Title: Lorienin lahja
Author: Piiska
Rating:R
Summary: Elladan/Elrohir, Rumil/Orophin, Elladan/Rumil, Elrohir/Orophin Rakkaus ja yhteisymmärrys kukoistavat Lorienissa ^_^, AU, slash
Disclaimer: Tolkienin hahmot eivät kuulu minulle, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta (Duh!)
Author's Note: Rikollisen lyhyt kappale, mutta sille ei nyt voi mitään.
Toisaalla Lorienin taivaan alla yön ääniin sekoittui toisen parin nautinnolliset huokaukset ja parahdukset. Kahden haltian vartalot kiilsivät hiestä kuun ja tähtien valaistessa heitä heidän liikkuessaan kuumeisesti. He etsivät täyttymystä kiireisinä ja huohottavat suut vaihtoivat kiihkeitä suudelmia ja rakkaudentunnustuksia yön ollessa muuten rauhallinen. Huutaen nautintoaan kaksikko lysähti toisiaan vasten ja haukkoen viileää yöilmaa he tasasivat hengitystään hymyillen samalla laiskasti toisilleen. Hitaasti he kohottautuivat ja palasivat sisälle talaniinsa, jonka jakoivat veljensä kanssa. Kaksikko oli tyytyväinen siihen, että Haldir ei ollut kotona.
Vaikka heidän veljensä oli onnellinen heidän puolestaan ja piti heidän puoliaan ja rakasti heitä, Rumil ja Orophin eivät silti halunneet hänen olevan lähellä heidän rakastellessaan, sillä heillä oli tapana olla äänekkäitä. Oli siis hyvä, että Haldir otti tarkoituksella eri vartiovuoroja kuin he, sillä muuten kolmikon elämästä olisi saattanut tulla hankalaa.
Rumil käpertyi veljensä viereen tämän sängylle ja hengitti syvään tämän tuoksua. Hän oli onnellinen saadessaan olla siten, tekemättä mitään vain kuunnellen Orophinin tasaista hengitystä ja vahvoja sydämenlyöntejä. Kuin lukien veljensä ajatukset Orophin kääntyi kasvotusten Rumiliin päin ja hymyili. Sanomatta sanaakaan Rumil upotti kätensä veljensä paksuihin vaaleisiin hiuksiin ja suuteli tämän huulia hellästi.
"Ja minä rakastan sinua", Orophinin rakastava ääni kuiskasi vasten Rumilin huulia.
Author: Piiska
Rating:R
Summary: Elladan/Elrohir, Rumil/Orophin, Elladan/Rumil, Elrohir/Orophin Rakkaus ja yhteisymmärrys kukoistavat Lorienissa ^_^, AU, slash
Disclaimer: Tolkienin hahmot eivät kuulu minulle, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta (Duh!)
Author's Note: Rikollisen lyhyt kappale, mutta sille ei nyt voi mitään.
Toisaalla Lorienin taivaan alla yön ääniin sekoittui toisen parin nautinnolliset huokaukset ja parahdukset. Kahden haltian vartalot kiilsivät hiestä kuun ja tähtien valaistessa heitä heidän liikkuessaan kuumeisesti. He etsivät täyttymystä kiireisinä ja huohottavat suut vaihtoivat kiihkeitä suudelmia ja rakkaudentunnustuksia yön ollessa muuten rauhallinen. Huutaen nautintoaan kaksikko lysähti toisiaan vasten ja haukkoen viileää yöilmaa he tasasivat hengitystään hymyillen samalla laiskasti toisilleen. Hitaasti he kohottautuivat ja palasivat sisälle talaniinsa, jonka jakoivat veljensä kanssa. Kaksikko oli tyytyväinen siihen, että Haldir ei ollut kotona.
Vaikka heidän veljensä oli onnellinen heidän puolestaan ja piti heidän puoliaan ja rakasti heitä, Rumil ja Orophin eivät silti halunneet hänen olevan lähellä heidän rakastellessaan, sillä heillä oli tapana olla äänekkäitä. Oli siis hyvä, että Haldir otti tarkoituksella eri vartiovuoroja kuin he, sillä muuten kolmikon elämästä olisi saattanut tulla hankalaa.
Rumil käpertyi veljensä viereen tämän sängylle ja hengitti syvään tämän tuoksua. Hän oli onnellinen saadessaan olla siten, tekemättä mitään vain kuunnellen Orophinin tasaista hengitystä ja vahvoja sydämenlyöntejä. Kuin lukien veljensä ajatukset Orophin kääntyi kasvotusten Rumiliin päin ja hymyili. Sanomatta sanaakaan Rumil upotti kätensä veljensä paksuihin vaaleisiin hiuksiin ja suuteli tämän huulia hellästi.
"Ja minä rakastan sinua", Orophinin rakastava ääni kuiskasi vasten Rumilin huulia.