Heipä hei! Tässä on Himitsu no yūwaku-fanfictionin uusi luku. Hain tähän hieman inspiraatiota Avatar the lasta Airbender-sarjassa esiintyneestä Kemurikagesta. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
(Kemurikage?)
"Onkohan Yuzu-sama kotona?" Natsuki mietti katsoen taloa, joka muistutti hieman Uchihan-klaanin asuinalueella olevia taloja.
Talon ulkoseinät olivat ruskeat. Katto oli musta. Talon ulko-ovi oli ruskea, ja sen kahva oli harmaa. Talon seinissä oli ikkunoita.
"Mitä minun pitäisi sanoa Yuzu-samalle?" Natsuki mietti.
"Voinko auttaa jotenkin?" Joku kysyi Natsukin oikealta puolelta.
Natsuki käänsi katseensa oikealle nähdäkseen 30-vuotiaan naisen. Naisella oli yllään vaaleanvihreä pusero, ja ruskea hame, jonka helma yletti hänen polviinsa asti. Hänellä oli jaloissaan harmaat sandaalit. Naisella oli pitkät, mustat hiukset, ja ruskeat silmät. Hänellä oli vaalea iho. Hän oli pitkä, ja laiha.
"Kyllä. Etsin Yuzu-samaa, sillä haluaisin kysyä häneltä jotain", Natsuki sanoi.
"Mitä?" Nainen kysyi.
"Niin mitä?" Kakashi kysyi, kun hän oli tullut paikalle.
"Kyse koskee yhden hyökkäyksen kohteeksi joutuneen silminnäkijän eilen antamaa lausuntoa niistä viime aikaisista hyökkäyksistä", Natsuki sanoi. Hän näytti Kakashille, ja äsken tapaamalleen naiselle oikeassa kädessään pitämänsä piirustuksen naamiopäisestä hahmosta. "Eräs silminnäkijä sanoi eilen nähneensä tällaisen hahmon metsässä, ja neuvoi minua puhumaan Yuzu-samalle tämän piirroksen hahmosta".
"Selvä. Hän on kotona. Olen hänen tyttärensä. Nimeni on Midori", Nainen sanoi, ja avasi talon ulko-oven.
Midori, ja ninjat menivät sisälle, ja Midori sulki oven.
He jättivät kengät aulaan, ja kävelivät olohuoneeseen, ja istuivat sohvalle, ja katsoivat edessään olevassa nojatuolissa istuvaa naista.
Nainen oli 76-vuotias. Hänellä oli pitkät, harmaat hiukset, ruskeat silmät, ja vaalea iho. Hän oli laiha. Hänellä oli yllään ruskea yukata. Hänellä oli jaloissaan ruskeat tohvelit:
"Päivää".
"Päivää. Haluaisin kysyä teiltä jotain. Tämä koskee niitä viime aikoina täällä tapahtuneita hyökkäyksiä", Natsuki sanoi.
"Ne ovat olleet kamalia tapauksia. Voinko auttaa teitä jotenkin?" Nainen kysyi.
"Meidät lähetettiin tänne tutkimaan kyseisiä tapauksia, mutta uskon niin, että Natsuki on saanut jotain selville", Kakashi sanoi.
"Tämä on pelkkä oletus, mutta parempi sekin, kuin ei mitään. Olen aiemmin puhunut tästä tapauksesta vain niille, joiden kimppuun on hyökätty. He ovat nimittäin aiemmin mainitsemiani silminnäkijöitä. Eräs heistä antoi eilen lausunnon, joka oli erilainen, kuin muiden silminnäkijöiden aiemmin antamat lausunnot", Natsuki sanoi.
"Erilainen? Millä tavalla erilainen?" Nainen kysyi.
"Hän näki kimppuunsa hyökänneen henkilön. Piirsin kyseisen henkilön kuvan", Natsuki etsi oikean sivun piirrustus-lehtiöstään, ja laittoi sitten lehtiönsä edessään olevalle pöydälle. "Kyseisen lausunnon antaja neuvoi minua tulemaan tänne, ja puhumaan teille tuon piirustuksen hahmosta".
Nainen otti lehtiön, ja katsoi naamiopäisen hahmon kuvaa huolissaan:
"Sanoiko kyseinen silminnäkijä jotain muutakin?"
"Kyllä. Hän sanoi, että tuo hahmo näyttää tutulta, mutta hän ei muistanut miksi. Han sanoi, että tunnette monia tarinoita, ja että voisitte ehkä auttaa minua", Natsuki sanoi.
"Tämä tarina on hyvin vanha. Ja tämän piirrustuksen hahmo esiintyy kyseissä tarinassa", Yuzu sanoi. "Kuulin sen joskus isoäidiltäni. Se tarina oli tällainen:
"Kauan sitten tästä kylästä oli tulosssa Ninja-kylä, mutta sitten tapahtui jotain ikävää. Tämän kylän johtaja-ehdokkaat olivat kaksi veljestä. Vanhempi veli Tatsuya oli todellinen kuumakalle, ja todellinen tappelupukari. Hän ei kuunnellut ketään. Nuorempi veli, Ken'ya taas oli oikeudenmukainen, ja lempeä. Kyläläiset äänestivät silloin, kun heidän oli määrä valita tälle kylälle johtaja. Veljesten erilaisten luonteiden takia kyläläiset pitivät Ken'yasta enemmän, kuin Tatsuyasta, joten Ken'ya valittiin tämän kylän johtajaksi, vaikka jotkut olivatkin äänestäneet Tatsuyaakin. Isoäitini, joka oli silloinen kylän vanhin tosin epäili sitä, että Tatsuya oli joko lahjonut, tai uhkaillut joitain tämän kylän asukkaita äänestämään häntä. Tatsuya oli nimittäin tottunut saamaan kaiken haluamansa, ja turvautui joskus muiden lahjomiseen. Kerran hän, ja Ken'ya olivat jopa tapelleet samasta naisesta. Valehtelisin jos väittäisin niin, ettei Tatsuya olisi lapsena nauttinut muiden lasten pelottelemisesta. Hänen vanhempansa olivat yrittäneet opettaa häntä käyttäytymään kunnolla, mutta Tatsuya ei koskaan kuunnellut vanhempiaan. Hän jopa karkasi välillä kotoaan riideltyään vanhempiensa kanssa. Joten hän närkästyi tosi paljon silloin, kun hänen veljensä valittiin tämän kylän johtajaksi. Eräänä yönä Tatsuya hyökkäsi Ken'yan kimppuun kostoksi siitä, että Ken'ya oli valittu kylämme johtajaksi. Taistelu oli pitkä. Lopulta Tatsuya hävisi, ja lähti kylästä, vaikka Ken'ya olikin yrittänyt puhua veljelleen järkeä. Tatsuya ei kuitenkaan kuunnellut veljeään. Ennen lähtöään Tatsuya oli siepannut joitain tässä kylässä asuvia lapsia, ja vienyt heidät läheiseen metsään. Tatsuyan sieppaamia lapsia etsittiin metsästä, mutta heitä ei koskaan löydetty".
"Kamalaa", Natsuki sanoi hermostuneena. "Miksi piirtämäni kuva näyttää tutulta?"
"Koska silloin, kun Tatsuya sieppasi täällä asuvia lapsia, niin hän oli naamioitunut juuri tämän piirustuksen hahmoksi. Hän sanoi itseään Kemurikageksi. Ensimmäisen sieppauksen jälkeen Tatsuya ilmestyi eräänä iltana tänne kylään, ja ilmoitti kylän väelle niin, että heiltä puuttuu näkemys, kun he valitsivat Ken'yan johtakseen Tatsuyan sijaan. Ja että viimeinen nauraisi parhaiten. Ja että kyläläiset saisivat vielä katua tekemäänsä valintaa. Sitten hän katosi. Hän toteutti aina tekemänsä uhkaukset, joten kyläläiset olivat varsin pelokkaita kyseisen ilmoituksen jälkeen. Yhteen aikaan kyläläiset jopa sanoivat lapsilleen niin, että he eivät saa mennä yksin metsään, tai Kemurikage sieppaa heidät. Kyläläiset tekivät sen vain suojellakseen lapsiaan Tatsuyalta. He kertoivat totuuden lapsilleen sitten, kun lapset olivat sopivan ikäisiä kuullakseen totuuden. Kemurikagesta kerrottujen tarinoiden takia lapset pelkäsivät kauan kylän lähellä olevaa metsää", Yuzu sanoi.
"Tietävätkö kaikki kyläläiset tuon tarinan?" Natsuki kysyi.
"Aikaa myöten ihmiset ovat jo unohtaneet sen. Useimpien mielestä se on vain vanha legenda, jolla peloteltiin lapsia, jotta he eivät menisi metsään ja eksyisi sinne", Yuzu sanoi.
"Onko tässä kylässä kadonnut lapsia senkin jälkeen, kun Tatsuya sieppasi täällä lapsia?" Natsuki kysyi.
"Kyllä, mutta viime aikaisia tapahtumia lukuun ottamatta kukaan ei ole loukkaantunut käydessään metsässä", Yuzu sanoi. Hän kuulosti yhä huolestuneelta.
"Se olikin toinen asia, josta halusin puhua teille. Tuon piirrustuksen toiselle puolelle on piirretty kuva siitä paikasta, jossa silminnäkijöiden kimppuun on hyökätty. Heidän kimppuunsa on nimittäin hyökätty juuri tuota piirustusta esittävässä paikassa. Seuraava päätelmäni on vain oletus:
"Ehkä silminnäkijät saapuivat sellaiselle alueelle metsässä, jolle heidän ei haluttu saapuvan, ja heidän kimppuunsa hyökättiin juuri sen takia", Natsuki sanoi.
"Ehkä", Yuzu sanoi, ja käänsi sivua nähdäkseen hyökkäyspaikasta piirretyn kuvan:
"Miksi epäilet sellaista?"
"Silminnäkijät sanoivat niin, että heidän kimppuunsa hyökättiin heidän ollessaan metsässä. Heidän kimppuunsa ei ole hyökätty metsän millään muulla tämän kylän lähellä olevalla alueella. Ehkä metsässä onkin jotain, joka halutaan salata muilta", Natsuki sanoi.
"Ehkä", Yuzu sanoi mietteliäänä.
"Näyttääkö tuo paikka teidän mielestänne tutulta?" Natsuki kysyi.
"Kyllä. Käyn siellä silloin tällöin poimimassa karhunvatukoita, mutta en ole koskaan nähnyt siellä mitään epäilyttävää", Yuzu sanoi. Hän laittoi lehtiön takaisin pöydälle.
"Vai sillä tavalla?" Natsuki kysyi poimien lehtiön. "Miksi tämän kuvan kivessä on miekan kuvio?"
"Isoäitini kertoi minulle joskus sen, että kun Tatsuya karkasi kotoaan riideltyään vanhempiensa kanssa jostain, niin hän yöpyi joskus metsässä. Hänen huhuttiin löytäneen, tai rakentaneen metsään salaisen piilopaikan. Hän oli jopa kaivertanut miekkojen kuvioita joihinkin kiviin merkiten mahdollisen reitin piilopaikalleen. Hän oli kuulemma rehennellyt niin yhtenä iltana kapakassa, mutta hän ei kertonut piilopaikkansa sijaintia kenellekkään", Yuzu sanoi. "Isoäitini kuuli tuon äskeisen huhun kyseisen kapakan omistajalta, joka oli aikamoinen lörppäsuu".
"Vai niin?" Natsuki kysyi.
"Jotku kyläläiset luulivat silloin Tatsuyan vain leveilevän piilopaikkaansa koskevilla huhuilla. Jotkut taas ovat yrittäneet löytää kyseisen piilopaikan kuitenkaan onnistumatta siinä yrityksessä. Muuten, näin sinun puhuvan Kimien kanssa pari päivää sitten", Yuzu sanoi Natsukille.
"Niin, sillä ystäväni, ja minä kävimme pari päivää sitten Omoide no shindenissä saadaksemme selville erään, kylämme menneisyydessä tapahtuneen salaisuuden. Se vierailu Omoide no shindenissä vahvisti erään epäilykseni, sillä kyseinen salaisuus koskee minuakin. Siskonikin taisi nimittäin saada kauan sitten kyseisen salaisuuden selville käydessään kauan sitten Omoide no shindenissä", Natsuki sanoi.
"Selvität puheidesi perusteella kyläsi, ja omaa menneisyyttäsi, mutta jotkut salaisuudet voivat olla pelottavia", Yuzu varoitti.
"Tiedän, mutta kyseisen salaisuuden selvittäminen vahvisti epäilykseni todeksi", Natsuki sanoi. "Tästä kylästä ei tainnut tulla Ninja-kylää Tatsuyan tekojen takia, vai mitä?"
"Kyllä. Kyseiset teot salattiin, jotta tämä kylä ei saisi huonoa julkisuutta", Yuzu sanoi.
"Ymmärrän. Kiitos äskeisestä tarinasta", Natsuki sanoi. "Tuota, sanoitte aiemmin eräiden ihmisten pitävän kyseistä tarinaa vain legendana, mutta uskotteko te sen olevan totta?"
"Kyllä", Yuzu sanoi.
"Selvä. Kysyin äskeisen kysymyksen vain siksi, koska halusin kuulla mielipiteenne äsken kertomastanne tarinasta", Natsuki sanoi
"Ymmärrän", Yuzu sanoi hymyillen hieman.
Natsuki, ja Kakashi kumarsivat Yuzulle, ja lähtivät talosta.
Aurinko oli laskemassa.