Luku 1:

"Hei Ames.."
Jeff kysyi Amyltä epävarmana sillä vaikka hän olikin juuri äsken tehnyt kaikkensa saadakseen punakutrisen naisen, joka tunnettiin painipiireissä paremmin Litana ja oli kenties hänen läheisin ystävänsä, kiinni niin nyt käsittämätön nolouden tunne valtasi hänet.

"Moi Jeff."
Amy vastasi miehelle takaisin hurmaava hymy huulillaan ja hänen silmänsä tuikkivat puhtaasta mielihyvästä hänen huomatessaan Jeffin vastaavan hänen hymyynsä. Hieman hämmentyneen ja paikasta irrallaan olevan näköisenä, mutta vastasi kuitenkin.

"Luulen tuntevani sinut sen verran hyvin, että tiedän, ettet sinä juokse viittä korttelia edes minun perässäni vain tullaksesi sanomaan moi, joten mistä nyt kiikastaa?"
Amy kysyi Jeffiltä, uteliaana kuulemaan miehen vastauksen ja hän pystyi tuntemaan sydämensä hyppäämään kurkkuun kun Jeff kohotti päätään ja katsoi häntä suoraan silmiin noilla hypnotisoivilla, kirkkaanvihreillä silmillään.

Ei ollut nimittäin mikään salaisuus, että Amy Christine Dumas oli palavasti ihastunut mieheen nimeltä Jeffrey Nero Hardy, oli ollut jo viimeiset puoli vuotta.
Kaikki hänen ystävänsä ja työkaverinsa tuntuivat huomaavan hänen ihastumisensa.. kaikki muut paitsi se kaikista tärkein, Jeff itse.
Amy tiesi että Jeff piti häntä vain hyvänä ystävänään eikä minään muuna.
Tuo nuori mies piti häntä sinä tyttönä, jolle tämä voisi tulla vuodattamaan kaikki syvimmät ajatuksensa ja unelmansa tietäen, että Amy kyllä kuuntelisi.
Ei sillä, että Amy olisi valittanut siitä, että juuri hän oli se ihminen, jolle Jeff uskoutui asioissaan.
Hän rakasti sitä, kun mies saapui hänen luokseen purkamaan itseään, sillä Jeffin ajatusmaailma ja olemus kiehtoivat häntä.
Mutta Amy tiesi myös, että Jeff ei ikinä pystyisi tuntemaan samoin häntä kohtaan sillä hän tiesi ettei hän ollut sellainen tyttö, johon Jeff voisi ihastua. Hän olisi vain pelkkä hyvä ystävä ja todennäköisesti tulisi aina sellaisena pysymäänkin.

Amy havahtui hereille enemmän kuin lievän katkeruuden täyttämistä ajatuksistaan huomatessaan Jeffin tuijottavan häntä hieman omituisesti mutta hän väläytti hymyn miehelle ja tämä pyöräytti silmiään turhautuneen näköisenä.

"Kuuntelitko sinä edes minua?"
Jeff kysyi Amyltä kuulostaen hieman hermostuneelta mikä sai Amyn kysymään itseltään, että miksi.

"Ahh.. sori Jeffro, olin hieman omissa ajatuksissani äsken."
Amy vastasi Jeffille jonka vihreät silmät välähtivät pienesti hänen virnuillessaan Amylle juuri sillä Jeff Hardymäisellä tavalla, jota Amy niin kovasti rakasti.

Jeff naurahti kevyesti lahjoittaen Amylle loisteliaan hymyn mikä sai naisen haltioituneeksi.
"Niin minä huomasin kyllä, näytit olevan niin syvällä ajatuksissasi että hetken ajan minusta jo tuntui että en saisi sinua herätettyä transsistasi millään."
Jeff vitsaili ja Amy ynähti pienesti esittäen että hänellä ei ollut mitään sydämensä päällä ja hän huokaisi ääneti helpotuksesta huomatessaan Jeffin olevan itsekin sen verran omissa maailmoissaan, ettei tämä huomannut hänen vaisua käytöstään.

"Joten mitä asiaa sinulla olikaan?"
Amy kysyi uudelleen ja huomasi, kuinka Jeff veti syvään henkeä ennen kuin vastasi hänelle mitään.

"Tämä on hieman noloa kun me ollaan oltu jo niin kauan hyviä ystäviä ja tämä kaikki tapahtui niin äkkiä, mutta.."
Jeff vastasi Amylle haparoiden, varoen katsomasta naista silmiin mikä sai kysyvän ilmeen nousevan Amyn kasvoille. Mitä sellaista asiaa Jeffillä oikein mahtaisi olla, mitä hän ei pystyisi kertomaan hänelle normaalisti ilman kangerteluja, tämä kun yleensä oli sen verran suorapuheinen.

Amy päätti antaa järjen voittaa tunteen ennen kuin hänen ylivilkkaaksi muuttunut mielikuvituksensa kerkeäisi saamaan hänestä yliotteen, sellaisesta ei ollut tämän miehen kanssa koskaan ennekään seurannut mitään hyvää hänelle itselleen.

"Ajattelin että voisitko sinä mitenkään mainostaa minua Patricialle, niin kuin mainita aina aiheen vierestä minun hyviä puoliani ja sellaista?"
Jeff kysyi Amyltä silmät toivosta kimallellen ja vaikka Amy vastustelikin tuota ajatusta jo pelkästään sen takia, ettei hänen sydämensä särkyisi uudelleen hän tiesi silti, mitä hän tulisi Jeffille vastaamaan.

Hän ei kykenisi sanomaan miehelle ei.

Ei silloin, kun tämä katsoi häntä tuolla tavalla suoraan silmiin.

Amy huokaisi raskaasti miettiessään kaikkia niitä viimeisiäkin mahdollisuuksiaan, jotka nyt valuivat suoraan likaviemäriin hänen silmiensä edessä ja häntä kylmäsi epätoivosta.
"Hyvä on Jeffro, minä voin yrittää mutten kuitenkaan mene lupaamaan, että siitä tulisi yhtään mitään sillä minä en ole Trish enkä tunne hänen mielenoikkujaan."

Amy vastasi Jeffille joka hymyili hänelle niin kiitollisena että se sai Amyn jo miltei katumaan tuota sopimusta, minkä hän oli juuri tuon sinihiuksisen miehen kanssa solminut.

Melkein, muttei kuitenkaan tarpeeksi.

Jeff virnisti hänelle leikkisä pilke silmissään takaisin ja nipisti häntä pienesti poskesta.
"Älä huoli siitä, jätä tuo hurmaamispuoli kokonaan minun huolekseni."
Jeff naurahti iloisena ja kuullessaan sen, miten iloiseksi Jeff menikään hänen vastauksestaan Amy tunsi jonkun tärkeän asian menevän rikki sisällään.

"Olen aivan varma ettei hän voi vastustaa sinua Jeffrey."
Amy vastasi tekohymy huulillaan mutta Jeff oli sen verran ekstaasissa hänen sanoistaan ettei hän taaskaan huomannut sitä katkeruutta ja alakuloa, mikä piili hänen sanojensa takana.

(Tietenkään Patricia ei voi vastustaa häntä, kuka tyttö maan päällä muka voisi?)
Amy mietti synkästi mutta piti kuitenkin myötäilevän hymyn huulillaan varoen paljastamasta sitä kateellisuuden määrää, mitä hän todellisuudessa tunsi.

Hän ei tahtonut sotkea edes sitä yhtä asiaa, mikä heillä oli – heidän ystävyyttään omien tunteidensa takia. Se etteivät he olisi edes ystäviä olisi hänelle varmasti liikaa ja Amy tiesi sen kyllä paremmin kuin hyvin.

"Kiitos Ames, minä tiesin että minä voisin luottaa sinuun!"Jeff naurahti tyytyväisenä halatessaan Amyä lämpimästi ja juoksahti sitten pois yhtä nopeasti kuin oli siihen hänen vierelleen ilmestynytkin jättäen Amyn miettimään yksinään sitä, millaisen virheen hän oli juuri saattanut tehdä.