Heipä hei! Tässä on Renshū-Toraberu-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Jiraiyan yotei)
Natsuki istui kristalli-luolan lattialla, ja siirsi chakraansa luolan seinämissä oleviin kristalleihin, jonka seurauksena yhdessä seinässä olevat kristallit yhdistyivät toisiinsa ja muuttuivat vaaleansiniseksi kristalli-seinäksi, joka peitti luolan oikealla puolella olevan seinän.
"Osaat jo selvästi manipuloida lähelläsi olevia kristalleja", Jiraiya totesi.
"Kiitos", Natsuki sanoi, ja nousi seisomaan. Hänellä oli yllään tummansininen, hihaton pusero. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja siniset ninja-sandaalit, ja hänen Hitai-atensa oli hänen otsansa edessä.
Kriks! Natsukin äsken manipuloimat kristallit hajosivat useiksi pirstaleiksi Natsukin ajatellessa kyseistä asiaa.
Yamabuki seisoi Natsukin oikealla puolella.
"Ette kertoneet syytä, jonka takia tulimme tänne", Natsuki katsoi Jiraiyaa uteliaana.
"Olemme oikeasti menossa erääseen, lähellä olevaan kylään parantaaksemme Genjutsu-taitojasi. Tämä luola on kyseisen kylän lähellä joten päätin selvittää, miten hyvin voit manipuloida jo valmiita kristalleja. Se on syy, jonka takia tulimme tänne", Jiraiya sanoi.
"Selvä", Natsuki sanoi.
"Onko tuo se "normaali ilme", jonka Sandaime Hokage mainitsi kerran?" Jiraiya mietti katsoen oppilastaan.
(Flashback)
"Millainen Natsuki on silloin, kun hän ei harjoittele?" Jiraiya istui Hokagen työhuoneen sohvalla.
"Kun hän on muiden kyläläisten seurassa, hänellä on usein "normaali ilme", Hiruzen istui työpöytänsä takana olevalla tuolilla.
"Normaali ilme?" Jiraiya kysyi.
"Hän näyttää tunteensa tosi harvoin. Ennen hän oli ilmeikkäämpi, mutta Yumin kuoleman jälkeen hän sulkeutui hieman", Hiruzen sanoi. "Ehkä hän ei uskalla näyttää tunteitaan senkään takia, kun ottaa huomioon sen, miten kyläläiset ovat vältelleet häntä vuosia".
"Natsuki on 12-vuotias. Se on vaikea ikä", Jiraiya sanoi.
"Kyllä", Hiruzen sanoi.
"Ehkä Natsukin olo helpottuisi hieman, jos hän tapaisi muita jinchūrikejä. Kuulemieni huhujen perusteella jinchūrikejä kohdellaan joka kylässä jokseenkin samalla lailla. Ehkä vain jinchūriki voi ymmärtää toisen jinchuurikin tunteita", Jiraiya ehdotti.
"Tiedän. Kuollessaan Yondaime Hokage toivoi kyläläisten kohtelevan Natsukia sankarina. Yritin auttaa kyseisen toiveen toteuttamisessa, joten kielsin aikuisia kertomasta lapsilleen totuutta Natsukin sisälle sinetöidystä Kyūbistä, mutta valitettavasti aikuisten käytös tarttui lapsiin, ja hekin alkoivat vältellä Natsukia. Aioin kertoa Natsukille totuuden hänen sisälleen sinetöidystä Kyūbistä sitten, kun Natsuki olisi täyttänyt 16. Natsukin olisi ollut parempi kasvaa normaalina kunoichina siihen asti, kunnes hän olisi täyttänyt 16, ja olisin kertonut hänelle totuuden hänen sisälleen sinetöidystä Kyūbistä. Mizuki teki virheen kertomalla Natsukille totuuden Kyūbistä, ennen kuin Natsuki täytti 16", Hiruzen sanoi.
(End of the flashback)
"Mennään kyseiseen kylään", Jiraiya sanoi, ja lähti Natsukin, ja Yamabukin kanssa luolasta.
(Hieman myöhemmin)
"Onpa täällä tiheä sumu", Natsuki totesi samalla, kun hän käveli koiransa, ja Jiraiyan kanssa metsässä.
"Täällä on aina tällaista", Jiraiya totesi.
Kaikkialla kuului korppien rääkymistä.
Lopulta joukkio pysähtyi valtavan, puisen portin eteen.
"Miksi kylän ympärille on pystytetty tuo iso aita?" Natsuki kysyi.
"En tiedä! Tämä ei ollut täällä käydessäni täällä viime kerralla", Jiraiya sanoi.
Yllättäen aidan takaa heitettiin jotain punaista kohti Natsukia, ja Jiraiyaa.
Natsuki otti Yamabukin syliinsä, ja hyppäsi Jiraiyan tavoin kauemmas aidasta.
Kabam! Maahan osuneet esineet räjähtivät, ja ilmaan nousi punaista savua.
"Chiliä? Se on voimakasta", Jiraiya sanoi huomattuaan punaisen savun haisevan chililtä.
"Pysykää poissa!" Joku huusi.
Natsuki, ja Jiraiya katsoivat aidan päälle nähdäkseen 13-vuotiaan pojan, joka piti käsissään ritsaa, jolla hän oli ilmeisesti ampunut äskeiset chili-pommit.
"Miksi ammuit meitä Chili-pommeilla?" Natsuki kysyi.
"Emme ole vihollisia", Jiraiya sanoi. "Eh? Olet Tanishi, etkö olekin?"
Poika näytti yllättyneeltä kuultuaan Jiraiyan puhuttelevan poikaa tuttavallisella tavalla.
"Se olen minä, Jiraiya. Vanhempasi antoivat minulle runsasta vieraanvaraisuutta silloin, kun vierailin tällä etsimässä kirjoitus-materiaalia romaaniini", Jiraiya sanoi.
"Mitä?!" Tanishi Kysyi.
"Olet loppujen lopuksi Tanishi. Muistan, että sinä olit iloisempi ollessasi pienempi silloin, kuin näimme viimeksi", Jiraiya sanoi.
"Tunnetteko hänet?" Natsuki kysyi.
"Kuinka Sukune ja Yone voivat?" Jiraiya Kysyi. Hän käveli lähemmäs aitaa.
"Ole hiljaa ja mene pois!" Tanishi huusi. "Kukaan isäni tuttava ei saa tulla tähän kylään!"
"Mitä tarkoitat?" Natsuki kysyi.
"Hiljaa!" Tanishi huusi.
Jiraiya katsoi Tanishia epäilevästi:
"Täällä on tainnut tapahtua jotain sen jälkeen, kun kävin täällä viimeksi".
"Mitä tapahtuu, Tanishi?" Joku kysyi aidan toiselta puolelta, ja Tanishi näytti hermostuneelta. "Onko jotain tapahtunut?"
"Kiirehtikää ja lähtekää!" Tanishi huusi Jiraiyalle, ja kyseisen Sanninin oppilaalle. "Tulee olemaan ongelmia, jos he näkevät teidät!"
"Millaisia ongelmia hän mahtaa tarkoittaa?" Natsuki mietti, ja seurasi Jiraiyaa metsään Tanishin katsoessa heitä hermostuneena.
Natsuki katsoi taivaalla olevia harmaita pilviä sitten, kun Natsuki, ja Jiraiya olivat pysähtyneet erään puun taakse.
"Se oli rauhallinen kylä tullessani tänne viimeksi", Jiraiya sanai. "Mutta jokin sai tuon kylän asukkaat rakentamaan tuon seinän pitämään vieraat poissa kylästä".
"Tämä on jotain, jota emme voi sivuuttaa", Jiraiya ajatteli.
"No, mitä teemme?" Natsuki kysyi, ja laski Yamabukin maahan.
"Menen puhumaan Tanishin kanssa uudelleen. Sinä odotat minua täällä kyseisen keskustelun ajan", Jiraiya sanoi, ja lähti kävelemään kohti kylää.
"Sanoitte äsken itse, että se aita pystytettiin siksi, että siihen kylään ei tulisi ketään ulkopuolista. Siksi suosittelenkin teitä olemaan äärimmäisen varovainen, ja käyttämään sellaisia Ninja-tekniikoita, joiden ansiosta ette paljastu käydessänne tuossa kylässä", Natsuki sanoi.
"Osaan sellaisia Ninja-tekniikoita, joten sinulla ei ole mitään syytä olla huolissasi", Jiraiya sanoi kävellen kohti kylää.
"Hyvä on sitten", Natsuki ajatteli, ja teki käsimerkkejä. "Suiton, Mizu Ketsugo!" Natsukin käsien ympärille ilmestyi hänen käsivarsiensa kokoiset vesi-kädet, jotka hän heitti kohti läheisiä puita. Vesi-kädet kietoutuivat puiden runkojen ympärille. Sitten Natsuki antoi kyseisen Ninja-tekniikan kadota.
"Jos olisin sitonut tuolla Ninja-tekniikalla joitain ihmisiä, niin he olisivat jääneet jumiin vesi-käsien, ja puun rungon väliin", Natsuki mietti. Hän oli kehitellyt kyseisen Ninja-tekniikan itse.
Lopulta Jiraiya palasi metsään Tanishi mukanaan.
"Miksi yritit ajaa meidät pois kylästäsi?" Natsuki kysyi Tanishilta.
"Jos he tietävät, että olette kylässä, niin muut kyläläiset tapetaan", Tanishi sanoi.
"Mitä tarkoitat?" Natsuki kysyi.
"Jonkin aika sitten kylääni tuli Amegakuren ninjoja. Heidän johtajansa sanoi, että he tulivat kylääni lainaamaan tämän alueen valtaa. He tulivat tänne, jotta he voisivat täydentää Genjutsu-taitojaan. Amegakuren ninjojen johtaja teki käsimerkin, ja kaikkialle ilmestyi sumua. Hän näytti kaikille Genjutsun, joka oli pelottava. Hän sanoi, että me kyläläiset voisimme elää hänen Genjutsu-koneensa vallassa. Isäni saapui paikalle, ja käytti samanlaisia pommeja, joita minä käytin aiemmin yrittäessäni ajaa teidät pois kylän läheltä. Isäni yritti vastustaa Amegakuren ninjoja, mutta heidän johtajansa kutsui kutsumis-eläimensä, ja tappoi isäni", Tanishi sanoi.
"Toisin sanoen, Amegakuren ninjojen johtaja käyttää pelkoa hallitakseen sinua, ja muita kyläläisiä", Natsuki sanoi ymmärrettyään tilanteen.
"Niin. Huusin isälleni, että hänen pitäisi lopettaa Amegakuren ninjojen vastustaminen, ennen kuin hänet tapettiin", Tanishi sanoi.
"Kuule, tapasin kerran erään miehen, joka käytti pelkoa hallitakseen Nami no Kuni-nimisen maan asukkaita. Hänen nimensä oli Gatō. Kun eräs mies yritti vastustaa Gatōa, niin Gatō teloitti häntä vastustaneen miehen julkisesti koko Nami no Kunin kylän väen edessä näyttääkseen heille sen, mitä Gatōa uhmaaville henkilöille tapahtuisi. Siksi kukaan Nami no Kunin asukas ei uskaltanutkaan uhmata Gatōa. Eräs poika väitti, että ystäväni ja minä emme pärjäisi Gatōlle, mutta kyseinen poika suututti minut. Huusin hänelle ja sanoin, että sisimmässään tyrannit pelkäävät sitä, että joku heidän sortamistaan ihmisistä nousee jonain päivänä vastustamaan heitä. Gatō oli palkannut erään ninjan murhaamaan sillanrakentajan, joka yritti rakentaa sillan, joka yhdistäisi sillanrakentajan kotimaan mantereeseen parantaakseen kotimaansa taloudellista tilannetta, sillä Gatō oli ottanut kyseisen sillanrakentajan kotimaan merenkulku-alan hallintaansa käyttääkseen sitä merenkulku-alaa rikollisiin puuhiinsa. Koska Gatō oli ottanut ädkrn mainitsemani sillanrakentajan kotimaan merenkulku-alan hallintaansa, niin kyseisen maan taloudellinen tilanne oli tosi huono, sillä merenkulku-ala oli kyseisen maan tärkein liiketoimi. Gatōn palkkaama ninja oli aiemmin ottanut huolehdittavakseen erään orvon pojan, jota hän oli kouluttanut ninjaksi. Kyseinen poika oli niin kiitollinen hänestä huolehtineelle ninjalle, että hän suojeli kyseistä ninjaa maksaen siitä hengellään. Kun kyseinen ninja oli nähnyt partnerinsa kuoleman, niin huusin hänelle raivoissani, ja kyseinen ninja itki, ja ymmärsin silloin hänen välittäneen partneristaan. Kun Gatō oli tullut paikalle, niin äsken mainitsemani ninja pyysi minua lainaamaan hänelle kunain, ja sitten sulkemaan silmäni. Kun olin tehnyt kyseiset asiat, niin en totta puhuen piitannut siitä, että mitä äsken mainitsemani ninja aikoi tehdä hänelle silloin lainaamallani kunailla. Myöhemmin huomasin sen, että äsken mainitsemani ninja oli tappanut Gatōn kostoksi siitä, että Gatō oli pilkannut äsken mainitsemani ninjan partneria", Natsuki sanoi.
"Miksi kerroit tuon minulle?" Tanishi kysyi kuulostaen hermostuneelta.
"Koska äsken mainitsemasi Amegakuren ninjojen johtaja kuulosti hieman Gatōlta. Gatōn kuoleman jälkeen näin, että se poika, jolle olin huutanut aiemmin oli tullut paikalle muiden kotimaansa asukkaiden kanssa vastustaakseen Gatōa, ja Gatōn alaisia. Olin iloinen siitä, että he uskalsivat puolustaa kotimaataan", Natsuki sanoi.
"Mitä olit huutanut mainitsemallesi pojalle?" Jiraiya kysyi.
"Huusin hänelle niin, että hänen kotimaansa ei ole Gatōn omaisuutta, vaan se kuuluu kotimaansa asukkaille. Huusin sille pojalle jopa sen, että Gatō pilkkasi sitä poikaa, ja hänen kotimaansa asukkaita. Tanishi-san kertomasi perusteella vaikuttaa ihan siltä, että äsken mainitsemasi Amegakuren ninjojen johtaja pilkkaa sinua ja muitakin kyläsi asukkaita samalla tavalla, jolla Gatō pilkkasi valtaamansa maan ihmisiä alistamalla heitä pelolla ja väkivallalla", Natsuki sanoi.
"Tämä on eri asia. Pyydän, lähtekää, ettei kukaan kyläni asukas joudu kärsimään", Tanishi kumarsi.
"Ymmärrän", Jiraiya sanoi.
Natsuki katsoi Jiraiyaa uskomatta korviaan.
Tanishi katsoi Jiraiyaa hymyillen, mutta yllättäen Jiraiya löi Tanishia palleaan, minkä seurauksena Tanishi pyörtyi Jiraiyan syliin.
"Anteeksi", Jiraiya sanoi. "Natsuki, puhuit äsken aika vakuuttavasti. Näyttää siltä, että meidän on ajettava ne Amegakuren ninjat pois tältä alueelta".
"Olen samaa mieltä kanssanne. Onko teillä jo suunnitelma?" Natsuki kysyi.
"Onpa hyvinkin. Sain äsken erään suunnitelman, mutta se on hieman eräänlaista uhkapeliä. Odotamme sitä, että Tanishi herää. Sitten sinä, ja Tanishi sidotte minut köydellä, ja Tanishi vie minut Amegakuren ninjojen johtajan eteen. Sitten aloitamme taistelun Amegakuren ninjojen johtajaa vastaan, mutta sinä pysyt etäällä, ja käytät etä-tekniikoita, jotta et joudu Genjutsun valtaan. Sillä välin kun sinä, ja minä taistelemme Amegakuren ninjojen johtajaa vastaan, niin Tanishi vie kyläläiset turvaan", Jiraiya sanoi.
"Selvä", Natsuki sanoi.