Seyranen seuraava numero, minun Seyraneni, ilmestyi yhden Maan kuukauden kuluttua. Poseerasin kannessa häntä ja pää ylväästi pystyssä ja nahkapuku päällä, oikein viimeisen päälle visserin näköisenä. Kuvani vieressä oli teksti: "Visser Kolme –imperiumin seksikkäin visser". Kansien välistä löytyi laaja juttu minusta, pohjautuen pitkälti antamaani haastatteluun, johon toimittajat näkyivät keksineen jotain uusiakin kommentteja. Ja kuvia oli paljon. Virnuilin itsetyytyväisyydestä, kun näin keskiaukeaman. Se oli ensimmäisestä sessiosta, selvästi napattu heti kun Medrash oli häipynyt viereltäni. Minä yksinkertaisesti rakastin omaa ilmettäni siinä kuvassa.
Luonnollisesti tilasin maapallon seudulle ylimääräisen erän Seyranea, ja luonnollisesti lehdet myös suorastaan revittiin käsistä. Sain Ifrishiltä viestin, että uusi numero oli vetänyt Seyranen myyntiluvut kerralla kattoon kaikkialla imperiumissa. Tosin kuulin myös huhun, että Visser Yksi oli kieltänyt koko lehden oman armeijansa piirissä –ja toinen huhu kertoi, että sama Visser luki uutta numeroa salaa huoneessaan ja kuolasi minun kuvilleni. Kuvauspalkkioni saapui samoihin aikoihin, ja se oli yli kaksi kertaa suurempi kuin Gargina oli lupaillut.
Tässä vaiheessa mietit varmaankin samaa kuin Ifrish, Garginat, koko Seyranen muu toimitus, Jill ja yleisesti ottaen puolet galaksin yeerkeistä: aionko minä mennä uudelleen Seyraneen? No… katsotaan sitten, kun olen saanut Maan vallatuksi.