Heipä hei! Tässä on Renshū-Toraberu-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Mondai)
Natsuki istui majatalon sängyllä lukemassa kääröissä olevia Ninja-tekniikoita.
Jiraiya tuli huoneeseen, mutta hänen vasen silmänsä oli ihan mustana.
"Mitä tapahtui?" Natsuki kysyi.
"Jäin äsken kiinni tirkistelystä", Jiraiya sanoi.
"Miksi edes kysyin? Olisi pitänyt arvata, että hän kokisi tuollaistakin. Miten estäisin häntä joutumasta vaikeuksiin?" Natsuki kysyi itseltään.
"Kerran teillä oli jopa kuhmu, jonka saitte siitä hyvästä, että jäitte silloinkin kiinni tirkistelystä", Natsuki sanoi.
"Ei sitä tarvitse korostaa. Se oli kuitenkin pientä verrattuna Tsunadelta kauan sitten saamaani mukilointiin", Jiraiya sanoi.
"Kerran ollessani naisten pukuhuoneessa kylvyn jälkeen piilouduitte sinne vihaisilta naisilta, ja silloin heitin teitä nenäänne hiusharjallani", Natsuki ajatteli.
Aurinko oli jo laskemassa.
Yamabuki nukkui läheisellä tuolilla.
Sitten Natsuki sulki kääröt, ja laittoi ne takaisin reppuunsa. Sitten hän otti repustaan esiin piirustuslehtiönsä, ja kynäkotelonsa, ja alkoi piirtää.
"Jiraiya-sama, oliko Yondaime Hokagella sisaruksia?" Natsuki kysyi piirtäen samalla Yamabukin kuvaa.
"Ei. Hän oli ainoa lapsi. Miksi kysyit?" Jiraiya kysyi.
"Koska yritin joskus kuvitella sitä, että millainen hän oli", Natsuki sanoi.
"Ahaa. Vai siitä tässä oli kyse. Hän oli hyvin epäitsekäs. Hän oli yksi parhaimmista oppilaistani", Jiraiya sanoi kuulostaen ylpeältä.
"Tiedän jo sen, sillä hänhän pelasti kylämme 14 vuotta sitten. Oliko hänellä huumorintajua?" Natsuki kysyi.
"Kyllä hän vitsaili välillä. Hän onnistui keventämään synkkää ilmapiiriä huumorintajunsa avulla", Jiraiya sanoi. "Hän osasi jopa torua muita, kuten esimerkiksi Kakashia, ja Obitoa heidän riidellessään joistain asioista".
"Selvä, mutta milloin hän alkoi opettaa Kakashi-senseitä?" Natsuki kysyi.
"Kun Kakashi oli valmistunut akatemiasta 5-vuotiaana. Yondaime Hokage itse valmistui akatemiasta 10-vuotiaana", Jiraiya sanoi.
"Yllättävää!" Natsuki sanoi uskomatta korviaan.
"Se on totta", Jiraiya sanoi.
"En epäile sitä. En vain tiedä hänestä kovin paljoa", Natsuki sanoi.
"Sille on syynsä", Jiraiya ajatteli:
"Namikaze Minato, eli Yondaime Hokage oli nero, jollaisia tapaa vain harvoin. Hän oli lempeä mies, jolla oli erittäin sisukas luonne. Hänestä tuli hetkessä Yondaime Hokage. En ole koskaan ollut isä, mutta hänen laisestaan pojasta olisin taatusti ollut ylpeä".
"Selvä. Huomasin kauan sitten erään asian silloin, kun olin yksinäinen. Maailmassa on näkymätön taikapiiri. Kyseisessä taikapiirissä on sisärengas, ja ulkopuoli. Jotkut ihmiset kuuluivat äsken mainitsemani piirin sisärenkaaseen silloin, kun olin yksinäinen. Minä olin silloin kyseisen piirin ulkopuolella, mutta en välittänyt siitä keskittyessäni opiskelemiseen, ja harjoittelemiseen(Otettu Marnie tyttö ikkunassa-elokuvasta)", Natsuki sanoi.
"Tiesin kyllä sinun tuntevan itsesi silloin ulkopuoliseksi, vaikka esititkin taitavasti muuta", Jiraiya ajatteli.
"Mitä luulette? Pääsenköhän joskus naimisiin?" Natsuki kysyi.
"Ehkä sinäkin löydät itsellesi sen oikean jonain päivänä. Jokaisen on itse löydettävä oma Adoniksensa, vaikka se olisikin vaikeaa", Jiraiya sanoi.
"En ole vielä löytänyt sitä oikeaa, vaikka arvelenkin hänen olevan tuolla jossain", Natsuki sanoi.
"Et ole selvästikkään etsinyt häntä riittävän kovasti", Jiraiya sanoi.
"Ehkä löydän hänet jonain päivänä", Natsuki sanoi. Hänellä oli yllään vaaleansininen pyjama. "Vielä ei kuitenkaan ole sopiva hetki ajatella sellaisia asioita päämäärieni takia".
"Haluat siis yhä kostaa Yumin puolesta. Vai onko Sasukellakin osuutta päämääriesi toteuttamisessa", Jiraiya mietti.