-1Kuolemantauti
Kirjoittaja: Kyoko-chan
Paritus: Hay Lin/Eric ja jossain vaiheessa Will/Matt
Ikäraja: PG (ehkä jossain vaiheessa PG-13)
Genre: romance, angsti, draama, tragedia(murhenäytelmä)
Summary: Hay Linin ja Ericin suhde on menossa koko ajan vain parempaan suuntaan. Mutta… sitten Eric kertoo lähtevänsä takaisin sinne mistä oli tullutkin. Toiseen kotiinsa. Kuitenkin lähdettyään taksilla lentokentältä, kuski on juovuksissa ja tapahtuu kamala onnettomuus. Onnettomuus johtaa lopulta hirveään murhenäytelmään…
Toinen osa - Enneuni?
-----
Lauantaiaamu on monelle heatherfieldiläiselle helpotuksen ja vapauden aamu. Ei mitään kiireitä, pitää vain olla rauhallisena kotona. Kuitenkaan se ei aina takaa, että kaikilla olisi asiat hyvin. Jotkut iloitsevat, mutta jotkut joutuvat kokemaan hirveän taistelun elämästään. Ja aina ei voittaa.
Heatherfieldin kaupungissa kaikuu surun ja pelon ääni; ambulanssin ääni. Jotakin kamalaa on tapahtunut ja todennäköisesti on voitu riistä joitakin ihmishenkiä. Jotkut taas vielä käyvät suurta kamppailua elämästä ja kuolemasta.
Hay Lin on ajautunut nyt syvälle uniinsa, joista hän toivoisi heräävänsä. Kuitenkin epäusko vie häneltä koko ajan vain entistä enemmän voimia. Hän yrittää jaksaa uskoa itseensä, mutta suru ja kipu ovat vastapainona. Pystyykö Hay Lin auttamaan itseään? Voiko hän saada apua keneltäkään? Ystäviltään tai Kandrakarilta? Saati sitten sairaalan henkilökunnalta?
"LISÄÄ VERTA! Tyttö vuotaa kuiviin!" huusi yksi kirurgeista ja verta toimitettiin Hay Linin ruumiiseen niin nopeasti kuin mahdollista. Kuitenkin näytti lähes siltä, että Hay Lin vuoti verta joka paikasta. Hengitys- ja sydänkoneet piipittivät nopeasti ja antoivat tiedon tytön elämän mahdollisuuksista.
"Aivojen toiminta on kunnossa!" Huusi yksi lääkäreistä, joka vahti koneita. "Mutta verta on poistunut jo 2 ja puoli litraa! Mistä saamme niin paljon O:ta! Joka tapauksessa sydän alkaa hellittää!" naislääkäri kertoi uutisen, joka ei ilahduttanut. Lääkärit ja kirurgit jatkoivat kuitenkin työtään yrittäen saada taas elämän virtaamaan tytön suonissa.
"Älä hätäänny! Verta tulee kyllä! Ei hän kuole! Voi ei!" pian leikkauksen johtaja huomasi, että vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Sydämen toiminta alkoi antaa periksi elämälle, eivätkä keuhkot saaneet happea kuin hengityskoneesta. Myös luut olivat kokeneet kovan tällin, ja oli ollut vain tuuri, että onnettomuudesta selvittiin muutamalla murtumalla, eikä raajoja täytynyt amputoida.
"Uuuh!" äkkiä koneiden vahtija tunsi jonkinlaista heikkoutta, mutta pian hänkin oli ihan kunnossa, mutta eri elementillä. "Saanko minä yrittää?" hän kysyi johtajalta.
"Yrittää! On kyse elämästä ja kuolemasta! Sinun on vahdittava koneita!" johtaja sanoi. "Sitä paitsi kyllä me osaamme!" hän jatkoi. Koneiden vartija katsoi nyt Hay Liniä. Hänen ilmeensä oli surullinen ja anova. Heitä yhdisti jokin. Varmaankin se, että olivat samaa rotua. Molemmat kiinalaissyntyisiä. "Shan? Tiedän, miltä sinusta saattaa tuntua, mutta… jos me emme pysty tekemään mitään niin et sinäkään", johtaja sanoi jatkaen leikkausta.
"Kyllä joku pystyy tekemään jotakin. Ja jos he eivät niin kyllä minä pystyn!"
"Lynda… hänen vanhempansa ja ystävänsä taisivat tulla", yksi lääkäreistä totesi nyökäyttäen päätään ovelle ja ikkunalle päin. Muutkin vilkaisivat ja Lynda, joka oli Hay Linin virallinen hoitaja, huokaisi nähdessään Hay Linin vanhemmat ja tytön ystävät: Willin, Irman, Taraneen, Cornelian ja Rebecan eli Oruben.
Hay Lin tunsi, kuinka hän leijui alasti tyhjyydessä. Vaikka hän tunsi olonsa epämukavaksi, hän aisti, että oli paikassa, jonka jo alkujaan tunsi. Oli hyvin rauhallista ja hiljaista. Tällaista saattoi olla vain yhdessä paikassa, jonka Hay Lin tiesi, muttei muistanut kuin hämärästi. Hyvin heikosti hän muisti suuren valkoisen linnan kohoavan pilvien seasta. Kandrakar.
"Hay Lin", kuului pehmeä miehen ääni, joka kuului ilmiselvästi Kandrakarin Oraakkelille, Himerishille. Hay Lin avasi silmänsä ja noustessaan seisomaan hänen ympärilleen ilmestyivät tutut, mutta omalla vartalollaan tuntemattomat vaatteet. Valkoinen kaapu, jonka hän oli nähnyt aina Oraakkelin ja Kandrakarin viisaiden yllä.
"Oraakkeli! Mi- mitä tämä on? Mitä tapahtui?" Hay Lin kysyi säikähtäneen oloisena Oraakkelilta ja tutki uusia vaatteitaan. Oraakkeli hymyili.
"Tapahtui vakava onnettomuus, joka olisi vienyt sinulta hengen, jos et olisi Kandrakarin jäsen ja ennen kaikkea vartija. Mutta en voi kuitenkaan itse päättää sinun elämän tiestäsi. Minne se tie sitten johtaa, niin siitä päättää vain sinä ja eräs sinun rakkaimmistasi", Oraakkeli totesi. Hay Lin ei vieläkään tajunnut.
"Mitä tarkoitat? Miksi minulla on nämä vaatteet? Kuolinko minä?" Hay Lin kysyi, eikä tiennyt mitkä sadoista kysymyksistään kysyisi ensin.
"Kuuntelitko sinä ollenkaan, Hay Lin? En voi yksin päättää, kuoletko vai et. Se on sinun ja mummisi päätettävissä", Oraakkeli totesi ja laski kätensä Hay Linin olalle. Tyttö mietti ja pohti, mutta äskeiset sanat eivät kertoneet hänelle vieläkään täydellistä vastausta.
"Miten niin minä ja mummi? Tietenkin haluan elää!"
"Tulepas katsomaan, niin yllätyt, että joku taistelee nyt toisen ruumiissa sinun hengissä säilymisestäsi." Niinpä he sitten kävelivät huoneeseen, jossa he ja muut tytöt olivat olleet ennen Arkhantaan lähtöään, peilihuoneessa. Suuri peili säteili Hay Linin edessä ja hän paloi halua nähdä vastaukset kysymyksiinsä. Lopulta peiliin ilmestyi kuva leikkaussalista, jossa hänen elämästään taisteli noin kuusi ihmistä. "Hän… on mummisi", Oraakkeli osoitti Shania, kiinalaissyntyistä naislääkäriä, joka nyt toljotti koko ajan Hay Liniä katseellaan.
"Isoäiti? Mitä hän tekee?" Hay Lin ihmetteli.
"Hän pelastaa henkeäsi. Hän lisää verta omastaan telepaattisesti eli ilman, että joku näkee. Olette nimittäin samaa veriryhmää. Samoin hän myös loihtii murtumiisi loitsun, jonka ansiosta murtumat paranevat nopeammin, ehkä jo parin viikon sisällä", Oraakkeli sanoi ja hymyili. Hay Lin oli todella kiitollinen, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt, mitä Oraakkeli oli tarkoittanut sanoessaan, että Hay Lin itse voisi vaikuttaa omaan hengissä säilymiseensä. Hay Lin kysyi ja Oraakkeli vastasi vihdoinkin suorilla sanoilla. "Saat valita. Jos kuolet, päädyt tänne takaisin uuteen elämään Kandrakarissa. Tai sitten selviät hengissä ja elät niin kuin muutkin kuolevaiset. Ystäväsi päätyvät joka tapauksessa kuollessaan tänne, jos jatkavat Kandrakarin palveluksissa, mutta sinä koet saman kohtalon kuin muutkin tavalliset tytöt", Oraakkelin vaihtoehdot olivat Hay Linille ehkä liian helppo vastaus. Hän halusi jatkaa elämää yhdessä ystäviensä kanssa, mutta hän kuolisi aivan normaalisti. Jos hän nyt kuolisi, tyttö saisi jatkaa elämäänsä Kandrakarissa. "Suosittelen, että mietit mitä -", Oraakkeli aloitti, mutta Hay Lin oli jo valinnut.
"Haluan elää nyt. En halua, että ystäväni ja vanhempani tulevat surullisiksi", Hay Lin sanoi.
"Oletko aivan varma?" Oraakkeli kysyi. Hay Lin nyökkäsi varmasti.
"Olen täysin varma! Olen tehnyt lupauksia, jotka haluan vielä elämässäni täyttää", Hay Lin myönsi ja katsoi Oraakkelia, joka oli hiljaa ja nyökkäsi sitten.
"Hyvä on. Olkoon sitten niin", Oraakkeli sanoi laski katseensa maahan, jolloin Hay Lin katosi paikalta kuin silmän räpäyksessä. Hay Lin kiisi läpi valon ja pimeyden, läpi ajan ja horroksen, kunnes lopulta saavutti päämääränsä elämässä.
---
"Ooh! Hän herää! Voi ei, mene pois huoneesta niin yllätämme hänet", kuului tuttu ääni Hay Linin korvissa. Joku astui ulos huoneesta ja jotkut istuivat Hay Linin pehmeälle sängylle. Sairaalan haju tuntui inhottavalta tytön sieraimissa, mutta Willin, Irman, Taraneen, Cornelian ja Oruben äänet saivat tytön iloiseksi. Lopulta Hay Lin avasi silmänsä ja näki vihdoinkin tutut kasvot yläpuolellaan.
"Hay Lin! Voi kulta!" Hay Linin äiti huudahti huolestuneena ja helpottuneena ottaen tyttärensä syliinsä.
"Äiti! Au! Sattuu!" Hay Lin parkaisi, kun äiti oli painautunut hieman hänen kätensä päälle. Äiti huokaisi pelästyksestä.
"Anteeksi! Mutta… olimme kaikki niin huolissamme", Hay Linin äiti melkein itki ja hänen tyttärensä oli hyvin vaikea valita oikeita sanoja.
"Tiedän. Mitä tapahtui muille onnettomuudessa olleille?" Hay Lin kysyi.
"Sinä siis muistat, mitä tapahtui", Hay Linin äiti ihmetteli. "No, taksikuski kuoli välittömästi. Bussissa oli 20 ihmistä, joista 15 loukkaantui vakavasti ja 5 kuoli. Sinulla oli aivan käsittämättömän hyvä tuuri, sillä epäiltiin, että jalat olisi pakko amputoida. Muilla kävi huonommin." Kuultuaan äitinsä sanat, Hay Lin oli haljeta. Kaikki tämä oli yhden ihmisen syytä! Eikä Hay Lin keksinyt ketään muuta kuin itsensä. Hän itse oli itsepäisesti lähtenyt lentokentälle kenellekään mitään kertomatta ja sai nyt tuntea tekonsa seuraukset.
"Ei… en minä tarkoittanut. Lupaan, etten tarkoittanut tappaa ketään! Minä vain halusin hyvästellä Ericin! En halunnut näin käyvän!" Hay Lin sanoi kovaan ääneen itku kurkussa ja laski kätensä kasvoilleen peittääkseen kyyneleet.
"Mitä tarkoitat? Tappaa?" Will korotti äänensä ja tuli lähemmäksi ystäväänsä.
"Kai sinä nyt tajuat. Jos en olisi lähtenyt, näin ei olisi käynyt. Kukaan ei olisi kuollut tai loukkaantunut", Hay Lin myönsi surullisena.
"Älä viitsi, Hay Lin! Se juoppo taksikuski on itse syyllinen! Jonkun olisi pitänyt tajuta jo aikaisemmin, että hän on vähän huppelissa", Irma totesi, mutta Hay Lin oli vieläkin masentunut.
"Ettekö vieläkään ymmärrä? Moni oli varmasti lähdössä onnelliselle lomamatkalle, mutta… mutta minä pilasin sen! Pilasin ihmisiltä onnen ja käänsin sen muka omaksi onnekseni, kun selvisin hengissä. Minun olisi pitänyt kuolla, eikä muiden, jotka halusivat vain hyvää. Olen hirviö!" Hay Lin manasi ja itki. Onnellisia ajatuksia hänellä ei juuri ollut. Eric oli lähtenyt pois ja nyt tyttö oli mielestään tapattanut 5 viatonta ihmistä. Will, Irma, Cornelia, Taranee, Orube ja Hay Linin vanhemmat olivat hänen vierellään keksien jotain sanomista. Jotain, joka piristäisi. Mutta oliko edes sellaista keinoa olemassakaan?
"Etkä ole, Hay Lin. Maailmassa on vielä kaameampia hirviöitä, kuten Uriah ja nimenomaan se kännikala. Kuule, Hay! Tappamista on se, että tiedetään mitä tekee. Sinä et varmastikaan edes ajatellut tappavasi ketään, joten tuo oli pelkkä onnettomuus, jossa pahat kuoli ja hyvät saivat pitää nahkansa. Tuttu loru, eikö?" Irma iski silmää, mikä piristi Hay Liniä hieman. Kuitenkin… onnettomuudessa oli kuollut kolme lasta ja kaksi aikuista. Ja he kaikki olivat täysin viattomia.
"Ei… tiedän, että tahdot hyvää, mutta… paremminkin olisi voinut käydä", Hay Lin alkoi hieman rauhoittua. Irma huokaisi ja hymyili.
"Niin olisi huonomminkin. Tiedän, että tilanne inhottaa sinua, mutta asialle ei voi enää mitään. Vaikka sinä kuolisit, se ei herätä ketään henkiin. Päinvastoin", Taranee sanoi ja laski kätensä lohduttavasti ystävänsä olkapäälle. "Hay Lin, sinua ihanampaa ystävää ei löydy Irman, Willin, Cornelian ja Oruben lisäksi. Olet meille kaikille todella tärkeä!" lopulta Hay Lin yritti parhaansa mukaan halata ystäviään. Onnen kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
"Olette ihania!" Hay Lin totesi kovaan ääneen. Hän kuuli, kuinka tytöt kuiskailivat toisilleen jotakin ja nyökkäsivät hymyillen.
"Hay Lin. Meillä on sinulle pieni yllätys!" Will korotti ääntään ovelle päin. Kaikki käänsivät katseensa ovelle, joka avautui rauhallisesti, mutta varmasti. Hay Lin katsoi ilmeettömänä ovelle ja oli murtua onnesta, kun näki, kuka ovella seisoi tummine hiuksineen ja ruskeine silmineen.
"Eric?" Hay Lin oli sanaton. Mitä poika vielä Heatherfieldissä teki? Eikö hän lähtenytkään?
"Hay Lin", Eric käveli hymyillen ja rauhallisesti tyttöystävänsä luokse ja istui tuolille tytön vuoteen viereen.
"Eric… Eric! AAAAH!" Hay Lin kiljahti kivusta, joka vangitsi tytön kehoa kuin kahleet, kun Hay Lin oli yrittänyt halata Ericiä.
"Hay Lin! Oletko kunnossa?" Eric kysyi huolestunut ilme kasvoillaan. Hay Lin nyökkäili hitaasti ja kohautti olkiaan.
"Ehkä meidän muiden pitäisi poistua hetkeksi vaikka teekupposelle", Irma ehdotti ja muut, jopa Hay Linin vanhemmat suostuivat jättämään Hayn ja Ericin kahden. Kun he lopulta poistuivat huoneesta, syntyi hiljaisuus, jota vallitsi kärsimys, pelko ja rakkaus.
"Miten sinä -", Hay Lin aloitti, mutta Eric vastasi jo Hay Linin pelkkiin ajatuksiin.
"Lentoa siirrettiin kahdella tunnilla. Menimme isän ja äidin kanssa kahvilaan ja satuin katselemaan telkkaria, jossa näytettiin kuvaa onnettomuudessa. Pelästyin niin kamalasti, kun näin sinut sen taksin alla. Minun oli pakko peruuttaa lento! Pelkäsin, että kuolisit, enkä enää koskaan näkisi sinua. Oikeasti… minä todella pelkäsin! En voinut lähteä. En todellakaan halunnut!" Ericin herkkyys pyrki taas esiin pinnan alta. Hän katsoi Hay Linin vuoteen ohitse kuin tyhjää. Pojan ääni ja kädet tärisivät. Hay Lin katsoi Ericiä murheellisen näköisesti ja ojensi vasemman, terveen kätensä Ericin kädelle.
"Eric? Minä…", Hay Lin sanoi hiljaa ja Eric nosti katseensa tyttöön. Pojan silmistä kimalsi pelko ja huolestuneisuus. "Olen todella onnellinen, että tulit takaisin! Lupaan, etten kuole vielä", Hay Lin sanoi rauhallisesti ja hymyili iloisesti. Sitten hän kipua vastaan taistellen kietoi vasemman kätensä pojan kaulan ympärille ja suuteli poikaa.
"Rakastan sinua. Hyvin, hyvin paljon!" Eric sanoi, kun suudelma oli ohi ja hänen päänsä lepäsi varovasti tytön olalla. Hay Lin tunsi kipua, mutta hän ei välittänyt. Ei olisi reilua, jos poika oli tullut takaisin hänen luokseen kotiinpaluun sijasta, muttei kuitenkaan voisi edes koskettaa tyttöystäväänsä. Kuitenkin kipu kirpaisi niin pahasti, että Hay Lin ähkäisi ja irtautui vaistomaisesti Ericistä. "Oletko kunnossa?" Eric kysyi huolestuneena.
"Ei mitään hätää. Käteen vain vähän sattuu", Hay Lin taisteli itkua vastaan hymyllä, joka oli vain ulkoista. Hay Linin sydämessä oli suuri haava, joka pitäisi parantaa heti. Hänen ilmeestään näki, ettei vain käteen sattunut. Hänen sydämensä oli pirstaleina. Eric näki selvästi, kuinka kyyneleet valuivat hiljaa vuolaana tytön poskia pitkin. Niinpä hän lohduttaakseen silitti tytön selkää pehmeästi ja rauhallisesti.
"Hay Lin?"
"Minusta tuntuu kuin olisin tuntenut kaikki bussissa olleet. Tunnen heidän surunsa ja kipunsa", Hay Lin taisteli taas itkua vastaan, mutta Eric ei selvästikään halunnut kuunnella hysteerisiä sanoja, vaan antoi Hay Linin nojata hellästi ja varovasti olkapäätään vasten. Hay Lin sulki silmänsä ja antoi kyynelten tulvia hitaasti Ericin olalle.
"Hay Lin. Älä syytä itseäsi onnettomuudesta. Se -", Eric aloitti, mutta Hay Linin oli pakko keskeyttää.
"Enhän minä syyttänytkään itseäni? En ainakaan sinun kuullesi", Hay Lin ihmetteli. Eric virnisti hieman.
"Ei. Väärin. Kuulin, kyllä mitä sanoit. Olin aivan oven takana", Eric piti pienen tauon ja jatkoi sitten. "Niin. Älä syytä itseäsi siitä, että olisit tappanut heidät. Irma on oikeassa ja Taranee on oikeassa. Kuuntele ystäviäsi. Heille ja minulle olet todella tärkeä", Eric totesi rauhoittaen tärisevää Hay Liniä.
Ovi avautui ja sisään astui Hay Linin hoitaja mukanaan toinenkin lääkäri. Hay Lin ja Eric irtautuivat toisistaan ja katsoivat nyt hymyillen sairaanhoitajia.
"Oho, oletkin jo herännyt. Käykö, jos otamme sinulta verikokeen niin varmistamme, että kaikki on aivan oikein?" Lynda kysyi. Hay Lin nyökkäsi hymyillen ja antoi hänelle luvan pistää ohut ja terävä piikki tytön verisuoneen. Se pisti hieman, mutta oli nopeasti ohi. "Kiitos." Lynda kiitti, hymyili ja lähti.
---
Seuraava yö ei ollut ihana. Hay Lin ei saanut todellakaan nukutuksi, sillä hänen päätään särki mielettömästi ja hiki valui tytön otsalta. Hänellä oli selvästi kuumetta.
Kun hän lopulta sai suljettua silmänsä, tyttö kuuli omaa kirkunaansa keskellä pimeyttä. Hän kuuli sanoja, muttei erottanut niitä toisistaan. Se oli niin hirveää kuunneltavaa, että päätä vain särki yhä enemmän ja Hay Linin oli pakko juosta vessan pöntön ylle ja oksentaa. Sama juttu jatkui, eikä hän kestänyt viittä sekuntia kauempaa.
"EI! Eric! Miksi… miksi päästit irti! MIKSI! Pyydän! Usko, toivo ja rakasta! ÄLÄ JÄTÄ MINUAAA!" Lopulta Hay Lin sai selvää sanoista ja avatessaan silmänsä hän oli kuin maratonin juossut. Hän juoksi huoneensa vessaan ja lyyhistyi lavuaarin ääreen. Hän itki kivusta ja pelosta. Hän kaipasi seuraa enemmän kuin koskaan ennen. Ja Ericin seuraa. Hay Lin haluaisi varmistaa, ettei tuo uni ollut enne. Tosin hän ei ymmärtänyt, miksi hän kirkui noita sanoja. Tarkoittiko se sitä, että Eric hylkäisi hänet ja kertoisi haluavansa eroon tytöstä? Vaiko sitä, että Hay Lin kuolisi? Tai… Eric kuolisi? Hay Lin ei halunnut ajatella enempää, mutta se oli mahdotonta. Hän vain itki ja toivoi, että voisi nukahtaa ilman, että hänen äänensä kirkuu niitä epätoivoisia sanoja.
Lopulta hän nousi ylös ja lähti takaisin kohti vuodetta. Se ei ollutkaan niin helppoa. Hay Liniä pyörrytti ja hänen silmissään sumeni hiukan. Hän alkoi epäillä kävelytaitojaan ja horjui uhkaavasti. Ja äkkiä hän olikin menettänyt tasapainon kohtalokkain seurauksin. Hän kaatui suoraan huulet edellä päin pikkupöytää. Hay Lin olisi kirkunut, ellei olisi menettänyt tajuntaansa. Sen sijaan hän kyllä kuuli, kuinka hänen äänensä kirkui niitä hysteerisiä ja ennettä lupaavia sanoja.
----
"Hei! Etkös sinä ole Eric Lyndon? Hay Linin poikaystävä?" kuului Hay Linin hoitajan, Lyndan ääni. Eric pysähtyi ja kääntyi Lyndan puoleen. Eric hymyili ystävällisesti.
"Olen. Miten niin?" Eric ihmetteli. Lynda huokaisi surullisesti ja sanoi.
"Tapahtui pikku onnettomuus. Hän kaatui viime yönä pöytää päin."
"Mitä!" Eric pelästyi.
"Ja… on vielä jotain paljon vakavampaakin tullut selville. Paljon pahempaakin on nyt tapahtunut", Lynda sanoi surullisesti ja selvästi mietti, miten valita sanansa.
"Mitä nyt on tapahtunut? Missä hän on?" Eric kysyi hermostuneena.
"Hän on vanhassa huoneessaan ja todennäköisesti nukkuu, mutta hyvin levottomasti. Tule", Lynda sanoi ja niin he jatkoivat matkaansa Hay Linin huoneeseen, missä Hay lin yritti nukkua. Tyttö liikkui hyvin levottomasti äännähdellen kuin kivusta ja hiki otsalla valuen.
"Mikä häntä vaivaa!" Eric juoksi Hay Linin luokse ja yritti herättää tytön. "Hay Lin! Herää. Herää, Hay Lin!" ja Hay Lin heräsi. Hän hengitti taas hyvin raskaasti ja silmät suurina. "Hay Lin? Oletko kunnossa?"
"Eric…", Hay Lin mutisi ja katsoi poikaystäväänsä. "Eric!" Hay Lin oli juuri alkamaisillaan suudella Ericiä, mutta Lyndan pelästynyt huuto esti häntä.
"ÄLÄ! Älkää suudelko!" Lynda esti heitä ja työnsi Ericiä hieman sivuun.
"Mitä sinä oikein höpötät! Miksi ei!" Hay Lin ihmetteli, mutta pian hän sai järkyttävän vastauksen siihenkin. Lynda katsoi surullisesti molempia.
"Siihen on järkevä syy. Tutkimme vertasi ja… saimme selville jotain todella kamalaa. Emme olleet uskoa, että se oli edes mahdollista, mutta… minun on nyt vastattava kysymyksellä. Oletko koskaan ollut yhdynnässä kenenkään kanssa?" Hay Lin ei ollut ymmärtää, miksi häneltä kysyttiin sellaista.
"En! Miten niin? En ymmärrä", Hay Lin katsoi hoitajaansa kysyvästi. Lynda huokaisi ja hänen silmistään loisti suru ja pelko.
"Kukaan ei oikein ymmärtänyt, miten se oli edennyt niin nopeasti, ettei mitään voi enää tehdä. Huulessasi on syvä haava, ettekä siksi voi suudella, koska sinulla… sinulla on HIV."
----
Tuleehan sitä jatkoa! Olen kirjoittanut ja kumittanut, kirjoittanut ja kumittanut, kunnes päädyin tähän tulokseen. LOL! Ette kai järkyttyneet lopussa?
Comments, please?