Heipä hei! Tässä on Renshū-Toraberu-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Akuma)
"Suiton: Suiryu Kobaku!" Natsuki teki käsimerkkejä, ja iski molemmat kätensä maahan. Läheisestä joesta nousi nopeasti esiin vettä, joka heitti vedessä ajelehtivan puunrungon korkealle ilmaan. Joen vesi muodistui ympyräksi, josta lensi nopeasti esiin vettä, joka osui ilmaan heitettyyn puun runkoon. Natsuki teki uudet käsimerkit, kun ilmassa oleva puunrunko oli putoamassa alas. Ilmaan lentänyt vesi muodostui isoksi vesi-lohikäärmeeksi, joka syöksyi nopeasti kohti puun runkoa. Groaa!
Vesi-lohikäärme karjui osuessaan puuhun. Kraks! Puu hajosi palasiksi, jotka putosivat veteen. Molsk!
"Hienoa", Jiraiya totesi nähtyään, miten Natsuki edistyi.
"Kiitos. Minulla kesti viikko oppia tämä tekniikka", Natsuki sanoi. Hän vilkaisi oikealla puolellaan olevaa kantoa, jonka päälle hän oli laittanut Atsukolta saamansa käärön. Hän etsi kääröstä uutta tekniikkaa. Lopulta hän löysi kiinnostavan tekniikan. "Tämä vaikuttaa kiinnostavalta".
"Suiton: Suijun!" Vedestä nousi nopeasti esiin Natsukin kokoinen, pyöreä vesi-kilpi.
"Näyttää siltä, että opit tuon Ninja-tekniikan heti", Jiraiya totesi.
"Kiitos. Kokeilen erästä toistakin Ninja-tekniikkaa tuohon toiseen ajopuuhun. Suiton: Suijo no Jutsu!" Natsuki teki käsimerkit ja vedessä olevan puun alle muodostui nopeasti vesipyörre, joka nosti puuta ilmaan. Natsukin oikeaan käteen ilmestyi vesipyörre, jonka hän iski puuhun juostuaan puuta kohti. Kraks! Hajonneen puun palat putosivat veteen.
"Hän on harjoitellut tuotakin Ninja-tekniikkaa viime aikoina", Jiraiya ajatteli:
"Mitä jos menisit läheisessä kylässä tänään pidettäviin juhliin?"
"Juhlat eivät ole minun juttuni", Natsuki sanoi ja teki uudet käsimerkit. "Suiton: Suidan no Jutsu!" Natsuki puhalsi suustaan jättimäisen vesimassan kohti joessa ajelehtivaa puuta. Braks! Puu halkesi palasiksi.
"Johtuuko se siitä, että olet keskittynyt harjoittelemiseen kostaaksesi siskosi kohtalon? Mitä minä olen sanonut sinulle kostamisesta?" Jiraiya kysyi.
"Sen, että kun toteuttaa kostonsa turmeltuu itsekin", Natsuki sanoi.
"Sillä tavalla kosto kiertää ja viha leviää myrkyn lailla. Miksi juhlat eivät muka ole sinun juttusi?" Jiraiya kysyi.
"Menin pienenä juhliin siskoni kanssa, mutta melkein kaikki kyläläiset mulkoilivat minua tosi ilkeästi, ja juoruilivat minusta selän takana", Natsuki sanoi.
"Sellaisia muistoja voi olla vaikea unohtaa, mutta sinulla on ystäviä, joten yritä olla ajattelematta huonoja muistoja", Jiraiya katsoi taivaalla olevaa kalpeaa kuun sirppiä.
"Mitä mietitte?" Natsuki kysyi suljettuaan Atsukolta saamansa käärön, ja laitettuaan sen reppuunsa. Hän käveli Yamabukin kanssa Jiraiyan eteen.
"Mainitsin jo sen, että läheisessä kylässä pitäisi olla juhlat tänään. Kyseiset juhlat alkavat yleensä ilotulituksella, jonka olisi pitänyt alkaa jo aikoja sitten", Jiraiya sanoi.
"Ehka raketeissa on jotain vikaa, tai ehkä ne raketit ovat loppuneet", Natsuki ehdotti. "Miten edes tiedätte kyseisestä ilotulituksesta?"
"Olen käynyt kyseisen kylän juhlissa pari kertaa", Jiraiya sanoi.
Yllättäen metsästä juoksi esiin pitkä ja urheilullinen mies. Hänellä oli yllään harmaa yukata, jonka vyö oli musta. Hänellä oli jaloissaan ruskeat sandaalit. Hänen hiuksensa olivat ruskeat, ja hänen silmänsä olivat ruskeat. Hän oli 30-vuotias. Hänellä oli monia haavoja, ja hänen kasvonsa olivat jähmettyneet kauhusta.
"Satoru, mikä hätänä?" Jiraiya kysyi tunnistettuaan miehen.
"Jiraiya-sama?" Mies kysyi, ennen kuin pyörtyi.
"Mitä on tapahtunut?" Jiraiya kysyi samalla, kun hän, ja Natsuki juoksivat miehen eteen.
"Akuma hyökkäsi kylään silloin, kun juhlat olivat alkamassa", Satoru sanoi.
"Vai akuma? Natsuki, parantaisitko Satorun?" Jiraiya kysyi, ja käänsi miehen selälleen.
"Hyvä on", Natsuki haki lääkintäpakkauksen, ja valkoisen käärön repustaan, ja laski ne maahan. Hän avasi satorun haavan nähdäkseen, että Satorun ylävartaloon oli juuttunut jotain, joka näytti hampailta. Hampailta näyttävät esineet olivat suunnilleen Satorun kynsien kokoiset. "Parempi tarkistaa, ettei hänen kehossaan ole myrkkyä".
Natsuki avasi lääkinpakkauksen, ja käärön. Hän painoi käärön sinetti-kuviota oikealla kädellään, ja maahan ilmestyi ruskea kulho, jossa oli kansi. Ruukku oli suunnilleen Tontonin kokoinen. Maahan ilmestyi jopa pieni metalli-kulho, ja valkoiset muovi-hanskat, sekä valkoinen pesu-vati.
"Poistaisitteko ruukun korkin?" Natsuki pyysi Jiraiyalta samalla, kun hän laittoi haskat käsiinsä. Sitten hän otti lääkintäpakkauksesta pinsetit ja valkoisen astian, joka näytti hieman kulholta.
"Miksi?" Jiraiya kysyi.
"Varmistan, ettei Satoru-sanin kehossa ole myrkkyä ja jos on, niin laitan kyseisen myrkyn tuohon ruukkuun jotta voitte hävittää kyseisen myrkyn", Natsuki sanoi. "Laitan nämä hampaan näköiset esineet tuohon valkoiseen ruukkuun, joten voisitteko hävittää ne hamaan näköiset esineetkin?" Natsuki kysyi.
Jiraiya nyökkäsi.
"Sopisiko, että täytätte tuon pesu-vadin vedellä, jossa voin pestä kädet myöhemmin siinä pesu-vadissa? Täyttäisittekö tuon pienen metalli-kulhonkin vedellä, sillä pesen siinä ensin pinsetit?" Natsuki pyysi.
Jiraiya nyökkäsi, ja täytti kyseiset astiat läheisessä joessa olevalla vedellä. Sitten hän laittoi kyseiset astiat maahan.
Natsuki tarttui pinsetteihin oikealla kädellään ryhtyen nyppimään miehen ylävartalossa olevia hampaita irti:
"Varoitan, että tämä voi sattua jonkin verran".
"Tee mitä täytyy", Satoru sanoi.
Natsuki nyppi hampaat irti Satorun ylävartalosta yksi kerrallaan, ja laittoi ne valkoiseen kulhoon.
"Nyt tarkistan, onko kehossasi myrkkyä. Tämäkin voi sattua vähän", Natsuki sanoi, ja teki tiikeri käsimerkin.
"Iryō Suiton: Suika!" Läheisestä joesta nousi esiin vettä, joka siirtyi miehen kehoon miehen ylävartalon haavojen kautta.
"Aaaa!" Satoru huusi kivusta samalla, kun hänen kehoonsa siirtynyt vesi siirtyi ulos hänen kehostaan. Kyseisen veden sisällä oli mustaa nestettä.
"Kannatti näemmä käyttää tätä Ninja-tekniikkaa", Natsuki ajatteli siirtäessään veden, ja sen sisällä olevan myrkyn pois ruukkuun, jonka korkin Jiraiya oli ottanut pois paikaltaan.
"Saitko kaiken myrkyn pois Satorun kehosta?" Jiraiya kysyi.
"Kyllä, sillä tuo on kaikki myrkky, jonka onnistuin poistamaan veden avulla Satoru-sanin kehosta", Natsuki sanoi ja alkoi parantaan Satorun haavoja. Kun Natsuki oli parantanut Satorun haavat, hän pesi pinsetit, valkoisen ruukun ja harmaassa metalli-astiassa. Sitten Natsuki otti muovi-hanskat pois käsistään, ja pudotti ne Satorun ylävartalsota pois nyppimiensä hampaiden päälle. Sitten hän pesi kätensä valkoisessa pesu-vadissa.
"Jätä näiden hampaiden, ja haskojen hävittäminen minulle", Jiraiya puhalsi suustaan tulta, jonka avulla hän poltti äsken mainitsemansa tarvikkeet.
"Kiitos", Natsuki nousi seisomaan, ja perääntyi pesu-vadista, jonka Jiraiya poltti suustaan puhaltamallaan tulella.
Natsuki sinetöi lääkintätarvikkeet valkoiseen kääröön, ja laittoi käärön, ja lääkintäpakkauksen takaisin reppuunsa. Hän käveli Satorun eteen samalla, kun tämä nousi jaloilleen. "Suosittelen, että lepäät, ja kerrot samalla meille sen, että mitä tapahtui".
"Olimme aloittamassa juhlia, kun mainitsemani akuma hyökkäsi kyläämme. Se tuhosi rakennuksia, ja haavoitti monia. Pakenin sen jälkeen, kun se oli purrut minua. Sitten löysin teidät. Ennen kuin pakenin näin, miten se akuma juoksi takaisin metsään", Satoru sanoi.
"Miltä se akuma näytti?" Natsuki kysyi.
"Se näytti jonkinlaiselta salamanterilta. Sen iho oli musta, ja siinä oli violettiakin väriä. Sen silmät olivat punaiset. Se oli suunnilleen täysikasvuisen rotveilerin kokoinen. Eräät lapset olivat viime viikolla metsässä leikkimässä, kun he väittivät nähneensä siellä jonkin ison salamanterin. Luulimme tähän asti, että kyseiset lapset vain pelleilivät", Satoru sanoi.
"Niinkö? Tuota, miten tunnette Jiraiyan?" Natsuki kysyi.
"Hän pelasti poikani karhulta silloin, kun hän kävi täällä viimeksi", Satoru sanoi.
"Selvä. Olen Uzumaki Natsuki", Natsuki esittäytyi.
"Jiraiya-sama kertoi jo sinulle nimeni, mutta olen aseseppä ja osaan tehdä ninjoille aseita melkein mistä vain materiaalista. Auttakaa kylääni, niin teen teille palkkioksi millaiset aseet haluatte", Satoru sanoi.
"Reilu sopimus", Jiraiya sanoi.
"Eikö meidän kannattaisi puhua niille lapsille ja kysyä heiltä, missä he näkivät kyseisen demonin sen sijaan, että tutkisimme metsän kokonaan? Tämä on laaja metsä, joten koko metsän tutkiminen kestäisi aika kauan, ja Satoru-sanin mainitsema demoni voisi hyökätä kylään sillä välin kun tutkimme metsää", Natsuki sanoi.
"Totta. Mennään tarkistamaan kyläläisten vointi", Jiraiya sanoi. Hän, ja Natsuki poimivat varusteensa, ja lähtivät metsästä Satorun, ja Yamabukin tavoin.
"Vai akuma? Pitäisikö minun testata uusia tekniikoitani siihen?" Natsuki mietti.
Demoni on Japaniksi Akuma.