Heipä hei! Tässä on Renshū-Toraberu-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Hyvää joulua kaikille.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Kaidokuzai)
Natsuki käveli Jiraiyan, Yamabukin ja Furofukin kanssa Furofukin kasvihuoneessa.
Asagiri istui Yamabukin selässä.
Furofuki oli iäkäs, silmälasipäinen nainen, jolla oli tylsät, vaaleanruskeat hiukset ja terävä nenä. Hänen kasvoissaan oli ryppyjä. Hänen huulissaan oli punaista huulipunaa, ja hänellä oli yllään kimono yhdessä päällystakin kanssa.
Natsuki, Jiraiya, ja Asagiri olivat tänä aamuna saapuneet Jofuku no Moriin tapaamaan Furofukia, jotta tämä voisi valmistaa vastalääkkeen joka palauttaisi Asagirin vihdoin ennalleen.
"Täällä riittää kukkia", Natsuki sanoi katsoen kasvihuoneen pöydillä olevia kukkaruukkuja. Ruukuissa oli monia, erilaisia kukkia.
"Niin", Asagiri sanoi.
"Asagiri-san, millainen kyläsi on?" Natsuki kysyi.
"Se on lumisilla vuorilla, ja sää on aina pilvinen, ja luminen", Asagiri sanoi.
"Selvä", Natsuki sanoi. "Haluan auttaa Asagiri-sania palaamaan kotiinsa, mutta voisinko pyytää häntä kirjetoverikseni? Niin voisimme pitää yhteyttä toisiimme Asagirin palattua takaisin kyläänsä".
"Etsimämme kukka on tuossa", Furofuki sanoi, ja otti vihreästä kukasta yhden terälehden:
"Valmistan vastalääkkeen nyt. Jos se Kabuto teki oikean vastalääkkeen valmistuskaavan, niin kyseisen vastalääkkeen pitäisi palauttaa Asagiri ennalleen. Asagiri saattaa tosin kokea jonkin aikaa jonkinlaisia sivuvaikutuksia palattuaan ennalleen. Sen pitäisi kuitenkin kadota jossain vaiheessa. Ehkä meidän kannattaisi ensin testata vastalääkettä tuohon kaktukseen".
Kaikki katsoivat yhdessä, lattialla olevassa ruukussa olevaa, kuihtunutta kaktusta.
"Tehdään sen", Jiraiya sanoi.
Furofuki valmisti vastalääkkeen, ja laittoi sitä ruiskuihin. Sitten hän käytti toista ruiskua ruiskuttaakseen vastalääkettä aiemmin näyttämäänsä kaktukseen.
Kaktus muuttui vihreäksi, suoristui, ja siihen kasvoi piikkejä, mutta se näytti hieman palaneelta joistain kohdista.
"Hm. Tämä vastalääke saattaa hyvinkin toimia, mutta ihosi saattaa palaa joistain kodista", Furofuki sanoi Asagirille.
"Olen valmis siihen, ja mihin vain palatakseni ennalleni", Asagiri sanoi.
"Selvä", Furofuki sanoi laittanen Asagirin istumaan läheiselle tuolille. Furofuki laittoi äsken käyttämänsä ruiskun läheisellä pöydällä olevaan ensiapulaukkuun, ja sitten hän pisti Asagiria toisella ruiskulla ruiskuttaen siinä olevan vastalääkkeen Asagiriin. Kun ruisku oli tyhjä, niin Furofuki laittoi senkin ensiapulaukkuun ja sulki sitten ensiapulaukun kannen.
Kaikki katsoivat Asagiriä odottaen jonkinlaisen muutoksen alkavan tapahtua.
Vähään aikaan ei tapahtunut mitään, mutta sitten Asagiri alkoi yllättäen kasvaa, kunnes hän muuttui alkuperäiseen muotoonsa.
"Se toimi!" Asagiri ilahtui. "Kiitos!"
"Sivuvaikutuksia voi ilmetä kaikesta huolimatta, mutta ole hyvä", Furofuki sanoi.
Asagiri hymyili, kunnes hän alkoi yllättäen vääntelehtiä tuskissaan, ja sitten hänen ihonsa paloi joistain kohdista.
"Sivuvaikutukset alkoivat!" Furofuki huusi ymmärrettyään tilanteen.
"Mitä teemme nyt?!" Natsuki kysyi huolissaan.
"Auta minua kantamaan Asagiri viereiseen huoneeseen", Furofuki sanoi.
"Hyvä on", Natsuki totteli, ja auttoi Furofukia viemään Asagirin viereiseen huoneeseen, ja he laittoivat Asagirin makaamaan lattialla olevalle futonille.
"Keittiö on päärakennuksessa aulasta vasemmalle. Voisitko käydä siellä keittämässä Asagirille kauravelliä? Helposti pureskeltava ruoka kelpaa nimittäin potilaille, kunnes he paranevat. Olen jättänyt kaikki ainesosat näkyville hellan oikealla puolella olevalle pöydälle", Furofuki sanoi. "Minä huolehdin Asagirin palovammoista sillä välin".
"Selvä", Natsuki sanoi lähtien huoneesta.
Natsuki palasi vähän ajan kuluttua kantaen tarjottimella velli-lautasta, juomalasia, ja lusikkaa. Hän laittoi tarjottimen lattialle, ja antoi varustepussistaan äsken ottamansa salvapullon Furofukille:
"Toivottavasti tästä salvasta on apua. Missä kohdissa Asagirin palovammat oikein ovat?"
"Ne palovammat ovat Asagirin käsivarsissa, jaloissa, ja hänen selässään", Furofuki sanoi.
"Selvä", Natsuki käveli huoneen ovelle katsoen Jiraiyaa varoittavasti samalla, kun hän kuiskasi:
"Ette tirkistele".
"Mit..." Jiraiyan lause keskeytyi samalla, kun Natsuki sulki huoneen oven.
Natsuki auttoi Furofukia sivelemään salvaa Asagirin palovammojen päälle, ja sitomaan sideharsot Asagirin palovammojen päälle.
"Nyt sinun pitää syödä", Furofuki sanoi Asagirille ottaen samalla kaapista peiton, jonka hän laittoi Asagirin päälle.
"Kyllä", Asagiri sanoi ryhtyen syömään velliä.
"Anteeksi keittiöni sotkuisuus, mutta en ole vielä ehtinyt siivota siellä", Furofuki sanoi.
"Ei haittaa", Natsuki sanoi.
"Hienoa. Olet Iryō-nin, joten kerron sinulle myöhemmin yhdestä kukasta", Furofuki sanoi.
"Kiitos, mutta miten tiedätte minun olevan Iryō-nin?" Natsuki kysyi laittaen salvapurkin takaisin varustepussiinsa.
"Jiraiya-sama mainitsi sen minulle aiemmin lähettämässään, Asagiriä koskevassa kirjeessään. Sinun on tiedettävä siitä äsken mainitsemastani kukasta, koska se on kaunis, mutta samalla ongelmallinen. Se kukka ei ole myrkyllinen", Furofuki sanoi.
"Ymmärrän", Natsuki sanoi.
"Natsuki-san, Jiraiya-sama kertoi minulle aiemmin isosiskosi Yumin joutuneen salamurhan uhriksi 9 vuotta sitten. Olen miettinyt jo jonkin aikaa sitä, että miltä sinusta oikein tuntui sinä päivänä, mutta haluan kuulla sen suoraan sinulta itseltäsi", Asagiri sanoi.
"Muistan sen yhä kuin eilisen, vaikka siitä onkin jo 9 vuotta. Osa minuakin tuntui katoavan silloin. Olen siitä päivästä lähtien tehnyt parhaani vahvistuakseni, ja selvittääkseni totuuden sen päivän kaikista tapahtumista. Se oli alku vuosia kestäneelle etsinnälleni. Haluan tietää, että kuka oikein riisti isosiskoni minulta, ja miksi. Haluan jopa kostaa siskoni murhaajalle, ja tehdä hänelle tunteeni selväksi. Haluan samalla suojella ystäviäni häneltä", Natsuki sanoi.
"Kertomasi perusteella rakastit siskoasi selvästi tosi paljon, joten älä anna minkään lannistaa itseäsi", Asagiri sanoi.
"En tietenkään anna minkään lannistaa itseäni", Natsuki sanoi:
"Tein sen päätöksen jo kauan sitten. Myöhemmin tein jopa erään toisenkin päätöksen. Nimittäin päätöksen sietää ja kestää kyläni, ystävieni, ja nykytilanteen takia".
"Sinnikäs tyttö, mutta hänellä on kuitenkin vielä paljon opittavaa", Furofuki hymyili.
"Olen pahoillani, että jouduit kokemaan jotain niin kamalaa", Asagiri sanoi.
"Kiitos. Pitäisikö meidän yöpyä tässä huoneessa tarkkaillaksemme Asagirin vointia?" Natsuki kysyi.
"Kyllä", Furofuki sanoi.
"Sopii", Asagiri sanoi.