Tarina: Mahtavan hillerin taru, osa 3: Malfoyn herra
Luku: 3. luku, Muistojuhla

Kirjoittaja: Marre
Ikäraja: PG-13
Parit: Draco/Hermione, Post-Hogwarts
Tyylilaji: General/Drama
Spoiler: Kaikki tähän mennessä julkaistut kirjat OotP mukaan luettuna
Disclaimer: Kaikki oikeudet Harry Potterin hahmoihin kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä vain leikin niillä, enkä saa tästä minkäänlaista taloudellista hyötyä.

AN: Anteeksi, tiedän, että tämän kirjoittaminen kesti sietämättömän kauan, mutta saatte nyt samalla sitten koko lopputarinan, sillä tämä on viimeinen luku ja postitan epiloginkin heti tähän perään. Kommentteja otan ilolla vastaan!

Muistojuhla

Suuri Sali oli lähes tungokseen asti täynnä. Ainoastaan luihuisten osassa salia oli tilaa. Muistojuhlan aikuiset vieraat olivat jakautuneet pöytiin sen mukaan, mihin tupaan he itse olivat aikanaan kuuluneet tai missä tuvissa heidän lapsensa olivat. Hermione oli kuitenkin päättänyt olla tunkematta itseään ääriään myöten täynnä olevaan rohkelikkojen pöytään, jota Harry ja Ginny Potter hallitsivat. Sen sijaan hän oli asettunut kahden vanhimman lapsensa viereen luihuisten pöytään vastapäätä ystäväänsä Blaise Zabinia. Hänellä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia varata vierestään ylimääräistä paikkaa miehelleen, joka oli halunnut saapua paikalle jästivanhempien kanssa. Luihuisia oli nykyisin muutenkin vähemmän kuin muiden tupien oppilaita, entisiä luihuisia ei Zabinin lisäksi ollut paikalla montaakaan ja nykyisten luihuislapsien vanhemmat eivät joko olleet tulleet paikalle tai istuivat muiden tupien pöydissä, jos olivat itse kuuluneet niihin tai heidän muita lapsiaan kuului niihin. Velhomaailman kahtiajako voittajiin ja häviäjiin oli äärettömän helppo havaita tässäkin juhlassa.

Draco oli välttämättä halunnut saapua jästivanhempien kanssa. Hermione ei täysin käsittänyt miksi, mutta hän oli varma, että hänen miehensä oli suunnitellut asian tarkasti. He olivat puhuneet asiasta pitkään ja tavallaan Hermione oli tyytyväinen, että Draco oli päättänyt palata velhomaailmaan. Se saattaisi todellakin olla paras vaihtoehto niin heidän lastensa kuin koko velhomaailman kannalta. Toisaalta se kuitenkin tekisi asiat monimutkaisemmiksi ja toisi aivan uusia vaaroja paitsi Dracon, niin myös hänen itsensä ja heidän lastensa elämään.

Kun jästit astuivat rykelmänä Suureen saliin, ei Dracoa näkynytkään heidän joukossaan. Hermione huomasi pettymyksen häilähtävän kahden nuoremman tyttärensä kasvoilla ja kaksosetkin näyttivät hetken miettiviltä, ennen kuin pieni virnistys nousi molempien kasvoille. He olivat tajunneet saman minkä Hermionekin. Tietenkään Draco ei kävelisi noin vain sisään saliin äimistelevien jästien joukossa, vaan aikoi tehdä paljon näyttävämmän entreen.

Kauan heidän ei tarvinnutkaan odottaa. Dumbledore ehti toivottaa vieraat lyhytsanaiseen tapaan tervetulleiksi ja Cho Chang oli juuri aloittanut puheensa, kun salin ovet levähtivät auki ja Draco käveli sisään pää pystyssä, tyynen ja täydellisen itsevarman näköisenä. Hermione keskittyi tarkkailemaan ihmisten kasvoja. Ensin näkyi muutamia kulmienrypistyksiä röyhkeälle jästimiehelle ja joku jopa mutisi jotain partaansa. Samaan aikaan ensimmäiset jo tunsivat tulijan. Blaise Zabini unohtui hetkeksi tuijottamaan tulijaa suu auki, Severus Kalkaros nousi seisomaan, Minerva McGarmiwa kalpeni ja veti syvään henkeä ja Albus Dumbledoren silmät alkoivat tuikkia tavallistakin enemmän. Draco pysähtyi keskelle salia ja kumarsi pääpöydälle ja tervehti siinä istujia.

"Dumbledore, rouva Ministeri, hyvät naiset ja herrat. Anteeksi, että olen hieman myöhässä. Minun täytyy sanoa, että täällä mikään ei ole muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa", Draco huomautti hieman ivallisesti sanojaan venytellen. Nyt monet muutkin tajusivat kenestä oli kyse. Koko sali tuntui mykistyvän hetkeksi ja Hermione huomasi tietyllä tyydytyksellä, että Harry Potterkin haukkoi henkeään ja hänen silmänsä tuntuivat olevan pullistumaisillaan päästä. Hiljaisuutta kesti muutama sekunti ennen kuin se katkesi pienen tytön huudahdukseen Rohkelikko-pöydästä. "Isi", tyttö huusi ja ryntäsi kohti keskellä salia seisovaa miestä ja tämä tuntui murtavan padot ja puhkesi valtava meteli, kun ihmisiä nousi seisomaan ja kaikki puhkesivat yhtä aikaa puhumaan, jotkut suorastaan huutamaan. Pieni Alhena Granger Malfoy roikkui jo isänsä kaulassa.

Dracon ja Hermionen muut lapset seurasivat pikkusisarensa esimerkkiä huomattavasti hillitymmin, kun he nousivat pöydistään ja kävelivät tervehtimään isäänsä. Hermionekin oli nousemassa, kun Blaise tarttui hänen hihaansa ja sanoi ihmetystä ja ihailua äänessään: "Voi hemmetti Hermione, te todellakin veitte minua täysin 6-0." Hermione vain virnisti vastaukseksi ja käveli sitten miehensä vierelle ottamaan vastaan sen, mitä tuleman piti.

Hermionen ehtiessä Dracon luo tämä oli jo tervehtinyt vanhempiakin lapsiaan halaamalla nopeasti Vegaa ja koskettamalla kevyesti Shaulan poskea ja Antarin olkaa. Hermionelle hän kumarsi kevyesti ja tarjosi käsivartensa, kuten aristokratialla oli pitkään ollut tapana aviopuolisoa julkisilla paikoilla tervehtiä. Sen jälkeen Draco hätisti lapset takaisin omille paikoilleen ja johdatti Hermionen tapaamaan pääpöydän väkeä. Ensiksi he pysähtyivät Dumbledoren eteen. Vanha rehtori näytti äärettömän huvittuneelta asioiden saamasta käänteestä.

"Päätit sitten palata omaehtoisesta maanpaostasi, Draco. Tervetuloa!" vanhus huomautti naurua äänessään.

"No mutta kiitoksia rehtori. Aina yhtä miellyttävää olla täällä takaisin", Draco iski takaisin.

Seuraavaksi he siirtyivät tervehtimään Severus Kalkarosta, joka tervehti heitä niukalla nyökkäyksellä.

"Oli jo aikakin", oli hänen ainoa kommenttinsa.

"Siltähän tuo näyttää", oli yhtä niukka vastaus.

Sitten Draco pysähtyi mittailemaan Cho Changia katseellaan.

"Kuulin, että sinusta on tullut uusin taikaministeri. Pitäisikö onnitella vai pahoitella?" Draco kysyi matalalla äänellä.

Vihdoin Chokin sai äänensä takaisin, mutta kohdisti hieman jäiset sanansa Hermionelle:

"Et sitten edes vihjaissut mitään minulle?"

Ennen kuin Hermione ehti vastaamaan, Draco vastasi hänen puolestaan.

"Ja olisi pilannut näin hienon yllätyksen. Älä nyt viitsi!" hän virnisti.

-

Juhlat olivat kaksipäiväiset ja seuraavan päivän ohjelmassa oli vanhempien tutustumista lastensa koulutyöhön ja Puuskupuhin ja Rohkelikon välinen huispausottelu. Edellisen illan juhlaan Draco Malfoy oli ilmestynyt vielä puoliksi Drake Malcolmina, jästien seurassa ja pukeutuneena jästivaatteisiin. Seuraavana aamuna ei Drakesta kuitenkaan ollut enää jälkeäkään, vaan Draco Malfoy asteli aamiaiselle sormenpäitään myöten velhoaristokraattina. Hän oli pukeutunut ylelliseen ja traditionaaliseen tummaan kaapuun, hänen liikkeensä olivat hallittuja ja rauhallisia, hän kantoi näyttäviä hopeisia koruja ja tervehti ympärillään hyöriviä ihmisiä armollisesti nyökkäillen.

Monet vanhat tuttavat ja koulutoverit pyrkivät hänen puheilleen, mutta hänen vastauksensa heidän uteluihinsa olivat niin ympäripyöreitä, että kenellekään ei oikein selvinnyt, mitä hän suunnitteli. Ihmisten suhtautuminen hänen paluuseensa vaihteli. Jotkut olivat avoimen vihamielisiä, jotkut pelokkaita, jotkut uteliaita, useammat pyrkivät peittämään tunteensa ja jotkut olivat avoimen kunnioittavia. Draco itsekin ihmetteli, kuinka paljon hänen sormeensa ensimmäistä kertaa pistämä Malfoyn sinettisormus tuntui edelleen herättävän kunnioitusta ja vetävän huomiota puoleensa. Ehkä menneisyys ei ollutkaan niin kuollut kuin hän oli kuvitellut.

-

Draco Malfoy käveli saastaisella kadulla. Hänen teki lähes pahaa katsella sitä todellisuutta, jossa hänen ihmisensä nykyään elivät. Kaikkialla oli likaista ja pimeää, ihmiset näyttivät toivottomilta ja apaattisilta ja hyvin hyvin vihamielisiltä. Siihen täytyi tulla muutos, hän päätti mielessään. Hän tekisi kaikkensa, että nämä ihmiset löytäisivät vielä ylpeytensä ja loistonsa. Ensimmäisen askeleen siihen tavoitteeseensa hän oli ottanut paria päivää aiemmin Tylypahkassa. Nyt oli toisen askeleen aika. Hän oli laskenut, että pari päivää olisi juuri oikea aika odottaa ennen toista siirtoa. Tieto hänen paluustaan oli levinnyt jokaisen korviin ja moni oli ehtinyt huolestua, mutta vielä ei oltu ehditty suunnitella ja luoda salaliittoja ja vastarintaa hänen suunnittelemaansa vallankeikausta vastaan.

Kävellessään Iskunkiertokujaa pitkin oli helppo huomata, että sana tosiaan oli levinnyt. Ihmiset tuijottivat häntä hämmentyneinä, mutta älysivät sentään väistyä hänen tieltään viipyilemättä jättäen hänelle suoran ja selvän reitin, mihin hän sitten olikaan menossa. Dracolle hänen päämääränsä oli selvä ja tarkkaan harkittu. Iskunkiertokujaa hallitsi nykyään pääasiassa eräs Martin Bletchley niminen nuori koulunsa kesken jättänyt huligaani. Pojalla oli kuitenkin ollut voimaa saada hallintaansa merkittävä osa Iskunkiertokujasta, joten aivan kevyesti häneen ei voinut suhtautua. Sitä paitsi poika oli hyvästä suvusta, joskin jäänyt täysin vaille kasvatusta orpouduttuaan vain parivuotiaana Voldemortin kukistumisen jälkeisissä puhdistuksissa.

Bletchleyn löytäminen ei osoittautunut turhan vaikeaksi, vaan poika joukkoineen majaili juuri siellä, mistä Blaise oli kertonutkin hänen löytyvän. Kun Draco pysähtyi nuoren miehen eteen, tämän jengiläiset piirittivät hänet nopeasti sauvat esiin vedettyinä. Bletchley itse yritti esittää itsevarman välinpitämätöntä, mutta Draco pystyi lukemaan pojan hermostuksen pienenpienistä tahattomista merkeistä. Poika ei selvästikään ollut saanut asiaankuuluvaa kasvatusta, mutta itseoppineeksi tämä oli kyllä hyvä. Pojan silmistä saattoi teeskennellyn välinpitämättömyyden alta lukea älyä ja häikäilemättömyyttä ja Draco tuli nopeasti siihen tulokseen, että tälle pojalle löytyisi kyllä käyttöä. Nyt piti vain tehdä nopeasti ja kerralla selväksi kuka oli kuka.

Draco heilautti kerran sauvaansa ja mutisi aikoinaan Voldemortilta oppimansa kirouksen, joka lennätti Bletchleyn jengiläiset kujaa reunustavien talojen seiniä vasten ja esti heitä liikahtamastakaan samalla, kun heidän sauvansa putoilivat Dracon jalkoihin. Seuraava sauvanheilautus ja valonvälähdys ja Bletchley itse roikkui yhtäkkiä ylösalaisin ilmassa. Draco käveli aivan Bletchleyn eteen hitaan kissamaisesti, otti sauvan tämän jäykistyneestä kädestä ja nosti häntä pelkällä etusormellaan niin, että Bletchleyn kasvot olivat samalla korkeudella hänen omien kasvojensa kanssa ja hän pystyi katsomaan poikaa silmiin. Nyt pojan silmissä näkyi alaston pelko, vaikka poika yritti kuinka peitellä sitä. Juuri sen Draco halusikin nähdä ja hän kasvatti tunnetta pojassa vain tuijottamalla tätä silmiin ja odottamalla.

Lopulta Draco päästi pojan hiljaisuuden piinasta, kallisti hieman päätään ja puhui:

"No niin Martyseni. Kuulin, että sinä olet mielestäsi isokin kiho täälläpäin. Pitääkö paikkaansa?"

Bletchley ei vastannut, vaan yritti taas kasata kasvoilleen ylimielistä ilmettä. Dracolla ei ollut mitään aikomusta antaa pojalle aikaa toipua ja kasata itseään kokoon, vaan hän läimäytti tätä kevyesti poskelle.

"Sinun kasvatuksessasi on tosiaan paljon toivottavaa. On tapana vastata, kun ylempiarvoinen henkilö puhuttelee", hän ilmoitti moittivalla äänensävyllä, jollaista saattaisi kuvitella käytettävän pienen lapsen moittimiseen tämän unohdettua kiittää ruokapöydästä noustessaan.

"Minä hallitsen lähes kahta kolmasosaa Iskunkiertokujasta", poika lähes sylkäisi vastauksensa keräten siihen kaiken rohkeutensa ja uhmansa. Vastaus tuli välittömästi. Draco läimäytti poikaa uudelleen, tällä kertaa takaraivolle.

"Mitä unohtui?"

Edelleen ilmassa pää alaspäin roikkuva poika tuijotti Dracoa hetken suu auki hämmästyksestä. Sitten hän tajusi, mitä vanhempi mies ajoi takaa ja taipui, sillä ei hänellä oikein vaihtoehtojakaan tilanteen huomioon ottaen ollut.

"Minä hallitsen lähes kahta kolmasosaa Iskunkiertokujasta, Sir", hän korjasi.

"No osaathan sinä, kun vähän yrität", Draco kehui. "Asiat kuitenkin muuttuvat nyt hieman. Sinä saat edelleen hallita Iskunkiertokujan pätkääsi, mutta minä päätän, miten sinä sitä hallitset. En tule vaatimaan sinulta kohtuuttomia, enkä puuttumaan toimintasi yksityiskohtiin, mutta kun minä jotain käsken, sinä tottelet ja totteletkin tarkasti. Onko ymmärretty?"

Martin Bletchley ei jaksanut vastustella kuin hetken ennen kuin sulki silmänsä ja veti syvään henkeä ja vastasi: "On ymmärretty, herrani."

Draco heilautti sauvaansa ja Martin seisoi taas tukevasti omilla, kieltämättä hieman vapisevilla, jaloillaan maankamaralla. Vanhempi mies osoitti vielä täydellistä ylemmyyttään taputtamalla Martinin päätä ja sanomalla: "Hyvä poika, niin sitä pitää. Tässä on porttiavain, jolla pääset kahden viikon kuluttua Malfoyn Linnaan. Pidän siellä silloin kokouksen, jossa sinunkin läsnäoloasi tarvitaan. Muista olla kiltti poika siihen asti."

Sen sanottuaan Draco kääntyi ja käveli kaikessa rauhassa pois samaa reittiä kuin oli tullutkin jättäen jälkeensä täysin mykistyneen huligaanilauman. Iskunkiertokujan tiedonvälityksen nopeus tuli taas todistettua, sillä nyt ihmiset väistivät vielä nopeammin ja kauemmas Malfoyn Herran tieltä tämän kulkiessa ohi.

-

Draco Malfoy istui tyytyväisesti huokaisten Linnan kirjaston pehmeään nahkatuoliin viskilasi kädessään. Hänen vaimonsa istui sohvalla vähän matkan päässä syventyneenä kirjaansa. Draco oli juuri saattanut viimeisenkin kokousvieraansa pois saarelta. Luihuisaristokratian kokous oli ollut menestys. Huolellinen valmistelu oli tosiaan kannattanut. Sana oli kiertänyt nopeasti hänen toimistaan Bletchleyn jengin suhteen ja hän oli helposti saanut valtaansa lähes kaikki muutkin pienet ryhmittymät. Vastaan hangoittelijoitakin toki löytyi, mutta kun enemmistö oli voitettu, olisi rippeet vastustuksesta helppo murskata myöhemmin. Samaan aikaan hän oli Hermionen ja Blaisen avustuksella käynyt neuvotteluja Cho Changin kanssa ja kun kokouspäivä koitti, oli hänellä tarjota läsnäolijoille kohtuullinen rauhansopimus Ministeriön kanssa. Pitkät keskustelut Severus Kalkaroksen kanssa olivat taas auttaneet Draco hahmottamaan sitä, mihin suuntaan hänen pitäisi juuri valtaansa ottamaansa luihuisaristokratiaa luotsata. Itse kokouksessakin vanhan liemimestarin puheenvuorot olivat auttaneet suuresti Dracoa saamaan asiat kulkemaan haluamaansa suuntaan.

Rauhansopimus takasi luihuisaristokratialle suojan mielivaltaisilta syytteiltä ja jo vankileireillä viruvillekin oli luvassa uusia, reiluja oikeudenkäyntejä. Myös osia sukujen omaisuuksista saataisiin takaisin. Silti vanhaan asemaan ei ollut paluuta ja kaikki kokoukseen tulleet olivat ymmärtäneet sen. Siksi Dracon markkinoima ajatus siitä, että tosiasiat oli tunnustettava, kerättävä menneisyydestä se, mitä vielä pystyttiin pelastamaan, mutta ennen kaikkea keskityttävä siihen, mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan, oli ottanut tulta alleen. Lyhyesti Draco oli tarjonnut luihuisaristokratialle ajatusta siitä, että kaiken heidän kokemansa epäonnen jälkeen oli aika aloittaa alusta. Keskittyä siihen, mikä oli tärkeää, rakentaa sortunut imperiumi uudelleen peruspalikoista lähtien ja ehkä tällä kertaa välttää ne sudenkuopat, jotka olivat johtaneet heidän maailmansa tuhoon aiemmin. Ja kaikki tämä tietenkin Malfoyn johdolla.