Heipä hei! Tässä on Renshū-Toraberu-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seutaavaa lukua. Hain tähän lukuun hieman inspiraatiota Prinsessa Sakuran tarina-mangasta. En omista kyseisen mangan oikeuksia. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Asagiri)
"Kummajaisten esittelijä", Natsuki luki erään miehen myyntipöydän päällä olevan kyltin.
"On kieroa nähdä tuollaisia pilkantekijöitä", Jiraiya sanoi katsoen myyntipöydän takana seisovaa miestä halveksivasti.
Yllättäen Natsuki näki kummajaisten esittelijän myyntipöydällä olevan häkin, jossa oli Natsukin kämmenen kokoinen, oikeita ruhjeita täynnä oleva tyttö. Tytön vaatteet olivat repaleiset. Tyttö oli laiha, vaaleaihoinen, ja sinisilmäinen. Tytön hiukset olivat lyhyet, ja vaaleansiniset.
"Kamalaa", Natsukin kävi pientä tyttöä sääliksi, joten hän käveli Kummajaisten esittelijän myyntipöydän eteen:
"Ostan tuon pikkuisen".
"Selvä, mutta sen hinta on 300 ryoota", Kummajaisten esittelijä sanoi.
Natsuki otti lompakon taskustaan, ja otti sieltä seteleitä, jotka hän laittoi miehen pöydälle:
"Tässä on 400 ryoota, joten tuskin on valittamista. Kiitos".
Natsuki otti pikkutytön häkin, ja lähti Jiraiyan, ja Yamabukin kanssa pois paikalta.
"Miksi teit noin?" Jiraiya kysyi oppilaaltaan.
"Koska ketään ei saa kohdella kuin jotain kauppatavaraa", Natsuki sanoi.
"Totta", Jiraiya sanoi.
"Ja minun kävi sääliksi tätä pikkuista", Natsuki sanoi mennen muiden kanssa läheisestä majatalosta varaamaansa huoneeseen.
"Ymmärrän", Jiraiya mietti.
Natsuki laittoi häkin huoneen kirjoituspöydälle, ja avasi häkin oven.
"No niin sitten. Olen Uzumaki Natsuki. Tässä on Jiraiya-sama, ja koirani Yamabuki. Entä sinä?" Natsuki kysyi tytöltä.
Pieni tyttö ei sanonut mitään.
"Anteeksi. Ei sinun heti tarvitse vastata. Puhu sitten, kun olet valmis puhumaan. Olet tainnut kokea kovia. Palaan kohta", Natsuki lähti huoneesta.
"Olisit voinut ainakin esittäytyä äsken, tai edes kiittää Natsukia siitä, että hän osti sinut äsken siltä Kummajaisten esittelijältä. Vai eikö sinulla ole muka lainkaan käytöstapoja?" Jiraiya kysyi tytöltä:
"Oppilaani ei hylkää apua tarvitsevia, ja sinä tarvitsit selvästi apua Kummajaisten esittelijän pilkatessa sinua aiemmin".
Tyttö katsoi Jiraiyaa mietteliäänä Natsukin palatessa huoneeseen mukanaan erilaisia kankaita, ja ompelu-tarvikkeitä.
"Aiotko ommella jotain?" Jiraiya kysyi Natsukilta.
"Kyllä", Natsuki sanoi.
"Mitä aiot ommella?" Tyttö kysyi.
"Tarvitset selvästi uusia vaatteita, ja rohkenen epäillä sitä, että vanhojen nukkejeni vaatteet ovat sinulle liian pienet. Ei pahalla, mutta siksi teenkin nyt sinulle uusia vaatteita", Natsuki sanoi.
Tyttö näytti yllättyneeltä, mutta katsoi sitten repaleisia vaatteitaan inhoten.
Natsuki laittoi ompelu-välineet yöpöydälle, ja alkoi sitten ommella.
Vähän ajan kuluttua Natsuki laittoi pinon pieniä vaatteita kirjoituspöydälle. Sitten hän sinetöi ompelu-tarvikkeet yhteen kääröön:
"Valitse vapaasti mieluisat vaatteet".
Natsuki laittoi käärön reppuunsa, ja meni sitten Jiraiyan, ja Yamabukin kanssa huoneen ulkopuolelle sulkien huoneen oven perässään.
"Tuossa tytössä on chakraa, joten ole varovainen ollessasi hänen lähellään, kunnes tiedämme hänestä lisää", Jiraiya sanoi oppilaalleen.
"Kyllä", Natsuki sanoi.
Yamabuki istui lattialla.
Kop kop! Natsuki koputti huoneen oveen odotettuaan ensin jonkin aikaa:
"Oletko jo valinnut sopivat vaatteet, ja pukeutunut?"
"Kyllä", Tyttö sanoi.
"Hyvä", Natsuki sanoi, ja avasi oven mennen muiden edellä huoneeseen.
Tyttö oli pukeutunut vaaleanvihreään yukataan, jonka obi oli valkoinen.
"Näytät hyvältä", Natsuki sanoi.
"Kiitos. Olen Asagiri", Tyttö esittäytyi lopulta.
"Hauska tavata, Asagiri-san", Natsuki sanoi.
"Asagiri esittäytyi lopulta", Jiraiya ajatteli.
"Cameliaiden tuoksu. Hänen silmissään on piilotettua surua. Miksi?" Asagiri mietti katsoen Natsukin silmiä uteliaana.
"Nyt haen meille ruokaa", Natsuki sanoi lähtien huoneesta.
Natsuki palasi vähän ajan kuluttua huoneeseen kantaen tarjotinta, jolla oli riisikeitto-lautasia, juomalaseja, ja lusikoita. Hän laittoi tarjottimen huoneen lattialla olevalle, pienelle lattiapöydälle, ja sitten hän laittoi yhden lautasen lattialle, ja Yamabuki alkoi syödä kyseisella lautasella olevaa keittoa.
"Asagiri-san, sano toki, jos tarvitset jotain", Natsuki sanoi istuen lattialle syömään keittoa.
"Toki", Asagiri sanoi maistaen keittoa.
"Mistähän Asagiri-san on kotoisin?" Natsuki mietti.