Heipä hei! Tässä on Renshū-Toraberu-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Kiite iru)
"Sasuke ei koskaan tunnu ottavan puheitani kuuleviin korviinsa", Natsuki mietti istuen majatalon vierashuoneen sängyllä.
"Mitä mietit?" Jiraiya kysyi istuen lattialla.
"Uchiha ei koskaan tunnu ottavan puheitani kuuleviin korviinsa", Natsuki sanoi. "Se on aika turhauttavaa".
"Tuttu tunne. Jotkut ovat vain liian jääräpäisiä kuunnellakseen muita. Kun Nawaki oli kuollut Toisessa suuressa Ninja-sodassa niin sanoin Tsunadelle sen, ettei hänen kannattaisi katsoa veljensä ruumista. Orochimaru taas sanoi niin, ettei Tsunade olisi edes tunnistanut Nawakin ruumista pikkuveljekseen. Käskin Orochimarun lopettaa sellaisten sanojen käyttäminen, mutta Orochimaru ei kuunnellut minua silloin. Orochimaru muistutti Tsunadea ja minua siitä, että taistelukentillä ei ole lääkäreitä, ja että lapsilla on taipumusta innostua, etenkin lahjan saamista seuraavana päivänä. Sitten Orochimaru antoi Shodaime Hokagen kaulakorun takaisin Tsunadelle", Jiraiya sanoi. "Olin tosi turhautunut siitä, kun Orochimaru ei kuunnellut puheitani silloin".
"Selvä", Natsuki sanoi.
"Kenjutsu-harjoittelusi edistyy hyvää vauhtia", Jiraiya sanoi vaihtaen puheen aihetta.
"Kiitos", Natsuki sanoi piristyen vähän.
"Onkohan minun lisäkseni muitakin Uzumakeja?" Natsuki kysyi ajatellen Lumitiikeri-sopimuskäärössään lukevan Uzumaki Miton nimeä.
"Et ole vielä edes koskenutkaan illalliseesi", Jiraiya sanoi nopeasti katsoen läheisellä kirjoituspöydällä olevaa illallista.
"Hän vaihtaa puheenaihetta aina, kun puhun muista Uzumakeista", Natsuki mietti uteliaana:
"Syön illallisen ihan kohta".
"Natsuki ei ole vielä valmis tietämään klaanistaan", Jiraiya ajatteli.
Syötyään illallisensa Natsuki harjasi hiuksensa.
"Jiraiya-sama, minun mielestäni isosiskoni tuntui joskus ennen kuolemaansa hieman salamyhkäiseltä. Ihan kuin hän olisi saanut selville jonkin pelottavan salaisuuden", Natsuki sanoi kävellen huoneessa olevan nyrkkeilysäkkinsä eteen, ja löi sitä turheutuneena.
"Millaisen salaisuuden?" Jiraiya kysyi.
"Kysyin sitä häneltä kerran, mutta hän sanoi minulle tarvitsevansa edes jonkilaisia todisteita erään teoriansa tueksi, ennen kuin voisi kertoa salaisuutensa Sandaime Hokagelle", Natsuki sanoi:
"Se salailu alkoi suunnilleen Shisui-niisanin kuoleman jälkeen".
"Oikein siitäkö asti?" Jiraiya kysyi.
"Itse asiassa isosisko vaikutti jo ennen Shisui-niisanin kuolemaa hieman huolestuneelta", Natsuki sanoi.
"Miten niin huolestuneelta?" Jiraiya kysyi. Jiraiya oli harvoin nähnyt Yumin huolestuneena.
"Kysyin siitäkin häneltä kerran, ja silloin vain hän mainitsi erään ystävänsä joutuneen jonkin Konohan asukkaan, ja Konohan neuvonantajien välisen riidan muodostamaan ongelmaan. Enempään keskusteluun ei ollut silloin aikaa siskoni ryhtyessä kouluttamaan minua", Natsuki sanoi:
"Mistähän riidasta oli kyse?"
"Hm. Vai erään Konohan asukkaan, ja Konohan neuvonantajien välisen riidan aiheuttamaan ongelmaan? No, Konohan neuvonantajat eivät ole yhtä avarakatseisia, kuin Sandaime Hokage oli. Ei siis ole mikään ihmekkään, jos jotkut kylämme asukkaat riitaantuvat välillä Konohan neuvonantajien kanssa. Konohan neuvonantajat ovat todennäköisesti saaneet Danzōōlta ikäviä vaikutteita, eivätkä he siksi aina puoltaneet Sandaime Hokagen päätöksiä. Lisäksi vallalla on tapana nousta päähän. Ehkä Konohan neuvonantajilla on noussut valta päähän", Jiraiya sanoi.
"Ehkä", Natsuki sanoi.