Heipä hei! Tässä on Azure Redi-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Keitä he ovat?" Kogorō kysyi katsoen Shizukan uusia ystäviä, jotka istuivat Kogorōn työhuoneen sohvalla keskustelemassa.
"He ovat Irene-chanin uusia ystäviä. He perustivat hiljattain etsivä-kerhon nimeltä Shōnen Tantei-Dan", Ran sanoi.
"Vai etsivä-kerhon?" Kogorō kysyi.
"Niin", Shizuka sanoi.
"Haluamme nähdä sen, että miten oikea etsivä työskentelee, joten tulimme tapaamaan teitä", Mitsuhiko sanoi Kogorōlle.
"Selvä, kunhan ette aiheuta minulle ongelmia", Kogorō sanoi.
Kogorōlla oli yllään valkoinen pusero, ja jaloissaan siniset housut, ja valkoiset sukat. Hänen työpöydällään olevasta televisiosta tuli parhaillaan Hoshi no sekai-ohjelma, ja esiintyjänä oli Okino Yōko.
Pim pom!
Kogorō käveli ovelle, ja avasi sen nähdäkseen miehen, ja naisen.
Naisellä oli yllään vaaleanpunainen, korkeakauluksinen takki, ja päässään tummanpunainen lierihattu Hänellä oli takkinsa alla tummanpunainen pusero. Hänellä oli jaloissaan mustat kengät.
"Anteeksi, mutta olemme jo sulkeneet toimiston tältä päivältä", Kogorō sanoi. "Tulkaa huomenna uudestaan".
"Tarvitsen apuanne", Nainen sanoi, ja otti hatun päästään.
"Anteeksi, mutta oletteko te Okino Yōko?!" Kogorō kysyi tunnistettuaan naisen äänen.
"Kyllä", Yōko sanoi.
"Mutta tehän olette juuri televisiossa!" Kogorō sanoi yllättyneenä.
"Öh...se on nauhoitettu", Yōko sanoi nähtyään itsensä televisiossa.
"Mitä teidän laisenne idoli tekee täällä?" Ran kysyi Yōkolta.
Ranilla oli yllään koulupuku, jonka edessä oli vaaleansininen esiliina.
Shizukalla oli yllään sininen huppari, jonka alla oli vaaleansininen pusero. Hänellä oli jalosisaan mustat housut, ja valkoiset sukat.
Kogorō ryntäsi äkkiä makuuhuoneeseensa, ja palasi sieltä myöhemmin. Nyt hänellä oli yllään sininen takki. Hänellä oli kaulassaan punainen solmio, ja hän piti oikeassa kädessään punaista ruusua:
"Olen palveluksessanne, madmoiselle".
"Voi kiitos", Yōko sanoi.
"Kuka tuo on?" Shizuka mietti katsoen Kogorōa.
Ran meni keittiöön, ja palasi mukanaan tarjotin, jonka päällä oli teekuppeja.
Yōkolla oli vaalea iho, pitkät ruskeat hiukset, ja siniset silmät. Hän oli sitonut hiuksiinsa vaaleanpunaisen hiusnauhan. Hän oli laiha, ja 21-vuotias. Hän oli laiha.
Yōkon seurassa olevalla miehellä oli mustat hiukset, vaalea iho, ja siniset silmät. Hänellä oli yllään ruskea takki, jonka alla oli sininen takki, jonka alla oli valkoinen pusero. Hänellä oli kaulassaan punainen solmio. Hänellä oli jaloissaan siniset housut, ja mustat kengät.
Yōko istui sohvalle:
"Anteeksi, että tulemme tänne näin myöhään, mutta minusta tuntuu siltä, että joku tarkkailee minua. En siis puhu nyt faneista".
"Joku tarkkailee teitä?" Kogorō kysyi.
"Kyllä", Yōko sanoi.
"Voisiko hän olla yli-innokas paparazi?" Kogorō kysyi.
"Niin minäkin aluksi ajattelin. Mutta hän käyttäytyy jotenkin pelottavasti. Kun menin eilen kotiini huomasin sen, että huonekalujani oli siirrelty. Olen saanut minusta salaa otettuja valokuvia, ja jatkuvasti nimettömiä puhelin-soittoja. Ja eilen illalla joku ajoi minua takaa kadulla. En pysty peloltani enää edes sulkemaan silmiäni öisin!" Yōko huusi hermostuneena.
"Senkin perverssi! Miten kehtaat tehdä tämän Yōko-sanille?!" Kogorō kysyi.
"Anteeksi, mutta olen Mōri-sanin avustaja, ja haluaisin kysyä teiltä jotain, Okino-san. Sopiiko se?" Shizuka kysyi.
"Kyllä", Yōko sanoi.
"Oliko asunnostanne varastettu mitään silloin, kun menitte eilen kotiin, ja huomasitte sen, että huonekalujanne oli siirrelty?" Shizuka kysyi.
"Ei. Mitään ei oltu varastettu", Yōko sanoi.
"Hyvä. Murtovarkauden voi ainakin sulkea pois laskuista. Olet selvästi oppinut jotain seuraamalla toimiani", Kogorō sanoi Shizukalle.
"Kyllä, Mōri-san", Shizuka sanoi.
"Tuota, sopisiko, ettemme puhuisi tästä kovin kovaa? Mediat voisivat levittää tätä aihetta, jos kuulisivat tästä", Yōkon seurassa oleva mies sanoi.
"Kukas te olittekaan?" Kogorō kysyi.
"Oi. En olekaan vielä esittäytynyt. Olen Yamagishi Eiichi, Okino-sanin Manageri", Mies sanoi. Hän antoi käyntikorttinsa Kogorōlle.
"Manageri siis? Hyvä. Otan asian tutkittavakseni. Kirjoittakaa tähän osoitteenne, ja puhelin-numeronne, sekä tälle nimikirjoitus-alustalle singerauksenne", Kogorō laittoi pöydälle kaksi paperia ja yhden nimikirjoitus-alustan.
"Selvä", Yōko totteli.
"Selvä. Tapaus on yhtä kuin ratkaistu. Käydään tarkistamassa tilanne varmuuden vuoksi kodissanne varmistaaksemme turvallisuutenne", Kogorō sanoi.
"Tulkaa. Haluan nähdä sen, että miten tähdet asuvat", Ran sanoi Shizukalle, ja tämän uusille ystäville.
"Yhtä utelias, kuin ennenkin", Shizuka lähti uusien ystäviensä kanssa seueaamaan Rania.
Käveltyään jonkin aikaa joukkio saapui ison kerrostalon eteen.
"Vau! Juuri sellainen ympäristö, jossa voisi kuvitella Okino Yōkon kaltaisen tähden asuvan!" Kogoro sanoi.
"Hysss! Kukaan ei tiedä sitä, että hän asuu täällä", Manageri sanoi.
"Anteeksi. Olkaa tekin hiljaa Yōko-sanin kodin sijainnista hänen yksityisyytensä takia", Kogorō sanoi teineille.
"Selvä", Teinit sanoivat, ja kävelivät muiden kanssa kerrostalon ulko-ovesta sisälle.
Käveltyään jonkin aikaa joukkio saapui oven eteen, jonka Yōko avasi.
"Iiiiiik!" Yōko huusi yllättäen.
"Mitä nyt, Yōko?" Manageri kysyi.
Kaikki hermostuivat nähtyään asunnon lattialla makaavan miehen, jonka selässä oli veitsi.
Miehellä oli lyhyet, mustat hiukset. Hän oli lihava, ja hänellä on tummat housut, ja paita. Hän näytti 22-vuotiaalta.
Huone oli sotkuinen.
"Soittakaa poliisille!" Kogorō huusi.
"Ei! Jos mediat kuulevat tästä, niin siitä seuraa skandaali", Manageri sanoi.
"Niin tietysti. Oletteko sekaisin?! Täällä on tapahtunut murha ruumiineen kaikkineen!" Kogorō huusi Managerille.
"Taidan kokeilla nyt Hakasan minulle valmistamia keksintöjä", Shizuka mietti.
"Minä soitan poliisille", Ran sanoi, ja otti kännykän takkinsa taskusta.
"Onpa täällä kuuma. Joku on pannut tämän asunnon lämmityksen täysille. Lattialla on hieman vettä, ja tuo yksi tuoli on pystyssä", Shizuka mietti tarkkaillen huonetta.
Poliisit saapuivat lopulta paikalle.
"Eli löysitte uhrin täältä", Komissario Megure sanoi.
"Kyllä", Yōko sanoi.
"Ja tämä etsivä oli teidän seurassanne", Komissario sanoi katsoen Kogorōa.
"Pitkästä aikaa, komissario. Taistelimme ennen yhdessä rikollisuutta vastaan", Kogorō sanoi.
"Niin, ja kiitos teidän hävisimme taistelun jos toisenkin", Megure sanoi. Sitten hän näki Ranin vieressä olevat teinit:
"Keitä he ovat?"
"Olen Miyamizu Irene, Professori Agasan sisarentytär. Muutin äskettäin tänne opiskellakseni täkäläisessä lukiossa. Asun tällä hetkellä Mōri-sanin kotona, ja olen nyt hänen avustajansa. Ryhdyn joskus etsiväksi, ja opettelen nyt etsivä-taitoja toimimalla Mōri-sanin avustajana", Shizuka sanoi.
"Olisit voinut valita paremmankin etsivä-roolimallin", Megure kuiskasi Shizukalle.
"Ehkä", Shizuka ajatteli:
"Tässä ovat uudet ystäväni, Yoshida Ayumi, Kojima Genta, ja Tsuburaya Mitsuhiko".
"No nyt kun esittelyt on hoidettu, niin voisimmeko palata aiheeseen?" Megure ehdotti katsoen uhria:
"Onko tämä teidän keittioveitsenne, Okino-san?"
"Kyllä", Yōko sanoi.
"Siinä on siis luultavasti teidän sormenjälkenne", Megure sanoi.
"Mutta en voisi tehdä pahaa kärpäsellekään!" Yōko sanoi.
"Murhaajan on oltava Manageri Yamagishi! Yōko-sa torjui sinut, ja nyt haluat kostaa hänelle, eikö vain?" Kogorō kysyi.
"Miten voitte olla varma?" Megure kysyi.
"Eihän tällainen kaunotar voisi mitenkään olla murhaaja", Kogorō sanoi.
"Oli miten oli. Täällä on liian kuuma. Olette panneet tämän asunnon lämmityksen täysille", Megure sanoi.
"En. Sammutin kaikki sähkölaitteet ennen kuin lähdin täältä tapaamaan Mōri-sania", Yōko sanoi.
"Onko teillä vihamiehiä?" Megure kysyi.
"Ei. Kaikki pitävät hänestä", Manageri sanoi.
"Tunnetteko uhrin?" Komissario kysyi.
"Emme ole vielä edes uskaltaneet vilkaistakaan häntä", Manageri sanoi.
"Ahaa. Jos siis saan pyytää", Komissario ehdotti.
Yōko, ja Manageri katsoivat uhria, ja näyttivät sitten tosi hermostuneilta.
"No tunnetteko hänet?" Megure kysyi.
"Mi...minun on katsottava hieman lähempää", Manageri kumartui uhrin lähelle, ja liukastui vereen kaatuen uhrin päälle.
"Ette saa koskea ruumiiseen!" Eräs poliisi huusi.
"Anteeksi!" Manageri sanoi poimien jotain uhrin kädestä.
"Hän poimi jotain uhrin kädestä?" Shizuka ajatteli kävellen managerin taakse samalla, kun Manageri laittoi oikean kätensä takkinsa taskuun, mutta pudotti sieltä vahingossa jotain. Shizuka pysähtyi Managerin taakse, ja poimi maahan pudonneen esineen vasemmalla kädellään:
"Hius? Miksi Manageri yritti piilottaa sen? Voisiko hän epäillä Okino-sania murhaajaksi, ja yritti siksi piilottaa hiuksen? Voisikohan tämä siis olla Okino-sanin hius?"
Shizuka käveli uusien ystäviensä eteen, ja laittoi hiuksen housujensa vasemmalla puolella olevaan taskuun.
"No tunnetteko uhrin?" Komissario kysyi.
"Emme ole nähneet häntä koskaan ennen, vai mitä Yōko?" Manageri kysyi.
"Kyllä", Yōko kuulosti hieman epäröivältä.
"No, miten murhaaja olisi päässyt sisälle, jos hän ei kerran ole kukaan meistä?" Megure kysyi.
"Okino-san, onko teillä vara-avainta?" Shizuka kysyi.
"Kyllä. Vara-avain on managerillani", Yoko sanoi.
"Pitää paikkansa, mutta hukkasin sen pari päivää sitten työpaikkamme taukohuoneessa", Manageri sanoi.
"Tuoko muka pitäisi uskoa?" Kogorō kysyi.
"Voin todistaa sen, sillä kaikki paikalla olevat auttoivat etsimään sitä vara-avainta, ja siitä päivästä lähtien täällä on käynyt asiattomia vieraita", Yōko sanoi.
"Äh. Jos te niin sanotte", Kogorō sanoi.
Shizuka katseli ympärilleen, kunnes hän näki jotain kiiltävää sohvan alla. Hän kumartui uteliaana alemmas nähdäkseen, että se oli kultainen korvakoru.
"Anteeksi hyvä herrat, mutta voisimmeko puhua vähän?" Shizuka pyysi.
"Hienoa että haluat auttaa, mutta sinulla on vielä paljon opittavaa, joten puhutaan myöhemmin", Kogorō sanoi.
"He eivät ota minua vakavasti siksi, etten näytä nyt omalta itseltäni. Aika turhauttavaa. Mutta entä jos kokeilisin tätä äänenmuunninta?" Shizuka piiloutui läheisen nurkan taakse, ja sääti kaulassaan olevaa äänenmuunninta oikealla kädellään:
"Komissario, sohvan alla on jotain kiiltävää!"
"Mitä?! Kuka sen sanoi?!" Megure kumartui alemmas, ja otti sohvan alta esiin korvakorun:
"Korvakoru?!"
"Olin oikeassa!" Shizuka ajatteli. "Kun käytin äsken äänenmuunninta, niin tilanne parani heti!"
"Tuo on Yuko-sanin korvakoru!" Yōko sanoi.
"Yuko-san?" Komissario kysyi.
"Niin! Ikezawa Yuko-sanin! Hänellä oli ensiesiintyminen samaan aikaan, kuin minullakin. Olen työni puolesta paljon tekemisissä hänen kanssaan. Siksi tunnistin tuon korvakorun. Mutta miten se on päätynyt asuntooni?" Yōko kysyi.
"Siitä tulikin mieleen eräs asia. Yōko nappasi vähän aikaa sitten pääosan Yukon nenän edestä ja, huhujen mukaan Yuko oli siitä erittäin suivaantunut", Manageri sanoi.
"Mutta miksi hän..." Yōko sanoi.
"Aha! Tapaus selvisi! Murhaaja on Ikezawa Yuko!" Kogorō huusi.
"No voihan hänet pyytää tänne kuulusteltavaksi", Megure sanoi.
Poliisit lähtivät hakemaan Yukoa kuulusteltavaksi.
Poliisit toivat Yukon vähän ajan kuluttua asuntoon.
Yuko oli 21-vuotias. Hänellä oli vaalea iho. Hänen silmänsä olivat siniset, ja hänellä oli pitkät, ruskeat hiukset. Hänellä oli korvissaan kultaiset koravakorut, ja kaulassaan kultainen kaulakoru. Hänellä oli yllään violetti takki, jonka alla oli musta, reisiin asti ylettävä mekko. Hänellä oli jaloissaan mustat sukkahousut, ja siniset tohvelit, kuten muillakin.
"Vaadin, että päästätte minut heti pois täältä!" Yuko huusi. "Tämähän on murha, joten eikö kannattaisi epäillä tämän asunnon omistajaa?"
"Yuko-san", Yōko sanoi.
"En ole ennen ollut täällä, joten en voinut tehdä rikosta", Yuko sanoi.
"Mutta löysimme korvakorunne täältä! Miten selitätte sen?" Kogorō kysyi näyttäen korvakorun Yukolle. Kyseinen korvakoru oli nyt laitettu pieneen muovipussiin.
"Johan nyt! Luulin hukanneeni koruni, mutta te löysittekin sen!" Yuko sanoi nähtyään korvakorunsa.
"Sen lisäksi tämän kerrostalon ovimies mainitsi meille aiemmin nähneensä erään, teidän näköisenne naisen käyneen täällä usein", Kogorō sanoi.
"Monet voivat näyttää minulta, mutta se en ollut minä. En tiedä tästä rikoksesta mitään, mutta miksette epäile tämän asunnon omistajaa? Jos hän on syyllinen, niin sitten hänelläkin tulee olemaan paljon vapaa-aikaa, kuten minullakin. Käyn puuteroimassa nenäni. Heh heh!" Yuko nauroi ivallisesti.
"He muistuttavat toisiaan erehdyttävän paljon takaapäin katsottuna. Ja mistä hän tiesi vessan olevan tuolla? Voisiko olla niin, että hän on käynyt tässä asunnossa joskus aiemminkin?" Shizuka mietti katsoen Yukoa, ja sitten Yōkoa.
Yuko meni vessaan, joka oli olohuoneen käytävän vasemmalla puolella, ja painoi vessan oven vieressä olevaa valokatkaisijaa laittaen vessan valon päälle mennessään vessaan, ja sulkiessaan oven.
"Mitä nyt, Irene-chan?" Ayumi kysyi nähtyään Shizukan mietteliään ilmeen.
"Ei mitään. Huomasin vain äsken sen, että Okino-san, ja Ikezawa-san muistuttavat toisiaan erehdyttävän paljon takaapäin katsoen", Shizuka sanoi.
"Totta", Mitsuhiko sanoi.
Yuko palasi vessasta lopulta, ja istui erään pöydän lähellä olevalle jakakkaralle.
"En tehnyt tätä rikosta, joten päästäkää minut jo lähtemään täältä", Yuko sanoi. Hän otti tupakka-askin takkinsa taskusta, ja sieltä esiin yhden tupakan. Hän laittoi askin takaisin taskuun, ja tupakan suuhunsa.
"Mutta korvakorunne oli täällä!" Kogorō huusi.
"Yoko on voinut varastaa sen minulta", Yuko otti vasemmalla puolellaan olevalta pöydältä Vapauden patsasta esittävän koristeen, ja painoi sen yhtä kohtaa sytyttäen sen soihdun tuleen ja sytyttäen samalla tupakkansa.
"Tuo onkin näemmä sytytin. Se näytti aluksi koristeelta, mutta olikin oikeasti sytytin. Miten tiesitte tuon olevan sytytin, vaikka olettekin täällä vasta ensimmäistä kertaa?" Shizuka kysyi Yukolta.
Kaikki hermostuivat hieman kuulemastaan.
"Tuo on totta, joten miten tiesitte sen?" Megure kysyi.
"Y...ystävälläni on kotonaan samanlainen sytytin", Yuko sanoi.
"Missä ystävänne asuu?" Megure kysyi. "Lähetän hänen asunnolleen heti partion kuulustelemaan häntä!"
"Öh...hän on matkoilla", Yuko sanoi.
"Anteeksi, mutta missä vessa on?" Shizuka kysyi Yōkolta.
"Öh...Käytävällä vasemmalla", Yōko sanoi.
"Kiitos", Shizuka sanoi, ja meni vessaan miettimään tilannetta jättäen oven raolleen salakuunnellakseen huoneessa käytävää keskustelua.
"Aivan. Äsken löysitte vessan ongelmitta, koska tuttavanne asunnon pohjapiirros on samanlainen, kuin tämän asunnon pohjapiirros, vai mitä?!" Kogorō kysyi Yukolta.
Shizuka painoi wc-istuimen päällä olevaa veto-painiketta, ja pesi sitten kätensä saadakseen muut uskomaan hänen käyneen todella vessassa. Hän sulki vesihanan, kuivasi kätensä oikealla puolellaan olevssa naulakossa olevaan käsipyyhkeeseen, ja palasi sitten olohuoneeseen.
"Tuota..." Yuko sanoi hermostuneena.
"Ahaa! Olette olleet täällä aiemminkin, Ikezawa-san! Murtauduitte tänne, ja murhasitte tuon miehen lavastaaksenne Okino-sanin murhaajaksi tuhotaksenne hänen uransa!" Kogorō sanoi.
"En! En tappanut häntä...Hän kävi vain kimppuuni...ja minä vain puolustin itseäni!" Yuko huusi.
"Sanoitteko kimppuun?!" Kogorō kysyi.
"Tässä asunnossa?! Eli olette olleet täällä aiemminkin!" Megure kysyi.
"Kyllä! Olen ollut täällä muutaman kerran. Pääsin sisään tämän asunnon vara-avaimella, jonka varastin työpaikkamme taukohuoneesta!" Yuko huusi lopulta.
"Yuko-san?" Yoko kysyi.
"Aluksi halusin vain vähän pelotella Yōkoa, koska hän nappasi pääosan minulta. Vainosin häntä mykillä puhelinsoitoilla, ja lähetin hänelle hänestä salaa otettuja valokuvia. Livahdin eilen tähän asuntoon, ja siirtelin jopa täällä olevia huonekaluja pelotellakseni Yōkoa lisää. Hän ei kuitenkaan näyttänyt olevan moksiskaan, vaan jatkoi työn tekoa. Siitä syystä päätin tunkeutua uudelleen hänen asuntoonsa, ja etsiä käsiini jotain, joka haiskahtaisi skandaalilta. Mutta kun tulin tänne aiemmin tänään iltapäivällä, niin täällä olikin tuo mies. Puolustauduin henkeni edestä. Ja jotenkin pääsin pakoon", Yuko sanoi.
"Ymmärrän. Ja samalla te varmaan hukkasitte korvakorunnekin", Megure sanoi.
"Minusta tuo kuulostaa enemmän tapolta, kuin itsepuolustukselta", Kogorō sanoi.
"Sanoin jo, etten tappanut häntä!" Yuko sanoi.
"Komissario, saimme tunnistuksen uhrille!" Eräs poliisi huusi tullen paikalle.
"Ah, lopultakin", Megure sanoi.
"Akiyoshi Fujie 22-vuotta. Valmistuttuaan Kohoku Kōkōsta mennyt töihin Kakubeni Industryyn", Eräs poliisi sanoi lukien käsissään pitämiään papereita. "Hän irtisanoutui myöhemmin, ja on siitä asti ollut..."
"Kohoku Kōkō?! Ettekö tekin käynyt Kōkō lukiota kauan sitten, Yōko-san?!" Kogorō kysyi.
"M...melkoinen sattuma, eikö olekin Yōko? Sattuma, vai mitä?" Manageri kysyi.
"M...minä...minä tunsin uhrin! Ei. En pelkästään tuntenut häntä. Me seurustelimme opiskellessamme lukiossa. Hän oli poikaystäväni", Yōko sanoi.
"Mitä?!" Kaikki kysyivät.
"Yōko!" Manageri huusi vihaisena.
"Olen pahoillani, Yamagishi-san! En voinut enää vaieta asiasta!" Yōko huusi.
"Hm. Ette kai te murhannut häntä parantaaksenne mahdollisuuksianne miesten parissa?" Megure kysyi.
"En tietenkään! Sitä paitsi hän jätti minut silloin. Saatuani julkisuutta hän palasi, ja alkoi häiriköidä minua. Hän halusi aloittaa jälleen seurustelun. Siitä syystä muutin salaa tänne. Paetakseni häntä. Tunnistin hänet heti, kun näin uhrin kasvot, mutta managerini kielsi minua koskaan puhumasta entisestä poikaystävästäni. Vannon kuitenkin etten tiedä, miksi entinen poikaystäväni löytyi kuolleena asunnostani. Kertokaa minulle, kuka murhasi hänet", Yōko sanoi.
"Tappoiko Ikezawa Yuko Fujie-sanin itsepuolustukseksi? Okino Yōkolla olisi ainakin motiivi. Managerin toimet? Lattialla olevat vesi-lammikot? Korkea huoneen lämpötila. Hius, jonka manageri yritti aiemmin piilottaa takkinsa taskuun otettuaan hiuksen uhrin kädestä. Sotkuinen huone, ja vain yksi tuoli on pystyssä. Jotain epäilyttävää tässä on", Shizuka mietti. Sitten hän näki uhrin vieressä olevassa lattiassa olevan lommon, joka oli tosi pieni. "Taidan tietää, mitä yäällä oikein tapahtui!"
"Ahaa! Nyt minulle selvisi! Murhaaja on Manageri Yamagishi. Mielestänne ei käynyt päinsä, että tämä mies seurasi Yōko-sania. Hän oli seurustellut Yōko-sanin kanssa, ja häiriköi tätä nyt. Mediat olisivat retostelleet asialla skandaaliksi asti", Kogorō sanoi sytyttäen tupakkansa. "Siksi houkuttelitte miehen tähän asuntoon, ja murhasitte hänet täällä".
"Ei. En tehnyt sitä!" Manageri huusi.
"Anteeksi, mutta voinko kysyä teiltä jotain, Mōri-san?" Shizuka käveli Kogorōn taakse ottaen tainnutus-sormuksensa esin housujensa taskusta.
"Mitä nyt?" Kogorō kysyi.
Shizuka kosketti Kogorōn niskaa taunnutus-sormuksensa helmellä. Zhah!
"Öööh!" Kogorō äänteli istuen takanaan olevaan nojatuoliin sulkien silmänsä, ja näyttäen mietteliäältä nukahdettuaan.
"Anteeksi, Mōri-san", Shizuka ajatteli.
"Oletteko kunnossa?" Megure kysyi Kogorōlta.
Shizuka istui nojatuolin taakse, ja sääti äänenmuunninta:
"Olen kunnossa, mutta sain äsken selville oikean syyllisen. Äkkiseltään sitä oli vaikeaa huomata, mutta näin äsken jotain, jonka ansiosta ymmärsin tapahtumien kulun".
"Mitä näitte?" Megure kysyi.
"Kerrataan ensin taphatumat", Shizuka sanoi Kogorōn äänellä. "Epäilin aluksi manageria murhaajaksi, sillä hän salasi meiltä jotain. Nimittäin hiuksen, jonka manageri yritti aiemmin piilottaa takkinsa taskuun".
"Mitä?!" Megure kysyi, ja Manageri hermostui enemmän.
"Näin sen, kuinka manageri liukastui aiemmin, ja otti silloin äsken mainitsemani hiuksen uhrin kädestä noustessaan samalla seisomaan", Shizuka sanoi. "Irene näyttää sen hiuksen teille myöhemmin".
"Onko se totta? Se olitte siis sittenkin te, Yamagishi-san", Megure sanoi.
"Ei se ollut hän. Miettikää nyt vähän tarkemmin. Miksi joku, joka puukotetaan takaapäin pitäisi hiusta kädessään? Eikö se kuulostakin aika kaukaa haetulta?" Shizuka kysyi.
"Nyt kun sen sanoitte, niin kyllä", Megure sanoi.
"Sen oli tarkoitus näyttää murhalta. Ja todisteiden oli tarkoitus leimata Yōko-san syylliseksi", Shizuka sanoi.
"Näyttää murhalta? Tarkoitatteko te...?" Megure kysyi.
"Kyllä. Murhaaja oli Fujie-san itse", Shizuka sanoi.
"Itsemurha! Miten hän olisi järjestänyt kyseisen tilanteen?" Megure kysyi.
"Äkkiseltään sitä on vaikea ymmärtää. Mutta hieman mielikuvitusta, korkea huoneen lämpötila, lattialla olevat vesi-lammikot, iso jään palanen ja siististi pystyssä oleva tuoli muuten sotkuisessa huoneessa niin tilanteen ymmärtää kunnolla. Mies porasi jollain esineellä jään palaan reiän, ja asetti sitten vetisen kahva edellä äsken mainitsemaani reikään. Hän laittoi jään palasen olohuoneen lattialle. Sitten hän nousi tuolille, ja hyppäsi selkä edellä veitsen päälle. Hän oli aiemmin nostanut huoneen lämpötilaa, jotta murskaantunut jää sulaisi nopeammin. Todisteena teoriastani on tämän olohuoneen lattiassa oleva lommo, joka on ihan uhrin vieressä olevassa lattiassa", Shizuka sanoi.
"Tämäkö?!" Megure kysyi nähtyään lattiassa olevan lommon.
"Kyllä. Tuo lommo saattoi hyvinkin syntyä siitä, kun veitsen kahvan pää osui lattiaan jään palan murskautuessa Fujie-sanin toteutettua tekonsa. Ei ole varmaan liioiteltua sanoa sitä, että tuon lommon muoto vastaa veitsen kahvan muotoa. Mutta Fujie-san päätti lisätä vielä muitakin yksityiskohtia kasatakseen todistus-aineistoa Yōko-sania vastaan", Shizuka sanoi.
"Aiemmin mainitsemanne hius?!" Komissario kysyi.
"Kyllä vain. Toteuttaessaan suunnitelman hän piti kyseistä hiusta toisessa kädessään äsken mainitsemani tekonsa aikana. Manageri näki kyseisen hiuksen ensin, ja yritti piilottaa sen takkinsa taskuun, koska hän arveli Yōko-sanin murhanneen entisen heilansa", Shizuka sanoi.
"Luulitko tosiaan?!" Yōko kysyi manageriltaan.
"Anna anteeksi, mutta siltä se näytti", Manageri sanoi.
"Olen varma, että Fujie-sanin sormenjäljet löytvät Yōko-sanin kammasta, tai vastaavasta. Sen pitäisi todistaa teoriani oikeaksi", Shizuka sanoi.
"Mutta miksi Fujie-san teki niin?" Yōko kysyi.
"Ehkä siksi, että hän varmaan edelleen rakasti teitä, Yōko-san", Shizuka sanoi.
"Mitä?" Yōko kysyi.
"Yōko-san, Yuko-san, ettekö ole muka huomanneet sitä, että muistuttatte toisianne erehdyttävän paljon takaapäin katsottuna? Kun Yuko-san tuli aiemmin tänään tähän asuntoon, niin uhri kävi silloin Yuko-sanin kimppuun. Ei. Ehkä hän halusikin vain jutella. Mutta Yuko-san luulikin sitä hyökkäykseksi, ja hätääntyi. Hän pakeni paikalta huutaen, ja huitoen villisti ympäriinsä. Fujie-san tietenkin luuli Yuko-sania teiksi, Yōko-san siksi että te, ja Yuko-san muistutatte toisianne erehdyttävän paljon takaapäin katsottuna, ja mies loukkaantui syvästi nähtyään Yuko-sanin silloisen reaktion. Maahan lyötynä, sekä onnettoman rakkauden, tuskan ja vihan siivittämänä hän näki vain yhden vaihtoehdon", Shizuka sanoi.
Shizuka sammutti äänenmuuntimen, ja käveli esiin nojatuolin takaa antaen aiemmin mainitsemansa hiuksen komissariolle.
"Mutta hän jätti minut. Miksi hän sitten?" Yōko kysyi.
"Olet väärässä, Yōko. Totuus on se, että minä sain hänet jättämään sinut. Sanoin hänelle nimittäin niin, ettet välttämättä menestyisi tähtenä, jos seurustelisit hänen näköisensä miehen kanssa(Itse keksimäni syy, jonka takia Yamagishi sai Fujien jättämään Yōkon kauan sitten)", Manageri sanoi.
"M...mitä? Sinä teit mitä?!" Yōko kysyi.
"Komissario, löysimme uhrin asunnosta päiväkirjan!" Eräs poliisi huusi tullessaan asuntoon.
"Päiväkirjan?!" Megure kysyi, ja otti tummakantisen päiväkirjan ryhtyen lukemaan sitä:
"Päiväkirjan sisällä hän sanoo olevansa onneton. Kun Fujie-san oli eronnut Yōko-sanista, niin Fujie-san ei voinut unohtaa Yōkoa. Vaikka Fujie-san pilaisi Yōkon uran, niin Fujie-san halusi saada Yōkon takaisin. Lopuksi Fujie-san sanoo tämän päiväkirjan viimeisimmässä merkinnässä näin"...Minun on ainakin selvitettävä väärinkäsitys, sillä en pysty enää valehtelemaan Yōkolle erostamme. Tämä on päiväkirjan viimeinen rivi".
Kaikki aiemmat epäillyt katsoivat lattiaa vaitonaisina.
"Joten tämä kaikki johtui valheista, väärinkäsityksistä ja sattumista, että tästä tulee surullinen loppu tapahtui", Megure sanoi sulkien päiväkirjan.
Shizuka vilkaisi Kogorōa, joka heräsi, ja tupakan valkoisesta päästä putosi palanutta tupakkaa Kogoron oikealle jalalle:
"Polttaa!"
"Mōri-kun! Teroianne uhrin itse aiheuttamasta rikoksesta näyttää pitävän paikkansa! Olette todellakin mestari-etsivä! Anteeksi aiempi epäilymme!" Meguren sanoi.
"Mitä?" Kogorō kysyi.
(Seuraavana päivänä)
"Poliisit löysivät Fujie-sanin sormenjäljet Yōko-sanin kammasta. Yōko-sanin kampa oli täynnä Fujie-sanin sormenjälkiä. Se vahvisti isäni kertoman teorian. Eikä Yōko-san nosta syytettä Yuko-sania vastaan. He jäävät kilpasisaruksiksi", Ran sanoi ollessaan keittiössä valmistamassa ruokaa.
"Hienoa", Shizuka sanoi katsoen ulos ikkunasta.
Ulkona satoi lunta.
"Yōko-san näyttää siltä, ettei hänellä olisi huolen häivääkään!" Ran sanoi katsoen television kuvaruudussa laulavaa Yōkoa.
"Hän tekee sen faniensa odotusten takia", Shizuka ajatteli.
"Irene, mitä sinä halusitkaan kysyä minulta eilen?" Kogorō kysyi.
"Sitä vain, että kutittaako niskaanne yhä. Huomasin nimittäin eilen sen, että te raavitte niskaanne eilen aamulla aika paljon", Shizuka sanoi.
"Ei sitä enää eilen illalla kutittanut. Puserossani oleva puseron koko-lappu vain kutitti niskaani eilen", Kogorō sanoi.
"Hyvä", Shizuka sanoi.