Heipä hei! Tässä on Renshū-Toraberu-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Ōtsutsuki Asura)
Natsuki laittoi harjoittelussa käyttämänsä varusteensa reppuunsa, ja katsoi sitten Jiraiyaa:
"Minne olemme menossa nyt?"
"Erääseen pyhäkköön, jossa viemme keskittymis-taitosi täysin uudelle tasolle. Se harjoittelu auttaa sinua ymmärtämään joitain asioita itsestäsi, tai ainakin toisen chakrasi lähteen selvittämisen", Jiraiya sanoi.
"Onko se kokemus pelottava?" Natsuki kysyi.
"Jotkin sellaiset kokemukset ovat pelottavia, mutta samalla opettavaisia", Jiraiya sanoi.
"Selvä", Natsuki sanoi.
"Natsuki on joskus aika pidättyväinen tunteidensa suhteen. Ihan kuin hän olisi aikuinen nainen 14-vuotiaan tytön kehossa. Ehkä se, että Natsuki joutui ottamaan niin paljon vastuuta Yumin jouduttua salamurhan uhriksi 9 vuotta sitten tapahtuneen Uchihan-klaanin hävittämisen aikoina johti Natsuki erittäin nopeaan aikuistumiseen. Olikohan silläkin, että kyseisen massamurhan aiheuttaja oli Yumin poikaystävä jokin vaikutus Natsukiin, sillä Natsukihan piti joskus aiemmin Itachia isoveljenään? Niin Sandaime Hokage mainitsi joskus. Ymmärrän. Siksi Natsuki käyttäytyy joskus niin pidättäytyväisesti", Jiraiya mietti. "Sillä tavalla Natsuki varmaan suojautuu vastaavilta kokemuksilta".
Natsuki, Jiraiya, ja Yamabuki lähtivät metsästä. Lopulta he saapuivat läheiseen kylään.
"Missä se pyhäkkö on?" Natsuki kysyi.
"Tuolla kukkulalla. Se on Karasuma Jinja", Jiraiya sanoi.Hän katsoi läheisen kukkulan päällä olevaa pyhäkköä.
"Karasuma Jinja?" Natsuki kysyi.
"Niin. Se oli täällä ennen eräänlaisessa valta-asemassa. Ja sillä on vieläkin vaikutusvaltaa täällä", Jiraiya sanoi.
"Millaisessa valta-asemassa?" Natsuki kysyi.
"Siellä opetettavan meditointi-menetelmän takia. Se on tietyllä tavalla opettavainen kokemus", Jiraiya sanoi.
Joukkio käveli mäen rinteessä olevia portaita pitkin ylös, ja saapui pyhäkön etupihalle.
Karasuma muistutti hieman Konohan Nakano Jinjaa, mutta se oli kuitenkin hieman erilainen.
Pyhäkön mäen portaiden yläpäässä oli iso, punainen puu-portti, jossa oli Karasuman-suvyn tunnus.
Pyhäkön katto oli musta, ulkoseinät olivat vaaleanruskeat. Etuovi oli vaaleanruskea, ja sen oikealla puolella olevassa ovenkarmissa oli valkoinen ovikello. Pyhäkön etupihalla oli litteistä kivistä tehtyjä polkuja pyhäkön sisäänkäynnille, ja pyhäkön pihalla olevien ulkorakennusten sisäänkäynneille. Pyhäkön etupihalla oli kirsikkapuita.
Aurinko oli laskemassa.
"Tosi rauhallista", Natsuki sanoi.
"Totta", Jiraiya sanoi, ja soitti ovikelloa.
Oven avasi pitkä, ja laiha nainen. Naisen silmät olivat ruskeat, kuten hänen pitkät hiuksensakin. Naisen iho oli vaalea. Hän oli 28-vuotias. Hänellä oli yllään vaaleanvihreä yukata, jaloissaan valkoiset sukat, ja ruskeat tossut:
"Tervetuloa Karasuma Jinjaan".
"Kiitos. Olet Kimie, etkö olekin?" Jiraiya kysyi.
"Kyllä, Jiraiya-sama", Kimie sanoi.
"Onko pyhäkön Miko kotona?" Jiraiya kysyi.
"Kyllä. Karasuma Shimizu on kotona. Ilmoitan hänelle tulostanne. Käykää toki sisään", Kimie sanoi.
"Kiitos", Natsuki, ja Jiraiya sanoivat mennen Yamabukin kanssa sisälle.
Kimie sulki ulko-oven, ja ninjat jättivät kengät aulaan kävellen Yamabukin kanssa peremmälle.
"Hauska tavata. Olen Uzumaki Natsuki", Natsuki sanoi Kimielle.
"Samoin. Tämän pyhäkön Miko, Karasuma Shimizu on äitini. Työskentelen täällä pyhäkköavustajana", Kimie sanoi johdattaen joukkion neuvottelu-huoneeseen.
Neuvottelu-huoneen nojatuolissa istui Kimien näköinen, keski-ikäinen nainen. Hänellä oli yllään ruskea yukata. Hänellä oli silmälasit:
"Pitkästä aikaa, Jiraiya-sama".
"Totta. Tässä on oppilaani, josta kerroin teille aiemmin lähettämässäni kirjeessäni", Jiraiya sanoi katsoen Natsukia.
"Päivää. Olen Uzumaki Natsuki", Natsuki esittäytyi.
"Päivää. Jiraiya-sama kertoikin jo minulle kirjeessään Oni no Kunin Mikon havaitsemasta, toisesta chakrastasi. Siksi valmistelinkin jo meditointi-huoneen etukäteen valmiiksi tulevaan meditointiisi. Seuratkaa minua", Shimizu johdatti joukkion viereiseen huoneeseen.
Huoneen lattialla oli punainen kokolattiamatto, jossa oli kultaisia kuvioita. Huoneen ikkunoiden edessä oli ruskeat sälekaihtimet.
"Istu meditointi-asentoon, ja keskity chakraasi, niin saat selville toisen chakrasi lähteen", Shimizu sanoi. "Haluatko kertoa ensin jotain?"
"Kyllä. Minulla on ollut De'ja vun kaltaisia kokemuksia, ja sellaisia tunteita käydessäni joissain tietyissä paikoissa. Minulla on ollut sellaisia kokemuksia jopa sanoessani, ajatellessani tai käyttäessäni joitain Ninja-tekniikoita. En tiedä, mistä se johtuu. Se on hieman turhauttavaa", Natsuki istui lattialle meditointi-asentoon.
"Milloin se alkoi?" Shimizu kysyi.
"Kun olin 12-vuotias", Natsuki sanoi.
"Vai niin? Et välttämättä saa täällä vastauksia kaikkiin kysymyksiisi, mutta ehkä saat täällä jotain selville. Aloita", Shimizu sanoi.
Natsuki keskittyi, ja huoneen toiselle puolelle ilmestyi vaaleansinisestä chakrasta koostuva meis. Mies oli pitkä, ja urheilullinen. Hän näytti 18-vuotiaalta. Hänellä oli mustat silmät, ruskeat hiukset, ja ruskettunut iho. Hänellä oli yllään musta pusero, jonka päällä oli valkoinen takki, jossa oli korkea kaulus. Takin kauluksen lähellä oli mustia tomoe-kuvioita. Hänen lantiollaan oli musta vyö. Hänen jaloissaan oli mustat housut, ja mustat sandaalit. Hänen korviensa edessä olevat hiukset oli kääritty valkoisiin sideharsoihin. Hänen otsansa edessä oli symboliton Hitai-ate, joka oli valkoinen.
"Olen Ōtsutsuki Asura", Asura sanoi huoneessa oleville ihmisille.
"Vaikutatte tutulta, joten olemmeko tavanneet aiemmin? Oh...anteeksi, etten esittäytynyt äsken. Olen Uzumaki Natsuki. Hauska tavata", Natsuki sanoi kumartaen pienesti. Sitten hän katsoi Asuraa uudelleen noustuaan istumaan suorassa.
Natsuki ei tiennyt, että miksi Asura vaikutti tutulta, vaikka Natsuki tapasikin Asuran vasta nyt ensimmäisen kerran.
"Ei haittaa. Voit sinutella minua. Ja tiesin nimesi jo ennen kuin edes esittäytyit minulle, vaikkemme olekaan ennen tavanneet. Tiedän nimesi, sillä chakramme ovat yhteydessä toisiinsa. Tiedän, että sinulla on paljon kysyttävää, ja että ne aiemmin mainitsemasi De'ja vut mietityttävät sinua, mutta et ole vielä valmis saamaan vastauksia kaikkiin kysymyksiisi. Tiedän kuitenkin vuosi sitten tapahtuneesta riidastasi Sasuken kanssa. Ajauduin nimittäin itsekin kerran samanlaiseen riitaan isoveljeni Ōtsutsuki Indran kanssa. Sen riidan jälkeen välimme eivät olleet enää ennallaan. Se riita vaikutti jopa jälkeläisiimme monien sukupolvien ajan. Mutta halusin kaikesta huolimatta tehdä jossain vaiheessa sovinnon isoveljeni kanssa. Isoveli oli ennen kiltti, ja olisi ennen antanut henkensä suojellakseen minua. Hän oli kerran niin ystävällinen. Hän pelasti minut kerran isolta villisialta koiramme Shiron kuoltua sen villisian toimesta. Isoveljeni, ja Shiron ansiosta selvisin siitä tilanteesta", Asura sanoi katsoen Yamabukia.
"Shiro?" Natsuki kysyi. Yllättäen Natsuki näki näyn.
(Natsukin näky)
"Shiro!" Natsuki huusi pojan äänellä, kun ruskeavalkoinen koira juoksi kohti isoa villisikaa, joka juoksi kohti Natsukia.
Dhaks! Villisika törmäsi Shiroon, joka lennähti nopeasti äskeisen törmäyksen voimasta korkealle ilmaan, ennen kuin putosi maahan.
Natsuki katsoi Shiroa järkyttyneenä.
Dhak! Villisika törmäsi Natsukiin, ja Natsuki kaatui maahan selällleen lennähdettyään parin metrin päähän villisiasta.
Natsuki irvisti kivusta, sillä hänen selkäänsä sattui. Hän nousi istumaan, ja katsoi häntä lähestyvää villisikaa peloissaan.
"Asura!" Joku huusi hypäten samalla Natsukin eteen läheisen puun oksalta.
"Isoveli", Natsuki sanoi eteensä hypänneelle pojalle, jolla oli pitkät, ruskeat hiukset. Indralla oli yllään harmaa pusero, jonka kauluksen lähellä oli 6, mustan tomoen-kuvioita. Hänellä oli lantioillaan ruskea vyö. Hänellä oli jaloissaan vaaleanruskeat housut, ja ruskeat sandaalit.
Indra katsoi villisikaa vihaisena.
"Nopeasti, mene!" Indra sanoi Natsukille heilauttaen hieman oikeaa kättään oikealle.
Natsuki nousi nopeasti seisomaan, ja siiten hän juoksi oikealle päin. Hän juoksi kohti maassa makaavaa Shiroa ottaen Shiron syliinsä.
"Kuinka uskallat tehdä tuollaista pikkuveljelleni!" Indra huusi villisialle tosi vihaisena, ja teki käsimerkkejä. Indra ojensi nopeasti oikeaa käsivarttaan oikealle, ja hänen oikeaan käteensä ilmestyi sähköinen chakra-pallo. Indra lähti juoksemaan nopeasti suoraan kohti villisikaa hyökätäkseen kyseisen villisian kimppuun kostoksi siitä, että kyseinen villisika oli äsken hyökännyt Natsukin kimppuun.
Villisika juoksi nopeasti kohti Indraa.
Kun villisika juoksi Indraa kohti, niin Indra tarttui vasemmalla kädellään oikeaan käsivarteensa, ja iski oikean kätensä villisian oikeaan kylkeen villisian juostessa samalla Indran ohi.
Indra irrotti vasemman kätensä oikeasta käsivarrestaan, ja laski molemmat kätensä alas näyttäen samalla vähän uupuneelta.
Villisika pysähtyi, ja kaatui sitten maahan vasemmalle kyljelleen nostaen ilmaan vähän pölyä. Tömps!
"Isoveli!" Natsuki juoksi Indran eteen kantaen samalla Shiroa sylissään.
"Oletko kunnossa?" Indra kysyi Natsukilta.
"Kyllä", Natsuki nyökkäsi itkien. "Mutta Shiro..."
Shiron otsassa, ja nenässä oli haavat, joista valui verta.
"Shiro uhrasi henkensä suojellakseen sinua. Anna Shirolle kunnon hautajaiset", Indra sanoi katsoen Shiroa. Indra laittoi oikean kätensä Natsukin vasemmalle olkapäälle.
"Okei..." Natsuki sanoi.
Indra pyyhki Natsukin kyyneliä vasemmalla peukalollaan.
"Isoveli, silmäsi!" Natsuki sanoi yllättäen katsoen samalla Indran mustia silmiä hieman yllättyneenä. Kyseiset silmät olivat nyt nimittäin muuttuneet Sharinganeiksi.
Indra työnsi oikean kätensä taskuunsa, ja otti sieltä esiin kunain, jonka terää hän käytti peilinä katsoakseen silmiään. Hänen silmänsä olivat nyt muuttuneet punaisiksi, ja niissä oli jopa kaksi, mustaa tomoeta.
"Tämähän on..." Indran lause keskeytyi samalla, kun hän vaikutti nähneen jotain läheisessä metsässä, ja juoksi sitten kyseiseen metsään näyttäen hieman ärtyneeltä.
"Isoveli?" Natsuki kysyi katsoen Indraa hieman uteliaana.
(Näky loppuu)
"Ahaa. Ymmärrän. Näit juuri äsken näyn Shiron kuolemasta. Näit sen näyn tapahtumat minun näkökulmastani. Se on osoitus siitä, että chakramme ovat yhteydessä toisiinsa. Isäni mielestä chakra oli voima, joka yhdistää kaikki ihmiset toisiinsa. Äsken mainitsemani yhteyden takia näit äskeisen näyn minun näkökulmastani katsottuna. Veljeni alkoi muuttua äsken näkemäsi näyn tapahtumien jälkeen. Tapa, jolla hän katsoi muita Sharinganillaan pelotti muita. Sinäkin olet nähnyt Sasuken Sharinganissa pelottavan katseen. Isoveli otti 10-vuotiaasta lähtien harjoittelun vakavasti, ja se jatkui hänen kasvaessaan, ja isoveli satutti samalla muita. Hän harjoitteli jopa yksin. Yritin estää häntä satuttamasta muita, ja saada hänet ottamaan harjoittelun rennommin. Hän sanoi harkitsevansa sitä, mutta hän ei tehnytkään myöhemmin niin. En kuulemma ymmärtänyt häntä, sillä minulla ei ollut Sharingania. Ehkä onnistutu jossain vaiheessa tekemään sovinnon Sasuken kanssa. Sinun on oltava päättäväinen. Isoäidissänikin oli varmaan joskus jotain hyvää", Asura sanoi.
"Isoäidissäsi?" Natsuki kysyi.
"Hänen nimensä oli Ōtsutsuki Kaguya, mutta häntä sanottiin jopa Usagi no Megamiksi, tai Oniksi. Hän muuttui erään tapauksen myötä. Isäni mainitsi kerran niin, että hän näki veljeni vihaisessa Sharingan-katseessa isoäitini vihaisen Byakugan-katseen. Isoäidilläni oli nimittäin Sharinganin lisäksi myös Byakugan. En nnyt tarkalleen, että mitä veljeni näki Sharinganillaan. Isänikin taisi miettiä sitä, sillä hänelläkin oli joskus ollut Sharingan. Isoäitini perustamalla Shinjun rituaalilla oli osuutensa siihen, että isäni sai Sharinganinsa", Asura sanoi.
"Kuka isäsi oli?" Natsuki kysyi.
"Ōtsutsuki Hagoromo, eli mies, jonka tunnet nimellä Rikudō Sennin", Asura sanoi.
"Olet siis Rikudō Senninin poika?" Natsuki kysyi yllättyneenä ymmärrettyään Asuran sanojen merkityksen.
"Kyllä", Asura sanoi.
"Mikä äsken mainitsemasi Shinjun rituaali oli?" Natsuki kysyi.
"Se oli isoäitini perustama rituaali, johon osallistuneet ihmiset eivät koskaan palanneet koteihinsa kyseisen rituaalin loputtua. Jotkut jopa kapinoivat sitä rituaalia vastaan, minkä takia isoäitini tuhosi kyseiset kapinalliset. Mene minun kotimaahani, So no Kuniin saadaksesi joitain asioita selville. Tämä kaikki, eli sinulle äsken kertomani alkoi sieltä", Asura sanoi.
"Selvä, mutta voinko puhua sinulle joskus uudelleen? Ja miten se onnistuu?" Natsuki kysyi.
"Chakramme ovat yhteydessä toisiinsa, joten kun haluat puhua minulle, niin keksit keinon siihen. Sinun on vain keskityttävä samalla tavalla, kuin nytkin voidaksesi puhua kanssani", Asura sanoi kadoten.
"Mitä hän mahtoi tarkoittaa sanomalla chakrojemme olevan yhteydessä toisiinsa?" Natsuki kysyi nousten seisomaan.
"Ehkä hän yrittää ohjata sinua oikeaan suuntaan", Jiraiya ehdotti. "Onko Ōtsutsuki Asura Natsukin toisen chakran lähde? Mitähän se tarkotittaa?!"
"Pitäisi varmaan mennä So no Kuniin, kuten Asura sanoi äsken. Oletteko käyneet siellä joskus?" Natsuki kysyi Jiraiyalta.
"Olen nähnyt sen maan vain kartalta. Se maa on Ka no Kunin lähellä", Jiraiya sanoi.
"Selvä. Kiitos, Shimizu-sama", Natsuki nousi seisomaan, ja käveli ulos huoneesta.
"Ole hyvä", Shimizu sanoi.
"Shinju kuulostaa tutulta. Johtuuko se siitä, mitä Asura kertoi minulle äsken?" Natsuki mietti.