Heipä hei! tässä on Renshū-Toraberu-fanfictionin uusi, ja viimeinen luku. Tämän jälkeen Natsukin seikkailut jatkuvat Konoha ni modoru-nimisessä fanfictionissa. Nähdään seuraavan kerran Konoha ni modoru-fanfictionin ensimmäisessä luvussa. Hyvää joulua kaikille.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Jofukubana)
"Asagiri-san, haluaisitko olla kirjetoverini?" Natsuki kysyi Asagiriltä istuen pöydän ääressä olevalla tuolilla lukemassa Furofukin Natsukille aiemmin tuomia Iryō Ninjutsu-kirjoja.
"Toki. Muuten, Jiraiya-sama on kertonut minulle jopa sisällesi sinetöidystä Kyūbistäkin. En osaa kuvitellakkaan, että mitä olet oikein käynyt läpi sen bijūn takia", Asagiri sanoi.
"Kieltämättä olen ollut joskus yksinäinen Kyūbin takia, mutta päätin olla piittaamatta muiden pilkkapuheista, kuten siskoni olikin kauan sitten neuvonut minua tekemään niin. Sen sijaan, että rypisin itsesäälissä päätin tehdä parhaani saadakseni muut kyläni asukkaat hyväksymään minut sellaisena kuin oikeasti olen. Nyt minulla on ystäviäkin, minkä takia olen tosi onnellinen. Yhden ystäväni kanssa asiat eivät tosin ole sujuneet kovinkaan hyvin. Hän lähti Konohasta 2 vuotta sitten, ja on nyt Orochimarun oppilas. Olet saattanut nähdäkin hänet ollessasi joskus orochimarun vankina. Hänen sukunimensä on Uchiha", Natsuki sanoi.
"Tarkoitatko Uchiha Sasukea?" Asagiri kysyi.
"Kyllä vain. Onko hän kunnossa?" Natsuki kysyi huolissaan, ja uteliaana.
"Kyllä. Ainakin viimeksi näkemäni perusteella. Onko Uchiha Sasuke kenties poikaystäväsi?" Asagiri kysyi hymyillen samalla hieman kiusoittelevasti.
"E-ei mitään sellaista! Olemme vain lapsuuden ystäviä. Sanotaan vaikka niin, että hän on aivan liian keskittyt kostamaan Itachille, eli isoveljelleen klaaninsa hävittämisen puolesta. Itachi oli 9 vuotta sitten isosiskoni Yumin poikaystävä, ennen kuin Itachi hävitti klaaninsa", Natsuki sanoi punastuen hieman.
"Todellako? Olen kyllä kuullut Uchihan-klaanin hävittämisestä", Asagiri sanoi:
"Natsuki-san taitaa pitää Sasukesta hieman, vaikka hän salaakin kyseisen asian. Miksi hän salaa sen? Siksikö, että Sasuke lähti Konohasta 2 vuotta sitten?"
"Mitä mieltä ystäväsi ovat sisällesi sinetöidystä Kyūbistä?" Asagiri kysyi.
"He eivät vielä tiedä kyseistä asiaa, sillä olen salannut sen heiltä. Sandaime Hokage ei koskaan kertonut heille siitä asiasta. Hän nimittäin kielsi aikuisia kertomasta lapsilleen totuutta sisälleni sinetöidystä Kyūbistä. Sandaime Hokage halusi, että saisin tietää totuuden sisälleni sinetöidystä Kyūbistä ollessani 16-vuotias, mutta eräs Konohan pari vuotta sitten pettänyt Nukenin kertoi minulle totuuden sisälleni sinetöidystä Kyūbistä ollessani vasta 12-vuotias. Olin peloissani saatuani totuuden selville, ja kyseinen Nukenin yritti silloin hyökätä kimppuuni, mutta silloinen opettajani, Iruka-sensei pelasti minut silloin. Hänen silloiset puheensa saivat minut rauhoittumaan, ja voittamaan kimppuuni silloin hyökänneen Nukeninin. Olin niin iloinen Iruka-sensein silloin sanomista sanoista, että sitä on nyt tosi vaikea pukea sanoiksi. Haluan kuitenkin tehdä hänet ylpeäksi minusta. Päätin kertoa totuuden Kyūbistä ystävilleni vasta sitten, kun olen valmis siihen. Tein sen päätöksen Sandaime Hokagen kerrottua minulle syyn salata Kyūbiä koskeva asia. Hän ei halunnut että olisin yksinäinen. Siksi hän salasi sen minulta. Kerroin hänelle sitten päätökseni tehdä parhaani saadakseni kyläni asukkaat hyväksymään minut sellaisena kuin olen. Olen ehkä vältellyt puhumasta ystävilleni Kyūbistä, koska pelkään heidän hylkäävän minut. Aika säälittävää pelätä sellaista, eikö olekin?" Natsuki kysyi katsoen lattiaa masentuneena.
"Ei nyt varsinaisesti. Kaikki nimittäin pelkäävät jotain. Mutta sinun kannattaisi puhua heille Kyubistä, sillä jos he todella ovat ystäviäsi, niin he eivät varmasti hylkää sinua kun kerrot heille syysi salata heiltä totuuden sisällesi sinetöidystä Kyubistä", Asagiri sanoi.
"Selvä", Natsuki sanoi.
Natsukista tuntui yllättävän hyvältä avautua Asagirille puhumalla Asagirille jostain, josta Natsuki ei ollut koskaan aiemmin puhunut ystäviensä kanssa.
"Anteeksi, mutta mitä sinä pelkäät?" Natsuki kysyi Asagiriltä.
"Erästä kyläni rituaalia. Kerron sen syyn sinulle sitten joskus myöhemmin", Asagiri sanoi.
"Rituaalia? Mistähän rituaalista on oikein kyse?" Natsuki mietti uteliaana, mutta hän päätti olla mainitsematta kyseistä asiaa uudelle ystävälleen:
"Hyvä on".
XXXXXXXXXX
"Tytöt varttuvat selvästi miehiä nopeammin. Natsuki on jo onneksi hieman avoimempi kuin ennen", Jiraiya ajatteli tyytyväisenä seisoen huoneen oven ulkopuolella kuultuaan koko keskustelun.
(Seuraavana päivänä)
"Oli hauska tavata sinut, Asagiri-san...Ongelmasi ei siis ollut millään tavalla hauska...siis sinun itsesi kannalta. Olen iloinen siitä, että olet vihdoinkin palannut ennallesi, ja että voit nyt palata takaisin kylääsi. Ole jatkossa varovainen Orochimarun kaltaisten ninjojen varalta", Natsuki sanoi Asagirille heidän seisoessaan Furofukin talon edessä Jiraiyan ja Furofukin seisoessa vähän matkan päässä kaksikosta.
"Toki. Nähdään taas", Asagiri sanoi lähtien kävelemään siihen suuntaan, jossa hänen kylänsä oli.
"Niin. Nähdään", Natsuki sanoi.
"Osaat näemmä olla tarvittaessa myös tahdikaskin. Hetken luulin, että alkaisit itkeä jäähyväisten takia", Jiraiya ajatteli katsellen oppilastaan hymyillen.
"Minulla on nyt uusi unelma. Aion jonain päivänä antaa Natsuki-sanille itse tekemäni yukatan vastineeksi uusista vaatteistani, jotka Natsuki-san ompeli minulle. Vasta sitten voin alkaa sanoa häntä ystäväkseni maksettuani hänelle kiitollisuuden velkani", Asagiri ajatteli hymyillen.
"Ikävä rikkoa herkkä tunnelma, mutta puhutaan nyt niistä aiemmin mainitsemistani kukista", Furofuki sanoi kävellen Natsukin eteen.
"Toki", Natsuki sanoi.
Furofuki johdatti ninjat metsäaukealle, jolla oli monivärisiä, erikoisen näköisiä kukkia, joita Natsuki ei ollut ennen nähnyt.
"Mitä kukkia nuo ovat?" Natsuki kysyi.
"Ne ovat Jofukubana-kukkia", Furofuki sanoi. "Jofukubana on lääkekasvi, joka löytyy täältä Hi no Kunin rajalta olevasta Jofuku no Morista. Tällä Jofukubana-kukalla on kaksi hyvin erikoista piirrettä, joista ensimmäinen on se, että tällä kuklla on seitsemän eri väriä. Toinen erikois piirre on se, että kun tämä kukka on poimittu maasta, niin se vapauttaa siitepölyn kaltaisen aineen, joka muuttuu kohteen arkkivihollisen näköiseksi tai keneksi tahansa jota tämän kukan poimija ajattelee tuolloin. Kyseinen siitepöly tekee sen hyökätäkseen, ja puolustaakseen näitä kukkia. Haluan antaa tämän sinulle", Furofuki sanoi antaen Natsukille ruskean nahkapussin, jossa oli keltaisia, savupommin näköisiä esineitä.
"Kiitos, mutta mitä nämä oikein ovat?" Natsuki kysyi.
"Oma keksintöni. Jofukubana-Bakudan. Niiden avulla voit puolustautua vihollisesi kimppuun, sillä nämä savupommit on valmistettu juuri noiden Jofukubana-kukkien siitepölystä. Kun käytät näitä savupommeja vihollisiasi vastaan taistelun aikana, niin noiden savupommien siitepöly muuttuu vihollisesi arkkiviholliseksi tai keneksi tahansa, jota noiden savupommien kohteeksi joutunut vihollinen ajattelee. Kirjoita sitten minulle kirje silloin, kun nuo savupommit loppuvat, niin toimitan sinulle lisää tällaisiä savupommeja", Furofuki sanoi.
"Selvä. Mutta tehän olette Konohan ninja, joten miksi asutte täällä, ettekä Konohassa?" Natsuki kysyi.
"Koska päätin niin, eikä muiden tarvitse huolehtia siitä", Furofuki sanoi. "Täällä voin keskittyä tutkimuksiini kaikessa rauhassa".
"Selvä", Natsuki sanoi hymyillen.