Title: Lorienin lahja
Author: Piiska
Rating:R
Summary: Elladan/Elrohir, Rumil/Orophin, Elladan/Rumil, Elrohir/Orophin Rakkaus ja yhteisymmärrys kukoistavat Lorienissa ^_^, AU, slash
Disclaimer: Tolkienin hahmot eivät kuulu minulle, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta (Duh!)
Author's Note: Betani tässä kappaleessa ei valitettavasti ollut Kooma, betaa ei ollut laisinkaan *snif*.Niille jotka eivät pidä veljeksistä rakastavaisina (vaikka nämä ovatkin haltioita) niin suosittelen todellakin jättämään välistä. Tyyliäni kirjoittaa ja kaikkea mahdollista saa kritisoida *hint hint, nudge nudge*
Metsän Valtiatar tunsi ylpeyttä katsellessaan tyttärenpoikiaan. Toistensa avulla veljekset olivat selvinneet äitinsä lähdöstä ja Galadriel tiesi heidän tukeutuvan toisiinsa aina. He olivat vahvoja yhdessä, vahvempia kuin siskonsa Arwen, jopa vahvempia kuin isänsä. Jonkun oli täytynyt siunata poikia ja Valtiatar kääntyi hymyillen puolisonsa puoleen. Celeborn hymyili hänkin ja syleili vuorostaan lapsenlapsiaan. Yhdessä he johdattivat Elladanin ja Elrohirin yksityiseen talaniinsa, jossa seuruetta odotti valmiiksi katettu runsas ateria.
Ruokailun lomassa saattoivat Lorienin hallitsijat ja kaksoset vaihtaa kuulumisiaan ja uutisia. Tunnelma oli lämmin, eikä yksikään paikalla olijoista tuntenut olevansa vähemmän rakastettu kuin muut. Perhesiteet olivat pysyneet vahvoina, vaikka heitä erottikin pitkä välimatka. Juuri sen takia yhteiset tapaamiset olivat heille niin arvokkaita. Rakkaiden näkeminen sai heidät unohtamaan murheensa ja vain nauttimaan toistensa kaivatusta seurasta.
Myöhemmin illalla, kun Elladan ja Elrohir olivat päässeet heille varatun talanin suojaan saattoivat he vihdoin kietoutua sylikkäin ja puhua rauhassa.
"Isoäiti tietää", Elrohir huomautti silittäessään kevyesti veljensä käsivartta, joka oli kiedottu hellästi hänen ympärilleen.
"Niin tietää, ja isoisä myös. Isä on varmaan kertonut", vastasi Elladan silmät puoliummessa ja veti päällään puolittain makaavan Elrohirin lähemmäs itseään.
"Tai Glorfindel", ensin puhunut kaksonen nauroi silmät tuikkien ja katsoi merkitsevästi veljeään, joka virnisti.
"Isoisä oli pettynyt kun hän ei voinut tulla meidän mukanamme."
"Vähemmästäkin sitä pettyy. Olisi ollut mukavaa nähdä heidät yhdessä..."
"Mmmm, sääli..." Elladan mutisi painaessaan huulensa veljensä kaulalle ja näykkiessään kevyesti herkkää ihoa. Elrohir kierähti selälleen vetäen kaksosensa lepäämään vuorostaan päälleen, hän hymyili nauttien Elladanin kosketuksista ja liu'utti toisen kätensä lepäämään veljensä reidelle.
"Isoäiti näytti iloitsevan meidän puolestamme", Elladan jatkoi kohotettuaan päätään rakastettunsa kaulalta ja hymyili tälle pehmeästi.
"Hän tietää meidän todella rakastavan toisiamme. Miksei hän olisi onnellinen?" Elrohir kohotti kätensä veljensä poskelle ja hymyili hänkin.
"Tuntuu silti hyvältä tietää se."
"Yhtä hyvältä kuin olla tässä minun kanssani?"
"Mikään ei voi vetää vertoja sinulle tai sinun lähelläsi olemiselle", Elladan kuiskasi hellästi ja painoi huulensa kaksosensa huulille, joka raotti huuliaan kutsuen hänet syvempään suudelmaan. Heidän kielensä kietoutuivat toisiinsa tutulla tavalla samalla kun he itse painautuivat lähemmäs toisiaan.
He olivat tuttuja toisilleen. Molemmat tunsivat toistensa vartalot yhtä hyvin kuin omansakin ja jokainen kosketus tuotti nautintoa niin antajalle kuin vastaanottajallekin. Kädet hyväilivät kiireettöminä ja kevyet huokaukset täyttivät huoneen heidän koskettaessaan toisiaan.
- ---***--- -
Elrohir hymyili rakastavasti veljelleen työntyessään tämän sisälle ja nautinnollinen voihkaisu karkasi hänen huuliltaan. Elladanin huulet raottuivat äänettömään parahdukseen ja hänen silmänsä painautuivat kiinni, mutta kipua kesti vain ohikiitävän hetken ja hengittäen katkonaisesti hän kietoi jalkansa Elrohirin ympärille. Puhdas nautinto, joka heijastui Elrohirin kasvoilta sai Elladanin hengityksen salpautumaan kuten aina ja hän tunsi kuinka sama polttava nautinto virtasi hänen omissa suonissaan. Kaksosensa himon näkeminen tuotti Elladanille silkkaa mielihyvää hänen katsellessaan Elrohiria tämän työntyessä yhä uudestaan hänen auliiseen vartaloonsa.
Elladan sulki silmänsä keskittyen kiduttavan nautinnollisiin tuntemuksiin joita hänen veljensä aiheutti. Hän tunsi olevansa kokonainen antaessaan itsensä Elrohirille ja tuttu keho häntä vasten sai hänet miltei hulluksi himosta. Kostuttaen huuliaan kielensä kärjellä Elladan liikkui kohdaten veljensä liikkeet täydellisesti. Hiljainen vaikerrus kohosi molempien huulilta ja Elladan tunsi oman täyttymyksensä olevan lähellä. Hän etsi kaksosensa huulet epätoivoiseen suudelmaan tuntiessaan kehonsa vavahtelevan nautinnosta.
Hetken kuluttua Elrohir tunkeutui parahtaen Elladaniin ja jäi sitten huohottaen makaamaan tämän päälle. Koko hänen kehonsa tykytti nautinnosta ja hän oli tyydytetty niin täydellisesti kuin vain hänen rakas Elladaninsa osasi. Höyhenenkevyet kosketukset Elrohirin hiuksissa ja raukeat rakastavat sanat tuudittivat hänet hitaasti uneen.
Author: Piiska
Rating:R
Summary: Elladan/Elrohir, Rumil/Orophin, Elladan/Rumil, Elrohir/Orophin Rakkaus ja yhteisymmärrys kukoistavat Lorienissa ^_^, AU, slash
Disclaimer: Tolkienin hahmot eivät kuulu minulle, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta (Duh!)
Author's Note: Betani tässä kappaleessa ei valitettavasti ollut Kooma, betaa ei ollut laisinkaan *snif*.Niille jotka eivät pidä veljeksistä rakastavaisina (vaikka nämä ovatkin haltioita) niin suosittelen todellakin jättämään välistä. Tyyliäni kirjoittaa ja kaikkea mahdollista saa kritisoida *hint hint, nudge nudge*
Metsän Valtiatar tunsi ylpeyttä katsellessaan tyttärenpoikiaan. Toistensa avulla veljekset olivat selvinneet äitinsä lähdöstä ja Galadriel tiesi heidän tukeutuvan toisiinsa aina. He olivat vahvoja yhdessä, vahvempia kuin siskonsa Arwen, jopa vahvempia kuin isänsä. Jonkun oli täytynyt siunata poikia ja Valtiatar kääntyi hymyillen puolisonsa puoleen. Celeborn hymyili hänkin ja syleili vuorostaan lapsenlapsiaan. Yhdessä he johdattivat Elladanin ja Elrohirin yksityiseen talaniinsa, jossa seuruetta odotti valmiiksi katettu runsas ateria.
Ruokailun lomassa saattoivat Lorienin hallitsijat ja kaksoset vaihtaa kuulumisiaan ja uutisia. Tunnelma oli lämmin, eikä yksikään paikalla olijoista tuntenut olevansa vähemmän rakastettu kuin muut. Perhesiteet olivat pysyneet vahvoina, vaikka heitä erottikin pitkä välimatka. Juuri sen takia yhteiset tapaamiset olivat heille niin arvokkaita. Rakkaiden näkeminen sai heidät unohtamaan murheensa ja vain nauttimaan toistensa kaivatusta seurasta.
Myöhemmin illalla, kun Elladan ja Elrohir olivat päässeet heille varatun talanin suojaan saattoivat he vihdoin kietoutua sylikkäin ja puhua rauhassa.
"Isoäiti tietää", Elrohir huomautti silittäessään kevyesti veljensä käsivartta, joka oli kiedottu hellästi hänen ympärilleen.
"Niin tietää, ja isoisä myös. Isä on varmaan kertonut", vastasi Elladan silmät puoliummessa ja veti päällään puolittain makaavan Elrohirin lähemmäs itseään.
"Tai Glorfindel", ensin puhunut kaksonen nauroi silmät tuikkien ja katsoi merkitsevästi veljeään, joka virnisti.
"Isoisä oli pettynyt kun hän ei voinut tulla meidän mukanamme."
"Vähemmästäkin sitä pettyy. Olisi ollut mukavaa nähdä heidät yhdessä..."
"Mmmm, sääli..." Elladan mutisi painaessaan huulensa veljensä kaulalle ja näykkiessään kevyesti herkkää ihoa. Elrohir kierähti selälleen vetäen kaksosensa lepäämään vuorostaan päälleen, hän hymyili nauttien Elladanin kosketuksista ja liu'utti toisen kätensä lepäämään veljensä reidelle.
"Isoäiti näytti iloitsevan meidän puolestamme", Elladan jatkoi kohotettuaan päätään rakastettunsa kaulalta ja hymyili tälle pehmeästi.
"Hän tietää meidän todella rakastavan toisiamme. Miksei hän olisi onnellinen?" Elrohir kohotti kätensä veljensä poskelle ja hymyili hänkin.
"Tuntuu silti hyvältä tietää se."
"Yhtä hyvältä kuin olla tässä minun kanssani?"
"Mikään ei voi vetää vertoja sinulle tai sinun lähelläsi olemiselle", Elladan kuiskasi hellästi ja painoi huulensa kaksosensa huulille, joka raotti huuliaan kutsuen hänet syvempään suudelmaan. Heidän kielensä kietoutuivat toisiinsa tutulla tavalla samalla kun he itse painautuivat lähemmäs toisiaan.
He olivat tuttuja toisilleen. Molemmat tunsivat toistensa vartalot yhtä hyvin kuin omansakin ja jokainen kosketus tuotti nautintoa niin antajalle kuin vastaanottajallekin. Kädet hyväilivät kiireettöminä ja kevyet huokaukset täyttivät huoneen heidän koskettaessaan toisiaan.
- ---***--- -
Elrohir hymyili rakastavasti veljelleen työntyessään tämän sisälle ja nautinnollinen voihkaisu karkasi hänen huuliltaan. Elladanin huulet raottuivat äänettömään parahdukseen ja hänen silmänsä painautuivat kiinni, mutta kipua kesti vain ohikiitävän hetken ja hengittäen katkonaisesti hän kietoi jalkansa Elrohirin ympärille. Puhdas nautinto, joka heijastui Elrohirin kasvoilta sai Elladanin hengityksen salpautumaan kuten aina ja hän tunsi kuinka sama polttava nautinto virtasi hänen omissa suonissaan. Kaksosensa himon näkeminen tuotti Elladanille silkkaa mielihyvää hänen katsellessaan Elrohiria tämän työntyessä yhä uudestaan hänen auliiseen vartaloonsa.
Elladan sulki silmänsä keskittyen kiduttavan nautinnollisiin tuntemuksiin joita hänen veljensä aiheutti. Hän tunsi olevansa kokonainen antaessaan itsensä Elrohirille ja tuttu keho häntä vasten sai hänet miltei hulluksi himosta. Kostuttaen huuliaan kielensä kärjellä Elladan liikkui kohdaten veljensä liikkeet täydellisesti. Hiljainen vaikerrus kohosi molempien huulilta ja Elladan tunsi oman täyttymyksensä olevan lähellä. Hän etsi kaksosensa huulet epätoivoiseen suudelmaan tuntiessaan kehonsa vavahtelevan nautinnosta.
Hetken kuluttua Elrohir tunkeutui parahtaen Elladaniin ja jäi sitten huohottaen makaamaan tämän päälle. Koko hänen kehonsa tykytti nautinnosta ja hän oli tyydytetty niin täydellisesti kuin vain hänen rakas Elladaninsa osasi. Höyhenenkevyet kosketukset Elrohirin hiuksissa ja raukeat rakastavat sanat tuudittivat hänet hitaasti uneen.