Oikea Rakkaus
2. Ostarille
Seuraavana aamuna Sayuki heräsi aikaisin. Yleensä hän ei heräile näin aikaisin. Ehkä Toru vain sekoitti hänen päätään entistä enemmän. Pakko tehdä asialle jotain, en pysty olemaan oma itseni enää... Miksi ihastuminen on tällaista! Ja sitä paitsi, olen ihastunut häneen ihan turhaan, tiedän etten voi saada häntä. Hän on liian ihana... joten niin hän tarvitsee ihanan ja eksoottisen tytön. Jota minä en ole. Olen vain tavallinen cheerleader... kaikki tytöthän ovat, se on niin normaalia! Sayuki ajatteli, mutta sitten alhaalta kuulunut huuto sekoitti hänen päänsä.
"Sayuki, tänne!"
Taaskohan minulle saarnataan siitä eilisestä? Äiti on kuitenkin kertonut isälle, joka toden totta ottaa kaiken kirjaimellisesti. Otin kyllä jo opikseni, sori nyt vaan!
"Mitä?" Sayuki kysyi päästessään alas.
"Sinulle on vieras." hänen äitinsä sanoi pölyhuisku kädessään.
Voisiko se olla..? Olisiko se tosiaankin mahdollista? Sayuki unelmoi hetken, mutta sitten hänen unelmansa pirstaloituivat, kun hän näki ovella Mimin.
"Terve." Mimi sanoi ja hymyili.
"Um, terve vain." Sayuki sanoi hieman pettyneenä.
Voi Sayuki, Sayuki, Sayuki, eihän Toru edes tiedä missä asut! Senkin idiootti, koska mahdat oppia, ettei sinulla ole minkäänlaisia mahkuja...
"Et kai ole unohtanut, että meidän pitää tänään mennä Shobun mukana Keskukseen?" Mimi kysyi.
"En, en tietenkään." Sayuki valehteli. Ai niin! Kiitos, Mimi.
"Hyvä. Ajattelin myös kysyä, voidaanko mennä ostarille ennen sitä. Minulla on muutama ostos ostettavana..."
"Hyvä on." Sayuki sanoi.
"Hienoa! Minun pitää ostaa Shobulle se syntymäpäivä-lahja-"
"Syntymäpäivä! Shobulla!" Sayuki hätkähti.
"Niin, huomenna. Etkö muistanut?"
"Ööh... mu-muistinhan minä, tuli vain sellainen.. sellainen katkos... tiedät kai." Sayuki valehteli taas. Oikeasti hän oli unohtanut. Toru todellakin saa pääni sekaisin...
"No, mennäänkö? Shobun ottelu Keskuksessa alkaa kolmen tunnin kuluttua, haluan lorvia oikein kauan." Mimi sanoi.
"Öh.. odota vähän, pitää pukea vähän paremmat vaatteet ja pistää itseni kuntoon. Hetki vain, tulen pian." Sayuki sanoi, läimäisi oven kiinni ja meni huoneeseensa.
Pakko vaita jotakin todella viehättävää, jospa vaikka tapaisin Torun siellä, mistä sitä tietää. Hän ajatteli ja penkoi vaatekomeroaan.
Hetken kuluttua hänellä oli päällään turkoosi minihame ja pinkki toppi. Täydellistä.
Sitten hän kampasi hiuksensa, meikkasi ja meni takaisin alas. Hän pisti kenkänsä jalkaan, nappasi lompakkonsa eteisen pöydältä ja meni ulos ovesta.
"Noniin, olen valmis."
Ja sitten he lähtivät ostarille.
