Title: Lorienin lahja
Author: Piiska
Rating: PG
Summary: Elladan/Elrohir, Rumil/Orophin, Elladan/Orophin, Elrohir/Rumil Rakkaus ja yhteisymmärrys kukoistavat Lorienissa , AU, slash
Disclaimer: Tolkienin hahmot eivät kuulu minulle, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta (Duh!)
Author's Note: Kirjoittaminen ihan jumissa.. Kestäkää. Seuraavasta kappaleesta tulee toivottavasti parempi, ja kertokaa jos näkyy kirjoitusvirheitä. Pilkutus ihan hukassa. Niin ja paritus muuttui hiukan.. mä en ikinä pysy näköjään kunnolla suunnitelmissa.
Orophin ja Rumil huomasivat törmäävänsä Elrondin kaksospoikiin yllättävän usein. Se ei suinkaan häirinnyt heitä. Mustahiuksinen kaksikko oli ilo silmälle ja nämä kykenivät sytyttämään tulen Lorienin haltioiden vereen. Siihen vain harvat pystyivät, sillä Orophinin ja Rumilin huomio oli vaikea varastaa. He olivat pitkään nähneet vain toisensa, mutta kun he olivat päässeet saalistuksen makuun heille vaikea sanoa ei. He tiesivät tarkalleen miten varastaa sydämiä ja he toimivat juonissaan mielellään yhdessä, jakaen työnsä tuloksen. Elladan ja Elrohir miellyttivät kaksikkoa ja Orophin ja Rumil eivät pistäneet pahakseen näiden huomionosoituksia.
Ilta oli jo ehtinyt laskeutua ennen kuin Orophin ehti takaisin vuorostaan vartiossa. Hän oli ollut useita päiviä partioimassa metsän rajalla ilman kummankaan veljensä seuraa ja hän kaipasi kovasti näitä kumpaakin. Valitettavasti hän näkisi nämä vasta viikkojen kuluttua. Heidät oli nimitetty vartioon siten että hänen olisi jälleen lähdettävä kun Rumil ja Haldir palaisivat. Asialle ei voinut mitään ja hän tiesi jälleennäkemisen olevan riemukkaampi kun he eivät olleet hetkeen tavanneet. Hänen sänkynsä olisi kuitenkin yksinäinen ja kylmä paikka siihen asti.
Orophin istui paksulla mallornin juurella ja teroitti kivellä miekkaansa. Hänen ajatuksensa olivat kaukana Lorienin rajoilla hänen veljensä ja rakastettunsa luona. Hänen sydämessään asui kaipuu aina kun he eivät olleet näköetäisyydellä toisistaan. Nyt siihen sekoittui kuitenkin myös tyydyttämätöntä himoa. Hän tiesi kaipuunsa olevan liioiteltua, muttei voinut mitään sille että tunsi olonsa jotensakin ontoksi. Yksinäisyys oli aina kiemurrelut helposti hänen sydämeensä.
Kohtalolla oli kuitenkin omat suunnitelmansa Orophinin varalleen ja kääntäessään lopulta katseensa kirkkaasta terästä hän näki edessään toisen Rivendellin kaksosista. Hän ei ollut varma kumpi tämä oli, Elladan vai Elrohir, he näyttivät niin samanlaisilta. Hymy mustahiuksisen haltian kasvoilla oli ystävällinen ja avoin, eikä Orophin voinut olla vastaamatta siihen. Hymyillen hän kehotti toista haltiaa istuutumaan ja liittymään seuraansa. Elrondin poika otti tarjouksen vastaan ja valitsi paikkansa Orophinin vierestä.
Yllättävä läheisyys ei haitannut Lorienin haltiaa, hän oli katsellut mustahiuksisia kaksosia jo pitkään veljensä kanssa. He olivat kiinnittäneet näihin huomiota jo silloin kun nämä olivat ylittäneet Lorienin rajat. Hoikka käsi, joka laskeutui Orophinin reidelle sai hänet kuitenkin hämilleen. Hän oli arvellut, ettei hänen ja Rumilin himo kaksosia kohtaan ollut yksipuolista, mutta hän ei ollut uskonut näistä kummankaan tekevän aloitetta heitä kohtaan.
"Olet Orophin, eikö totta?", Elladan hymyili pehmeästi katsoessaan Lorienin haltiaa. Hän antoi kätensä levätä tämän reidellä, eikä yllättynyt kun toinen ei häkeltynyt tilanteesta.
"Olen, mutta en voi sanoa tietäväni teistä muuta kuin että olette Rivendellin Elrondin kaksospojista toinen", Orophinin äänessä oli pahoitteleva sävy ja hän hymyili toiselle haltialle hiukan. Liu'uttaessaan miekkansa takaisin tuppeen mustahiuksinen haltia naurahti.
"Se ei yllätä minua, monilla on vaikeuksia erottaa minut veljestäni Elrohiristä", hymy karehti yhä Elladanin huulilla kun hän puhui. Vaalea haltia sai hänen alavatsassaan kipristelemään jännityksestä ja hänen sydämensä lyömään nopeammin. Se tuntui virkistävältä ja huumaavalta. Hän janosi äkkiä tietää mitä muuta komea soturi saisi hänessä aikaan.
"Elladan", Orophin maisteli nimeä suussaan. Nimen lausuminen nostatti miltei ujon hymyn toisen huulille ja Orophin hymyili itsekin. Hän tiesi olevansa hätäinen noustessaan ylös ja tarjotessaan kätensä tälle.
Mustahiuksinen haltia katseli Orophinia hetken mietteliäänä, kunnes tarttui hänen ojennettuun käteensä. Orophin tunsi sykäyksen alavatsassaan ja hänen huulensa raottuivat hiukan. Hän ei halunnut antaa Elladanille mahdollisuutta harkita uudelleen vaan johdatti tämän nopeasti tikkaille ja ylös talaniinsa. Hän sulki mielestään pienen hennon äänen, joka kysyi halusiko hän kenties vain estää itseään harkitsemasta.
Elladan hengähti hiljaa kun vaalea haltiasoturi painoi hänet puun runkoa vasten. Heidän huulensa olivat vain senttien päästä toisistaan ja hän sulki tuon välin mielellään. Hän kosketti Orophinin huulia varovasti omillaan, eikä vastustellut kun tämä vastasi suudelmaan tulisesti.