Myöhemmin...
Harry selvisi hengissä junamatkasta. Voldemort ei sittenkään ilmestynyt paikalle, vaikka Harry kuinka Hänen nimeään huusi. Täytyy olla niin, että Harry todella on voimakas velho. Hän selviää rangaistuksetta karmivista rikkeistäkin. Hän kiehtoo minua nyt entistä enemmän, mutta ongelmana on, etten edelleenkään tiedä miten voisin ystävystyä hänen kanssaan.
Lopulta kysyn neuvoa isältä. Hän vastaa alta aikayksikön ja hänen vastauksensa on uskomaton!
Kun joskus näet hänet yksin, ilman ystäviään, seuraa häntä kunnes hän menee hiljaiseen käytävään. Tee silloin läsnäolosi tiettäväksi hänelle. Suutele häntä, se hämmentää ja sulattaa vihaisimmankin mielen. Kiinnostuksesi minun ja Kalkaroksen seksielämään todistaa, että sinä olet jo kypsä yrittämään omaasi.
Isä käskee minun suudella Harrya! Järkyttävää! Suutelisi itse, jos se kerran on idioottivarma keino sulattaa jää jonkun mielessä! Häneltä se sitä paitsi varmasti sujuisi paremmin kuin minulta. Enhän minä ole koskaan suudellut ketään muuta kuin Pansya tanssiaisissa, ja hänen suunsa maistui ihan keitetylle kaalille! Jos Harryn suu maistuu samalle, niin...yök!
Minä kuitenkin päätän tehdä niin kuin isä ehdotti, koska en keksi muitakaan vaihtoehtoja, ja koska ajatuksessa on jotain kieroa viehätystä. Ehkä jos saisin Harryn kiinnostumaan minusta, hän tulisi puolellemme, vaikkemme koskaan ystävystyisikään. Olen nähnyt, kuinka luihuistytöt – ja jotkut luihuispojatkin – katsovat perääni omituisella silmällä. Se voisi toimia...isä on sittenkin aika nero.
Eräänä lokakuisena iltana rohkelikko ottaa takkiinsa korpinkynneltä huispauksessa, koska Harry pelaa liian löysästi Cho Changia vastaan, ja minä hurraan äänekkäästi. Harry saa moitteet joukkueeltaan ja minä huomaan, että hän jättäytyy pukuhuoneeseen, kun muut lähtevät jo pois. Tämä on minun tilaisuuteni. Menen ja teen näyttävän sisääntulon, kun hän vielä istuu pukuhuoneen penkillä ilkosillaan.
"Hieno peli, Potter!", kehaisen häntä ihan piruuttani, mutta isken kuitenkin lieventävästi hänelle silmääni. Hän etsii taikasauvansa käteensä ja käskee kuuluvasti.
"Häivy, Malfoy!", hänen silmänsä lähettävät kipinöitä suuntaani. Hän on hyvin vihainen. Mitähän isä tekisi tässä tilanteessa lepyttääkseen häntä? Äitiä hän aina lepyttää paksulla tukulla seteleitä tai uusilla koruilla ja turkiksilla, mutta en usko, että Harry on samanlainen kuin äitini ja ottaisi kiitollisena vastaan rahojani.
"Puhu miellyttävästi ja arvoituksellisesti", isä varmaan neuvoisi minua siten. Täytyy yrittää.
"En vielä. Haluan antaa sinulle jotain", minä sanon ja astun lähemmäksi häntä toivoen samalla, että hymy kasvoillani ei näytä yhtä teennäiseltä kuin miltä se tuntuu. Harry katsoo minua äärimmäisen epäluuloisesti. On ilmiselvää, että hän on ottanut vaikutteita liemimestariltaan. Kalkaroksen pitäisi olla ylpeä hänestä.
"Mitä sinä haluat, Malfoy?" Harry kysyy levottomasti. Minä nautin hänen vihastuneesta ja hermostuneesta katseestaan. Olen nähnyt isän aiheuttavan ihmisille samanlaisen olotilan ja tiedän, että siinä on valtaa. Minulla on valtaa Harryyn nähden.
"En tiedä kuinka sen sanoisin...", vastaan hänelle edelleen hymyillen eikä minun tällä kertaa tarvitse teeskennellä. Minä astun hänen luokseen ja kerään loput rohkeudestani. Tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin, mutta nyt...minä toivon, ettei hänen suunsa maistu kaalille tai muulle yhtä kuvottavalle. Mitähän hän on syönyt lounaaksi? Ei, sitä minun ei pidä miettiä nyt. Minun pitää suudella häntä niin kuin isä neuvoi minua tekemään.
Mutta ennen kuin minä ehdin toteuttaa isän ehdotuksen, Harry panee töpinäksi. Hän painautuu kiinni minuun ja hänen huulensa imeytyvät kiinni omiini. Järkytys! Eihän sen näin pitänyt mennä! Mitähän isä sanoisi...?
Harryn huulet eivät maistu kaalille vaan suklaasammakoille. Hän on varmaan yhtä perso makealle kuin minäkin. Ehkä hänen vankikarkuri kummisetänsä Sirius Musta lähettelee aikansa kuluksi hänelle suklaasammakkopaketteja. Isä sanoo, että Musta on toivoton tapaus, mutta ei kerro miksi. Kun Harryn huulet lopulta päästävät vapaaksi omani, minä kysyn.
"Miksi sinä noin teit, Potter? Tuo oli...?" en osaa päättää mitä se oli. Ajattelin ensin sanoa, että se oli kuvottavaa, mutta ei se ollut sitä. Enkä minä sitä paitsi niin sanomalla voita häntä puolelleni. Minun pitää olla ovelampi. Isä ainakin olisi.
"Älä väitä, Malfoy, ettet ollut aikeissa suudella minua!" Harry tiuskaisee. "Sinä olet katsellut minua jo pitkään tietyllä tavalla", hän väittää ja minä järkytyn. Hän siis arvasi aikeeni enkä minä onnistunut hämmentämään tai pehmittämään häntä. Isä ei olekaan nero.
"Älä ole naurettava. Jos minä olisin aikeissa tehdä jotain,...minä menisin pidemmälle kuin pelkästään suutelisin!", minä panen vastaan uhmakkaasti ja tajuan vasta puhuttuani, mitä olen sanonut. Mutta nyt on jo myöhäistä eikä Malfoy isän mukaan koskaan peräänny. "Minä menisin loppuun asti"
"En usko, että olet koskaan edes tehnyt sitä!" Harry sanoo ja ristii kätensä alastomalle rinnalleen. Hänen vihreät silmänsä haastavat minut.
"Usko pois! Minä olen tehnyt sen!", minä vakuutan. Isä on opettanut minut valehtelemaan sujuvasti, silmää räpäyttämättä. Harryn suupielet kääntyvät epäilyttävään hymyyn.
"Näytä sitten", hän ehdottaa ja levittää kätensä. Hän ei voi tarkoittaa, että...! Ei, hän ei voi tarkoittaa sitä! Minä nielaisen ja pelkään, että hän kuulee sen.
"Näytä mitä?", kysyn ylimielisesti, vaikka en tunne oloani ollenkaan varmaksi. Isä on käskenyt minun aina säilyttää arvokkuuteni.
"Näytä miten se tehdään" Harry sanoo, suorastaan käskee. Tämä on aivan järjettömän naurettavaa ja minun pitäisi nauraa hänelle, kun hän edes ehdottaa sellaista, mutta...
"Etkö muka itse tiedä ja osaa, Potter?", minä ivailen hieman epävarmalta kuulostavalla äänellä.
"Ehkä osaan, ehkä en, mutta en usko, että sinä osaat, ellet näytä sitä minulle" Harry vastaa astuessaan aivan kiinni minuun. Hän jatkaa korvaani kuiskaten. "Sirius kertoi, että Malfoyn suvussa on paljon impotentteja miehiä. Sen vuoksi sinullakaan ei ole sisaruksia ja oma kykysikin on kyseenalainen", hänen silmänsä salamoivat jonkinlaisesta suuttumuksesta ja hän tartuttaa sen minun. Kukaan ei loukkaa minua tai isää!
"Sinä kuolet! Kukaan ei puhu noin Malfoyn suvusta!", minä huudan hänelle ja kaivan esiin taikasauvani, mutta voisinko muka voittaa hänet kaksintaistelussa? Hän on velhona minua voimakkaampi eikä hän näytä tippaakaan pelkäävän minua. Hän vain katsoo minua uhmakkaasti, kädet ristittynä rinnalleen. Hän on kasvanut pidemmäksi kuin minä.
"Todista, että olen väärässä!", hän vaatii. Olkoon sitten niin. Kai minä sen osaan tehdä? Ainakin olen harjoittanut ahkerasti itsetyydytystä, joten tiedän, etten ole impotentti.
******
Harry selvisi hengissä junamatkasta. Voldemort ei sittenkään ilmestynyt paikalle, vaikka Harry kuinka Hänen nimeään huusi. Täytyy olla niin, että Harry todella on voimakas velho. Hän selviää rangaistuksetta karmivista rikkeistäkin. Hän kiehtoo minua nyt entistä enemmän, mutta ongelmana on, etten edelleenkään tiedä miten voisin ystävystyä hänen kanssaan.
Lopulta kysyn neuvoa isältä. Hän vastaa alta aikayksikön ja hänen vastauksensa on uskomaton!
Kun joskus näet hänet yksin, ilman ystäviään, seuraa häntä kunnes hän menee hiljaiseen käytävään. Tee silloin läsnäolosi tiettäväksi hänelle. Suutele häntä, se hämmentää ja sulattaa vihaisimmankin mielen. Kiinnostuksesi minun ja Kalkaroksen seksielämään todistaa, että sinä olet jo kypsä yrittämään omaasi.
Isä käskee minun suudella Harrya! Järkyttävää! Suutelisi itse, jos se kerran on idioottivarma keino sulattaa jää jonkun mielessä! Häneltä se sitä paitsi varmasti sujuisi paremmin kuin minulta. Enhän minä ole koskaan suudellut ketään muuta kuin Pansya tanssiaisissa, ja hänen suunsa maistui ihan keitetylle kaalille! Jos Harryn suu maistuu samalle, niin...yök!
Minä kuitenkin päätän tehdä niin kuin isä ehdotti, koska en keksi muitakaan vaihtoehtoja, ja koska ajatuksessa on jotain kieroa viehätystä. Ehkä jos saisin Harryn kiinnostumaan minusta, hän tulisi puolellemme, vaikkemme koskaan ystävystyisikään. Olen nähnyt, kuinka luihuistytöt – ja jotkut luihuispojatkin – katsovat perääni omituisella silmällä. Se voisi toimia...isä on sittenkin aika nero.
Eräänä lokakuisena iltana rohkelikko ottaa takkiinsa korpinkynneltä huispauksessa, koska Harry pelaa liian löysästi Cho Changia vastaan, ja minä hurraan äänekkäästi. Harry saa moitteet joukkueeltaan ja minä huomaan, että hän jättäytyy pukuhuoneeseen, kun muut lähtevät jo pois. Tämä on minun tilaisuuteni. Menen ja teen näyttävän sisääntulon, kun hän vielä istuu pukuhuoneen penkillä ilkosillaan.
"Hieno peli, Potter!", kehaisen häntä ihan piruuttani, mutta isken kuitenkin lieventävästi hänelle silmääni. Hän etsii taikasauvansa käteensä ja käskee kuuluvasti.
"Häivy, Malfoy!", hänen silmänsä lähettävät kipinöitä suuntaani. Hän on hyvin vihainen. Mitähän isä tekisi tässä tilanteessa lepyttääkseen häntä? Äitiä hän aina lepyttää paksulla tukulla seteleitä tai uusilla koruilla ja turkiksilla, mutta en usko, että Harry on samanlainen kuin äitini ja ottaisi kiitollisena vastaan rahojani.
"Puhu miellyttävästi ja arvoituksellisesti", isä varmaan neuvoisi minua siten. Täytyy yrittää.
"En vielä. Haluan antaa sinulle jotain", minä sanon ja astun lähemmäksi häntä toivoen samalla, että hymy kasvoillani ei näytä yhtä teennäiseltä kuin miltä se tuntuu. Harry katsoo minua äärimmäisen epäluuloisesti. On ilmiselvää, että hän on ottanut vaikutteita liemimestariltaan. Kalkaroksen pitäisi olla ylpeä hänestä.
"Mitä sinä haluat, Malfoy?" Harry kysyy levottomasti. Minä nautin hänen vihastuneesta ja hermostuneesta katseestaan. Olen nähnyt isän aiheuttavan ihmisille samanlaisen olotilan ja tiedän, että siinä on valtaa. Minulla on valtaa Harryyn nähden.
"En tiedä kuinka sen sanoisin...", vastaan hänelle edelleen hymyillen eikä minun tällä kertaa tarvitse teeskennellä. Minä astun hänen luokseen ja kerään loput rohkeudestani. Tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin, mutta nyt...minä toivon, ettei hänen suunsa maistu kaalille tai muulle yhtä kuvottavalle. Mitähän hän on syönyt lounaaksi? Ei, sitä minun ei pidä miettiä nyt. Minun pitää suudella häntä niin kuin isä neuvoi minua tekemään.
Mutta ennen kuin minä ehdin toteuttaa isän ehdotuksen, Harry panee töpinäksi. Hän painautuu kiinni minuun ja hänen huulensa imeytyvät kiinni omiini. Järkytys! Eihän sen näin pitänyt mennä! Mitähän isä sanoisi...?
Harryn huulet eivät maistu kaalille vaan suklaasammakoille. Hän on varmaan yhtä perso makealle kuin minäkin. Ehkä hänen vankikarkuri kummisetänsä Sirius Musta lähettelee aikansa kuluksi hänelle suklaasammakkopaketteja. Isä sanoo, että Musta on toivoton tapaus, mutta ei kerro miksi. Kun Harryn huulet lopulta päästävät vapaaksi omani, minä kysyn.
"Miksi sinä noin teit, Potter? Tuo oli...?" en osaa päättää mitä se oli. Ajattelin ensin sanoa, että se oli kuvottavaa, mutta ei se ollut sitä. Enkä minä sitä paitsi niin sanomalla voita häntä puolelleni. Minun pitää olla ovelampi. Isä ainakin olisi.
"Älä väitä, Malfoy, ettet ollut aikeissa suudella minua!" Harry tiuskaisee. "Sinä olet katsellut minua jo pitkään tietyllä tavalla", hän väittää ja minä järkytyn. Hän siis arvasi aikeeni enkä minä onnistunut hämmentämään tai pehmittämään häntä. Isä ei olekaan nero.
"Älä ole naurettava. Jos minä olisin aikeissa tehdä jotain,...minä menisin pidemmälle kuin pelkästään suutelisin!", minä panen vastaan uhmakkaasti ja tajuan vasta puhuttuani, mitä olen sanonut. Mutta nyt on jo myöhäistä eikä Malfoy isän mukaan koskaan peräänny. "Minä menisin loppuun asti"
"En usko, että olet koskaan edes tehnyt sitä!" Harry sanoo ja ristii kätensä alastomalle rinnalleen. Hänen vihreät silmänsä haastavat minut.
"Usko pois! Minä olen tehnyt sen!", minä vakuutan. Isä on opettanut minut valehtelemaan sujuvasti, silmää räpäyttämättä. Harryn suupielet kääntyvät epäilyttävään hymyyn.
"Näytä sitten", hän ehdottaa ja levittää kätensä. Hän ei voi tarkoittaa, että...! Ei, hän ei voi tarkoittaa sitä! Minä nielaisen ja pelkään, että hän kuulee sen.
"Näytä mitä?", kysyn ylimielisesti, vaikka en tunne oloani ollenkaan varmaksi. Isä on käskenyt minun aina säilyttää arvokkuuteni.
"Näytä miten se tehdään" Harry sanoo, suorastaan käskee. Tämä on aivan järjettömän naurettavaa ja minun pitäisi nauraa hänelle, kun hän edes ehdottaa sellaista, mutta...
"Etkö muka itse tiedä ja osaa, Potter?", minä ivailen hieman epävarmalta kuulostavalla äänellä.
"Ehkä osaan, ehkä en, mutta en usko, että sinä osaat, ellet näytä sitä minulle" Harry vastaa astuessaan aivan kiinni minuun. Hän jatkaa korvaani kuiskaten. "Sirius kertoi, että Malfoyn suvussa on paljon impotentteja miehiä. Sen vuoksi sinullakaan ei ole sisaruksia ja oma kykysikin on kyseenalainen", hänen silmänsä salamoivat jonkinlaisesta suuttumuksesta ja hän tartuttaa sen minun. Kukaan ei loukkaa minua tai isää!
"Sinä kuolet! Kukaan ei puhu noin Malfoyn suvusta!", minä huudan hänelle ja kaivan esiin taikasauvani, mutta voisinko muka voittaa hänet kaksintaistelussa? Hän on velhona minua voimakkaampi eikä hän näytä tippaakaan pelkäävän minua. Hän vain katsoo minua uhmakkaasti, kädet ristittynä rinnalleen. Hän on kasvanut pidemmäksi kuin minä.
"Todista, että olen väärässä!", hän vaatii. Olkoon sitten niin. Kai minä sen osaan tehdä? Ainakin olen harjoittanut ahkerasti itsetyydytystä, joten tiedän, etten ole impotentti.
******