Tarina: Mahtavan hillerin taru, osa 3: Malfoyn herra
Luku: Epilogi

Kirjoittaja: Marre
Ikäraja: PG-13
Parit: Draco/Hermione, Post-Hogwarts
Tyylilaji: General/Drama
Spoiler: Kaikki tähän mennessä julkaistut kirjat OotP mukaan luettuna
Disclaimer: Kaikki oikeudet Harry Potterin hahmoihin kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä vain leikin niillä, enkä saa tästä minkäänlaista taloudellista hyötyä.

AN: Tämä tarina päättyi tähän. Muistuttakaa, että en enää aloita näin isoa projektia. Ainakaan vähään aikaan. Minulla on paljon ajatuksia tähän samaan maailmaan sijoittuvista lyhyistä ficeistä ja niitä varmaan alankin toteuttaa seuraavaksi. Tulossa on ainakin Lucius slashia, Severus angstia, ehkä tarinoita Dracon Amerikan ajoista, pieniä pätkiä Dracon ja Hermionen lasten kohtaloista ja ehkä jotain jopa Martin Bletchleysta, johon olen aika ihastunut. Olisi todella mukavaa, jos viitsisitte antaa tästä palautetta!

Epilogi

Draco Malfoy katseli hieman varautuneiden lapsenkasvojen merta edessään. Hän seisoi Luihuisen oleskeluhuoneessa takan edessä ja valmistautui puhumaan noille hänen eteensä kerääntyneille lapsille. Pääsiäisloman päättymisestä oli kulunut vain pari viikkoa, mutta se ei näyttänyt virkistäneen nuoria luihuisia paljonkaan, vaan oleskeluhuone oli täynnä nuupallaan olevia lapsia. Dracon oma pääsiäinen oli ollut onnistunut. Hän oli esitellyt lapsilleen Malfoyn Linnan ja heidät Linnalle ja Seidalle. Viimeiset joutsenetkin olivat vielä olleet paikalla todistamassa Malfoyn Herran paluuta ja hänen lastensa esittelyä Seidalle. Malfoyn suvulla oli taas tulevaisuus. Nyt olisi Dracon tehtävä saada nämä lapset uskomaan, että heilläkin oli.

Draco antoi katseensa kiertää vielä kerran lapsesta toiseen, rykäisi ja aloitti:

"Hyvää iltapäivää.

Minä olen Draco Malfoy, Malfoyn Herra, kuten jotkut teistä varmaankin tiesivätkin. Te kaikki ette ehkä kuitenkaan tiedä, mitä se tarkoittaa ja vielä harvemmat tietävät, mitä päätettiin jokin aika sitten kokouksessa, johon olin kutsunut edustajia eri luihuisryhmistä ja vanhoista suvuista.

Aloitetaan siitä, mitä ilmaisu Malfoyn Herra tarkoittaa. Monet teistä varmaan tietävätkin, että me Malfoyt olemme jo tuhat vuotta olleet keskeinen osa Britannian velhomaailmaa ja vanhaa aristokratiaa. Monet teistäkin kuuluvat siihen samaan aristokratiaan. Aristokratiaan, jonka sanottiin tuhoutuneen Voldemortin kukistumisen yhteydessä. On totta, että menetimme silloin paljon ja että maailmamme perusteet sortuivat. Hieman siitä olemme saamassa takaisin Ministeriön kanssa tekemämme rauhansopimuksen yhteydessä, mutta paljon on iäksi menetetty. Siitä huolimatta aristokratia ei ole kuollut. Teidän olemassaolonne on siitä tärkein todiste. Niin kauan, kun vanhoille sukunimille löytyy kantaja, ei suku ole kuollut.

Aristokratian olemus ei ole omaisuudessa, ei edes sukujen ikiaikaisissa maissa, se on suvussa itsessään sukupolvien ketjussa. Juuri tämä ketju erottaa aristokratian keskiluokasta ja muista. Meidän isämme ja isoisämme tekivät kohtalokkaan virheen seuratessaan Voldemortia, joka ei ollut aristokratiaa, eikä edes ymmärtänyt aristokratian olemusta. Hänelle kaikessa oli kyse hänestä itsestään. Hän halusi vallan itselleen ja pelkäsi yli kaiken kuolemaa. Hän ei ymmärtänyt jatkuvuutta. Ja juuri se on aristokratian ydin. Kukaan meistä ei elä vain itselleen, me elämme aina myös esi-isillemme ja jälkeläisillemme, sukupolvien ketjulle, suvulle.

Me olemme nyt uuden alun edessä ja te olette sukupolvi, joka päättää aristokratian kohtalosta. Teidän tehtävänne on rakentaa uusi alku muistaen menneiden polvien arvot, uhraukset ja saavutukset, samoin heidän virheensä, samalla muistaen, että te ette rakenna itsellenne vaan tuleville polville. Me olemme nyt lähes maahan lyötyjä, mutta mikään ei saa meitä pysymään maassa. Me emme ehkä itse tule näkemään työmme hedelmiä ja aristokratiaa siinä arvossa, kuin kerran olimme, mutta jälkipolvemme tulevat sen näkemään ja se riittää. Juuri siinä on aristokratian syvin olemus. Me emme elä itsellemme vaan suvullemme.

Miten sitten rakentaa uusi alku, te ehkä kysytte. Tiedän, että tilanne saattaa teistä nyt näyttää toivottomalta. Luihuiset ovat paariakastia, hyvinkään arvosanoin valmistuvat eivät saa töitä ja jos saavat, eivät pysty etenemään urallaan. Suhdeverkostomme, johon olemme niin tottuneet luottamaan, on lähes tuhoutunut, Ministeriössä yhdelläkään luihuisella ei ole mitään mahdollisuutta tehdä kunnollista uraa. Näin on ja se on hyväksyttävä. Mutta mitä luihuisia te olette, jos tyydytte siihen, että läpi ei pääse. Tai jäätte hakkaamaan päätänne toivottomasti seinään, ette te herra varjele mitään rohkelikkoja kai sentään ole? Olkaa luihuisia ja ylpeitä siitä, ajatelkaa kuin luihuiset. Jos läpi ei pääse, niin etsikää kiertoreitti, jos taistelu on toivoton, niin peräytykää ja etsikää keino, jolla voitte saada etulyöntiaseman.

Suorin tie valtaan on ehkä tukossa, mutta kieroteitä on vapaana vaikka kuinka. Ahkeroikaa koulussa, paneutukaa siihen, missä olette hyviä. Hankkikaa valtaa muilla aloilla, muuta kautta. Tehkää itsestänne korvaamattomia oppineita ja tiedemiehiä, taiteilijoita, joiden jalkoihin koko maailma polvistuu, parantajia, joiden apua paatuneinkin luihuisia vihaava keskiluokkainen rohkelikko etsii, kun hätä on suurin. Koko velhomaailman talous on kuralla. Pelastakaa se, hankkikaa itsellenne rahaa ja valtaa sitä kautta, omistakaa velhomaailma. Jos kunnioitettuihin ja menestyviin yrityksiin ei huolita nuoria luihuisia, niin menkää retuperällä oleviin ja tehkää niistä menestyviä tai perustakaa omia. Jos tarve vaatii, niin koukatkaa vaikka jästimaailman kautta. Hankkikaa sieltä koulutusta ja kokemusta ja rahaa ja palatkaa sitten, mutta älkää luovuttako, älkääkä hukatko tavoitetta silmistänne. Ajatelkaa itsenäisesti ja ennakkoluulottomasti, älkää tyytykö tavanomaisuuksiin. Kasvattakaa lapsennekin aristokraateiksi jatkamaan sukunne perinteitä ja työtä. Ja kun meillä taas joskus on tiede, taide, lääkintä ja talous hallussamme, olemme jälleen yhtä voimakkaita kuin entisinä aikoina ja voimme ottaa vallan myös hallinnossa. Sitä ennen on edessä paljon työtä ja hidasta ja kärsivällistä etenemistä ja suunnittelua, mutta mitä sitten. Sitä vartenhan teidät on lajitteluhattu tähän tupaan pistänyt, että te siihen kykenette!"