Heipä hei! Tässä on Renshū-Toraberu-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Mirai)
"Missähän Jiraiya-sama on?" Natsuki mietti kävellen kylän kadulla.
"Midori-sama ennusti, että meniläiseni valmistavat tällä viikolla paljon hunajaa", Eräs mies puhui joillekin ystävilleen.
"Midori-sama? Kuka hän on?" Natsuki kysyi.
"Hän on kylämme ennustaja. Suosittelen, että puhut hänelle, jos haluat tietää jotain tulevaisuudestasi. Hän asuu tuolla", Mies sanoi osoittaen oikealla puolellaan olevaa taloa.
Talon katto oli musta, ja ulkoseinät olivat valkoiset, ja kyseisissä seinissä oli ikkunoita. Talossa oli kaksi kerrosta. Talon ulko-ovet olivat ruskeat pari-ovet, joissa oli harmaat kahvat, ja harmaat ovenkolkuttimet.
"Kiitos", Natsuki sanoi, ja käveli kohti äsken näkemäänsä taloa. "Pitäisiköhän minun puhua Midori-samalle ihan kiusallani, vai voisikohan hän sittenkin kertoa minulle jotain tulevaisuudestani?"
Natsuki tarttui oikealla kädellään toiseen ovenkolkuttimeen, ja koputti sillä ovea.
Pian oven avasi 68-vuotias nainen. Nainen oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli mustat hiukset, vihreät silmät, ja vaalea iho. Hänellä oli yllään vaaleanruskea yukata. Hänellä oli jaloissaan ruskeat tohvelit. Hänen sormissaan oli sormuksia:
"Iltaa. Voinko auttaa sinua jotenkin?"
"Iltaa. Haluaisin puhua Midori-saman kanssa", Natsuki sanoi.
"Puhutkin jo hänelle, sillä minä olen Midori. Haluatko tietää jotain tulevaisuudestasi?" Midori kysyi.
"Kyllä kiitos", Natsuki sanoi.
"Tule sisälle, jotta voimme puhua kunnolla", Midori sanoi.
"Kiitos", Natsuki sanoi, ja meni sisälle.
Natsuki riisui kenkänsä, ja jätti ne aulaan, ja käveli eteenpäin Midorin sulkiessa ulko-oven.
Lattia oli ruskeat, seinät olivat vaaleankeltaiset, ja niille oli kiinnitetty vihreitä seinävaatteita. Katto oli ruskea. Ikkunoiden verhot olivat vihreät. Huoneen etupuolella olevassa seinässä oli valkoinen liuku-ovi.
Midori avasi liuku-oven, ja meni Natsukin tavoin huoneeseen.
Huoneen katto, lattia, ja seinät olivat ruskeat. Katossa oli harmaan ilmanvaihtokanavan ritilä.
Huoneen lattian keskelle oli kiinnitetty metalli-laatta, jonka päällä paloi tuli. Huoneen seinissä ei ollut ikkunoita.
"Sinä olet sen näköinen, kuin haluaisit tietää jotain tulevaisuudestasi", Midori sanoi.
"Kyllä. Joku murtautui kauan sitten kotiini, ja murhasi isosiskoni. Olin silloin erään ystäväni seurassa. Ja riitelin erään toisen ystäväni kanssa noin puoli vuotta sitten. Haluaisin kuitenkin sopia riitamme. Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että minulta salataan vanhempieni nimet jostain syystä, sillä näin vanhempani viimeksi silloin, kun olin vasta vauva. En siis muista heitä. Kaikki mitä tiedän vanhemmistani on se, että silloin kun siskoni oli vielä elossa, niin hän harjasi hiuksiani sanoen että hän ja minä olemme perineet äitimme hiusten värin. Eräs ninja tosin sanoi vanhempiani hienoiksi ninjoiksi", Natsuki sanoi.
"Ahaa. Tyttö haluaa tietää menneisyydestään, mutta onko hän valmis pitkiin etsintöihin?" Midori sanoi arvoituksellisesti.
"Mitä tarkoitatte?" Natsuki kysyi.
"Anteeksi. Käytän joskus tällaisia vertauskuvia, kun kuulen salaisuuksia. Se nimittäin sopii minun mielestäni kyseisen tilanteen korostamiseen ainakin hieman", Midori sanoi. "Se korostus lisää mielestäni tilanteen salaperäisyyttä".
"Ehkä vähän", Natsuki sanoi mietittyään asiaa hieman. "Jiraiya-samallakin on joskus tapana korostaa puheitaan".
"Istutaan", Midori sanoi istuen Natsukin kanssa huoneen lattialle.
"Heitä tämä luu noihin liekkeihin, niin tulkitsen tulevaisuutesi tähän luuhun ilmestyneistä halkeamista", Midori antoi Natsukille luun, jonka Midori äsken ottanut läheiseltä pöydältä.
"Hyvä on", Natsuki heitti luun tuleen.
Kraks! Luuhun ilmestyi halkeamia, kunnes luu halkesi kokonaan palasiksi.
"Tällaista en ole ennen nähnyt", Midori sanoi uskomatta silmiään.
"Mitä tuo tarkoittaa? Onko se huono asia?" Natsuki kysyi uteliaana.
"Saat jossain vaiheessa selville siskosi murhaajan henkilöllisyyden. Vaikuttaa siltä, että onnistut jopa tekemään sovinnon ystäväsi kanssa, kunhan hän vain suostuu kuuntelemaan sinua. Saat jossain vaiheessa selville vanhempiesi nimet. Näyttää siltä, että onnistut jopa tunnustamaan rakkautesi salaiselle ihastuksellesi", Midori sanoi. "Sinun pitää kuitenkin olla rohkea, ja valmistautua kohtaamaan erilaisia haasteita äsken mainitsemieni salaisuuksien selvittämiseksi".
"Kiitos. Ystäväni osaa kuitenkin olla tosi jääräpäinen", Natsuki sanoi. "Siksi voikin vaatia paljon aikaa, ennen kuin hän alkaa kuuntelemaan minua, sillä hänelle viimeksi sanomani sanat kaikuivat kuuroille korville".
"Ole hyvä", Midori sanoi katsoen ilmanvaihtoritilään nousevaa savua.
"Mitä olen velkaa teille avustanne?" Natsuki otti lompakkonsa taskustaan.
"10 ryoota", Midori sanoi.
"Olkaa hyvä", Natsuki antoi Midorille naisen äsken mainitseman raha-summan, ja nousi seisomaan.
"Kiitos. Oi! Unohdin melkein erään asian. Joudut nimittäin jossain vaiheessa kohtaamaan petosta, ja katkeruutta. Sinulla on joskus jopa tärkeä, ja ratkaiseva rooli hyvän, ja pahan välisessä taistelussa", Midori sanoi. "Ja eräät rikolliset etsivät ihmisiä, joilla on samanlaisia voimia kuin sinullakin. Ole siis varovainen vieraiden ihmisten suhteen".
"Tiedän jo sen jälkimmäisen asian, koska olen jo nähnyt pari mainitsemaanne rikollista. Opettajani ajoi kyseiset rikolliset silloin pois paikalta pelastaen minut samalla. Yksi niistä rikollisista on henkilö, jonka luulin joskus tuntevani. Kiitos varoituksesta", Natsuki avasi liuku-oven.
"Ole hyvä", Midori sanoi. "Näkemiin".
"Näkemiin, ja kiitos vielä", Natsuki sanoi sulkien liuku-oven perässään, ja meni sitten aulaan. Hän laittoi kenkänsä jalkoihinsa. Sitten hän avasi liuku-oven, ja meni ulos sulkien talon ulko-oven perässään.
"Kohtelias tyttö", Midori ajatteli hymyillen.
(Ulkona)
Natsuki lähti kävelemään kadulla, kunnes hän näki Jiraiyan, joka käveli ulos eräästä kaupasta Yamabukin kanssa.
"Siinähän sinä olet", Jiraiya sanoi Natsukille.
Kolmikko lähti kylästä.
Käveltyään jonkin aikaa Jiraiya katsoi lopulta Natsukia, joka oli pystähtynyt istumaan yhden kannon päälle.
"Natsuki, olet ollut hiljainen siitä lähtien, kun lähdimme äskeisestä kylästä. Mitä on tekeillä?" Jiraiya kysyi.
"Tapasin äskettäin erään ennustajan, ja hän kertoi minulle hieman tulevaisuudestani. Tein sen ihan kiusallani, sillä en oikein usko ennustamiseen", Natsuki sanoi. "Paitsi uskon kyllä lumitiikerian johtajan ennustus-kykyihin".
"Ahaa. Muuten, kauan sitten Myobokuzanin johtaja, Suuri konnatietäjä, eli oikealta nimeltään Gamamaru kertoi minulle tällaisen ennustuksen:
"Unessani jopa kaltaisestasi irstailijasta tulee kelpo ninja. Aikanaan otat itsellesi oppilaan, mutta tämä oppilas aiheuttaa Ninja-maailmassa suuren muutoksen. Joko ennen näkemättömän rauhan, tai hävityksen. En osaa sanoa kumman. On sinun tehtäväsi ohjata häntä. Unessani kiersit maailmaa, ja kirjoitit kirjaa". Kysein konnatietäjältä näin:
"Kirjaa? Miksi ihmeessä?!" Gamamaru-sama sanoi näin:
"Sitä edes minä en tiedä. Ehkä olit matkalla tutkimassa maailman ilmiöitä". Kysyin oliko Gamamaru-sama koskaan ennustanut väärin. Hän sanoi näin:
"En ole. Äläkä unohda tätä. Myobokuzaniin eksyy ihmis-lapsi. Opetan hänelle konnien taidot, ja kerron hänelle ennustuksen. Tämä oli minun uneni, ennustus minulle itselleni", Jiraiya sanoi.
"Siksikö olette jopa kirjailija?" Natsuki kysyi.
"Se on oikeastaan osasyy kirjailijan uralleni. Olen nimittäin etsinyt konnatietäjän mainitsemaa "Ennustuksen lasta". Ensin luulin sen ennustuksen tarkoittavan aiemmin mainitsemaani Nagatoa hänen Rinneganinsa takia. Sitten luulin Yondaime Hokagea, eli Namikaze Minatoa ennustuksen lapseksi Minaton nerouden takia. Jatkan etsintöjäni, kunnes löydän tämän ennustuksen lapsen", Jiraiya sanoi.
"Selvä", Natsuki sanoi.