Heipä hei! Tässä on Renshū-Toraberu-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Tsukino)
"Pitkästä aikaa, Jiraiya-sama", Sanoi kartanonsa harjoittelu-huoneen lattiala istuva mies. Hän oli vanha mies, jolla oli pitkät, valkoiset hiukset. Hänellä on tumma iho, ja vaaleat silmät. Hänen ikäänsä oli vaikea määrittää. Hän oli pitkä, ja urheilullinen.
"Niin. Tässä on oppilaani, Uzumaki Natsuki, ja hänen koiransa Yamabuki", Jiraiya sanoi.
"Hyvää iltaa", Natsuki tervehti kumartaen pienesti.
"Iltaa. Tässä on tyttäreni Tsukino", Mies sanoi.
Huoneeseen käveli silloin Natsukin ikäinen tyttö. Hänellä oli pitkät, valkoiset hiukset sidottuna poninhäntään, jossa oli keltaiset puolikuut. Hänellä oli ruskea iho, ja vihreät silmät. Hänellä oli myös keltainen jalokivi otsassaan. Hänellä oli yllään vaaleansininen ja keskikokoinen kimono, jossa on musta haarniska, jossa oli kaksi keltaista puolikuuta, ja oranssi vyötärönsä ympärillä sekä musta käsivarsisuoja oikeassa kädessään. Hänellä on myös kaksi tantōa vyötäröllään.
"Iltaa", Tsukino sanoi.
"Natsuki-san, Jiraiya-sama kertoi minulle lähettämässään kirjeessään Kekkei Genkaistasi ja siitäkin, että opettelet parhaillaan Kenjutsua, ja Fūinjutsua. Tyttäreni osaa käyttää Kenjutsua, ja Fūinjutsua, joten hän voi auttaa sinua kyseisten taitojen opettelemisessa", Tsukinon isä sanoi.
"Kiitos", Natsuki sanoi.
"Voimme aloittaa harjoittelut jo tänään", Tsukino sanoi.
"Sopii", Natsuki sanoi kävellen Tsukinon kanssa ulos huoneesta.
"Olet varmaan jo kuullut Sandaime Hokagen kohtalosta", Jiraiya sanoi Tsukinon isälle.
"Kyllä. Kuulin siitä. Oppilaasi vaikutta kunnolliselta tytöltä", Tsukinon isä sanoi.
"Natsuki on kunnollinen tyttö. Hän piti Sandaime Hokea eräänlaisena isoisä-hahmonaan. Sandaime Hokage antoi Yamabukinkin Natsukille, jottei Natsuki tuntisi itseään yksinäiseksi", Jiraiya sanoi.
"Eikö Natsuki todellakaan tiedä totuutta vanhemmistaan?" Tsukinon isä kysyi. "Mainitsitte sen minulle lähettämässänne kirjeessä".
"Ei, sillä Sandaime Hokagen mielestä Natsukin pitäisi tietää vanhemmistaan vasta, kun Natsuki on 16-vuotias", Jiraiya sanoi.
"Ymmärrän", Tsukinon isä sanoi.
(Illalla)
Natsuki, ja Tsukino istuivat kuukukkien pelloilla harjoiteltuaan äsken Kenjutsua.
Tsukinon jaloissa oli nyt mustat avonaiset saappaat.
"Olet tosi vahva, Tsuki-chan. Oh, anteeksi. Saanko sanoa sinua Tsuki-chaniksi?" Natsuki kysyi.
"Kyllä. Olet itsekin vahva", Tsukino sanoi. "Isäni on Tsuukinakoren johtaja, ja minun on määrä tulla hänen seuraajakseen isäni kuoleman jälkeen. Siksi tunnen olevani kahlittuna tähän kohtaloon".
"Isosiskoni sanoi minulle joskus niin, että perinteet ovat tärkeitä, mutta voit ehkä muuttaa kyläsi sääntöjä jonkin verran, jos ne eivät toimi sinun mielestäsi. Siskoni kielsi minua koskaan unohtamasta todellista itseäni, joten älä sinäkään koskaan unohda todellista itseäsi. Minun mielestäni jokainen voi itse vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Kaikilla saa olla unelmia. Minä esimerkiksi haluan tulla joskus Hokageksi, jotta kyläni asukkaat hyväksyvät minut sellaisena, kuin oikeasti olen. Unelmat on tehty saavutettaviksi", Natsuki sanoi. "Haluan jopa selvittää totuuden siskoni kohtalosta".
"Ymmärrän sinua, ja lupaan sinulle sen, etten muutu, vaikka aikaa kuluisi kuinka paljon. Ja seuraan sydäntäni, elän vapaasti, enkä koskaan menetä sitä vahvaa halua, joka minulla on edes velvollisuuksieni vuoksi. Lupaatko minulle, ettet anna minkään lannistaa itseäsi?" Tsukino kysyi.
"Tietysti lupaan. Tein sen päätöksen jo kauan sitten. Tein jopa päätöksen sietää ja kestää kyläni, ystävieni, ja nykytilanteen puolesta", Natsuki sanoi. "Tein sen päätöksen erään ystäväni lähtiessä Konohasta. Yritin taivutella häntä pysymään Konohassa taistellessani häntä vastaan Shūmatsu no Tanissa. Puheeni kaikuivat silloin kuuroille korville, ja se oli tosi turhauttavaa, mutta en anna minkään lannistaa itseäni".
"Hienoa", Tsukino sanoi. Sitten hän antoi Natsukille vaaleanvioletin hajuvesipullon, jossa oli kultainen puolikuu-kuvio. "Loin tämän parfyymin käyttämällä näiden, uuden kuun kukan peltojen kukkia. Tämä hajuvesi hälventää Genjutsua ja hypnotismia. Siitä voi olla sinulle apua jonain päivänä. Tarkemmin sanoen tuo parfyymi on tehty kuunkukkapelloilta kerättyjen kukkien terälehdistä. Tämän hajuveden nimi on Nyūmūnfurawā kōsui".
"Kiitos", Natsuki sanoi. "Haluaisitko tulla joskus Konohaan tapaamaan ystäviäni?"
"Ehkä jonain päivänä", Tsukino sanoi. "Haluaisitko kuulla erään Tsukigakure no Saton legendan?"
"Toki. Tarinat kiinnostavat minua", Natsuki sanoi.
"Sodan aikana Tsukigakureen tuli vaeltaja jostain kaukaa. Hänen kestämänsä koettelemukset olivat suuria, ja hän kesti ne koettelemukset ajaakseen kylästämme pois tuhon, joka asetti tämän kylän sellaiseen vaaraan. Hänellä oli jalo sydän, ja henki, jota ei sitonut mikään. Niin paljastui sankarillinen pelastajamme. Hänen nimensä soi hänen sielunsa sokeudesta. Kuin lempeä tuulenvire", Tsukino sanoi.
"Kiinnostava legenda. Hänhän on hyvä esimerkki siitä, että jokainen voi toteuttaa oman unelmansa jonain päivänä", Natsuki sanoi.
"Muuten, minusta tuntuu joskus Kuuta katsoessani ihan siltä, että olisimme eri maailmassa. Ehkä se johtuu täysikuun kalpeasta valaistuksesta, ja öisestä pimeydestä", Natsuki sanoi. "Tuntuuko sinustakin joskus siltä?"
"Kyllä", Tsukino sanoi.