A/N: Kestikö? No kyllä kesti! Anteeksi kauhea viivästys, mutta koulu on, piru vieköön, puskenut päälle enkä ole kauheasti ehtinyt miettiä tätä tarinan jatkamista. Pari kappaletta on valmiina, mutta harvat jaksavat tätä edes lukea...katsotaan mitä tälle tapahtuu...
Eli mikään ei ole minun...paitsi saari, jossa kultainen poikalauma asuu...ei syytteitä, jos saan pyytää... ja olisi kivaa jos kävisitte jättämässä mielipiteenne arviointisivulle. Jos siis kukaan tätä enää lukee...mwahahaa, lähdenpä tästä keittämään teetä Voldielle...
Kappale 3: Ja missäs me nyt olemme?
Aluksi Harrylla ei ollut aavistustakaan, miksi hän makasi hiekkarannalla pelkät bokserit jaloissaan, mutta pian eilisen tapahtumat palasivat mieleen ja hän alkoi kirota itseään typeryydestään. Harry nousi ylös ja alkoi taas huutaa kimeällä, pikkupojan äänellään. Samassa joku kuitenkin kamppasi hänet maahan.
- Voisitko sinä saatana huutaa vähän vähemmän, täällä on muitakin, joku karjaisi hänelle. Draco Malfoyn tavallisesti niin kalpeat kasvot ilmestyivät Harryn näköpiiriin. Tajutessaan kenelle puhui, Malfoyn silmät kapenivat pelkiksi viiruiksi.
- Jos ei kiinnosta kuunnella, voit saman tien painua helv... Harry aloitti, mutta Malfoy keskeytti lupaavan kiukuttelun.
- Painu itse! Sitä paitsi, mistä sinä tiedät ettemme ole helvetissä?
- Että mitä?
- Potter, tiedätkö, missä me olemme?
- Tiedän tästä paikasta yhtä paljon kuin sinäkin.
- Voi perhana! Entä olisiko sinulla minkäänlaista käsitystä siitä, miksi olemme täällä?
- Tämä on taas yksi Voldemortin ah-niin-ihanista-juonista.
- Oletan, että olet oikeassa, Malfoy sanoi Harrylle kuivasti.
- Tietenkin. Minähän olen aina oikeassa, Harry totesi hyvin itsevarmasti taivaalle tähyillen.
- Me muut olemme huomanneet sen... mutta miksi minä olen täällä??
- Vanha kunnon isäpappasi Lucius halusi sinusta eroon... on varmaan vaikeaa olla ei-toivottu lapsi, Malfoy, Harry sanoi ja virnisti maireasti. Malfoy ei kuitenkaan enää kuunnellut häntä vaan katseli levottomana ympärilleen.
- Keitä nämä muut ovat? Hän kysäisi Harryltä ihmettelevä ilme kasvoillaan.
Äskeinen kysymys pani Harryn katsomaan ympärilleen. Siellä täällä lojui nukkuvia poikia. Tunnistaessaan yhden hän sanoi Malfoylle voitonriemuisena:
- Tuo tuossa on ainakin Ron, hänen vieressään ovat Seamus ja Dean, ja tuo jalka tuolla puskassa on varmaankin Nevillen. Eikös tuo tuolla ole se sinun kaverisi, Malfoy? Mikä hänen nimensä olikaan, Zupini, Zeppelini…?
- Zabini, Potter, Zabini.
- Sehän se oli.. Eikö meidän pitäisi herättää heidät?
- Meidän? Sinä voit tehdä sen, minua se ei voisi vähempää kiinnostaa... Weasleyn voisit kuitenkin herättää, hänen kuorsauksensa käy hermoilleni.
- Minua se ei haittaa. Voit tehdä sen itse.
- HERÄÄ, PAHVI! karjaisua säesti napakka potku.
- Kuka, mitä, missä, häh? Ron oli täsmälleen yhtä pirteä ja perillä tilanteesta kuin normaalistikin.
- Ron, oletko kunnossa?
- Kyllä, Harry, olen kunnossa, mutta missä me oikein olemme? Ja mitä Malfoy tekee täällä? Ja miksi sinulla on vain boxerit jalassa?
- Olimme juuri Mafoyn kanssa tutustumassa 69:n saloihin...
Malfoy keskeytti uudelleen.
- Hee hee, Potter, en tiennytkään että tykkäät pojista... Kas, hyvää huomenta Blaise.
- Terve itsellesi, Draco, uniselta näyttävä poika sanoi. - Missä minä oikein olen? JA MITÄ TÄMÄ HOMMA ON KOLMEN TUHANNEN PUNNAN PUSEROLLANI? YÄÄK!! MISSÄ ON VETTÄ?!!
Panikoiva Zabini juoksi nopeasti viileään veteen ja painautui niin alas, että vain hänen päänsä näkyi pinnalla. Hän näytti olevan shokissa, vaikkakaan Harry ei käsittänyt miksi. Sitten hän muisti: Eilisiltana hän oli luultavasti vahingossa heittänyt laatat Blaisen päälle ennen kuin he olivat joutuneet Voldemortin kirouksen kohteeksi. Vai oliko jotain muuta tapahtunut? Harry päätti kutsua CSI:n paikan päälle tutkimaan tapahtunutta...mutta sitten hän huomasi, ettei hänellä ollut kolmitaajuuskännykkää...eikä heidän numeroaan...ja kaiken lisäksi he elivät kokonaan eri sarjassa...
- Tule pois sieltä, Blaise, Draco huusi hänelle. - Ei se voi olla niin vakavaa.
- Minun... paras... paitani... pilalla... mitä... äitini... sanookaan…
- Lopeta parkuminen, Blaise.
- Minun... paitani... on pilalla. Tuo idiootti oksensi päälleni! Saan elinikäisiä traumoja.
- Varmasti, mutta voisitko tulla pois sieltä?
- En ennen kuin paitani on puhdas. Ja tuo ällöttävä ääliö on pyytänyt anteeksi, Blaise sanoi ja tuijotti häijysti Harrya.
- Potter, sano anteeksi, Malfoy komensi.
- Et sanonut taikasanaa.
- Potter, pyydän, sano hänelle anteeksi. Malfoy näytti siltä kuin hänen otsalleen muodostunut suuri kupla puhkeaisi pelkästä raivosta.
- Anteeksi.
- Miten se voi olla noin vaikeaa? Ah, unohdin, Rohkelikkojen aivotoiminta ei ole koskaan parhaimmasta päästä...
- Malfoy, sinä pieni... Harry murisi ja astui – ainakin omasta mielestään – uhkaavasti Malfoyta kohti..
- Potter, olet itse... Malfoy tunsi pienen kosketuksen olallaan ja kääntyi ympäri nähden korpinkynteläisen Bootin edessään.
- Juuri niin, molemmat ovat oikeassa, joten lopettakaa! Terry Boot sanoi kyllästyneen näköisenä.
- Onko sinulla, Malfoy, mitään osaa ja arpaa siihen asiaan, että olemme täällä? Terry kysyi samalla kun tutki kahta identtistä varvastaan.
- Sain sellaisen käsityksen isäni puheista, että Voldemort aikoi lähettää tänne Pottapään ja pari muuta roskajengiin kuuluvaa imbesilliä.
- Mikset voinut sanoa sitä minulle kun kysyin sitä? Harryn verenpaine alkoi taas nousta.
- Minä en puhu kenenkään Pottapään kanssa ilman, että minua uhataan veitsellä, Malfoy vastasi ylimielisesti.
- Onko kenelläkään veistä?
- Todella hauskaa, Potter, todella hauskaa.
- Niinhän se onkin.
- Lopettakaa, pyydän, tuo on... Sairasta, ei kukaan voi puhua kursivoidusti. Terry näytti siltä kuin hän olisi nähnyt fletkumaton ja tandempyörän harrastamassa limanvaihtoa.
- Ai tällä tavalla vai?
- Pervot! Boot menetti viimeisenkin hermonsa ja juoksi palmujen kätköihin mumisten jotakin synnynnäisestä älykkyydestä ja sen menettämisestä tietyssä ihmispiirissä.
- Mikä häneen meni? Malfoy kysyi viattomasti.
- Hän sai luultavasti tarpeekseen sinusta ja muista Luihuisista, Ron sanoi hänelle kasvot happamina.
- En paljoa puhuisi tuosta, Weasley, mehän kaikki tiedämme sinun... taipumuksestasi....puhua vaikka Dumbledoren näköispatsaalle.
- Selvä. Minä vedän hänen kaulansa auki tällä hyvin terävällä linkkuveitsellä, joka on mystisesti joskin varsin kätevästi taskussani juuri, kun sitä tarvitsen...
- Se ei ole kauhean järkevää, Harry sanoi Ronille ja otti veitsen hänen kädestään.
- Tarvitsemme kaikkia täällä olevia. Voisimmeko muuten ottaa kaikkien läsnäolevien nimet ylös?
- Sopii minulle, Ron vastasi vieläkin tappamisen iloa puhkuen.
- Onko kenelläkään paperia ja kynä? Harry jatkoi.
- Minulla on, Malfoy vastasi, ja veti pienen lehtiön ja kuulakärkikynän takkinsa taskusta.
- Luulin, että vihaat kuraverisiä ja heidän tavaroitaan, Malfoy. Ron piikitteli Malfoyta ja teki mitä ihmeellisempiä liikkeitä veitsensä kanssa.
- Jotkut heidän keksinnöistään ovat aika käytännöllisiä, Weasley. Esimerkkinä tämä kynä, dynamiitti, kondomit...
- Mene kauemmaksi minusta, Malfoy.
- Ihan miten haluat, Weasley.
Varmistettuaan tällä kertaa, että kivi, jonka päälle hän aikoi istua, todellakin oli kivi, Harry aloitti sihteerikön työnsä.
- Menkää kauniiseen jonoon.
Kaikki menivät suoraan, erittäin kauniiseen jonoon.
- Kutsutteko tuota kauniiksi?
He menivät vielä suorempaan ja kauniimpaan jonoon.
- Noin sitä pitää, Harry kiitteli
- Muistatko minut, Harry? Olen Colin. Colin Creevey, pienikokoinen poika sanoi ja hyppelehti paikallaan. - Ja tuossa on veljeni, Dennis.
- Juu muistan... Siirrypäs syrjään, jotta näen, ketä muita täällä on.
- Harry?
- Eli Neville... Seuraava!
- Harry!
- Kyllä minä huomasin sinut, Neville. Voisitko mennä jonnekin muualle...
- Mutta Harry, sinä istut kilpikonnan päällä!
- Kyllä minä sen tiesin! Ajattelin vain odottaa, kuka teistä hoksaa sen.
- Kilpikonna ei hengitä, Neville sanoi huolestuneella äänellä. – Se taitaa olla kuollut.
- No siirrytään sitten, jos se kerran on niin paha asia. Harry mutisi äreästi. Hän nousi, etsi toisen kiven, tarkisti oliko se kivi, tarkisti uudelleen, ja pyysi varmuuden vuoksi Ronia tökkäämään sitä veitsellään. Kyseess oli mitä ilmeisimmin kivi, ei Zabini tai ex-kilpikonna, joten Harry uskalsi istua.
- Dean, sinäkin olet täällä.
- Valitettavasti.
- Ja Seamus.
- (Katso edellinen vastaus)
- Ja Justin... Fletkumatohan se oli?
- Muistaisitpa edes nimeni...
- Oliko muita?
Harry mielestä liian monta kättä nousi ja hän avasi listansa (hän oli sulkenut sen koska oli luullut poikien jo loppuneen) ja alkoi taas kirjoittaa nimiä.
- Listani taitaa olla valmis. Huutakaa hep, kun kuulette nimenne, Harry sanoi lopulta. - Ron Weasley?
- Hep!
- Dean Thomas?
- Hep!
- Neville Longbottom?
- Täällä!
- Etkö osaa sanoa edes hep, Longbottom?
- Et viitsisi, Malfoy... Katso nyt, mitä teit, hän alkoi itkeä. Harry yritti nimenhuudon lomassa lohduttaa vuolaasti parkuvaa Nevilleä.
- Mamis, Draco huokaisi ja yritti keksiä joukosta jonkun toisen, jot voisi kiusata.
- Malfoy?
- Hep, Malfoy sanoi. - Katso nyt, idiootti. Ei se ollut yhtään vaikeaa. Sanot vain H-E...
- Seamus Finnigan? Harry jatkoi piittaamatta Malfoysta tai Nevillestä.
- Hep!
- Terry Boot? Palmujen suojista kantautui vaimea "Hep!"
- Crab... Älä töki, Malfoy. Crabbe?
- Höp!
- Ei voi olla totta...
- Goyle?
- Äh?
- Anna mun kaikki kestää...
- Kuten olen jo aikaisemminkin todennut, Malfoy, tupaanne kuuluvien keskimääräinen ÄO on varmaan sellaiset kuusikymmentä pistettä, Ron sanoi alentuvasti.
- Ja omasi on varmaan kaksi, Weasley.
- JUSTIN! Harry korotti ääntään.
- Olen täällä, Harry! Tai siis, hep!
- Ja puuskupuhien on vielä alempi... Malfoy tuijotti Justinia niin, että tämäkin alkoi tuntea olonsa erittäin ahdistuneeksi.
- Eikö täällä ole yhtään tyttöä? Malfoy kysyi samalla kun varmisti asian katsomalla hyvin tarkasti heidän ulkomuotoaan.
- Mitä tarkoitat, Malfoy? Ron kysyi hieman hämmästyneen
- Ei kai sitä voi enää yksinkertaisemmin kysyä. Siis - ja kuuntele nyt tarkkaan, Weasley - oletteko nähneet yhtään kauniimman sukupuolen edustajaa lähistöllä?
- Miten niin?
- Ajattelin vain, että...
- Onko sinulla aina se mielessä, Malfoy? Ron kysyi näyttäen lievästi pahoinvoivalta.
- Ei, idiootti, tein vain johtopäätöksen, jonka mukaan täällä ei ole yhtään tyttöä.
- Ja..?
- Pystytkö yhtään arvioimaan, kuinka kauan joudumme olemaan täällä?
- Ei herrajumala, täällä ei ole lainkaan tyttöjä! Ron näytti äkkiä hyvin pahoinvoivalta.
- Ajattelinkin, että keksit sen pian, Weasley.
- COLIN CREEVEY! Harry karjaisi.
- Täällä, Harry, täällä!
- Sanokaa hep, sanokaa hep...
- Älä jaksa, Malfoy.
- CREEVEY? Harry kysyi ja aiheutti hämmentyneen ilmeen molempien Creeveyen kasvoille.
- Täällä näin, Harry! He vastasivat yhteen ääneen.
- Miksi kukaan ei voi tehdä mitään niin kuin sanotaan?
- Sinuna en sanoisi mitään, Malfoy. Ron sanoi taas vihaa puhkuen.
- Ja Harry olen itse, joten tässä sitten taisivatkin olla kaikki.
- Unohdit Blaisen, Potter. Malfoy tökkäsi pitkällä kepillä Harrya ja osoitti kädellään Blaisea.
- Jaahas... Blaise... Za- Zauber?
- Zabini. Blaise oli selvästi sukua Malfoylle, sillä heidän murhanhimoiset katseensa olivat täysin samanlaiset.
- Ja siinä. Viimeinen nimi listaan. Nyt olen tyytyväinen ja taidankin mennä makuulle.
- Ja minnekäs ajattelit mennä? Malfoy kysyi rauhoittuneen näköisenä Harrylta.
- No voi pahus.
- Ehkä voisimme etsiä jonkun suojaisan paikan, läheinen viidakko huusi. Tarkempi tutkimus osoitti, että kyseessä ei ollut viidakko vaan sieltä ilmestynyt Terry Boot.
- Olet oikeassa, Terry. Metsään vain!
- Toivon, että tuo oli vitsi, Potter. Malfoy katsoi Harrya varsin vakavan oloisena.
- Itse asiassa ei ollut.
- Emme voi mennä sinne, siellähän voi olla vaikka mitä petoja!
- Ei siellä mitään petoja ole, ehkä vain jotain undulaatteja.
Metsästä kuului karjuntaa, joka mahtavuudellansa olisi saanut Voldemortinkin pelkäämään.
- Harvinaisen iso undulaatti, Potter.
- Älä virnuile, Malfoy, näytät vieläkin rumemmalta kun väännät kasvojasi noin.
- Lapset…