Tarina: Mahtavan hillerin taru, osa 2: Pakolainen ja ihmisoikeusaktivisti
Luku: 2. Luku Selityksiä ja lisää yllätyksiä
Kirjoittaja: Marre
Ikäraja: K-13
Parit: Draco/Hermione
Tyylilaji: Romance/Drama
Spoiler: Kaikki tähän mennessä julkaistut kirjat OotP mukaan luettuna
Disclaimer: Kaikki oikeudet Harry Potterin hahmoihin kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä vain leikin niillä, enkä saa tästä minkäänlaista taloudellista hyötyä.

AN: Tämä on aika pitkä luku, mutta sen jakaminen kahteen ei oikein tuntunut toimivan ja sitä seuraavasta kohtauksesta halusin ehdottomasti aloittaa taas uuden luvun. Palautetta kerjään tästä polvillani.

Selityksiä ja lisää yllätyksiä

"Draco Malfoy, se olet todellakin sinä", Hermione totesi hämmästyneenä. "Miten ihmeessä sinä olet täällä? Mitä tekemistä sinulla on jästiyliopistolla?"

"Shh... Ei niin kovaa. Ei tätä tarvitse kuuluttaa koko salille. Olisi muutenkin parasta, jos unohtaisit nähneesikään minua. Hauskaa päivänjatkoa!" Drake sähähti ja aikoi taas kääntyä pois.

"Ei niin nopeasti. Minä haluan tietää, miksi sinä olet täällä ja mitä olet tehnyt nämä vuodet." Hermione vaati. "Sinun luultiin kuolleen tai kadonneen lopullisesti."

"Mieleesi ei sitten ole tullut, että minun tarkoitukseni todellakin oli kadota lopullisesti, minkä sinä olet nyt melko lahjakkaasti pilannut, joten, kuten jo sanoin, parasta olisi, että unohtaisit ikinä nähneesikään minua täällä ja häipyisit sinne minne nyt olitkaan menossa." Drake vastasi ja tunsi vanhan Dracon heräävän henkiin jossain sisällään. Mikä tuo kuraverinen rohkelikko oli vaatimaan häneltä, Malfoylta, yhtään mitään?

"Turha toive. Minä todellakin haluan tietää, miksi olet täällä ja missä olet ollut." Hermione tuhahti ja katsoi vaaleaa miestä tiukasti silmiin. Tämä oli muuttunut sitten kouluaikojen. Hän näytti rennommalta kuin ikinä Tylypahkassa. Muutenkin ulkonäön muutos oli silmiinpistävä. Laihasta pitkästä pojasta oli kasvanut lihaksikas, joskin edelleen solakka mies. Vaaleissa hiuksissa oli kullanvärisiä raitoja oletettavasti väripurkin jäljiltä. Kasvonpiirteet olivat muuttuneet vahvemmiksi ja naamaa ei enää koristanut ikuinen ruman ylimielinen virnistys. Paljon oli kuitenkin vielä samaakin. Silmät olivat harmaat ja kasvot kapeat ja terävät. Ilmekin oli lähes yhtä vihamielinen, kuin silloin joskus kauan sitten koulupoikana. Koulupoika Hermionen edessä seisova mies ei kuitenkaan enää ollut. Silmät kavalsivat sen. Ne olivat kokeneet ja kyyniset ja muistuttivat Hermionea miehen isän silmistä. Päällään miehellä oli tavalliset muodikkaat ja pukevat jästivaatteet. Itse asiassa häntä olisi voinut pitää hyvännäköisenä. Objektiivisesti arvioiden hän oli komea, melkeinpä kaunis nuorukainen. Ajatus ei ollut ikinä aiemmin tullut Hermionen mieleen, mutta nyt hän muisti, että jo kouluaikoina jotkut tyhjäpäisimmistä tytöistä olivat luoneet kaipaavia katseita Malfoyn perään. Pojan sisimmän rumuus oli vain kätkenyt ulkoiset avut Hermionen näkyvistä. Nyt kun asiaa ajatteli, niin eihän hyvä ulkonäkö mikään ihme ollutkaan. Narcissa oli ollut seurapiirikaunotar ja omaa sukuaan Musta ja Mustat olivat aina olleet tunnettuja ennen kaikkea kauneudestaan ja Malfoyitkaan eivät perinteisesti rumia olleet.

"Hyvä on. Mutta ei täällä ja jos kerron, saat pitää kuulemasi omana tietonasi", mies myöntyi kääntäen katseensa pois toisen haastavasti tuijottavista silmistä. Ehkä hänen onnistuisi vakuuttaa Granger, että olisi kaikkien etu, että hänen olinpaikkansa pysyisi salaisuutena.

Miehen vastaus ravisteli Hermionen irti hakoteille eksyneistä ajatuksista ja hän värähti inhosta tajutessaan ajatelleensa Draco Malfoyta komeana miehenä. Toisaalta… Hän oli aina ylpeillyt älyllisellä rehellisyydellään ja hän ei voinut kieltää, että Draco Malfoysta oli kasvanut mies, jota ei voinut pitää vastenmielisen näköisenä. Eihän sen tosiasian myöntäminen tarkoittanut, että hänen pitäisi pitää miestä muuten yhtään vähemmän vastenmielisenä… Ja taas hänen ajatuksensa harhailivat. Se ei käynyt päinsä. Hän halusi selvittää miehen katoamisen arvoituksen ja jos hän antaisi ajatustensa harhailla tällä tavalla, mies pitäisi häntä pilkkanaan. Oli syytä muistaa, että tämä oli varteenotettava vastus älyllisellä tasolla ja selvästi haluton antamaan Hermionen haluamia tietoja.

"Minä en lupaa mitään, mutta suostun kuuntelemaan perustelusi sille, miksi en kertoisi asiasta kaikille ja jos ne ovat hyvät, niin olen hiljaa, vaikka ministeriö olisi varmasti kiinnostunut kuulemaan, missä sinä nykyisin vietät aikasi ja mitä tehden", Hermione uhkasi.

"Hyvä on. Tavataan tuossa tämän kadun varrella sijaitsevassa ravintolassa tänään kahdeksalta ja kerron sinulle kaiken." Drake myöntyi.

"Älä unta näe. Tyhmäksikö sinä minua luulet?" Hermione tyrskähti. "Minä en todellakaan päästä sinua näkyvistäni, jotta voisit kadota lopullisesti. Jos et muista, niin minä tutustuin jo 11-vuotiaana Tylypahkan ekaluokkalaisena sinun taipumukseesi unohdella sovittuja tapaamisia."

Drake ei pystynyt estämään pientä virnistystä kohoamasta huulilleen. Sitä oli kannattanut yrittää, mutta nyt ei kai auttanut kuin taipua. Ainahan hän voisi kadota uudelleen, jos Granger hälyttäisi ministeriön hänen peräänsä. Oikeastaan hän oli aina halunnut tutustua Australiaan…

"Juo kahvisi, niin lähdetään kävelylle lähipuistoon. Siellä on muutama suojaisa penkki, jonne voimme mennä juttelemaan." Hän komensi.

-

"Istutaan tuonne, siellä on rauhallista ja kukaan ei pääse salakuuntelemaan meitä", Drake ehdotti osoittaen pienen tekolammen rannalla olevaa puistonpenkkiä. "Tähän aikaan puisto on vielä ihan turvallinen paikka oleilla, vaikka pimeän aikaan tänne ei kannata tulla."

"Mitä pelättävää sinulla olisi? Onhan sinulla sauvasi. Jopa sinun taidoillasi pitäisi pystyä puolustautumaan jästeiltä", Hermione tuhahti.

"Minä en nykyisin kanna taikasauvaa mukanani, enkä käytä sitä muutenkaan." Drake kertoi saaden naisen silmät laajenemaan hämmästyksestä.

"Miksi ihmeessä?" Hän kysyi.

"Se on pitkä juttu, mutta minä olen valinnut elämän jästinä jästimaailmassa. Sitä Draco Malfoyta, joka aikanaan lähti Britanniasta, ei enää ole. En käytä enää edes sitä nimeä."

"Mitä nimeä sinä sitten käytät ja kuka olet nykyisin? Ja miksi kaikista ihmisistä juuri sinä haluaisit elää jästinä? Vai etkö enää kykene taikomaan?" Kysymyksiä pulpahteli Hermionen mieleen.

"Minun nimeni on David Malcolm, mutta minua kutsutaan Drakeksi. Olen syntyjäni varakkaasta brittiperheestä ja käynyt siellä kouluni suuressa Lontoolaisessa yksityiskoulussa, jonka arkistot valitettavasti paloivat valmistumistani seuranneena kesänä. Vanhempani ovat kuolleet ja minulla ei ole läheisiä sukulaisia. Päätin, että haluan opiskella nimenomaan amerikkalaisessa yliopistossa ja tulin tänne suorittamaan tutkintoni. Valmistun pian kauppatieteiden MBA:ksi ja työskentelen New Yorkilaisessa konsulttitoimistossa. Siinä kaikki lyhykäisyydessään." Drake kertoi.

"Mutta miksi? Minä en käsitä." Hermione kysyi entistä enemmän hämmentyneenä. Tämä ei todellakaan kuulostanut hänen tuntemaltaan Draco Malfoylta.

"Miksi ei? Mitä minulla oli jäljellä velhomaailmassa? Minun maailmani ja ihmiseni oli tuhottu. Minulla ei ollut jäljellä sukulaisia eikä ystäviä. Omaisuuteni säilyi vain Dumbledoren ansiosta. Jos olisin jäänyt, olisin joutunut olemaan ainaisesti varpaillani ministeriön suhteen ja vain Dumbledoren tahto olisi pitänyt ministeriön rakkikoirat poissa kimpustani." Drake totesi hieman katkerasti katsellen lammella uiskentelevia sorsia. "Miksi minä olisin jäänyt. Ei minulle ollut tarjolla minkäänlaista elämisenarvoista elämää. Eivät kaikki halua elää teidän pienessä rohkelikkoparatiisissanne!"

Drake kääntyi katsomaan keskustelukumppaniaan. Hän oli olettanut tämän näyttävän hämmästyneeltä, järkyttyneeltä ja loukatulta, mutta itse asiassa nainen näytti enemmänkin miettiväiseltä eikä edes erityisen yllättyneeltä.

"Minä taidan ymmärtää. Mutta miksi aloit jästiksi? Olisithan sinä voinut vaihtaa vain maata. Monet pakenivat muihin maihin."

"Mitä minä sielläkään olisin tehnyt? Minä en takuulla ole kovin suosittu pakoon päässeiden kuolonsyöjien ja muiden Voldemortin kannattajien keskuudessa. Sitä paitsi se olisi ollut aika säälittävää. Roikkua jossakin sellaisessa, joka on jo tuhoutunut ja jonka jäänteet enää odottavat lopullista armoniskua." Drake tuhahti.

"Mutta entä sinun velvollisuutesi muita kohtaan? Onko sinulla mitään käsitystä, kuinka vaikeaa elämä on jäljelle jääneille luihuisaristokraateille? Ministeriö keksii yhä uusia pimeydensuojalakeja, jotka ajavat heitä entistäkin ahtaammalle. Sinun entiset ystäväsi, tuttavasi ja tupatoverisi elävät kadulla ja näkevät nälkää. Orpojen lasten olot ovat vielä pahemmat. Eikö sinun pitäisi olla siellä auttamassa heitä? Sinulla on valtava omaisuutesi jäljellä, voisit auttaa sillä monia, jotka todella apua tarvitsisivat." Hermione väitti muistaen Iskunkiertokujan haisevat ja pimeät loukot, jossa niin moni entinen aristokraatti nyt eli.

"Ja mitä luulet, että jäämiseni olisi auttanut? Tähän mennessä ministeriö olisi keksinyt keinon takavarikoida omaisuuteni ja tuskin edes Dumbledoren vastarinta olisi auttanut. Todennäköisesti olisin itsekin jo vankilassa." Drake naurahti katkerasti. "Älä luule, että en yhtään tiedä, mitä siellä tapahtuu. Asianajajani pitävät minua ajan tasalla tärkeimmistä asioista."

"Sitä paitsi mikä velvollisuus minulla on auttaa heitä? Kun Voldemortille selvisi, että olen vakooja, he olivat oikein innokkaita kiduttamaan minua? Miksi minun pitäisi nyt auttaa heitä?" Drake kiihtyi puhuessaan.

"Minä kun luulin, että se oli etuoikeuksiesi kääntöpuoli. Malfoyiden velvollisuus." Hermione piikitti.

"Ehkä se olisikin ollut Draco Malfoyn velvollisuus, mutta kuten sanoin, ei häntä ole enää olemassa. Drake Malcolm on mukavan keskiluokkainen ja hänellä ei ole tuollaisia aristokratian velvollisuuksia. Hän saa itse valita vapaasti, mitä elämällään tekee." Drake puolustautui.

"Kyse onkin siis vastuuttomuudesta ja pelkuruudesta. Se taitaa olla yhteistä niin Draco Malfoyille kuin Drake Malcolmille." Hermione tuhahti ajatellessaan Blaise Zabinia, joka oli uhrannut omaisuutensa omiensa auttamiseen, vaikka ei ollut ikinä kuulunutkaan Voldemortin puolelle.

"Sinä et ymmärrä mistään mitään. Tule tänä iltana tähän baariin, niin esittelen sinulle elämääni." Drake sanoi ojentaen käyntikorttinsa, jonka toiselle puolelle hän kirjoitti kantapaikkansa osoitteen.

-

Hermione katseli epäröiden ympärilleen. Malfoyn, vai mikä Malcolm hän nyt väittikään nykyisin olevansa, antama osoite oli selvästi homobaari ja asiakaskunta koostui käytännössä kokonaan miehistä. Oliko mies antanut hänelle tahallaan väärän osoitteen? Pitäisikö hänen kuitenkin mennä käymään sisällä katsomassa? Eihän hän lopultakaan tiennyt, oliko Malfoy homo vai hetero. Sitä paitsi kun hän oikein mietti, hän oli muistavinaan, että kouluaikoina Malfoyn oli huhuttu tapailevan sekä tyttöjä että poikia. Ja olihan tämä joka tapauksessa ollut Voldemortin rakastaja, joskaan se tuskin kertoi suurempia Malfoyn omista intresseistä.

Hermione työntyi sisään pubiin. Se ei poikennut tavallisista pubeista lopultakaan merkittävästi muuten, kuin että lähes kaikki asiakkaat olivat miehiä. Hermione tunsi olonsa hieman orvoksi, mutta päätti kuitenkin tarkastaa, oliko Malfoy paikalla vai ei. Pian hän huomasikin Malfoyn vaalean pään biljardipöydän luona. Hän keskittyi juuri lyömään, mutta yksi hänen seurassaan olevista miehistä sai koko neljän miehen porukan nauramaan ja Malfoykin nousi pystyyn nauraen, sanoi jotain vitsailleelle miehelle, hörppäsi tuopistaan ja kumartui uudestaan tähtäämään palloa.

Hermione pysähtyi tarkkailemaan seuruetta hänet katseilta suojaavan pylvään takaa. Vaalea ystäviensä kanssa pelleilevä ja naurava mies ei todellakaan näyttänyt siltä vihamieliseltä ja ynseältä pojalta, jonka hän oli tuntenut ja jota hän oli vihannut. Ehkä mies todellakin oli löytänyt jotain uutta ja arvokasta jästimaailmasta.

Hermione vakoili seuruetta uteliaana, mutta pian Malfoy ilmeisesti tunsi tuijotuksen itsessään, sillä hän nosti katseensa etsien tuijottajaa ja huomatessaan Hermionen viittasi tätä tulemaan lähemmäs.

"Päätit sitten tulla", hän sanoi, kun Hermione pääsi kuuloetäisyydelle.

"Luulitko, että en tulisi? Niin vähällä et minusta pääse. Haluan todellakin tietää, miksi niin suuri muutos." Hermione valitsi sanansa huolella, koska ei tiennyt, kuinka paljon Malfoyn ystävät tiesivät miehestä ja tämän taustasta.

"Sinulla olikin aina pahanlainen pakkomielle löytää ratkaisu kaikkiin arvoituksiin." Mies naurahti rypistäen otsaansa varoittavasti. Hermione ymmärsi viestin. Seurueen muut jäsenet eivät tienneet Malfoyn taustasta.

"Saanko esitellä nämä herrasmiehet? Steve, Rick ja Martin, minun kavereitani. Tässä on vanha vihamieheni kouluajoilta, Hermione Granger. Jouduimme aikanaan kärsimään toisiamme 7 pitkää vuotta. Tapasimme tänään sattumalta koululla ja hän ei suostu ymmärtämään, miksi olen päättänyt jäädä tänne Yhdysvaltioihin ja haluaa selityksen asiasta kotiin vietäväksi kaikille vanhoille koulututuille ja muille minut ja perheeni tunteneille." Drake esitteli sarkastinen virne suupielessään.

Hermione ei voinut kuin tervehtiä kohteliaasti, käydä hakemassa itselleenkin kaljan ja sulautua joukkoon. Ilta oli mukava. Varsinkin Steve oli mahtava seuramies ja viihdytti Hermionea kertomuksilla siitä, millaisiin huvittaviin kulttuurieroista joutuviin selkkauksiin brittiläinen 'Drake' oli aluksi joutunut muutettuaan Yhdysvaltoihin. Kuunnellessaan tarinoita Hermione oli helpottunut siitä, että Steve ei mitä ilmeisimmin tuntenut Britanniaa kovin hyvin, vaan oli sujuvasti olettanut Malfoyn kaikkien kommellusten johtuvan vain maiden välisistä kulttuurieroista.

Hermione huomasi, että hänen ensivaikutelmansa oli pitänyt paikkansa. Malfoy selvästi viihtyi näiden miesten seurassa, oli rento, hauska ja sanavalmis. Hänen huumorinsa oli hieman sarkastista ja toisinaan purevaa, mutta hän ei ollut varsinaisesti ilkeä tai pahantahtoinen jollaisena Hermione oli hänet tottunut tuntemaan.

Lopulta Malfoy ilmoitti ystävilleen, että hän ja Hermione lähtisivät nyt. Hän halusi näyttää naiselle vielä jotain. He ottivat taksin Malfoyn asunnolle. Mies asui mukavan ja arvostetun näköisessä talossa, jossa oli näin myöhään illallakin ovimies. Hermione olikin kuullut, että New Yorkissa suuressa osassa kalliita ja hyvämaineisia asuma-alueita oli kerrostaloissa vartiointi järjestetty ovimiesten avulla. Ilmeisesti Malfoy ei vetäytyessään velhomaailmasta ollut samalla jättänyt omaisuuttaan taakseen.

Hetken Hermione epäili olisiko hänen viisasta suostua menemään kahdestaan vanhan vihamiehensä asuntoon, mutta sitten hän muisti, että mies oli sanonut, että ei enää kantanut taikasauvaansa. Eikä se olisi mihinkään miehen vaatteisiin piiloon mahtunutkaan. Varmuuden vuoksi Hermione tarkisti, että hänen oma sauvansa oli nopeasti saatavana, jos Malfoy kuitenkin yrittäisi jotain.

Sisällä asunnossa sisustus oli moderni ja minimalistinen ja asunto oli huomattavan siisti yksin asuvan miehen kodiksi. Huoneisto oli kieltämättä tyylikäs, mutta samalla se oli kaukana siitä, miltä Malfoyn kotikartano tai Luihuisten oleskeluhuone oli näyttänyt. Malfoy meni hakemaan heille viiniä ja sillä välin Hermione kierteli asunnon suurta oleskelutilaa, joka jatkui suuremmitta väliseinittä sekä keittiöön että makuuhuoneeseen. Yhdellä seinällä oli ryppäänä kehystettyjä mustavalkoisia valokuvia. Osassa Malfoy oli yksin tekemässä erilaisia asioita ja muutamassa hän oli Hermionen tänään tapaamien miesten seurassa ja niistä useissa mukana oli vielä viideskin mies. Selvästi Malfoyta vanhempi, isokokoinen, itsevarman ja käskevän näköinen komea mies. Seinällä oli myös yksi kuva tästä vanhemmasta miehestä yksin ja useampia, joissa hän oli kahdestaan Malfoyn kanssa. He näyttivät hyvin läheisiltä. Oliko hän Malfoyn kumppani? Asunnossa ei kuitenkaan vaikuttanut asuvan muita Malfoyn lisäksi.

Hermionen miettiessä asiaa, Malfoy tulikin jo hänen viereensä seisomaan tuoden Hermionelle viinilasin. Mies näytti arvaavan, mitä Hermione oli ajatellut.

"Hän on Mike. Me olimme yhdessä pitkään, mutta erosimme jokin aika sitten ja hän muutti länsirannikolle. Hän on täällä ainoa, joka tietää, että olin ennen velho." Mies kertoi.

"Mitä tarkoitat, että olit? Etkö enää kykene taikuuteen?" Hermione uteli.

"Ei, ei. En minä sitä tarkoittanut. Kyllä minä edelleen pystyn siihen mihin ennenkin, tosin tarkkuus ja hienommat vivahteet voivat olla hieman ruosteessa harjoituksen puutteen vuoksi. Minä vain olen valinnut taikuudettoman elämän. Eipä ainakaan tarvitse huolehtia paikallisista jästisuojalaeista ja siitä, että joku sattuisi näkemään jotain, mitä ei pitäisi." Drake vastasi.

"Sinä olet todella muuttunut paljon." Hermione ei voinut olla toteamatta. "Mikä sinut muutti?"

"Jos sotaa ja sitä, mitä minun ihmisilleni ja maailmalleni tapahtui, ei oteta lukuun? Siinä tapauksessa vastaus on kai Mike." Drake naurahti muistellen. "Tapasin hänet vuosi tänne tuloni jälkeen hölmöiltyäni ensin aikani. Hän ihastui minuun ja oli tarpeeksi pitkäpinnainen kestääkseen minua ja tarpeeksi vahva pitääkseen minut kurissa. Hän opetti minulle paljon uutta niin itsestäni, ihmisistä kuin maailmastakin. Kuten ehkä huomasit, minulla on nykyään ihan oikeita ystäviäkin, jotka pitävät minusta aidosti. Vähän eri juttu kuin Crabbe ja Goyle."

"Ehkä se johtuu siitä, että et kohtele heitä kuin Crabbea ja Goylea. Miten sinä siitä tavasta pääsit eroon?" Hermione huomautti purevasti.

"Mike olisi antanut minulle kunnolla selkään, jos olisin käyttäytynyt samalla tavalla ystäviäni kohtaan, kuin aikanaan Crabbea ja Goylea", Drake naurahti.

Hermionekin naurahti, mutta päätti olla tarkistamatta, että olihan kyse vain kielikuvasta. Jos ei, niin mitä se oikeastaan hänelle kuului. Sitä paitsi tuskinpa muutama kunnon selkäsauna olisi Malfoylle pahaa tehnyt. Sen sijaan hän vaihtoi puheenaihetta.

"Minä en tiennytkään, että sinä olet homo. Muistaakseni useampikin tyttö juoksi perässäsi Tylypahkan aikoihin." Hän totesi.

"Bi. Mutta elämä on paljon helpompaa, kun pitäydyn lähinnä miehissä. Vähemmän hankalia kysymyksiä, vähemmän odotuksia, joita en voi täyttää ja vähemmän muitakin ongelmia." Mies vastasi ja näytti Hermionen mielestä epäilyttävän huvittuneelta. "Mutta entä sinä? Kun nyt näin luottamuksellisiksi on heittäydytty, niin kerro toki mitä sinulle kuuluu. Oletko sinä muuten enää edes Granger? Sinähän muistaakseni seurustelit sodan aikana jonkun kanssa. Ja mitä sinä yleensä teet täällä New Yorkissa?"

Hermionesta tuntui oudolta keskustella sivistyneesti ja ystävällisesti Draco Malfoyn kanssa, mutta kun mies kerran käyttäytyi, ei hän halunnut vaikuttaa yhtään lapsellisemmalta.

"Olen täällä opiskelemassa Columbian kesäohjelmassa ihmisoikeuksiin liittyvää lainsäädäntöä. Valmistun juristiksi Bristolin yliopistosta virallisesti seuraavassa valmistujaisseremoniassa ja tämä ihmisoikeusohjelma vaikuttaa hyödylliseltä tavoitteideni kannalta. Minun unelmani on saada aikaan ihmisoikeuksia ja olentojen oikeuksia kunnioittava perustuslaki velhoyhteisöön ja oikeudenkäyttö muutenkin oikeudenmukaisemmaksi." Hermione kertoi. "Ja nimi on vielä Granger, eikä ole muuttumassakaan. Solon ja minä erosimme jo kolme vuotta sitten."

"Eivät sinun unelmasi ainakaan liian vaatimattomia ole." Drake nauroi. "Saat todennäköisesti elää melko vanhaksi, jos haluat nähdä unelmasi toteutuvan. Toivottavasti olet jo tutkinut Viisasten kiven valmistusmetodeja."

Hermione ei voinut olla nauramatta toisen pilkalle ja kääntyi tönäisemään tätä rintaan nyrkillään. Mies kuitenkin tarttui hänen käteensä ja kosketus tuntui Hermionesta kuin sähköiskulta. Hän veti kätensä niin nopeasti irti, että horjahti. Mies ojensi kätensä tukemaan häntä. Hermionen selälle tukemaan laskeutunut käsi tuntui tulikuumalta ja sai lämpimän aallon kulkemaan Hermionen läpi. Kauhukseen Hermione tajusi olevansa kiihottunut Draco Malfoyn kosketuksesta. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli ottaa jalat alleen, mutta sitten hän tuli vilkaisseeksi miestä vielä kerran. Hän oli ollut oikeassa aiemmin päivällä. Mies oli komea. Tämä myös käyttäytyi aivan eritavalla, kuin se vastenmielinen poika, jonka hän oli tuntenut.

Siitä oli aivan liian kauan, kun Hermione oli viimeksi ollut miehen kanssa. Vakituista suhdetta hänellä ei ollut ollut Solonin jälkeen ja tilapäissuhteet hänen oli täytynyt etsiä jästimaailmasta. Velhomaailma oli aivan liian pieni, että siellä olisi voinut harrastaa tilapäissuhteita ilman pahoja jälkipuheita ja juoruja. Silti ajatuskin sänkyyn menosta Draco Malfoyn kanssa oli naurettava.

Mutta toisaalta. Malfoy todellakin näytti hyvältä. Tämän katseesta saattoi lukea halua ja huvittuneisuutta, lempeää ivaa ja haasteen. Mies haastoi häntä uskaltamaan, kokeilemaan. Ja hitot! Ehkä muutama tuoppi ja viinilasillinen tekivät hänet uhkarohkeaksi, mutta mitä väliä sillä olisi. Kyse olisi yhdestä yöstä ja kukaan ei saisi koskaan tietää. Malfoy ei kertoisi kenellekään ja vaikka kertoisikin, niin kuka häntä uskoisi. Sitä paitsi hän palaisi Britanniaan ja velhomaailmaan ja Malfoy taas aikoi mitä ilmeisimmin jatkaa piilotteluaan Yhdysvalloissa ja jästien parissa. Sitä paitsi hän muisti, miten muutamat puuskupuhtytöt olivat juoruilleet siitä, kuinka hyvä Malfoy oli sängyssä. Ehkä nyt oli hänenkin aika ottaa asiasta selvää.

Päätöksensä tehtyään Hermione painautui lähemmäs miestä ja suuteli tätä suoraan suulle ja antoi johdattaa itsensä kohti makuuhuonetta ja sänkyä.

AN2: Tuntuivatko hahmot OOC:lta? Haluaisin puolustautua. Hermione ja Draco eivät ole enää teinejä, vaan n. 24-25-vuotiaita nuoria aikuisia. He ovat oppineet kouluaikojen jälkeen paljon. He osaavat hillitä itsensä ja käyttäytyä kohteliaasti silloinkin, kun ei aina niin huvita. Mitä tulee sänkyyn menoon, niin he ovat tarpeeksi vanhoja tietämään, että seksi ja rakkaus eivät aina liity toisiinsa ja sänkyyn voi jonkun kanssa mennä vain siksikin, että tekee mieli, ilman sen suurempia sitoumuksia ja seksikumppanistaan ei aina tarvitse edes välttämättä pitää ihmisenä. Minä en ole ikinä nähnyt Hermionea tai Dracoa romanttisina henkilöinä, ennemminkin pragmaatikkoina ja sellaisille 24-vuotiaille sinkuille seksi ei yleensä ole "suuri rakkauden mysteeri", uskokaa pois.