanssaan yhteistyössä toimii professori Remus Lupin."

Dumbledore jatkoi puheensa pitämistä, jonka lopun Petal luonnollisesti sulki pois. Puolivälissä ateriaa nuorempi Kallioinen äkkiä muisti Dracon, ja ryhtyi etsimään tätä katseellaan kiireisesti, huomaten tämän Luihusten pöydässä.

Petal veti keuhkonsa täyteen, iloisesti hymyillen ja kiljaisi riemuissaan: "LOHIKÄÄRME!"

Kaikki alkoivat hädissään katsella ympärilleen ja osa veti jo sauvansa esille, valmistautuessaan puolustamaan itseään kammottavalta lohikäärmeeltä. Lukuun ottamatta rauhallisesti ateriointiaan jatkavaa Sigiliä, Severusta ja Luciusta opettajien pöydässä.

Kenenkään huomaamatta Draco valui nolona pöydän alle, Petalin vilkuttaessa tälle riehakkaasti.

"Hei! Äläpäs karkaa, Lohikäärme!"

"Mikäli vain pääseen, niin varmasti... Hiiteen Malfoy ylpeys..." mutisi Draco, kontatessaan Luihusten pöydän alla, pakoon pyrkiessään.

Petal muuntautui Animagus hahmoonsa, pyyhältäen kohti Salin toista puolta. Hän ei kuitenkaan päässyt pitkälle, kun huomasi lentävänsä ilman halki, kohti sisartaan.

"Olehan kunnolla, pikkuinen", Sigil totesi ja tiputti Siiamilaiskissan pidemmittä seremonioitta Severuksen syliin. "Pidä kiinni hänestä, mikäli et halua hänen ahdistavan pikkuisiasi."

Severus väläytti häijyn hymyn.

"Mrau?"

#Sigilin huoneistossa, Tylypahkassa#

Tytöt viettivät ensimmäisen yön Tylypahkassa, sillä oli liian myöhä palata Voldemortin kartanoon.

Sigil oli loitsuin suojannut toimistonsa takana olevan huoneistonsa niin, ettei Petal päässyt juoksentelemaan pitkin Tylypahkaa, ilman todellista hätää. Petal ei luonnollisesti voinut hyväksyä asiaa kertakättelyssä vaan yritti huiputtaa sisarensa asettamaa vartiointi-loitsua, mitä ihmeellisin keinoin.

"Mulla on vessahätä, vessahätä, hätä, hätä, hät", hän hoilotti, toivoen pääsevänsä ulos ovesta.

"Vessa on tuolla", Sigil totesi, osoittaen kuulakärkikynää pitelevällä kädellään erään oven suuntaan, kohottamatta katsettaan muistiinpano-kirjastaan, joka oli jästi tekoinen, paksu kovakantinen kierremuistio.

"Pahus", Petal mutisi, marssien murjottaen vessaan.

"Niinpä."

----------

Toivottavasti nautitte tarinasta.

Kommentteja, kiitos! Ne saavat uuden hienon kodin ja lämmittävät mukavasti... ;)

Ideat ja sen sellaiset ovat tervetulleita.

Teitä viihdyttivät: Petal Sword ja Sigil Dagger