-1Kuolemantauti

Kirjoittaja: Kyoko-chan

Paritus: Hay Lin/Eric ja jossain vaiheessa Will/Matt

Ikäraja: PG (ehkä jossain vaiheessa PG-13)

Genre: romance, angsti, draama, tragedia(murhenäytelmä)

Summary: Hay Linin ja Ericin suhde on menossa koko ajan vain parempaan suuntaan. Mutta… sitten Eric kertoo lähtevänsä takaisin sinne mistä oli tullutkin. Toiseen kotiinsa. Kuitenkin lähdettyään taksilla lentokentältä, kuski on juovuksissa ja tapahtuu kamala onnettomuus. Onnettomuus johtaa lopulta hirveään murhenäytelmään…

A/N: TÄRKEÄ! Lataa tämä kappale, sillä se esiintyy tämän ficin aikana. Sanat käännöksineen löydät täältä.

Kolmas osa- Wo yuan wei le ai chen shui (For love, I'm willing to sleep deeply )

---

"Kukaan ei oikein ymmärtänyt, miten se oli edennyt niin nopeasti, ettei mitään voi enää tehdä. Huulessasi on syvä haava, ettekä siksi voi suudella, koska sinulla… sinulla on HIV", Lyndan sanat olivat yhdessä kuin keihäs, joka oli juuri lävistänyt kummankin, Hay Linin ja Ericin sydämen. Hay Lin unohti melkein hengittää ja kuuli hoitajansa järkyttävät sanat kaikuvan korvissaan.

"Ei. Ei! Tuo ei ole totta!" Eric korotti ääntään. Sanat olivat kuitenkin takertuneet kurkkuun. Mitä hän muka voisi sanoa? Hoitaja huokaisi ja laski katseensa surullisena lattiaan.

"Ikävä kyllä, jos tartunta ei ole tapahtunut yhdynnän kautta, se on todennäköisimmin tullut verensiirron kautta", Lynda sanoi surullisesti ja katsoi Ericiä ja Hay Liniä. Eric näytti järkyttyneemmältä kuin koskaan ennen ja Hay Lin katsoi kuin tyhjää ja silmät kiiluen. "Olen erittäin pahoillani, mutta pelkäämme, että tauti etenee samaa vauhtia. Pahimmassa tapauksessa hän saattaa kuolla jo muutaman päivän sisällä."

"Mitä! Mutta… eikö HIV kestä normaalisti vuosia ja lähes oireitta!" Ericin oli hyvin vaikea hillitä itseään. Poika ei voinut todellakaan uskoa, että Hay Linille olisi tullut ainakaan oireita niin nopeasti.

"Olet oikeassa, ja se meitä kaikkia niin ihmetyttääkin", Lynda huokaisi ja lisäsi: "Jätän teidät nyt hetkeksi rauhaan. Älkää suudelko, tai tauti voi tarttua." Sitten hän käveli ovelle ja juuri ennen oven sulkemista Eric kysyi:

"Oletteko varmoja, että kyse on juuri HIV:stä?"

"Olemme", Lynda vastasi hiljaa ja katosi sitten oven taakse käytävälle. Syntyi kuoleman hiljaisuus, joka soi paremmin kuin itse haudassa. Hay Lin oli itkun partaalla, eikä näyttänyt todellakaan tietävän, mitä sanoisi. Eric katsoi häntä kuin odottavan sanoja.

"Miksi? Miksi kaikki muuttuu koko ajan vain pahemmaksi!" Hay Lin parkaisi ja itki kasvot käsiin peitettynä. Eric otti hänet syleilyynsä ja yritti olla parhaimpana mahdollisena tukena kuin suinkin. Hay Lin halusi vain itkeä ja yrittää olla ajattelematta loppua, joka häämötti jo elämän loppusuoralla. "Miten… miten minä kerron tytöille? Saati sitten isälle ja äidille!" Hay Lin itki, eikä pystynyt lopettamaan. Hän ei voinut todellakaan käsittää, miten hän oli voinut ylipäätään saada tartunnan. Hänen isoäitinsähän oli luovuttanut pojan tyttärelleen verta, jossa ei ollut koskaan ollut mitään tauteja. Sitä paitsi hän oli yksi Kandrakarin viisaista ja entinen Kandrakarin vartija. Ja entä sitten… Oraakkeli. Oliko hän tiennyt jo tulevasta? Hay Lin paloi halusta mennä Kandrakariin sillä sekunnilla, mutta se oli mahdotonta Ericin nenän alla. Vai kuinka? Ei, ei hän pystyisi kertomaan! Äkkiä Hay Lin muisti unen sinä yönä, kun kaatui pöytää päin. Hän pelkäsi. Ne sanat… tarkoittivatko sanat sitä, että Eric tosiaan jättäisi Hay Linin!

"Shhh! Ei hätää", Eric ja Hay lin halusivat molemmat sanoa, että "kyllä kaikki järjestyy", mutta miten kumpikaan pystyi sanomaan asiaa, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Miten mikään pystyi enää muuttumaan hyväksi? "Kaikkein omituisinta on, että miten kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Eihän mitään ilmennyt leikkauksen aikana. Miten tämä voi ylipäätän olla mahdollista?" Eric ihmetteli vakavissaan ja oli yhä sitä mieltä, että oli sattunut vain vakava erehdys.

"Sitä minäkin, mutta kai… tämä… jotenkin…", Hay Lin änkytti huulet väpättäen. "Kai tämä jotenkin iloksi muuttuu", Hay Lin nyyhkytti ja yritti tappaa itkua sekä korjata haavaa sydämessään. Mutta teki hän mitä tahansa, sydämen haava oli täysin korjaamaton. Hän käpertyi pieneksi mytyksi kuin hiiri ja yritti rakentaa esteitä kyyneleille. Hymyn vääntäminen oli hyvin tuskallista. Niin hyvin tuskallista! Miksi kyyneleet eivät vain loppuneet? Miksi itku ei loppunut, vaikka Hay Lin kuinka yritti? Tuntui kuin mikään ei voisi saada Hay Liniä enää hymyilemään. Hymy… se asia, joka oli tämän tytön henki ja elämä.

Myöhemmin tytötkin ja Hay Linin vanhemmat tulivat käymään. Kaikki olivat syvästi järkyttyneitä kuullessaan kamalat uutiset Hay Linistä. Tytön äiti oli vähällä pyörtyä, mutta Irma ehti onneksi työntämään tuolin hänen alleen.

"Ei… ei minun tyttäreni. Miten se voi muka olla mahdollista?" Äiti ja isä olivat täysin shokissa. Äiti vain itki ja piteli tyttärensä käsiä.

"Äiti… minä en tiedä. Kukaan lääkäreistäkään ei ymmärrä. Tai siis… siirretty veri oli HIV- aktiivinen, mutta… oireet tulivat liian nopeasti ja niin voimakkaasti", Hay Lin sanoi ääni täristen, eikä tiennyt, kannattiko sanoa totuutta loppuun. Sen, että hänellä saattoi olla vain muutama päivä elinaikaa. Jos hän oli saanut tartunnan niin nopeasti, oli lähes varmaa, että hänellä saattoi olla AIDS vielä nopeammin. Tosin Hay Lin taisi jo arvata, että äiti tiesi tämän. Ehkä vain oli parempi olla sanomatta koko asiaa.

"Eikö tosiaan ole mitään, joka voisi parantaa?" isä kysyi kysymyksen, johon lääkärit olivat jo vastanneet. Kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Pelkkä Hay Linin sulkeutuneet silmät ja kyyneleet poskilla kertoivat tarpeeksi. "Mutta kai edes jouluksi?" tämän lauseen jälkeen syntyi hiljaisuus, jonka aikana Hay Linin oli lähes mahdotonta pitää kyyneleitä enää sisällä. Niin, joulu. Vuoden paras juhla olisi kahden viikon päästä. Kaksi viikkoa tuntui yhtä aikaa pitkältä kuin lyhyeltä. Saattaisi olla hyvinkin mahdollista, ettei Hay Linin elimistö kestäisi jouluun asti, mutta… koskaan ei kannattanut antaa periksi. Ja Hay Lin oli varma, että kestäisi ne kaksi viikkoa ja yrittäisi taistella tiensä takaisin elämään. Hay Lin yritti hymyillä, mutta se oli hyvin haastavaa.

"Lupaan elää vähintään jouluun asti", Hay Lin vannoi ja uskoi siihen, että pystyisi pitämään lupauksensa. Muut kuitenkin katsoivat häntä surullisina. Ihan kuin eivät olisi uskoneet tyttöä lainkaan. Hay Lin kyllä ymmärsi, että kaikki olivat peloissaan, mutta hän ei halunnut sanoa sanallakaan siitä, että kuolisi todella pian.

"Hay Lin. Oletko vielä ehtinyt jutella Oraakkelin kanssa?" Will kysyi Hay Liniltä telepaattisesti. Hay Lin hämmentyi hieman, muttei kuitenkaan näyttänyt sitä niin lievästi, etteivät äiti, isä ja Eric alkaisi kysellä mitään.

"En ole saanut tilaisuutta", Hay Lin vastasi samaten.

"Meidän täytyy keskustella hänen kanssaan. Jos hänellä olisi jokin selitys tähän", Will jatkoi.

"Minäkin tiedän jo jotain. En ole vieläkään kertonut, mitä tapahtui onnettomuuden jälkeen. Silloin kyllä juttelin hänen kanssaan. Kerron kohta, mutta isä, äiti ja Eric pitäisi ensin häätää jonnekin", Hay Lin sanoi telepaattisesti ja huokaisi syvään.

"Paljon kello on?" Hay Lin kysyi nyt ääneen.

"Puoli neljä", isä vastasi.

"Eikö teillä ole töitä ollenkaan?" Hay Lin ihmetteli.

"Voi, Hay Lin. Sinä olet tärkeämpi kuin mikään työ", äiti vastasi.

"Ääh! Kyllä minä pärjään ilman teitäkin. Olen varma, että teitä odotetaan jo", Hay Lin sanoi, muttei hymyillyt. Hän ei ollut hymyillyt kertaakaan sen jälkeen, kun oli saanut tietää sairastuneensa tappavaan tautiin. Isä ja äiti huokaisivat hymyillen. "Ja haluaisin jutella tyttöjen kanssa keskenämme, jos käy." Hay Lin sanoi ja tarkoitti tämän niin vanhemmilleen kuin Ericillekin.

"No, olisit voinut sanoa suoraan, että tahdot keskustella rauhassa tyttöjen kanssa", isä sanoi ja poistui huoneesta yhdessä vaimonsa ja Ericin kanssa. Kun tytöt saivat vihdoinkin keskustella rauhassa, Hay Lin kertoi kaiken. Kaiken, mitä Oraakkeli oli hänelle kertonut ja näyttänyt.

"Olisin normaalisti siis kuollut, mutta Oraakkeli ja isoäiti antoivat minulle kaksi vaihtoehtoa. Sain joko kuolla silloin ja elää mummin tavoin Kandrakarissa tai sitten sain jatkaa elämääni ja kuolla niin kuin oikeasti pitäisikin. Tarkoitan, te siis päädytte Kandrakariin, kun kuolette, mutta minä valitsin jälkimäisen", Hay Lin kertoi murheellinen ilme kasvoillaan. Tytöt hätkähtivät pelästyneinä.

"Mitä! Valitsit siis normaalin kuoleman, mutta miksi ihmeessä sinulla on nyt sukupuolitauti ja vielä niin nopeasti! Eihän sitä voida laskea sopimukseen!" Irma melkein huusi, mutta onneksi tytöt tajusivat vaientaa hänet.

"SSH! Kukaan ei saa kuulla mitään!" Taranee hyssytteli.

"En tiedä, mitä on tapahtunut. Sitä paitsi veren pitäisi olla mummin. Tarkoitan, hän Oraakkelin sanojen mukaan siirsi minuun verta telepaattisesti", Hay Lin huomautti. Tytöt rypistelivät kulmiaan ja katsoivat tyttö kysyvästi.

"Ehkä mummillasi oli", Irma totesi.

"Ei varmasti ollut. Hänhän on tavallaan haamu, joten…", äkkiä Hay Lin keskeytti ja tajusi yhden jutun.

"Joten jos hän on haamu, hän ei voisi siirtää sinuun lainkaan verta", Cornelia todisti viileästi. Hay Lin pudisti kuitenkin päätään.

"Ei välttämättä. Tai siis… tarkoitan, ettei hänellä voisi olla mitään tauteja", Hay Lin pohti, mutta oli lähes osaksi samaa mieltä Cornelian kanssa. Voisiko Oraakkeli valehdella?

"Ei, Yan Lin ei ole oikeasti haamu, vaan ruumiillistunut Kandrakarissa. Näin ainakin uskoisin. Hän tarvitsee tavallisia elintoimintoja vieläkin", Will totesi rohkeasti. Hänen äänestään erottui pientä epävarmuutta, mutta Hay Lin kyllä tunsi, että Will oli oikeassa. "Ja… sinuunhan siirrettiin myös jonkun toisenkin verta joten siitä tartunta varmaan tuli", Will sanoi viisaasti, mutta lyhyessä teoriassa oli pieni aukko.

"Mutta… miksi se vaikutti niin nopeasti? Oikeasti HIV voi kestää useita vuosia oireitta, mutta minun kohdallani oireet ilmenivät jo seuraavana yönä", Hay Lin ei millään keksinyt, millä voisi ommella aukon kiinni. Oliko hän vain jotenkin erilainen? Vai oliko tämä jonkinlainen raukkamainen yritys tappaa hänet kohtaamatta häntä kasvotusten? "Olen varma, ettei Oraakkeli tai kukaan pysty tekemään muuta. Sopimus on sopimus."

"Älä viitsi! Tuo kuulostaa jo melkein siltä kuin haluaisit kuolla!" Irman oli hyvin vaikea hillitä itseään. Hänen paras ystävänsä teki kuolemaa ja oli kuin se olisi ihan ok. Mutta nuo sanat kuullessaan olisi voinut luulla Hay Linin menettäneen puhekykynsä. Hän keräytyi kuin kissa ja painoi kasvonsa polviin.

"Hienoa, Irma! Luulitko tosiaan parantavasi tilannetta?" Cornelia heitti. Irma puri hammasta. Hän tiesi kyllä mitä sanoi, mutta tiesi hän myös sen, ettei auttanut yhtään ketään.

"Tiedättekö miltä tuntuu joutua ensin vakavaan kolariin, josta vain taian avulla selvisi hengissä? Upealta! Entä sitten kun saa vielä tavallisen kuolevaisen elämän sen sijaan, että eläisi ikuisesti Kandrakarin palveluksissa? Tuntui vielä upeammalta, mutta vain siksi, että en halunnut jättää perhettäni, Ericiä ja ennen kaikkea parhaita ystäväni. Emme ole vain tiimi, joka pelastaa maailmoja kaikilta vaaroilta. Olemme parhaat ystävät ja se on jo eräänlaista rakkautta. Entä sitten, kun minulle ja Ericille kerrottiin, että minulla on HIV- tartunta ja se saattaa levitä hyvinkin nopeasti? Entä sitten, kun minulle selvisi, etten enää ikinä voisi suudella ketään saati sitten Ericiä! Olisin halunnut kuolla jo silloin, mutta… halusin silti taistella! Ajattelin, että usko, toivo ja rakkaus pitäisivät minut hengissä, mutta vähitellen aloin tajuta, että kohtalo pitää vain ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee. En tahdo kuolla, mutta se on kohtalo, joka on jo sovittu etukäteen. Kohtaloa ei voi muuttaa. Se pitää vain hyväksyä!" Hay Linin huulet väpättivät ja hänen tummat silmänsä kiiluivat kyynelistä. Tytöt olivat hiljenneet, eivätkä osanneet sanoa mitään. Hay Lin oli kokenut jotain hyvin ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa ja nyt se oli päätymässä loppuun, jonka päivämäärää ei kukaan pystynyt sanomaan. Lopulta kyyneleet vierivät kaikkien silmistä.

"Voi, Hay Lin", tytöt henkäisivät yhtä aikaa ja halasivat sitten ystäväänsä. He halasivat pitkään ja lujasti. Hay Lin rakasti ystäviään ja hän tiesi, ettei joutuisi koskaan luopumaan heistä. Hän vaihtaisi maisemia, mutta ei koskaan unohtaisi. Ja ennen kaikkea ei koskaan poistaisi muistoja ja ystäviä sydämestään. Mutta olisiko W.I.T.C.H. enää entisensä, jos Hay Lin kuolisi pois?

---

Vasta puolentoista viikon päästä Hay Lin pääsi kotiin, koska varsinaista tartunta-vaaraa ei ollut. Tavallisessa kanssakäymisessä tauti ei voisi tarttua. Aaton aattona tytöt viettivät mahdollisen vapaa aikansa yhdessä Hay Linin kanssa. He katsoivat telkkaria, kuuntelivat musiikkia ja kertoivat tarinoita heidän yhteisestä tiestään. Ja tosiaan, he eivät muistaneet todellakaan kaikkea mitä joku toinen kertoi. He muistelivat mm. taisteluja maailmojen välillä, poikia, heidän yhteisiä hetkiään ja hauskoja juttuja, jotka piristivät jokaista heistä ja surusta tuskin oli tietoakaan. Kaikki huolenaiheet olivat kadonneet tuuleen ja tytöt nauttivat näistä hetkistä enemmän kuin mistään muusta.

"Hehheh! Muistatteko, kun olimme yhdessä poikien kanssa piknikillä viimekesänä! En kyllä tahdo nähdä Martinia uudelleen siinä lammikossa tai hänkin muuttuu sammakoksi!" Irma muisteli. Tytöt nauroivat, tosin Hay Linin ilme alkoi taas muuttua. "Ensi kesänä uudestaan samalla porukalla!"

"Samassa paikassa! Samaan aikaan! W.I.T.C.H. on parasta kesällä!" tytöt, lukuun ottamatta Hay Liniä, huusivat yhtä aikaan ja tuskin pysyivät edes housuissaan. He eivät edes huomanneet, kuinka Hay Lin siirtyi hitaasti ikkunalle katselemaan lumisadetta.

"Milloinkohan valkea lumi muuttuu taas vedeksi? Milloin se sulaa pois ja kukat kukkivat, linnut laulavat ja he juoksentelevat taas kevyissä kesäasuissa hiekkarantaa pitkin? Mutta minä… saanko minä enää koskaan nähdä, kuinka kevät sulattaa talven ja tuuli puhaltaa taas mukavasti? Enkö enää koskaan saa kävellä rantaviivaa pitkin ja ihailla auringonlaskua? Viime kesä… se oli elämäni paras kesä", Hay Lin muisteli hymy ensin hyytyen ja sitten taas muuttuen pieneksi ilonaamaksi.

Sinä kesänä Hay Lin oli kokenut parhaimmat hetket ystäviensä kanssa. He olivat käyneet piknikillä ja uimarannalla. Heillä oli ollut niin mahtavaa rannalla! He olivat tulleet aamulla, käyneet kaikki, Hay Lin ja Eric, Will ja Matt, Irma ja Joel, Taranee ja Nigel sekä Cornelia ja Peter, yhdessä ravintolassa syömässä, pelanneet lentopalloa, olleet rantamissikisoissa, ottaneet aurinkoa, uineet ja tehneet vaikka mitä kaikkea kivaa yhdessä.

"Wohooo! Me voitimme!" Hay Lin, Will, Taranee ja Cornelia huusivat yhtä aikaa lentopallokentällä, kun he olivat jälleen kerran voittaneet pojat lentopallossa. Ainoastaan Irma näytti tuumivan jotakin ja sanoi sitten:

"No, ei mitään uutta. Tietenkin me voitimme." Tytöt ja pojat alkoivat nauraa hiljaa.

Lentopallon peluun jälkeen kaikki syöksyivät mereen uimaan ja pallon heittely jatkui. Cornelia arasteli hieman, mutta Peterin kädestä pitäen hän jopa rakasti astua mereen. Irma ja Will puolestaan uivat kuin kaksi delfiiniä ympäriinsä. Hay Lin ja Taranee puolestaan olivat aivan normaalisti poikakavereidensa kanssa pelaamassa lentopalloa. Äkkiä Hay Lin heitti pallon tarkoituksena Joelille, jotta tämä heittäisi pallon Irmaa päin. Suunnitelma onnistui! Irma sattui juuri seisomaan pallon osuessa ja läiskähti oikein mukavasti vatsalleen veteen.

"Etkö osaa paremmin heittää!" Irma tokaisi noustuaan uudelleen pystyyn ja antoi Joelille samalla mitalla. Ja Joel heitti takaisin. Nyt pallo osui Irman silmien väliin. Lopulta pallon heittely päätyikin siihen, että Irma hyökkäsi niin sanotusti Joelin kimppuun ja roiski vettä hänen päällensä. Tytöt ja pojat nauroivat ja peli jatkui.

Iltapäivällä oli Heatherfieldin rannan missikisat. Kaikki W.I.T.C.H.- tytöt osallistuivat. Ja pikkutaialla heistä tuli vastustamattoman näköisiä. Tuomaristokin oli täysin hiljaa ja tuijotti tyttöjä kuin he olisivat tulleet suoraan Miss Maailma- kisoista. Kisat päättyivät lopulta siihen, että Cornelia ja Hay Lin jakoivat ykköspaikan. Will, Taranee ja Irma jakoivat puolestaan kolmisin toisen sijan. Eivät olleet näköjään päässeet yksimieliseen päätökseen.

"Olihan se arvattavissa, että tuomaristo pyörtyy kun näkee sinut ja ystäväsi", Eric totesi hymyillen Hay Linille, kun he loikoilivat vierekkäin samalla kaislamatolla. Kumma juttu, että he olivat tuolloinkin vain ystäviä.

"Apua, näytän kohta punaiselta alienilta, jos sanot vielä kerrankin minua kauniiksi", Hay Lin totesi ja punastui. Eric katsoi häntä hymyillen ja Hay Lin punastui yhä vain lievemmin katsellen pojan suklaanruskeita silmiä. "Lopeta!"

"Ai mikä? Et sinä alienilta näytä, saati sitten punaiselta, vaan kauniilta punaiselta ruusulta kukkaniityllä. Ja se ruusu on kaikkein kaunein", Eric hymyili ja Hay Lin häkeltyi vain lisää.

"Älä!" Hay Lin nauroi ja käänsi katsettaan. "Hän puhuu minulle kuin tyttöystävälle!"

Hay Lin kuuli kahinaa hiekassa ja tunsi, kuinka Eric otti jotain hiekasta.

"Hay Lin, minulla olisi eräs pyyntö? Otatko vastaan tämän simpukan ja sen sisällön?" Ericin kysymys oli kummallinen, mutta sitä enemmän Hay Lin halusi tietää, mistä oli kyse. Hän katsoi kysyvästi pojan käsissä olevaa simpukkaa ja otti sen omiin käsiinsä.

"Mitä siellä on?" Hay Lin kysyi, mutta avasi vastauksen simpukasta. Simpukan sisällä oli jonkinlainen kortti, jonka kuva oli otettu jostain hyvin tutusta paikasta. Kuvassa oli kaunis ranta auringonlaskussa ja tähtiä näkyi jo taivaalla. Kortin alareunassa luki suurin kirjaimin: Port Nelson. Innoissaan ja suu hämmästyksestä pyöreänä Hay Lin käänsi kortin ja luki: "Tämä on kutsukortti matkalle kauniiseen Port Nelsoniin, jonka kesä on parasta ja tähdet ovat kuin valkoisia leivänmuruja mustalla pöydällä. Matka tehdään 5.6. - 12.6. 2006 välisenä aikana nimellä Lyndon. Tervetuloa Port Nelsoniin! P.S. Tämä kutsu on tehty Hay Linille."

"Mitä? Ei voi olla totta!" Hay Lin ei voinut uskoa näkemäänsä ja joutui suuren hämmennyksen valtaan.

"Isä ja äiti ovat käyneet Port Nelsonissa ja haluaisivat käydä siellä uudelleen. Ehdotin, että lähtisit kanssamme ensikesänä. He suostuivat ja jos haluat niin saat toki lähteä. Paikkahan on sinulle tuttu. Lähdemme muuten syntymäpäiviesi jälkeisenä päivänä, joten tämä olisi yksi syntymäpäivälahja minulta", Eric kertoi iloisena ja hieman punastuen jännityksestä siitä, miten Hay Lin reagoisi. Hay Lin katsoi vuoroin korttia, vuoroin Ericiä. Hän oli niin onnellinen, että hänen teki mieli itkeä onnesta!

"Eric. Voi, Eric! Olet ihana!" siinä samassa Hay Lin hyppäsi Ericin kaulaan ja halasi poikaa pitkään.

"Huhuu, kyyhkyläiset!" kuului Peterin ääni, jonka seurauksena Hay Lin irtautui Ericistä ja katsoi Peteriin päin, kun poika nappasi heistä kuvan kameralla. Hay Lin oli ollut niin iloinen Ericin lahjasta, että hymy oli piirtynyt hänen kasvoilleen vielä kuvan aikana.

Tuota hetkeä Hay Lin ja Eric eivät kumpikaan unohtaisi ihan heti. Nyt Hay Lin piteli kuvaa käsissään omassa huoneessaan. Hay Linin huulet tärisivät. Hän vei katseensa ikkunalaudan reunaan, missä oli kaunis ja suurehko simpukka. Sen sisältö oli kuitenkin paljon kauniimpi ja suurempi. Hay Lin otti simpukan käteensä, eikä heti avannut sitä. Hän varautui itkun purkaukseen. Ja tärisevin käsin hän avasi simpukan, jonka sisältä löytyi kaunis Port Nelsonin kortti. Kääntöpuolella luki teksti, joka kertoi liikaa. Liikaa asioita, joiden pitäisi tapahtua, muttei tulisi koskaan tapahtumaan. Asioita, joita Hay Lin oli niin suurella toivolla odottanut. Mutta aina usko, toivo ja rakkauskaan eivät riitä pelastamaan sovitulta kohtalolta.

Ja ennen kuin kukaan hiljaisuuden aikana ehti sanomaan sanaakaan, Hay Lin purskahti itkuun ja antoi surullisen ja kamalan totuuden puhaltaa kehonsa lävitse kuin viileä tuuli. Ja tuulen lailla hänen piti jaksaa elämänsä loppuun asti.

---

Hay Lin pelkäsi, että olisi jo kuollut aaton vastaisena yönä, mutta kyllä hän vielä aamulla heräsi. Oli aatto aamu ja Hay Lin meni syömään joulupuuroa vanhempiensa kanssa. Tunnelma oli täysin erilainen kuin edellisinä jouluina. Kukaan ei sanonut mitään.

"Ihanaa puuroa, äiti", Hay Lin sanoi hiljaisuuden keskellä. Äiti hymyili, mutta hänen silmänsä olivat surulliset. "Äiti ja isä… kai teille sopii, että kävisin illalla Ericin kanssa kävelyllä", Hay Lin ehdotti. Ensin vanhemmat tuntuivat pistävän hanttiin sen takia, että tämä oli heidän viimeinen joulu yhdessä. Kuitenkin tajutessaan, että Eric oli palannut takaisin nimenomaan Hay Linin takia ja nämä päivät olisivat heidän viimeisimpiään yhdessä, he suostuivat.

"Jos olet kuitenkin kuuteen asti kotona niin saat lähteä. Aiotko käydä ystäviesikin luona?" äiti sanoi.

"Kiitos! Joo, sovimme tapaavamme puoli seitsemän maissa", Hay Lin kertoi ja oli onnellinen, että pääsisi tapaamaan ystävänsä ja Ericin. Sitten puoli seitsemältä koti ovella äiti ja isä huusivat hänelle perään:

"Pidä kivaa, kulta! Pysy koko ajan ystäviesi ja poikaystäväsi luona!" he puhuivat kuin pikkulapselle, mutta kukapa nyt ei olisi huolissaan HIV- potilaasta, joka eli parhaillaan viimeisiä päiviään.

Oruben talolla tytöt elivät joulutunnelmissa ja jakelivat joululahjoja, leipoivat pipareita ja kertoilivat vitsejä, kunnes Hay Lin muisti, että hänen piti tavata Eric kahdeksalta observatoriolla.

"No, mitä te aiotte tehdä?" Will kysyi innoissaan.

"En tiedä. Ericillä oli jotain suunnitelmia. Kiertelemme vain kaupungilla ja niin edelleen. Lupaan kertoa huomenna kaiken", Hay Lin vastasi hymyillen. Ihan kuin hän olisi unohtanut kokonaan huolensa. Hän halusi vain nauttia jokaisesta tunnista, joka hänellä vielä oli jäljellä.

"Muistakin kertoa! Muista aina W.I.T.C.H.!" Irma muistutti iskien silmä ja halasi sitten parasta ystäväänsä. Muutkin tytöt halasivat häntä ja halauksen aikana Hay Linin läpi kävi outo tunne. Hänen sydämeensä sattui ja tuntui hyvin tuskalliselta kävellä pois Oruben talosta. Portilla hän kääntyi ja katsoi taloa. Milloin hän palaisi takaisin tuohon taloon, joka oli kuin piparkakkutalo, jonka päällä oli valkeaa lunta? Joulun valot loistivat kauniina ikkunoista.

Lopulta uskallettuaan kääntyä pois, kyyneleet tekivät taas tuloaan. Ne olivat hyvin kylmiä kyyneliä, jotka tuntuivat jäätyvän tytön poskille.

Observatoriossa Hay Lin ja Eric sitten tapasivat. He hymyilivät, tarttuivat toisiaan käsistä ja lähtivät kävelemään pitkin Heatherfieldin lumisia ja jouluisia katuja. Joululaulut soivat, ihmiset kävivät tekemässä viimeisiä jouluruokaostoksia ja kauppojen ikkunoilla oli kauniita jouluvaloja, jotka antoivat valoa ja lämpöä talven pimeydelle ja kylmyydelle.

He kävivät katselemassa vähän kaikenlaisia tavaroita; vaatteita, huonekaluja ja loppujen lopuksi Hay Lin pysähtyi erään hääliikkeen ikkunan eteen. Hän näki näyteikkunalla mallinuken, jonka yllä oli kaunis hääpuku ja hyvin pitkä laahus. Huntu oli myös todella pitkä ja kaunis. Hay Lin tunsi kyyneleet taas silmäkulmissaan. Hän ei ikinä saisi pistää tuota kyyhkysenvalkoista pukua ylleen ja astua se päällään alttarille, uskollinen aviomies vierellään.

"Haluaisin tosissaan nähdä sinut hääpuku ylläsi", Eric sanoi äkkiä. Hay Lin ei osannut vastata kuin nyökäten ja huulet täristen. Miksi häneltä oli riistetty kaikki, mitä muut saivat kokea? Eric kietoi kätensä tytön ympärille ja ehdotti heitä jatkamaan matkaa. "Käydäänkö taas syömässä siinä kiinalaisessa?" Eric ehdotti ja hymyili iloisesti. Hay Lin ilahtui taas ja jatkoi Ericin kanssa matkaa kohti kiinalaista ravintolaa. Kummankin oli hyvin vaikea sanoa sanaakaan. He vain pitivät toisiaan käsistä kuin eivät voisi koskaan päästää irti.

Ravintolassa tunnelma oli ihme kyllä todella lämmin ja iloinen. He muistelivat jälleen kerran menneitä ja katselivat valokuvia. Valokuvat kertoivat ihanista, onnellisista muistoista rannalta ja piknikiltä. Mikään ei voisi voittaa niitä hetkiä, kun he juoksentelivat pitkin nurmikkoa ja rantaviivaa. Kukat kukkivat, linnut lauloivat, lokit kirkuivat ja meri kohisi. Ne odottivat hetkeä, jona saisivat kokea kesän uudelleen.

Hay Lin kaivoi laukustaan esiin sen simpukan, jonka Eric oli hänelle antanut ja valokuvan, joka oli otettu viimekesänä. Ericin ilme muuttui vakavammaksi, samoin Hay Linin.

"Perun matkan omalta osaltani, jos sinä todellakin… tiedäthän…", Eric ei halunnut sanoa sanaakaan kuolemasta. Hän ei haluaisi myöntää sitä, jos niin oikeasti kävisi. Hay Lin pudisti päätään, mutta tarkoittaen muuta kuin, ettei kuolisi.

"Ei, Eric. Älä peru yhtä kallista matkaa vain minun takiani. Ei se ole mikään syy olla lähtemättä", Hay Lin sanoi tyyliin, ettei hänen kuolemallaan olisi mitään merkitystä. Eric huokaisi.

"Kyllä se on paras mahdollinen syy olla lähtemättä", Eric totesi, mutta Hay Lin ei ollut samaa mieltä.

"Ei ole. Port Nelsonia ei kannata jättää näkemättä vain sen takia, ettei kutsuvieras pääse. Olisit sinä muutenkin lähtenyt. Ole kiltti ja lähde Port Nelsoniin ja pidä ihanaa minunkin puolestani", Hay Lin pyysi pala kurkussa ja pidellen Ericin käsiä. Eric huokaisi ja mietti, kunnes myöntyi Hay Linin pyynnölle. "Kiitos!" Hay Lin hymyili.

Kun he olivat syöneet, he lähtivät taas kiertelemään Heatherfieldiä. Heillä ei ollut aavistustakaan minne he menisivät. Sisälle he taas halusivat, kun pakkasta oli kuitenkin 15 astetta. Oli pimeääkin.

"Ööh… oliko sinulla joitakin suunnitelmia?" Hay Lin kysyi, kun Eric tuntui hakevan katseellaan jotain paikkaa. Äkkiä hän pysähtyikin ja katsoi jotain baaria. "Tota, Eric?"

"Se on karaoke- baari, jos huomasit", Eric oli kai tajunnut, mitä Hay Lin oli epäillyt ja iski silmää. Hay Lin päästi "oho"- äännähdyksen ja tajusi sitten Ericin aikomukset paremmin.

"Karaoke-baari? Tarkoitatko, että menisimme laulamaan tai siis…?" Hay Lin ei meinannut saada sanaa suustaan ja punastui hiukan.

"Jep! Testataan vähän laulutaitojamme", Eric sanoi muina miehinä ja astui ovesta sisään Hay Linin kädestä kiinni pitäen.

"Ei, Eric. En minä osaa esiintyä. Älä oikeasti, Eric! Nolaan itseni!" Hay Lin joutui pienoiseen paniikkiin, koska hän tuntui luulevan, että joutuisi jonnekin yleisölavalle esiintymään.

"Ei siellä ole kuin minä ja sinä, höpsö. Ei tämä mikään konsertti ole", Eric nauroi Hay Linin reaktiolle.

"Täh?" Hay Lin ähkäisi, kun he menivät rahastusluukulle.

"Yksi karaokekoppi kahdelle, kiitos", Eric pyysi myyjältä, joka teki tilauksen ja ojensi heille jonkinlaiset tarrat. Hay Lin oli vielä hetken aivan äimänä, kunnes alkoi saada kiinni ajatuksesta. He menivät pieneen, kahden vessan kokoiseen huoneeseen, missä oli pieni lava, televisioruutu, josta näkyivät laulun sanat, 2 mikrofonia, valtavat stereot ja pikkuinen musta sohva.

"Aiommeko tosiaan laulaa?" Hay Lin kysyi, vaikka tiesi, että kysymys oli todella typerä.

"Ei, kun teemme näytelmän punaisesta alienista", Eric vitsaili. Hay Lin tirskahti ja käveli ujosti lavalle katselemaan kappalevaihtoehtoja. Hän nauroi kappaleille ja löysi kivoja kuin surullisiakin kappaleita.

"Tästä tulee tosi kivaa!" Hay Lin ajatteli, kun he aloittivat laulamisen. Ensin he lauloivat jotain hauskoja kappaleita. Sitten jonkun romanttisen ja sen jälkeen he yrittivät heviä, mutta siitä ei tullut yhtään sen parempaa kuin hiiren heviyrityksestä. Lopulta Hay Lin alkoi todellakin tykätä laulamisesta ja huomasi jotain uusia taitoja itsessään. Hän etsi uutta kappaletta ja sellainen löytyi kuin löytyi: Coco Leen A love before time(Moonlight lover -Yue Guang Ai Ren) kiinaksi. Hän sai laulaa yksin ja Eric jäi sohvalle kuuntelemaan. Hay Lin tiesi, että kyseessä olisi surullinen kappale. Kappale alkoi kauniilla melodialla ja kun Hay Lin aloitti, hänen äänensä kuulosti täysin erilaiselta kuin oikeasti. Laulajan ääneltä, joka oli hyvin kaunista kuultavaa.

"Wo xing lai Shui zai yue guang li Xia xian yue Rang wo xiang ni .
Bu xiang xing guo lai Shei ming bai Pa yan zheng kai Ni bu zai " Ja niin hän jatkoi koko laulun ajan kiinaksi. Jopa Eric ymmärsi osan sanoista ja niiden merkityksen. Kappale oli niin kaunis ja jotenkin niin sopiva heille. Ja katsoessaan Hay Linin silmiä, Eric huomasi, kuinka ne kiilsivät kuin kirkas, mutta tumma jää. "Yong heng na Zai bu zai Guai wo de xin Fang bu kai
Bei ji xing Dai wo zou Bie duo cang Ba ai zhao chu lai …
Wo ai ni Mei yi ye Wo deng dai (deng ni)" siinä mentiin jo kolmatta säkeistöä ja jopa Ericillä tuli pala kurkkuun. Ja koko kappaleen ajan he vain katsoivat toisiaan. Ja viimeisen säkeistön aikana oli hyvin vaikea olla normaalisti." (Wo zai shui meng zhong yi tian) (Ye shi zai hui yi zhong yi nian)
(Shuo ni Ai wo) Wo yuan wei le ai chen shui Dao yong yuan." Kun Hay Lin hiljeni loppumelodiassa, hän itki hiljaa kädet kasvoilla. Eric nousi seisomaan ja käveli hänen luokseen kädet sojossa valmiina ottamaan tytön syliinsä. Mikrofoni putosi lavalle ja Hay Lin kaatui suoraan Ericin syliin. Syntyi hiljaisuus, jonka ainoa ääni oli kappaleen kaunis loppusoitto ja Hay Linin nyyhkytys. Eric syleili Hay Liniä romanttisesti ja lohduttavasti.

"Hay Lin. Lauloit todella kauniisti."

---

Ilta pimeni. Vaikka oli myöhä ja Hay Liniä väsytti todella paljon, hän halusi mennä taas istumaan kallioille ihailemaan talvista merta. He sattuivat kävelemään koulun ohi ja Hay Linin oli pakko jäädä katselemaan sitä hetkeksi. Jotenkin koulu vain näytti kauniilta siinä lumisateessa ja jouluaattoiltana. Sitten katseltuaan tarpeeksi, Hay Lin pyysi heitä jatkamaan matkaa kohti kallioita.

Puisto oli todella kaunis, hyvin mystinen. Tosin oli todella kylmä ja Hay Lin värisi. Eric veti hänet kainaloonsa. Toisen ihmisen lämpö on kyllä parasta mitä ihminen voi saada. Vaikka puisto oli kaunis, kalliot olivat kauneinta, mitä Hay Lin oli sinä päivänä nähnyt. Kuu loisti kirkkaana ja tähdet säteilivät sen mukana. Kaiken lisäksi revontulet leikkivät vihreinä ja liiloina verhoina mustalla taivaankannella. Hay Lin ja Eric vain huokaisivat.

"Käydäänkö hetkeksi istumaan, niin jaksaa sitten kävellä takaisin kotiin. Ja muutenkin täällä on niin kaunista", Hay Lin totesi ja kävi loikoilemaan lähelle kallioiden reunaa. Eric tuli hänen viereensä. Hay Lin teki lumienkelin ja hymyili taivaalle. "Mitäköhän tytöt sanovat, kun kuulevat, mistä ovat jääneet paitsi? Tosin en kyllä päästäisi heitä minun tilalleni edes omasta hengestäni", Hay Lin pohti iloisena. Pian hymy kuitenkin hyytyi. Niin, nyt olikin kyse hänen omasta hengestään. Hän vain katseli, kuinka lumi alkoi hiljaa leijailla hänen kasvoilleen ja vaatteilleen. Outo tunne puhalsi taas hänen lävitseen. Se oli hieman erilainen. Hänellä oli kylmä, mutta ihan kuin hänen ihonsa olisi silti palanut. Hay Lin sulki silmänsä ja yritti ajatella jotain muuta kuin kipua. Eric kyllä huomasi heti, että jokin oli vialla.

"Oletko kunnossa?" Eric kysyi hieman huolissaan. Lopulta kipu hieman hälveni. Hay Lin huokaisi hymyillen kuin kaikki olisi kunnossa.

"Ääh! Olen ihan kunnossa. Haluan, että ottaisit minut syliisi", Hay Lin pyysi . Eric hymyili ja antoi Hay Linin maata hänen sylissään. Eric kietoi kätensä tytön ympärille ja Hay Linille tuli heti mukava olo. Hän vain katseli kaunista taivasta ja hänen teki niin mieli laulaa. Laulaa sitä kaunista kappaletta, jonka lauloi karaoke- baarissa. Ja niin hän aloitti hiljaa ilman melodiaa. Eric kuunteli ja hänen silmänsä alkoivat pikkuhiljaa sulkeutua. Hay Lin lopetti hetkeksi ja katsoi poikaystäväänsä, joka haukotteli hieman. Hay Lin kosketti huuliaan ja tunsi, että haava huulessa oli parantunut. Eric katsoi häntä kysyvästi. Ja ennen kuin kumpikaan sanoi sanaakaan, Hay Lin suuteli Ericiä. Tuntui kuin viime suudelmasta olisi kulunut ikuisuus. Hay Lin olisi halunnut olla siinä ikuisesti, mutta Eric irtautui hänestä hieman pelästyneenä.

"Hay Lin? Mutta mehän…", Eric aloitti, mutta Hay Lin keskeytti.

"Haava on jo kasvanut umpeen, eikä siitä ole enää vaaraa. Onneksi. Pelkäsin, etten saisi enää koskaan suudella ketään ennen kuolemaani", Hay Lin sanoi hymyillen surullisesti. Eric huokaisi hiljaa ja hetken päästä he suutelivat uudelleen, nopeasti, mutta hellästi. Sen jälkeen he syleilivät ja lämmittivät toisiaan. Ilta muuttui yöksi.

Oli hyvin hiljaista ja Hay Lin vain katseli kaunista taivasta yhdessä Ericin kanssa. Mutta nyt olo oli taas niin erilainen. Jotenkin heikompi kuin normaalisti. Hay Lin kokeili lihaksiaan; ne tärisivät. Hän huokaisi ja kääntyi taas katsomaan Ericiä, joka näytti nukahtavan pikkuhiljaa. Hay Lin hymyili ja kääntyi sitten taivaan puoleen. Hän ähkäisi, sillä kun hän yritti taas avata suunsa laulaakseen, suu oli kuin sadalla kivellä painetut. Kaiken lisäksi hänen sydämeensä sattui ja olo muuttui koko ajan vain huonommaksi. Lopulta huono olo väistyi hiukan ja hän pystyi avaamaan suunsa ja laulamaan.

"Wo xing lai Shui zai yue guang li Xia xian yue Rang wo xiang ni …Bu xiang xing guo lai Shei ming bai Pa yan zheng kai Ni bu zai ", hän piti tauon, kun hän tunsi äkkiä pientä kipua kurkussaan. Kun kipu taas hälveni, hän jatkoi laulaen oikein hiljaa ja hitaasti. "Ai ren xin Shen ru hai Dai wo qu Ba ta zhao hui lai
…. Wo yuan wei le ai chen shui Bie xing lai…Yong heng na Zai bu zai Guai wo de xin Fang bu kai
Bei ji xing Dai wo zou Bie duo cang Ba ai zhao chu lai …
Wo ai ni Mei yi ye Wo deng dai …", nyt hänestä tuntui todella surulliselta ja kummalliselta. Hyvin kylmältä ja oudolta. "Eric?" Hay Lin sanoi hiljaa katsoen poikaa. Poika heräsi silmät siristäen. Hay Lin katsoi häntä heikkona ja kalpeana. Eric huomasi tämänkin ja havahtui.

"Hay Lin… näytät jotenkin kalpealta. Onko kaikki hyvin?" hän kysyi nyt todella huolestuneena. Hay Lin hymyili ja nyökkäsi.

"Ihan hyvin. Minun on vain vähän kylmä, mutta… en halua silti lähteä. Haluan vain olla sinun kanssasi. Kai sinä… ethän…", Hay Lin yritti sanoa, kun Eric veti hänet lähemmäksi vartaloaan. "Ethän jätä minua yksin? Lupaa, ettet lähde niin kuin viimeksi. Rakastan sinua", Hay Lin sai sanotuksi itku kurkussa. Eric katsoi häntä surullisesti ja syleili häntä.

"En enää koskaan jätä sinua. Oli pahin virheeni yrittää lähteä pois sinun luotasi", Eric sanoi hiljaa ääni täristen. Hay Lin tärisi. Hänellä oli yhä kylmä, vaikka Eric kuinka syleili ja osoitti hänelle rakkautta. Mikä voisi enää auttaa? Hän kaivoi taskustaan valokuvan. Valokuvan, joka toi mieleen kauniita ja lämpimiä muistoja viime kesästä. Ehkä lämmin muisto, rakkaus, usko ja toivo voisivat pitää hänet hengissä. "Wo ai ni. Mei yi ye(Rakastan sinua, joka yö)", Hay Lin sanoi kyyneleet silmissään ja kääntyi sitten selälleen makaamaan Ericin syliin pojan kädet omissa käsissään pidellen valokuvaa. Ja taas hiljaa Hay Lin jatkoi laulamista. "Wo de xin Wei le ai Shui zai yue zhi hai
Gu dan de wo Xiang nian shei Shei ming bai
…Deng dai zhen xin ren ba wo wen xing…". Hän katsoi taas Ericiä, joka katsoi kuin kaukaisuuteen silmät kimaltaen. Niistä loistivat suru ja pelko. Ja pojan kyyneleiden myötä Hay Lin alkoi vähitellen ymmärtää ja tuntea sisällään oikeita vastauksia sydämensä kysymyksiin. Vaikka hän oli kuinka yrittänyt, mitään ei ollut tapahtunut. Hän uskoi, toivoi ja rakasti, todella, mutta hän ei saanut mitään takaisin. Hän oli kuvitellut voivansa pelastaa itsensä tahdolla, rakkaudella ja ystävyydellä, mutta riittikö enää mikään. Eikö taikuuskaan enää riittänyt? Oliko hänen vain määrä tehdä niin kuin oli ennustettu? Hänen oli hyväksyttävä, ettei aina tahto, rakkaus ja ystävyyskään riitä pelastamaan kohtalolta, jota ei pysty enää muuttamaan. Mutta se oli vaikeaa. Todella vaikeaa.

Hay Lin itki. Hiljaisia kyyneliä, jotka jäätyivät hänen poskelleen. Hänellä oli nyt hyvin kylmä ja niin heikko olo, että ei enää pystynyt edes kääntymään Ericin puoleen. Hänen ihonsa oli kalpea ja valkoinen. Yrittääkseen saada taas lämpöä kehoonsa hän puristi heikoin voimin Ericin käsiä ja valokuvaa. Hän pelkäsi unohtavansa kaiken elämästään. Isän ja äidin, koulun, kevään, kesän, syksyn, talven, tunteensa, Ericin ja W.I.T.C.H.in.

"Lupasin, että pysyn aina sinun ja W.I.T.C.H.:in kanssa, eikä minulla ole aikomustakaan pettää lupaustani. Lupasin tytöille, että kerron heille huomenna kaiken mitä tapahtui tänään. Anteeksi ,tytöt… en voi pitää sitä lupausta. En vain voi. Tuskin pystyn edes liikuttamaan kättäni. Juuri ja juuri suutani. Äiti ja isä… rakastan teitä. Tytöt, Will, Irma, Taranee, Cornelia ja Orube, kiitos kaikesta! Rakastan teitä niin paljon! Ja… Eric. Lupasit, että olet aina kanssani. Pyydän, älä jätä minua. Älä päästä irti. Rakastan sinua hyvin, hyvin paljon! Tähti… ota minut mukaasi. Anna minun jatkaa elämääsi siellä, missä sinä elät, sillä siellä elän aina yhdessä rakkaimpieni kanssa", Hay Lin ajatteli itkien ja yritti kohottaa kätensä kohti kirkkainta tähteä taivaalla, mutta voimat olivat lopussa. Tähti loisti ja ihan kuin se olisi lähettänyt kutsun tytölle, saadakseen Hay Linin lentämään tuulen mukana luokseen. Hänen oli päästettävä irti tästä maailmasta, muttei koskaan rakkaimmistaan. Ja hiljaa ja hitaasti hän avasi viimeisen kerran, viimeisin voimin suunsa kauniin laulun sanoihin: "Wo zai shui meng zhong yi tian… Wo yuan wei le ai chen shui Dao yong . ..yuan." Hänen äänensä hiljeni, tunto katosi väristen, silmät sulkeutuivat ja äkkiä… oli vain niin hiljaista ja niin erilaista.

Kuului Ericin huokaisu. "Hay Lin, on jo aika myöhä. Ehkä meidän pitäisi mennä. Meistä saatetaan huolestua", Eric sanoi ja odotti vastausta, mutta vastauksena oli vain hiljaisuus. "Hay Lin, nukutko sinä?" Eric yritti ottaa kätensä irti tytön käsistä, mutta ne olivat niin kylmät, että Eric ei voinut irrottaa käsiään. Hän käänsi tytön pystympään ja nojaamaan käsivarsiaan vasten. Tytön kasvot olivat valkeat kuin lumi ja kalpeammat ja rauhallisemmat kuin ennen. Ja vaikka vasten tahtoaan Eric yritti sanoa itselleen, että tyttö vain nukkuu ja on todella kylmä, ja että hänen pitäisi lämmittää häntä; pojan piti myöntää totuus itselleen. Nyt suru ei ollut enää sisäistä, vaan ulkoista. Kyyneleet vierivät pojan poskille. Hän yritti olla myöntämättä totuutta itselleen, mutta sydän kertoi enemmän. Hän pystyi tuntemaan, kuinka tuuli puhalsi hänen ohitseen. Hän kuuli selvästi, kuinka se lauloi kaunista laulua uudelleen.

Eric syleili tytön ruumista ja itki hiljaa: "Hay Lin… ole kiltti ja herää." Vaikka hän tiesi, ettei Hay Lin koskaan heräisi. Sitten hän jatkoi laulaen hiljaa ja pehmeästi: "Wo xing lai Shui zai yue guang li Xia xian yue Rang wo xiang ni… Ai ren xin Shen ru hai Dai wo qu Ba ta zhao hui lai… Yong heng na Zai bu zai Guai wo de xin Fang bu kai
Bei ji xing Dai wo zou Bie duo cang Ba ai zhao chu lai …
Wo ai ni Mei yi ye Wo deng dai …".

---

Tein nyt surullisen lopun tälle ficille. Minulla oli olemassa onnellinenkin, mutta se oli juuri tuollainen ihme-hengistä.-herääminen- juttu, joten en pistänytkään sitä. Toivottavasti muistit ladata kappaleen ja katsoa laulun käännös sanat. Moonlight Lover on suora käännös kiinankielisestä, A love before time pelkkä englanninkielinen versio.